Kyselyä pystyyn

Tuulista, lumi- ja räntäsadetta ja iltapäivästä asteen verran plussa. Todella kalsa ja kostea sää. Ikävä ulkoiluilma. Ehkä siksi askeltavoitteet näyttävät tänään saavuttamattoman etäisiltä.

Mustaherukan oksa.

Lumi maassa tänä aamuna.

Eilisestä väittämän avauksesta innostuneena tekaisin tänään pienen kyselyn siitä miten ihmiset noin yleensä suhtautuvat säähän tai siihen jos säästä valitetaan. Olen elänyt siinä perusolettamuksessa että pääosin ihmiset pitävät lämpimästä ja aurinkoisesta, mutta vuosien myötä on tuttavapiiristä paljastunut yllättävän monia jotka nauttivat enemmän viileästä tai jopa sateisen harmaasta säästä. Haluan siis vähän kartoittaa millainen on mielipidejakauma ja onko esim. maalaisten tai kaupunkilaisten ulkoilutottumuksissa eroja. Lähtevätkö jommatkummat herkemmin ulkoilemaan. Äkkiseltään luulisi että maalla tulee enemmän liikuntaa ja ulkoilua, mutta maalla asuvana huomaan että kun kaikki matkat kauppaan tai kavereille tai minne tahansa on kuljettava autolla niin tällaisesta siirtymisestä ei tulekaan ulkoilua. Ulkoilu tulee joko oman pihan hoidosta tai sitten pitää lähteä ihan asiakseen lenkille. Eli voisivatko kaupunkilaiset ulkoillakin maalaisia enemmän?
Poraudun myös siihen ikuiseen kysymykseen että onko sää koskaan huono ja saako säästä valittaa. Käy siis kertomassa mielipiteesi! Linkki kyselyyn on tässä http://goo.gl/forms/wbDEdrEh6r
Palaan aiheeseen kunhan olen saanut kerätyksi edes jonkimoisen läjän vastauksia että niistä pystyisi jotakin päättelemään.

Kevään ensimmäiset tulokkaat. Oletan että ovat sinililjoja, mutta katsotaan.

2. väittämän purku

Pari plusastetta. Aamulla satoi lunta. Kylmää, synkkää ja harmaata. Sen kunniaksi lopultakin väittämän purku. Ei se olekaan kuin kuukauden myöhässä siitä mitä lupasin.

2. Väittämä: Ulkoilu ei ole säästä kiinni vaan varusteista

Rakas karvareuhkani talvella 2011
(Muistaakseni jotain -25C kun kuvailtiin)

Ajatuksena hieno ja ihanteellinen. Ja periaatteessa myös ihan paikkansapitävä. Ainakin näin kylmissä oloissa. Ja miksi ei tietty lämpimissäkin. Väljä vaate voi hyvin viilentää oloa. Vaalea vaate blokkaa lämpösäteilyä ulospäin, mutta se tekee sitä myös ihmisen kehon tuottamalle lämmölle. Eli lämpö ei liiku kumpaankaan suuntaan vaatteen läpi. Tumma vaate taas imee lämpöä molemmista suunnista. Eli hyvin väljä tumma vaate on itseasiassa viileämpi kuin vaalea. En kyllä muista mistä tämän väitteen kuulin tai luin, mutta näin olen antanut itselleni kertoa ja kyllä se ihan järkevältä kuulostaa. No joo, sivuraiteille eksyin minä nyt.

Jos on kylmä niin vaatetta voi aina lisätä. Jos tuulee voi hankkia tuulenpitävää ja jos sataa voi hankkia vedenpitävää. Mutta sitten herää se kysymys miten paljon pystyy ja haluaa panostaa. Minulla on aika hyvä talvivaatearsenaali jo ihan päiväkotityön puolesta. Pitää olla lämmintä päällä. Mutta haluaako joku sisätiloissa työskentelevä ihminen joka ei harrasta ulkolajeja välttämättä panostaa satoja euroja ulkoiluvaatteisiin? Veikkaan että ei.

Minä tykkään ulkoilla ja uskon hyvin vakaasti siihen että ulkoilu on hyväksi kaikille ja sisällä nököttäminen laiskistaa. Siitä huolimatta minun on huonolla säällä aika vaikea saada raahattua persukseni pihalle. Tai ei se ehkä ole vaikeaa, mutta se on epämukavaa. On kylmää ja kosteaa ja ikävää ja mar mar mar. Ja tarvitseeko sitä joka säällä haluta ulos? Minä piristyn ja virkistyn ja tuuletun pihalla ja kuten olen moneen kertaan toitottanut, tulee tunkkainen ja nyhjyinen olo jos ei pääse yhtään ulos. Mutta silti joskus on kiva käydä pihalla vaan 15-30 min ja loppupäivä nyhjöttää sisällä. Aina ei vaan viitsi ja jaksa.

Minun ulkovaatearsenaalini heikko kohta on tuuli. Minulla on hyviä toppavaatteita ja kerronpukeutumalla myös syys- ja kevätvarustetta. Ulkoiluun minulta löytyy aina sopivat jalkineet (juhlatilaisuuksiin taas ei millään). Tuulisella säällä minulla on kuitenkin pukeutumisvaikeuksia. Varsinkin jos muuten on lämmintä, mutta tuulee kylmästi. Kun paahdan tuolla vaunujen kanssa menemään niin pitäisi olla kohtuu kevyttä, mutta tuulen pitävää vaatetta. Minulla on nimenomaan sellaista pakkasen ja ulkona seisoskelun tai hangessa möyrimisen kestävää vaatetta, mutta lenkillä ne ovat ihan liian lämpimiä. Korvaläpät pelastavat korvat pahimmalta (silloin kun eivät ole hukassa). Enkä tiedä olisinko juuri nyt valmis hankkimaan uutta talvivaatetta. taloudellisesti en taida, mutta noin muutenkaan. Kun on kaappi täynnä niin tuntuisi hölmöltä ostaa uutta.

Eli lopullinen päätelmä ja testailun tulos on että teoriassa ulkoilu on ihan ääriolosuhteita lukuunottamatta (esim. myrskytuuli tai ukonilma) varustelukysymys, mutta käytännössä aina ei vaan ole kiva olla ulkona.

Tässä vielä muutamia ajatuksia joita olen tässä kulumeiden kuukausien aikana aiheesta kirjoitellut.

13.1.
Heti alkoi tosi hyvin tämän väittämän testaaminen... Heti aamusta tuuli puhalti lunta jokasuuntaan yhtäaikaa. Miesoli aamulla laittanut koirat tarhaan ja siellä ne kurkistelivat varovasti kopista miten myllersi.
Kävin armahtamassa raukat, mutta lasta en uskaltanut viedä pihalle nukkumaan enkä sitten itsekään päässyt pihalle ennen iltaa.

16.1.
 +0,5C. Kerrankin varustus osui nappiin pientä pihapuuhailua ajatellen. Kulahtaneet kevyttoppahousut, jalkaan kuomat (nopeat vetää) ohuiden sukkien päälle. Kaulaan ohut putkihuivi ja päähän pipo. Toppatakin alle vain T-paita.

18.1.
Liukasta. Peilijäällä eivät meinaa nastatkaan pitää, mutta aina voi yrittää astua lumisiin paikkoihin. Tänään hyvä ulkoilu oli varusteista kiinni.

27.1.
Näin kirjoitin tämänpäiväiseen päivitykseeni

Lämpötila on -1C ja aamulla näytti satavan jotain veden tapaista, mutta nyt tulee lunta.
Sellainen sää missä on hyvä tehdä kevyt lompostelukävely jonnekin, mutta mikä tahansa ulkoliikunta saa hien nousemaan pintaan.
Tai no... Vika lienee varusteissa.

9.2.
Jos pipolla ja hupulla voikin suojautua tuulelta niin tarpeeksi kova puhuri vaikeuttaa hengittämistä ja aiheuttaa tukehtumisen tunteen. Ei kiva. Happipullolla ja maskillako pitäisi varustautua? Onko se ihan todella varustelukysymys? Kai se pohjimmiltaan on, mutta tässä menee jo minullakin raja. Kun tuulee tarpeeksi niin ulkona ei ole kivaa vaikka olisi mitä päällä. Sitäpaitsi voi saada jonkun lentävän objektin päähänsä.

Etelä-Karjalassa

Huh että on taukoa pidellyt. Josko sitä uusin voimin taas puskisi blogia eteenpäin. Kuten kerroinkin niin aiheideoita on vaikka millä mitalla, mutta tuntuu että aikaa ei vaan ole naputella.

Tänään on todella kauniin näköinen kevätpäivä. Koululaiset keräävät pajunoksia (herranen aika, joko nyt on pääsiäinen ovella!?) ja aurinko paistaa poutapilviseltä taivaalta. Parisen pakkasastetta näytti mittari kun lähdettiin lapsen ja koirien kanssa reippaana tallustamaan.
Se reippaus kuitenkin karisi aika pikaisesti kun tultiin tielle ja tuuli iski päin kasvoja. Se siitä pitkästä lenkistä. Tuuli oli kuin Pakkasukon pieru. Liekö päättänyt pyllistää vielä viimeisiä kertoja yli Suomen. Ihan vaan muistutuksena siitä että vaikka kesä on tulossa niin hänen jalkojensa juuressa täällä asutaan.
No, ei anneta sen liiaksi lannistaa. Tuuli kuuluu kevääseen, mutta taitaa jäädä tänään pitkät lenkit tekemättä. Jos sitä iltapäivästä vaikka innostuisi typykän kanssa pihaleikkeihin kun nyt kuitenkaan ei sada.

Oltiin viikko sitten viikonloppuna tytön kanssa minun vanhempieni luona Etelä-Karjalassa. Sieltä tämän postauksen kuvatkin on otettu. Minut yllätti se miten paljon pidemmällä kevät on täällä. Tietysti tiedän että siellä on yleensä enemmän lunta ja jäätä, mutta en silti osannut yhtään varautua. Minulla oli vaelluskengät, jotka sopivat märälle, mutta eivät jäälle ja tuulipuvun housut joita pitkään arvoin kun tiesin että on viilenemässä, mutta toppahousut vievät niin paljon tilaa. Pienten jäänhakkaustoimenpiteiden jälkeen kuitenikin pääsi aika hyvin kulkemaan yli pihan ja äiti lainasi toppahousuja sen yhden kerran kun niitä tarvittiin. Ihanat hankikannos oli, mitä täällä en ole vielä kertaakaan kunnolla kokenut ja veljen koiran kanssa tallattiin yhtenä päivänä kaksistaan pitkin metsiä. Jäällekin uskaltautui kun ei mennyt kovin pitkälle. Jotkut urheat pilkkimiehet siellä kyllä olivat kyykkysellään.

Vaikka ei varsinaisesti ulkoiluun liitykään niin veljeni vei minut sunnuntaina Lappeenrantaan kokeilemaan seinäkiipeilyä. https://vimeo.com/108120194
Oli kyllä ihan minun juttuni. Lapsena jo haaveilin että tontilla olisi kunnollinen kiipeilypuu. Ala-asteen pihassa oli pari puuta joihin oli tosi hyvä kiivetä ja vaikka se oli kiellettyä niin siellähän sitä oltiin melkein jokainen välitunti. Kotipihassa oli suuria kiviä joilla veljen kanssa kiipeiltiin ja hypittiin lapsena. Nyt sain uudestaan kauan kadoksissa olleen kiipeilykärpäsen pureman ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Hämeenlinnaan katsastamaan millainen on paikallinen kiipeilypaikka. Lappeenrannassa tykkäsin kun oli sopivan pieni ja viihtyisä halli missä palvelu oli ihan tosi ystävällistä. Minä aina pelkään että minua katsotaan vähän nenänvartta pitkin kun menen uusiin juttuihin. Oli kiva kokemus ja voin kyllä suositella kokeilemaan jos ei ole mitään hyvää syytä olla kokeilematta. Lievä korkeanpaikankammo ei ole tässä tapauksessa hyvä syy, sillä boulderoinnissa mennään ilman valjaita, omaan tahtiin ja omien kykyjen mukaan juuri niin ylös kun itse uskaltaa ja tahtoo. Ja avasi muuten tehokkaasti jumisen kropan. Varmaan melkein kaikki lihakset käytössä kun tuolla seinällä roikkui. Nyt vaan pitäisi vielä saada pidettyä päänsä ja käysyä säännöllisesti niin saisin jättää hyvästit jumiselle kropalleni ja minulla olisi lopulta ihan oikea ja järkevä harrastus!

Lenkkiseuraa

Jää näyttää ihan vedeltä

Joku oli syönyt ravun.

Varusteleka

Olen vuosia ollut Varustelekan uskollinen asiakas. Varusteleka on kauppa joka myy armeijatavaraa ja
retkeilyvälineistöä. Armeijan vaatteet ovat yleensä kestäviä ja tyylikkäitä sekä tarkoitukseensa sopivia. Ne ovat minulle myös tyyliseikka vaikka enemmän painotankin käytännöllisyyttä. Niissä on vain yksi ongelma. Ne on monesti suunniteltu isoille miehille ja minä olen pieni nainen. Pieni nainen joka reputti ompelukoneen ajokortin kahdesti...

Olen tehnyt hyviä löytöjä, mutta myös hutiostoksia. Ostin kalliit HAIXin maiharit ja vuoden päästä päädyin ostamaan muualta oikeat vaelluskengät ja arvatkaa kummat jäivät keräämään pölyä. No ne maiharit. Ero on siinä että maiharit ovat pitkävartisemmat, kovemmat ja epämukavammat. Vaelluskengät antavat myöten, mutta silti tukevat tarpeeksi ja hengittävät, ne pitävät paremmin vettä ja ovat kaikin puolin mukavammat. Toki maiharit ovat tyylikkäämmät, mutta kun oikeasti lähden ulos niin valitsen vaelluskengät.
Olen ostanut todella tyylikkään kansitakin joka kuitenkin on pykälän verran liian suuri (silti pienintä saatavilla olevaa naisten kokoa) ja joka on niin lämmin että se pitäisi pukea päälle vain kun tuulee, tuiskuttaa ja on kunnolla pakkasta, mutta niin lyhyt että sen kanssa pitäisi olla kunnolliset toppahousut. Toppahousut vaan syövät tyylikkyyttä huomattavasti ja siksi valitsen yleensä niiden kanssa ihan tavallisen toppatakin jossa voi rauhassa rymytä. Miten epäkäytännöllinen, mutta ihana vaate tuo takki. Siellä se roikkuu kaapissa ja puetaan päälle kahdesti vuodessa.

Olen minä tehnyt myös hyviä löytöjä. Erilaiset huivit ja putkikaulurit ovat osoittautuneet hyviksi hankinnoiksi. Olen naisten BDU-reisitaskuhousujen suurkuluttaja. Yksiäkään en ole saanut vielä puhki vaikka olen vuosia käyttänyt (yhden vanhimmat melkein), mutta parit on jääneet pieneksi ja raskauaikana ostin miesten mallia, mutta nyttemmin ne ovat jääneet kaappiin kun ovat liian suuria. Vyön kanssa menee, mutta tykkän etteivät housut sentään niin paljon saisi lököttää. Hyvät ulkorönttöhousut kuitenkin. Niiden kestävyyttä on testattu konttaamalla vuosia päiväkotilasten kanssa pitkin lattioita.
Meidän takapihan laavu on juntattu maahan Lekasta ostetuilla yli puolimetrisillä vaarnoilla ja hyvin pysyy pystyssä (näitä ei kannata lähteä etsimään sillä ostettiin viimiset). Vähän pienemmillä metallisilla on laitettu pressutalli ja hyvin on sekin kestänyt tuulet ja tuiverrukset.
Kaasunaamarilaukku on ehdottomasti toimiva ja hyvä olkalaukku jokapäiväisiin menoihin. Tarpeeksi suuri että sinne mahtuu tarvittava, mutta tarpeeksi pieni ettei ole hankala raahata. Jos oikein kevyesti pakkaa niin parin-kolmen tunnin reissulla sinne saa omien lompsien ja aurinkolasien liskäksi hyvin pakattua myös lapsen varavaatteet, pari vaippaa, pienen pyyhkeen ja kosteusliinoja. Pari erillistä taskua (ainakin minun yksilössäni) pitävät hygieniakamat kivasti erillään ja niin etteivät lentele ympäriinsä kun vaikka kaupassa kaivaa lompsaa. Kirsi Valto on tuunannut näistä todella sieviä värjäämällä ja askartelemalla niihin pöllön kuvat.
Lekan myymät merinovillasukat ovat todella hyviä. Voin suositella.

Lekasta saa harkintaa käyttäen todella hyvää tavaraa ja myös hyvään hintaan kunhan osaa vähän tonkia. Kannattaa kuitenkin käyttää etsiväntaitojaan ja omaa harkintaa sekä katsoa saako vastaavaa tuotetta jostain halvemmalla. Monia ei kyllä ainakaan minun etsiväntaidoillani löydy muualta. Leka kun ostaa varastoonsa myös ylijäämä"roinaa" jota sitten tulee se yksi satsi ja lisää on turha jäädä odottelemaan. Se on myös vaarallinen ostospaikka, sillä sieltä tulee yleensä aina ostettua myös jotain turhaa vaan siksi että se on niin hienoa ;) Vai onko minulla tässä suhteessa vaan huono itsekuri?
Viimisimpänä ostin puolikkaan laskuvarjokankaan. Ajattelin tehdä siitä eräänlaisen katoksen ja riippumaton yhdistelmän tytön sänkyyn. Kangasta on niin paljon että siitä saa varmasti aikaan paljon muutakin. Kankaan tiedän hyväksi sillä minulla on Varustelekalta ostettu laskuvarjokankainen riippumatto. Löysin saman maton vähän myöhemmin Partioaitan liikkeestä halvemmalla. Nyt kun katsoin Partioaitan sivuilta niin ihan vastaavaa ei löytynyt enää ja se minkä epäilisin olevan lähinnä tuota on kyllä kalliimpi. Etsivän työ siis kannattaa, mutta jos on laiska ja tahtoo ostaa vaan ensimmäisestä nettikaupasta mikä vastaan tulee niin voin suositella varustelekaa.

Se onkin sitten toinen kysymys kehen uppoaa Lekan huumori. Omia tuotteita haukutaan häpeilemättömästi jos ne ovat heidän mielestään kehnoja ja vastaavasti ihan yhtä häpeilemättömästi kehutaan ja ylistetään kun heidän mielestään siihen on aihetta. Myös tuotteiden nimistä löytyy särmää. Esimerkiksi jokin aika sitten nousi hirmuinen kohu Vaimonhakkaajapaidasta. Minusta tämä menee vielä ihan huumorin puolelle vaikka aihe onkin arveluttava. Ja tuotto sentään lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Pitää vähän ravistella ihmisiä, se on meille oikein.
Joku aika sitten Varusteleka haki malleja pornomainokseen. No eipä tuosta varmasti ole kenellekään haittaa ja retostakoot jos se heille sopii, vaikka minun makuuni tuo ei enää ole kivaa. Joku muu varmasti tykkää. Se ei silti tarkoita etten ostaisi heiltä tavaraa. En ala boikotoida hyväksi havaitsemaani kauppaa vain siksi että minun mielestäni mopo on vähän karannut käsistä. Sitäpaitsi, asiakaspalvelu on täällä parasta mitä olen nettimaailmasta löytänyt. Tilaaminen on tehty helpoksi ja asioiden selvittäminen myös. Siitä minulla on pelkästään hyviä kokemuksia. Onko joku teistä kokenut asian toisin?

Minulla olisi läjäpäin erilaisia kirjoituksen aiheita, mutta energiat aika vähissä. Lapsen kanssa valvotut yöt ja miehen työputki ovat imeneet mehut. Viikonlopun yli kestää nyt blogihiljaisuutta ja alkuviikosta naputtelen teille jostakin jonossa olevasta aiheesta.

Sen verran yritän että kokeilen taas laittaa yhden valmiin tekstin ajastukselle, mutta en lupaa että se toimisi.

Lintuja

Samanlainen aurinkoinen sää jatkuu edelleen. Myökin kaikista uhkailuista huolimatta Foreca ainakin näyttää 10 päivän ennusteessaan että kauniit säät jatkuisivat täällä Janakkalassa. Torstaina olisi vähän pilvisempää ja yksi lumihiutale, mutta muuten aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa. No se ehtii vieä muuttua moneen kertaan.

Tintti lauloi sydämensäkyllyydestä.

Tähän talouteen on taas hiipimässä flunssa. Pienellä oli yöllä lämpöä ja tänään on räkäinen. Myös suuremmat osapuolet tuntevat lieviä flunssan oireita. Ei nyt kiitos. Haluan ottaa kaiken irti kauniista säästä!

Eilen näin ensimmäistä kertaa täällä korppeja. Olin iloisesti yllättynyt, sillä pidän korpeista. Älykkäitä ja komeita lintuja. Kaksi yksilöä lensi yli pihan raakottaen.

Pienestä flunsaisuudesta huolimatta pakkasin tytön lämpöisesti vaunuihin ja lähdin lampsimaan. Paitsi että oma pää kaipasi ulkoilua tyttö nukkuu paremmin vaunuissa. Niissä saa päätyäkin nostettua helposti ylemmäs.

Tuskin raitis ilma pahaa tekee kunhan pitää lapsen lämpöisenä.
Kamera kulki taas matkassa mukana ja napsin kuvia tinteistä jotka sirpattivat kuusikossa kuin viimeistä päivää. Ihana lintujen liverrys ja kilpalaulanta. Muita bongattuja lajeja oli käpytikka, kaksi varista, kaksi joutsenta, pari harakkaa (tai sama useampaan kertaan) ja joukko tunnistamattomia pikkulintuja. Kameraan kertyi tuolla reilun tunnin reissulla tasan 80 kuvaa. Eipä olisi ennenvanhaan näin huolettomasti uskallettu räpsiä. Tuohon kuvamäärään olisi jo tarvittu aika monta rullaa filmiä.
Sen opin kantapään kautta että aina kuvatessa pitää ottaa aurinkolasit pois päästä. Muuten on valotus poikkeuksetta pielessä. Sekä sen minkä olen joskus aikaisemmin jo huomannut että vaikka automaattiasetuksilla on helpompi kuvata niin jos kohde odottaa aloillaan niin kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa ja säätää manuaalilla. Ainakin tuossa valossa manuaali antoi PALJON parempia kuvia.

Ehdin saada vain tämän yhden kuvan.

Joutsenista en ehtinyt saada kovin hyvää kuvaa.

Se joku ihmeellinen veto sähkölinjojen kuvaamiseen.

Nauttikaa kun vielä voitte

Mikä päivä! Aurinko paistaa täydeltä terältä. Pilvenhattaraakaan ei näy. +6-7C ja tuulikin on siedettävä. Yhdelläkään kävelyllä en ole tänään käynyt sillä halusin katkaista kiireputken joka minulla on tuntunut olevan päällä jo jonkun aikaa. Kiire suorittaa kaikki arkiset askareet ajallaan tai edes vaan vähän myöhässä. Vasikka olen kaiket päivät kotona niin on meinannut iskeä stressi.
Mutta kappas, ei tarvittu kun aurinko ja päätös että tänään on lepopäivä enkä yritä suorittaa mitään vaan annan itseni tehdä sitä mikä tuntuu juuri nyt hyvältä. Sain tiskikoneen tyhjennettyä jo aamupäivällä(!), tytön nukkumaan ajoissa, vietyä roskat, vietyä lasinkeräyksen(!!), haravoitua(!), ulkoiltua pari tuntia ja nyt kirjoitan blogia eikä kello edes lähesty puoltäyötä(!!). Silti ehdin myös tehdä puolen tunnin joogan ja askelia on kertynyt tähän mennessä tasan 9273. Kun normaalisti saan käydä kahdella kävelyllä ja silti pitää vähän yrittää kävellä ylimääräistä että 10 000 tulisi täyteen. Mitä oikein tapahtui?

Olen siis hankkinut uuden askelmittarin jo joitain viikkoja sitten. Siitä on jossain vaiheessa tulossa ihan oma postauksensa. Pari muutakin aihetta on odottelemassa että saan kirjoitettua. Esimerkiksi edellisen väittämän purku. Se on puoliksi valmis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Pitää yrittää ryhdistäytyä lähitulevaisuudessa.

Kuva napattu Funland -nimisestä
facebook-ryhmästä.

Ai niin, muistakaahan nauttia NYT näistä aurinkoisista päivistä. ilmatieteenlaitos uhkailee kevään olevan tyypilliseen tapaansa oikukas ja heittävänsä ensi viikolla niskaamme takatalven. Vaikka talvesta pidänkin enkä voisi kuvitella asuvani jossain missä sitä ei olisi niin sen jälkeen kun on ollut muutama oikein keväinen päivä ajatus uudesta lumisateesta on aika ahdistava ja masentava. Kyllähän sen tietää että kevät ei ala kerralla niin kuin ei talvikaan. Sen pitää päästää julkisuuteen ainakin yksi tai kaksi traileria ennen virallista ensi-iltaa.

Kauniiden kevätpäivien kuvasatoa

Lämpötila keikkunut päiväsaikaan siinä 5-7 plusasteen tienoilla. Toissapäivänä oli aamulla puolipilvistä ja tänä aamuna oli aste pakkasta.

Kuvat ovat on otettu toissapäivänä päivällä ja tänään illalla.

Läheisen koulun pihassa oli lasten leikkejä.

Ensimmäinen oikein keväinen päivä

Päivän ylin lämpötila keittiönmittarin (varjon puolella) mukaan +8C. Puolipilvistä tai aurinkoista koko päivän ja se sai kyllä liikkeelle kohtalaisesta tuulesta huolimatta.

Käytiin aamupäivällä pitkällä kävelyllä koirien ja tytön kanssa. Kaikki (jopa minä) käyttäytyivät mallikelpoisesti. (Tai ehkä muut käyttäytyivät koska minä käyttäydyin.) Askelmittari näytti lenkin jälkeen 8000 askelta, mikä on minulle aika hyvin pelkästään aamupäivän aikana kerätyksi.

Toissapäivänä nähtiin ensimmäinen joutsen ja tänään kolme lisää. Juttelin naapurinukon kanssa ja hänen mukaansa joutsenet ovat vajaan kuukauden etuajassa.

Päiväruuan jälkeen päräistiin uudestaan pihalle ja tällä kertaa kameran kanssa. Auringossa tulee parempia kuvia kuin harmaassa säässä. Tuntuu että melkein jokainen kuva onnistuu, kun vertaa hämärään säähän missä yli puolet kuvista tärähtää tai jää valjuksi tai harmaaksi. Tosin keskityin lähinnä kuvaamaan tyttöä ja unohdin maisemat, mutta tuli otettua muutama kevätkuva teitäkin varten.

Toinen koiristamme käy aurinkoenergialla. Kesälläkin pitää aina etsiä se kaikista aurinkoisin ja kuumin paikka mihin asettua makuulle. Tavoilleen uskollisena se nytkin asettui aurinkoon poseeraamaan minulle. Toinen karvakorva taas nauttii enemmän talvesta ja ottikin ilon irti viimeisistä takapihan lumenrippeistä.

Kevät hyvässä ja pahassa

Koko eilisen päivän satoi lunta. Välillä vähän märempää ja välillä kuivempaa. Aamulla mittari oli pakksen puolella, mutta noisi aika pian plussalle.
Tänään eiliset lumet muuttuivatkin mössöksi. Vaunuja oli rankka työntää ja alkaa vaikuttaa siltä että Kuomat saa kohta pakata varastoon. Mutta ei vielä. Ne ovat maailman käytännöllisimmät talvijalkineet. Ei nauhoja tai turhakkeita. Pitkä varsi sopii lumihangessa kahlaamiseen ja lämpimätkin ne ovat. Ainut miinus on se että ne eivät pidä vettä sitten yhtään.

Eilen pihassa vieraili pari fasaanikukkoa. Siinä ei ole mitään kummaa. Täällä on fasaaneja enemmän kuin tarpeeksi. Mutta se oli uutta että kaksi kukkoa nokitteli toisiaan pihassa. Tai sitten en vaan ole ennen päässyt näkemään tällaista. Kukot kulkivat yhdessä, mutta aina välillä jompikumpi pörhisteli toiselle ja yritti selkeästi olla kukkona tunkiolla.
Pienempi voitti.

Olin niin odottanut kun alkuviikosta luvattiin viikonlopuksi jopa kuutta plusastetta. No mitä vielä, vesisadetta ja hirmuinen kylmä viima. No se on se kevät. Koskaan ei tiedä saako seuraavana päivänä täyden kesän, marraskuisen räntäräimän vai helmikuisen takatalven. kaikkeen pitää varautua. Urheasti tallattiin silti tytön kanssa pitkä lenkki kun kerrankin pääsi rauhassa lähtemään ilman koiria. Mies jäi kotiin tekemään töitä ja jätin koirat hänelle. Tänään oli kameran vuoro päästä ulkoilemaan. Koirat, tyttö ja kamera samalla lenkillä on jo vähän liikaa. Kaksi kolmesta onnistuu.

Paluumatkalla tien yli lensi ensimmäinen näkemäni joutsen tänä vuonna. Yritin ehtiä napata kuvan, mutta tietysti juuri silloin kamera alkoi temppuilemaan ja kuva jäi saamatta.

Niin kaunis tumma tausta jossa punainen oksa ja ylivalottuneessa pajunkissassa kimaltelevat pisarat.
Joskus sitä yllättää jopa itsensä.

Terrassille jäi kengänjälki.

Sumussa on vaan jotain niin kuvauksellista.

Mitkä harmaan sävyt <3

Kääpä korkean puun latvassa. Tuli taas testailtua kameran zoomin rajoja. ja hyvin toimii.

Lumen puhtaaksi pesemien havupuiden vihreä oikein räjähtää silmille.