torstai 21. tammikuuta 2016

Eikö meille kaikille olisi tilaa?

Tämä on nyt aika tunteita herättävä ja mielipiteitä jakava aihe, mutta minua ihan oikeasti on vuosia ottanut päähän se miten talviset hiihtoladut terrorisoivat muita liikkumisen muotoja.
Kun asuin maalaiskunnan keskustassa niin takapihalta lähti mainio koiranulkoilutusreitti sekä kävelyreitti joka lyhensi työmatkaani huomattavasti, mutta talvella siitä vedettiin latu. Tänään ajettiin hiihtolatu meidän talon takaiselle pellolle. Kuten olen kirjoittanut aikaisemmin on meillä pulkkamäki takapihalla ja se päättyy pellolle. Ajattelin että se on ihan ok ja meille kaikille riittää tilaa pellolla kun latu lopulta vedetään. Ajattelin että se joka ladun vetää osaisi käyttää silmiään ja päätään eikä olisi iso asia siirtää latua pari metriä keskemmälle peltoa. Kun tilaa kuitenkin selvästi on. No tässä tulos.

Ymmärrän kyllä että hiihto on hyvä ja suosittu harrastus ja sille pitää olla tilaa. Ei voi vaatia että kaikki polut säilyisivät kävelijöiden käytössä tai että pallolla liikuessa ei joutuisi varomaan latuja, mutta olisiko se niin iso asia jos paljon käytetylle kävelyreitille vedetyn ladun viereen vaikka ajettaisiin myös kävelijöille kelkanjälki? Ei edes ehkä jokaiselle reitille, mutta joku polku jota pääsisi vaikka kävelemään sinne ja takaisin ja joka menisi suunnilleen sellaisilla kohdilla missä tiedetään kävelijöidenkin paljon liikkuvan. Ilmeisesti se on kuitenkin jostain syystä ihan mahdoton ajatus. Sitten valitetaan kun ladut ovat rikki kun joku on kävellyt siitä tai hiihtänyt koiran kanssa, joka jättää tassunjälkiä.
Tai nyt tämä meidän mäki. Kyllä tiesin varautua siihen että latu on tulossa ja olin valmis siihen että joudun ehkä jossain kohtaa vähän jarruttelemaan ettei lasketa ladulle kun mäki nyt kuitenkin melkein joka laskulla tuppaa vähän pitenemään. Mutta jos tahallaan latu ajetaan hyvin selkeän lasku-uran yli niin saavat luvan hiihtäjät sopeutua siihen että latu on siltä kohdin vähän epätasainen.
Suurin vaarahan tuossa on jos joku hiihtää vauhdilla puskasta juuri kun ollaan tulossa pulkalla.

Minä inhoan tätä hiihtäjien ja jalankulkijoiden välistä sotaa, mutta silti päädyn usein osalliseksi siihen. Minusta kaikki mahtuisivat tuonne ulos liikkumaan kun siihen vaan suotaisiin mahdollisuus. Se ei ole hiihtäjän vika jos hänelle on vedetty latu siihen mistä ennen pääsi kävelemään, mutta jalankulkijallakin on oikeus minusta vaatia että hänelle jää tilaa harrastaa omaa liikkumisen muotoaan. Ymmärrän hyvin niitä jotka ihan törkeästi kävelevät latuja pitkin kun vaihtoehtona on mennä koiran kanssa lumen kaventamaa tienlaitaa. Kyllä minäkin kuljin ladunviertä pitkin kun työmatkani olisi pidentynyt huomattavasti jos olisin kiertänyt polkujen sijaan tien kautta. Minä en tahallaan turmellut/turmele latuja enkä ilkeyttäni kiusaa hiihtäjiä vaan jos joudun ladun viertä kulkemaan niin oikeasti kuljen sitä viertä. Enkä soisi kenenkään muunkaan tahallisesti latuja turmelevan. Se aiheuttaa vaan lisää kiukkua ja sanomista. Mutta minua inhottaa se miten laduilla terrorisoidaan muita ulkoilijoita. Ja sitten kiukkuiset hiihtäjät valittavat pilalla olevista laduista ja kaikki ovat vihaisia. Minusta monen kunnan liikuntatoimella olisi tässä mietinnän paikka. Miten sovittaa hiihtoladut ja kävelyreitit  niin että kaikille olisi tilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti