Onpa mennytkin häpeällisen pitkään edellisestä postauksesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tai sen ettei minulla ole tähänkään postaukseen liittää kuvaa (en ottanut itse kuvia enkä ole saanut vielä telttailukuvia mökkireissulta.
Olen tänä kesänä löytänyt ulkona nukkumisen ihanuuden. Lapsena nukuin usein kesäisin öitä pihalle pystytetyssä teltassa tai mummon ja vaarin luona myös aitassa jossa oli pilkkosen pimeää, ovi oli raskas ja hiiret rapisivat katossa. Se oli melkein jo liian jännittävää, mutta niin siellä vaan nukuttiin.
Lapsuuden jälkeen olen nukkunut omalla rippileirilläni Kuhmossa yön teltassa ja toisella leirillä samassa paikassa laavussa, yhden yövaelluksen riippumatossa, kaksi yötä pihalla riippumatossa ja yhden omalla laavulla. Kuusi yötä 15 vuoden aikana! Aika onnetonta, jos miettii lähtökohtiani.
Tänä kesänä olen kuitenkin kunnostautunut vähän paremmin. Ostettiin alkukesästä teltta jonka mainitsinkin jo
aikaisemmassa postauksessani kesäkuussa. Laskin että olen nukkunut tuossa teltassa tänä kesänä yhteensä yhdeksän yötä. Ja uskokaa taikka älkää uskoko, mutta en ole nukkunut yhtään sisäyötä koko kesässä yhtä hyvin kuin ulkona. Raskausmaha alkaa jo painaa ja tehdä esimerkiksi kyljen kääntämisen aika tuskaiseksi. Sisällä saatan myös pyöriä sängyssä ja ravata vessassa kahdesti tai kolmesti yössä. Tehtassa heräilin suunnilleen kerran yössä tarpeilleni ja kerran kääntämään kylkeä.
Sen verran pitää hifistellä että minä en suostu nukkumaan teltassa ilman hyvää patjaa. Minulla on joka yö ollut jonkinmoinen sisältä kannettu patja teltassa. Kosteuden takia olen kuitenkin alkanut pohtia olisiko järkevää hommata ihan kunnollinen ilmapatja. Se olisi helpompi kuivattaa. Tavalliset patjat ovat parin yön jälkeen pohjasta litimärkiä jos niitä ei saa joka päivä nostettua pystyyn kuivumaan. Haluaisin kyllä ihan ehdottomasti vielä tänä kesänä joitakin öitä viettää teltassa.
Erityisen kätevää oli kun viritettiin vielä teltan eteen laavukangas. Teltassa on todella pieni "eteinen" johon voi jättää vaikka kengät ettei tarvitse ottaa niitä sisään tai jättää säiden armoille. Se on kumminkin niin pieni ettei teltasta voi ryömiä ensin eteiseen ja siitä ulos. Mahani kanssa en oikein tahdo taipua avaamaan ulompaa vetoketjua. Kun viritettiin laavukangas teltan yläpuolelle eteen niin jätin koko eteisvetskarin sulkematta eikä vesi silti päässyt sadesäälläkään telttaan sisään.
Varmasti meillä on todella paljon parannettavaa, sitä en kiellä. Minä en liputakaan sille mitä luonnolle on tapahtumassa vaan sille että meillä edelleen on kaunista ja melko puhdasta luontoa. Liputan siksi että arvostan sitä mitä meillä on ja haluaisin sen säilyvän ja joltain osin myös palautuvan muiden eläinlajien käyttöön koskemattomampana. Meillä luonnossa saa kulkea melkoisen vapaasti ja sen antimet ovat jokaisen käytettävissä kunhan muistetaan yhteiset pelisäännöt. Tätä ei monessa maassa pysty tekemään.