Luonnossa tuoksuu ja kohisee

Joskohan nyt jaksaisi taas polkaista blogin uudelleen pyörimään. Ikävästi kevätväsymys ja ruuhka tuppaa aina juuri samaan saumaan kun luonnossa tapahtuu eniten.

Kevät tulee kohisten (ihan kirjaimellisesti, sillä tuolla alkoi tunti sitten tuulla ja voimistuu vaan koko ajan). Tänään on lämpimin päivä tähän mennessä. +20c. Aamupäivällä oli todella kaunista. Käytiin tytsyn kanssa pyöräilemässä (minä työnsin ja hän istui topakasti kolmipyöränsä kyydissä ja tarkkaili ympäröivää maailmaa aurinkolasiensa takaa. Kaste kimalteli ruohossa ja koululaiset huikkasivat huomenet ohimennessään.
Eilen sataalääpytti oikein kunnolla, mutta niinhän tuo sateen ja lämmön vuorottelu vaan tekee luonnolle ihmeitä.

Jotenkin rakastan aamuja paljon iltoja enemmän. Aamut vaan tuntuvat kuluvan niin nopeasti. Ei mene kuin tunti-pari ja aamuinen raikkaus, tyyneys ja kauneus vaihtuu jo säästä riippuen päivän tuuliin tai lämpimiin ja luonnon herkkyys katoaa. Onneksi neiti herää lähes poikkeuksetta siinä kuuden tietämillä. Muuten saattaisin nukkua onneni ohi.
Aamuisin ja iltaisin maailman täyttää tuoksujen sekamelska. Aamulla tuoksuu hennommalta ja hiukan makealtakin. Liekö voikukkien ja muiden heräilevien kukkasten tuoksu? Illalla taas nenään tulee jo lapsuuden kesänviettopaikasta tuttu kitkerä ja hyvin voimakas, mutta ei varsinaisesti epämiellyttävä tuoksu. Joku kasvi se on, mutta pystyykö kukaan tunnistamaan minulle mistä kasvista on kyse? Illan tuoksu on myös raikas ja kostea.

Pihassa on tapahtunut paljonkin. Kukkapenkissä esikko kukkii narsissin rinnalla. Sinililja on jo kovaa vauhtia valmistamassa siemenkotia ja humala tuntuu kasvavan melkein silmissä. Kuunliljatkin pitävät päätään mullasta. Ainakin yhteen kolmesta linnunpöntöstä on kirjosieppo tehnyt tarkistuskäynnin, mutta en ole ehtinyt seuraamaan onko ihan asettunut taloksi. Ruoho on jo kertaalleen ajettu ja nyt näyttää että se pitäisi tehdä hyvin pian uudestaan.
Metsänpohjan valkovuokot alkavat pikkuhiljaa tehdä tilaa ketunleiville joita kukkii kauniisti myös pihan sammalissa. Kielo on vallannut koko laavunedustan ja pihavaahtera kukkii komeasti. Tuoksuvadelmasta alkaa jo tunnistaa mitkä varret ovat kuolleita ja ne pitäisi napsia kohta pois. Tyrnissä on isot lehdet ja raparperistä pitäisi alkaa kerätä satoa kun toinen meinasi tehdä jo kukkavarretkin. Päätin kuitenkin tässä vaiheessa ottaa ne pois. Tarvitsen kipeästi pakastimentäytettä, sillä mennyt talvi on tyhjentänyt sitä vähän turhankin tehokkaasti.

Vaahtera kukkii

Ihakeinun tyynyt on kannettu ulos ja nostelin äsken pelargonioita paikoilleen pihassa. Pidetään peukkuja että enää ei tulisi niin kylmiä että kuolevat. Olen joka vuosi onnistunut palelluttamaan ainakin osan pelargonioistani. Tänä vuonna on mennyt vasta yksi... Minulla kun ei ole sydäntä heittää niitä pois ja ostaa aina uusia. Valitettavasti vaan sopivaa viileää talvetuspaikkaa ei ole ja nuo mokomat alkavat puskea lehteä jo joskus vuoden alussa. Mutta yleensä edes joku on onnistunut selviämään hengissä. Nyt vaikuttaisi toistaiseksi siltä että tämä vuosi olisi ennätyksellisen hyvä. 7/8 olisi selvinnyt yli talven ja kevätpakkasten.

Kimalainen on taas muuttanut välikattoon.

Minulla on kolmekin eri teksitiaihetta odottelemassa että saan ne naputeltua tänne. Yksi on kysely jonka tein jo aika kauan sitten. olen saanut parisenkymmentä vastausta. Toinen aihe on Hakoisten linnavuori, jolla vierailimme viikko sitten ja kolmantena tuo askelmittari jolle tahtoisin omistaa oman lyhyehkön kirjoituksensa.
Muita aiheita joiden kuvittelisin olevan valitettavasti niin ajankohtaisia että saattavat viedä tilaa näiltä mukamastärkeämmiltä kirjoituksilta on parveke, johon ajattelin vähän uutta tänä vuonna, huominen puutarhakauppareissu ja sen saaliit, sekä yleinen pihan laitto ja porttien pystytys (kunhan ajankohta saadaan sovittua).
 Ensi viikko on viimeinen työviikko ja sen jälkeen on toivottavasti paremmin aikaa taas kirjoitella.