Tänään lämpötila pyörinyt nolla hujakoilla ja ainakin Forekan mukaan sama jatkuu huomennakin, mutta sunnuntaina pakastaa. Ensi viikoksi todella vaihtelevaa säätä. Kunnon pakkasista plussalle ja vähän kaikkea siltä väliltä.
Nyt ajattelin paljastaa että olen nimennyt blogini ehkä hiukan harhaanjohtavasti. Hups... No niin voi joskus käydä.
Blogin nimi sekä nimimerkkini Ulkoilmaihminen kertovat että viihdyn ulkona, retkeilen ja reippailen ja olen hurjan kiinnostunut luonnosta ja ympäristöstä ja elän sovussa sejn kanssa. Suhtaudun uteliaasti erilaisiin kasvaihin ja eläimiin. Tai näin minä sen ulkopuolisena tulkitsisin. Mutta mikä onkaan totuus?
Minä todella viihdyn ulkona. Minulla on kuitenkin välillä vaikeuksia keksiä siellä tekemistä tai ryhtyä tekemään asioita. On mukava vaan kävellä ympäriinsä ja katsella miten maailma ympärillä muuttuu vuodenaikojen mukaan. Kuitenkin kun teet samana päivänä kolmatta tai neljättä kierrosta pihassa alkaa maisema vähän tympäistä ja sisätilat ja tietokone kutsuvat.
Minä olen ajatuksena innostunut vaelluksista ja retkeilystä. Tahtoisin päästä keskelle asumatonta korpea, nukkua yöt teltassa, laavussa tai autiotuvassa, haista nuotiosavulta ja hyttysmyrkyltä ja kasvattaa korvan takana jäkälää. Minulla on kuitenkin helposti kipeytyvä selkä ja hartiat. Painavan rinkan kantaminen pitkiä matkoja on aika tuskaista. Myöskin vaihtelevan kehnot nukkumisolosuhteet ja alustat tekevät hallaa tälle kropalle.
Olen hurjan kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, mutta syystä tai toisesta minulla ei pysy teoriatieto päässä. En siis oikeasti tunne niin paljon eläimiä, ötököitä ja kasveja kuin tahtoisin. En tiedä millaisessa maassa mikäkin juures tai yrtti pitäisi kasvattaa tai miten torjua ikäviä ötököitä puutarhassa. Inhoan sitä kun rastaat kakkaavat takapihalle ja koirat pyörivät jätöksissä ja sitä kun ampiaiset syövät kaikki omenat puusta. Olisi niin mukavaa elää sovussa ja tasapainossa luonnon ja sen eliöiden kanssa, mutta kun kuudetta kertaa astut paljainvarpain kusiaspesään tai ohdakkeeseen tai olet koko kesän turhaan yrittänyt hankkiutua eroon terassin alla asuvista muurahaisista jotka hitaasti, mutta varmasti kaivavat hiekkaa terassin alta pieniksi keoiksi niin että epäilen koko roskan kohta romahtavan iskee epäilys siitä onko sitä sittenkään niin luontoihminen kuin itselleen tahtoo väittää.
Tahtoisin olla liikunnallinen, mutta karu totuus tulee ilmi kun laitan askelmittarin aamulla ja vietän ihan tavallisen päivän kotosalla. Askeleita on ehkä parhaimmillaan kolmasosa suositellusta määrästä. Pahus...
Onneksi moniin näihin asioihin voisin itse vaikuttaa olemalla vain hiukan aktiivisempi ja suhtautumalla asioihin positiivisemmin. Mutta kun on peruslaiska niin on peruslaiska. Otan luonnosta irti sen mikä tuntuu hyvältä. Käyn päivävaelluksilla pari kertaa vuodessa, hoidan kukkapenkkiä puoli kesää kunnes kyllästyn ja se saa rehottaa villinä taas seuraavaan kevääseen. Kasvatan pikkusormenpaksuisia porkkanoita ja pottuvarpaan kokoisia keltasipuleita. Suunnittelen kymmeniä projekteja pihalla ja toteutan niistä ehkä kaksi. Innostun valtavasti jostain tietystä projektista ja polkaisen sen käyntiin pahemmin ajattelematta. Sitten se jää kesken. Tällainen minä vain olen.
Toivottavasti tämä blogi, vaikka äkkiä ja ajattelematta pystytetty onkin, ei olisi niitä projekteja jotka jäävät roikkumaan vaan löytäisin pikkuhiljaa sen suunnan johon haluan tekstejäni viedä. Haluan innostua asioista ja kirjoittaa miten paljon rakastan luontoa, mutta haluan myös kirjoittaa siitä miten takapuolesta sää ja luonto osaavat olla. Haluaisin kirjoittaa omana itsenäni, mutta harkittuja ajatuksia. Yleensä minulla on tapana kirjoittaa kuin jonakin toisena ihmisenä sitä mitä oletan haluavani kirjoittaa ja mitä oletan ihmisten haluavan lukea. Kun teen näin tulos on yleensä se että kirjoitan ihan puutaheinää mitä kukaan (edes minä) ei jaksa lukea. Tämä blogi on siis aikamoinen oppimisprosessi jos vaan jaksan tätä vääntää. Tänään kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja saan aikaan tekstiä. Huomenna voi tuntua etten saa kahta järkevää sanaa kirjoitettua ja ylihuomenna olen valmis hyllyttämään koko blogin ja heittämään kameran nurkkaan. Toivottavasti jaksan kuitenkin taas seuraavana päivänä tarttua kameraan ja lähteä ulos hakemaan materiaalia ja ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti