Sääpalveöut syynissä: Päivä 2.

Eilen Foreca veti pisimmän korren. Vaikka aurinko ei juuri kurkistellut niin sade alkoi aika tasan klo 16. Myös tälle aamulle luvattu sade toteutui. Aamuista sadetta lupasivat myös muut sääpalvelut.

Loppupäiväksi Ilmatieteenlaitos lupaa puolipilvistä ja poutaa.
Foreca taas näyttää että neljään asti puolipilvistä tai melkein selkeää ja mahdollisesti vähäistä tai ajoittaista sadetta. Sen jälkeen melkein selkeää ja yö täysin selkeä. Näkyisiköhän revontulia? Radiossa puhuivat joku päivä että lähipäivinä voisi näkyä.
Norjalainen sääpalvelu lupaa pilvisempää, mutta ei yhtään sadetta.
Tuulta kaikkien mukaan 6-7m/s.

Sääpalvelut syynissä, päivä 1.

Tänään voitti Ilmatieteenlaitos. Suunnilleen kolmen aikaan iltapäivällä alkoi kevyt sade.

Huomiseksi Norjalainen lupaa pilvistä ja vasta illaksi sadetta.
Foreca lupaa omalla tavallaan mukavampaa säätä. Ajoittain puolipilvistä, mutta sade alkaisi jo neljän tietämissä.
Ilmatieteenlaitos on tästä väliltä. Heidän mukaansa aurinko kurkistelisi puolenpäivän tienoilla ja illalla yhdeksältä alkaisi sataa.

Sääpalvelut syynissä

Nyt laitan testiin norjalaisen sääpalvelun jota minulle suositeltiin paljon tarkempana kuin Forecaa, jota yleensä käytän. Reiluuden vuoksi tähän pitäisi kai liittää vielä Ilmatieteenlaitos.
Mikä palvelu on lähimpänä oikeaa? Alkaako sade puolenpäivän maissa vai vasta illalla?
Jotta tulisi vähän laajempi näkemys asiasta niin katson huomenna ainakin ylihuomisen sään ja jos mielenkiintoa riittää niin jatkan seuraamista vielä perjantaina.

Norjalainen lupaa että sade alkaisi vasta illalla yhdeksän maissa.
Foreca sanoo että vettä alkaa tulla ajoittaisesti puolenpäivän aikaan.
Ilmatieteenlaitos lupaa heikkoa sadetta iltapäivälle.

Tunne sää: Sään ennustaminen

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Viidennessä jaksossa puhutaan sään ennustamisesta. Oikea ennuste, väärä sää.

Minun on nykyään aika vaikea luottaa sääennustuksiin. Olen tässä suhteessa aikamoinen pessimisti. Odotan aina että ennusteet kääntyvät huonompaan tai sää on huonompaa kuin on ennustettu. Jos on kesä ja luvataan kaunista ja kuumaa niin odotan että lämpötila on ainakin 5 astetta viileämpi ja luultavasti vähintään tuulee niin että korvat heiluu. Jos taas on pitkään kuivaa ja luvataan sadetta niin odotan sen kastelevan suunnilleen yhtä paljon kuin hiiren pissa. Kun syksyllä tai alkutalvesta luvataan lunta niin minun on vaikea uskoa siihen.
Ehkä tämä johtuu siitä että ne ennusteet joihin tahtoisi uskoa, mutta jotka jäävät toteutumatta ovat niitä jotka jäävät mieleen ja siksi tuntuu etteivät ennusteet ole koskaan oikeassa. Olen sitäpaitsi oppinut että keskustassa voi hyvinkin sataa vettä ja meillä paistaa aurinko tai lämpötilaero voi olla useamman asteen. Näin paikallista säätä lienee mahdotonta ennustaa.

Minusta olisi oikeastaan aika hauska joskus lukea erilaisista perinteisistä sään ennustustavoista. Päivistä, eläimistä, pihlajanmarjoista yms. ja ihan seurata ja kokeilla huvikseni ennustaa niiden mukaan. Luottamus näihin ennustuksiin ei ole kovin vahva, mutta kun kaikki isoäidin aikainen ja sitä vanhempi kiinnostaa niin se olisi hauska kokeilu.

Syksyn merkkejä

Aamulla +3C ja iltapäivällä +17C. Nyt on taas se aika vuodesta kun ei tiedä mitä pukisi lapselle päiväkotiin. Kerrospukeutuminen kunniaan aina tähän vuodenaikaan. Ohuehko veden pitävä haalari on aika näppärä vaatekappale tuollaiselle pienelle. Se sopii useammallekin säälle. Pieni sade ei haittaa, jos alla on vain ohut paita niin ei ole ainakaan pahasti liian kuuma, mutta alle voi laittaa tarvittaessa enemmän vaatetta. Lapsella on ollut saappaissa villasukat tällä viikolla ja ihan kaiken varalta myös villapuku hoitokassissa, mutta sitä ei ilmeisesti ole tarvinnut vielä käyttää. Ja onhan se varmasti vähän liioittelua kun ottaa huomioon ettei lapsi ole herkästi palelevaa tyyppiä.
Eilen illalla totesin että alkoi olla sen verran viileää että laitoin keittiön ikkunan kiinni. makuuhuoneen ikkuna saa luultavasti olla auki vielä ainakin kuukauden.
Kannoin myös kesän ulkonaviettäneet sisäkukat tänään takaisin sisätiloihin. Harmittelen vähän tomaattiani, joka on liian iso sisälle siirrettäväksi, mutta jossa on paljon vihreitä raakileita. Onneksi se on parvekkeella mihin ei halla käy niin herkästi.

Olen parin päivän aikana huomannut että pikkuhiljaa alkaa olla haravoinnin kiireisintä aikaa. Joka päivälle on haravoitavaa jos vaan energiaa riittää. haapa pudottaa lehtiä aika reilusti, vaahtera on myös hyvässä vauhdissa. Kun haavat alkavat olla valmiita niin pajut ja lepät pääsevät vauhtiin.

Huomenna on syyspäivätasaus. Sen jälkeen päivät ovat lyhyempiä kuin yöt. Oikeastaan on ihan mukavaa odotella hämärtyviä iltoja kun sää on ollut selkeää. Tosin ensi viikolle vähän lupailtiin sateita. Sen näkee sitten. Pääseepähän lapsi leikkimään lätäköihin jos tulee vettä :)

Ps. Tunne sää -postauksiin tulee muutaman päivän tauko, mutta jatkan niitä taas viikonloppuna tai alkuviikosta.

Tunne sää: Sade

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Neljäs jakso käsittelee kaatosadetta ja kulkee nimellä Harmaa pilvi sataa.

Sateesta sanoisin että kohtuus kaikessa. Kun syksyllä tulee ensimmäiset kunnon kaatosateet niin minulle tulee vastustamaton halu vetää sadevaatteet päälle ja painella pihalle. Kaatosateessa kävely voi olla myös miellyttävä kokemus. Jos on ollut pidemmän aikaa kuivaa niin kova sade on samalla tavalla vähän uusi ja jännä juttu kuin ensilumi tai kevään ensimmäinen hellepäivä. Vesisade jollain tavalla kietoo sisäänsä kuten lumisadekin. Tosin erona on se että vesisade on kovaääninen ja rauhaton kun lumisade taas on yleensä hiljainen ja rauhoittava. Ja se että kaatosateesta nauttii sen yhden ulkoilun verran, mutta jos pitää samana päivänä laittaa nenän toisen kerran sateeseen niin täytyy tunnustaa että se alkaa jo vähän ärsyttää.
Monta päivää jatkuva sade, olipa se sitten rankkasadetta tai rauhallisempaa, on aika masentavaa. Koirat pitää kuivata jokaisen ulkoilun jälkeen ja vaikka kuinka kuivaisit ja pyyhkisit niin kuraa tulee sisään joka tapauksessa. Ulkovaatteet ovat märkiä, sisällä haisee märkä koira ja imuroida saisi kahdesti päivässä. Oikein erityisen masentavaa se on marraskuussa kun on muutenkin pimeää ja yleensä aika kylmää. Sade tekee säästä vielä entistäkin synkempää.

Kesällä sade on tietysti tervetullutta kastelijana. Muistan yhden kesän kun oli niin pitkään kuivaa että koivujen lehdet alkoivat kellastua ja ruoho ei enää näyttänyt vihreältä, vaan enemmän kulottuneen keltaiselta. Siitä on sen verran aikaa että muistot ovat voineet vähän värittyä, mutta sen muistan että silloin odotettiin sadetta ihan todella.
Olen ajatellut että kesäsään ihanne olisi minulle sellainen että lämpötila liikkuisi +20-25C asteessa ja välillä nousisi ylikin. Muutamana yönä viikossa saisi tulla vettä läpi yön niin että aamulla sade taukoaisi. Tällaistahan oikeasti tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos saisin valita itselleni lomasään niin se olisi tuollainen.

Tunne sää: Helle

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Kolmannessa jaksossa puhutaan helteestä ja lämpimästä. Jakso kulkee nimellä Luvassa lämmintä.

Olen nyt ylistänyt lunta ja pakkasta niin kävisi jotenkin järkeen että inhoaisin hellettä. Minulla on kaveripiirissä useampia ihmisiä jotka huokaisevat helpotuksesta kun tulee syksy. Minä en. Minä kaipaan helteitä ja jos kesässä ei ole tarpeeksi oikeasti lämpimiä päiviä niin syksyn tullen tuntuu ettei ole vielä valmis alkavaan pimeään ja kylmään aikaan. Tänä kesänä Suomessa koin yhden päivän kun lämpötila nousi +30C ja se oli ihanaa. Kun on harvoin niin lämmintä niin se lämpö tuntuu ihanalta. Sitä tahtoo vaan antaa lämmön valua koko kroppaan kunnes tulee tukalaa ja sitten hypätä viilentävään järveen, juoda kivennäisvettä ja kuivatella taas auringossa.
Kuitenkin jos hellettä on useita päiviä niin varsinkin sisätiloissa tulee tukalaa. Meillä on isot ikkunat etelään päin ja vielä myöhään syksylläkin aurinkoisina päivinä olohuoneessa tulee tukalan kuuma. Kuumassa nukkuminen on hankalaa, ruoka ei maistu (kuten ohjelmassakin sanottiin) ja energiaa ei tahdo riittää mihinkään puuhasteluun. Helle kaipaa kaveriksi järven. Asuin vuosia järven äärellä niin että aina kun siltä tuntui pääsi uimaan. Ehkä tästäkin syystä minusta on niin väärin viettää hellepäiviä kotona missä uimaan pitää lähteä autolla. Nurisen ja marisen kun on liian kuuma ja tavallaan tuhlaan koko sen hyvän hellepäivän siinä.
Olin heinäkuussa vajaan kaksi viikkoa Unkarissa. Siellä ehti aika hyvin tottua lämpimiin ilmoihin, mutta oli siellä myös tukalaa. Teimme pitkiä kävelyitä ja varsinkin aurinkoista tienviertä kävellessä tuntui että aletaan olla jo sietokyvyn äärirajoilla.

Helteeltä on hankalampi suojautua kuin kylmältä. Kylmällä voi aina pukea lisää. Laittaa vaatetta vaatteen päälle, mutta helteellä ei voi riisua loputtomasti. Veden tuoma viilennys kestää vain hetken ja kuten sanoin niin kuumassa on tukalaa nukkua kun taas kylmässä saa kaikista parhaat unet. Olen muuten kuullut että löysä musta vaate voi olla helteellä todella mukava päällä. Se imee lämpöä ulkopuolelta, mutta se kuulemma imisi sitä myös sisäpuolelta ja siksi viilentäisi ihmistä. Kun taas valkoinen blokkaa ulkoa tulevan lämmön, mutta tekisi saman myös sisäpuolelta. En tiedä väitteen todenperäisyyttä, mutta jotenkin se tuntuisi käyvän järkeen.
Minä inhoan huoneiden keinotekoista viilentämistä. Jotenkin se saa minulla aina aikaan kurkkukipua ja palelen sisällä jos on viilennyslaitteita päällä. Olen kuullut jonkun ohjeen auton ilmastoinneista. Olikohan se niin että autossa lämpötila pitäisi pitää matalimmillaan viisi astetta alempana kuin ulkolämpötila. Kuulostaisi kyllä jollain tapaa hassulta että jos ulkona on +30C niin autossa ei saisi olla +25C viileämpää. Joka tapauksessa olen tosi varovainen auton ilmastoinnin kanssa, koska liikaa käytettynä se aiheuttaa minulle todella kovia ja hankalia niskakipuja. Siksi pidän sen päällä vain sen verran että autossa on kohtalaisen mukava olla.

Jos olisi ihan pakko valita helteen ja pakkasen välillä niin valitsisin pakkasen, mutta on se hellekin ihanaa.

Tunne sää: Pakkanen

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Toisen jakson nimi on Pakastettua elämää. Eli puhutaan pakkasesta.

Kuten lumenkin kohdalla, minun täytyy todeta että pakkanen on ihanaa. Rakasta syksyn ensimmäisiä pakkasaamuja, talvella lämpötila saisi pääosin pysyäkin pakksella, mutta välillä sen verran suojaa että saa rakenneltua lumiukkoja ja linnoja. Minä sanoisin että suomen luonto on kauneimmillaan aurinkoisena päivänä joskus ennen juhannusta tai kovalla pakkasella. Milloinkaan ei näe katsoa niin pitkälle kuin kireässä pakkassäässä. Ilman on niin kuulas ettei sitä varmaan uskoisi jos ei ole nähnyt.
Minusta on ihanaa mennä ulos oikein kireään pakkaseen. Viikonloppuna on mukava vetää jalkaan vaarin vanhat villahousut, armeijan villapaita, lämpöliivi, villasukat tai kahdet, kaulahuivi, kunnon karvalakki ja toppavaatteet. Ehkä olen vähän hullu kun nautin siitä kun ripset jäätyvät ja kaulaliina on ihan jäästä tankea. Etenkin sisään tullessa olo on ihan mahtava. Ei sellaista tunnetta saa lämpimällä säällä.

Mutta on pakkasessa huonotkin puolensa. Töissä lasten kanssa ei kovilla pakkasilla ulkoilla. Se tarkoittaa että lapset ovat levottomia ja työpäivät rankkoja, Auton kanssa saa aina jännittää että lähteekö käyntiin vaikka kuinka saisi piuhan päähän. Aamulla jos puoliunessa pitää lähteä kylmään autoon istumaan niin tuntuu että se on ihan vihoviimisiä juttuja. Ja kun ei ole kunnon takkaa niin pakkasen tuntu on talossa sisälläkin. Ei se tietysti niin kovin kurjaa ole jos on valmis sisälläkin pukeutumaan villasukkiin ja villapaitaan. ja niin sen pitäisikin olla. Ei meillä talvella yleensä ole sisällä kuin korkeintaan +19C. Silti kun ei ole kunnollista varaavaa takkaa niin olo jää ikävän kalsaksi. Silmälaseja käyttävien kohdalla on vielä se että lasit huurtuvat ja jäätyvät. Onneksi en itse tarvitse laseja eikä tämä haittaa pakkasesta nauttimista.
Joka tapauksessa myös pakkanen on sää jonka toivotan iloisin mielin tervetulleeksi. Näinkin eteläisessä Suomessa oikeasti kireitä pakkasia ei yleensä kuitenkaan ole kovin montaa päivää vuodessa. Tuollaiset dokumentissa mainitut lapin -40-50C jotka jatkuvat pitkään olisivat varmasti juttu ihan erikseen. Ehkä tällaisen eteläneläjän ei pitäisi pakkasista edes puhua ;)

Tunne sää: Lumi

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Ensimmäisen jakson aiheena on lumi.

Minä olen aina pitänyt lumesta. Lapsuuden talvimuistoihin liittyy hyvin vahvasti luminen luonto. Kuljettiin metsissä tiputtelemassa kuusenoksille tarttunutta lunta, juostiin hankikannolla pitkin metsiä, laskettiin mäkeä, rakennettiin lumesta.

Tuota jaksoa katsellessa oikein jäin miettimään onko minulla minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia tai ajatuksia lumesta. Keksin vain pari. Keväällä kun odottaa jo kovasti kesää, lumien sulaminen on hyvässä vauhdissa ja sitten tulee hirmuinen pyry. Uusi lumi on vanhan surma, mutta silti se jotenkin vaan ottaa päähän.
Toinen on auton kaivaminen lumen alta aamulla kun on kylmä, väsyttää ja olisi jo kiire. Silloinkin jää on yleensä lunta pahempi ja pakkasella en yleensä edes harjaa autoa illalla valmiiksi, sillä kevyt pakkaslumi suojaa ikkunaa pahemmalta jäätymiseltä yön yli.
Minua eivät haittaa lumityöt. Kyllähän niihin menee aikaa ja aina ei huvita tai millään ei jaksaisi. Kun kuumeessa työntää raskasta nuoskalunta kolalla saappaat lipsuen niin voi päästä muutama kirosana, mutta en muista edes tuolloin tunteneeni että lumi olisi jotenkin huono asia. Minä yksinkertaisesti nautin lumesta. Se on kaunista, siinä on kiva kieriä, siitä on kiva rakentaa, sen avulla saa hyvää arkiliikuntaa.

Lumella on kaksi piirrettä jotka nostan ylitse kaikkien muiden. Kaksi lempijuttuani lumeen liittyen. Ensimmäinen on sen tuoma valo. Kun on pimein vuodenaika marras-joulukuussa ja sitten sataakin ohut kerros valkeaa lunta maahan. Se miten paljon lisää valoa ihan ohutkin lumikerros tuo on uskomatonta. Minua ei haittaa talven pimeys jos on lunta. Jos ei ole niin jossain vaiheessa ahdistun ja masennun, mutta lumi tuo maisemaan hehkuvaa taikaa.
Täysikuinen myöhäisilta ja pakkanen. Aavat pellot, lumen narahtelu lumikenkien alla tai kovan hankiaisen tuntu jalkaan. Puiden pitkät varjot ja se miten lumi kertaa kuun valon. Tuntuu melkein kuin maa itsekin loistaisi valoa.
Toinen ominaisuus jota olen alkanut erityisesti arvostaa viime vuosina on lumen tuoma hiljaisuus. Dokumentissa sokealla oli hyvä pointti siitä että lumen ääntä vaimentava ominaisuus voi olla myös huono juttu, mutta minä rakasta sitä. Kun sataa oikein isoja lumihiutaleita ja puut peittyvät pöpperöiseen lumeen tulee ihanan rauhallista ja hiljaista. Minua rasittavat liikenteen äänet. Ihan todella tunnen väsyväni niihin. Kun lumi peittää maan saa seisoa vaan keskellä pihaa silmät kiinni ja kuunnella sitä ihanaa hiljaisuutta. Jos jossain meneekin auto niin äänestä katoaa terävyys ja se on enemmän vain matalaa huminaa hurinan ja suhinan sijaan. Tällaiset hetket ovat minulle terapiaa. Silloin mieli lepää.

Lapasia ja kumppareita

Ilmat viilenee. Lämpötilat ovat monena päivänä olleet aamusta siellä +10C kieppeillä ja päivälläkin nousseet vain +15-16C. Tällä hetkellä on +13C.
Mukavan poutainen viikko takana. Haravointia on riittänyt.
Hirvikärpäsiä on niin tiheään että jopa mieän pikkumetsiköstä niitä ropisee niskaan. Tämä on varsin ikävää siksikin että nyt, kuten joka syksy minulle tulee hirmuinen hinku päästä metsään. Nyt kun lapsikin jaksaa jo kävellä ihan mukavasti voisi olla hauska käydä Suurisuolla, Laurinmäellä ja muutenkin kulkea metsissä, mutta hirvikärpästen takia ei viitsi lähteä.

 Ensimmäisiä kertoja on pitänyt aamukävelylle pukea lapaset käteen. lapsi on ihan innoissaan lapasista. ja pakko myöntää että niin olen minäkin sormikkaistani. Ostin itselleni merinovillasormikkaat ja ihan asiaa ajattelematta ovat samaa vriä kuin uudet saappaani. Vanhoista saappaista piti joitain vuosia sitten leikata varret poikki kun sääret eivät enää mahtuneet saappaaseen. Haisaappaisiin sääret mahtuvat, mutta olen ehkä liiaksikin tottunut paljasjalkailuun kun jopa näissä tuntuu olevan niin paljon korkoa että pitää opetella ihan uudestaan kävelemään.

 Lapsellekin pitää ostaa uudet saappaat. Hunterit jälleen, vaikka on kallismerkki. En halua vieläkään ostaa hänelle jäykkäpohjaisia jalkineita (huopikkaita lukuunottamatta).

Jo syyskuu

Syyskuu. Syksy. +17C. Monena päivänä ollut tätäkin lämpöisempää. Viimeksi tänään luin että meteorologien mielestä ei vielä ole syksy. Terminen syksy alkaa vasta kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa alle +10C. Minulle syksyn määritelmä on kyllä vähän toisenlainen.

Syksyn tuntee tuoksuista, lämpimänäkin päivänä tuntuvasta viileästä pohjavireestä ja pelloilla touhuoavista puimureista ja traktoreista. Sen näkee kellastuvista, rusehtuvista ja punertuvista puista, siitä kun ei enää jaksa laittaa kukkapenkkejä ja pihakalusteet keräävät kaikenlaista roskaa kun niitä ei tule käytettyä yhtä ahkerasti kuin kesällä. Siitä kun pitää kaivaa villapaita päälle ja aamulla kuudelta on vielä hämärää ja illalla nukkumaan mennessä oikeasti pimeää. Sitä on minusta syksy ja se on täällä. Mutta ihanaa kun on lämmin syksy.

Haravoimista on jo riittänyt, mutta onneksi on apulainen.

Ollaan päästy vielä syyskuun puolella syömään terassille, vaikka takit
pitikin pitää päällä että tarkeni.

Keväällä ei vielä ollut toivoakaan yltää, mutta nyt on vähän treenailtu potkupyöräilyä.
Pois alta koirat!

Tänä syksynä en ota valokuvaseurantaa. Toivottavasti se pääsee kuvioihin taas keväällä. Nyt tuntuu kuitenkin että niin paljon asioita on auki ja minulla valtava stressi kaikesta ettei energiaa riitä blogille samalla tavalla kuin joskus. En halua blogista stressin aihetta, vaan haluan pitää tätä hyvillä mielin. Päivityksiä tulee kun tulee, mutta niitä varmasti tulee. Haaveilen vielä yhdestä päivävaelluksesta jonnekin tänä syksynä. Jos ei muualle niin mentäisiin nyt EDES sinne takametsikön laavulle ja kokattaisiin avotulella. Onhan tässä lähellä Evo sekä Iso Melkutin ja vaikka Mallinkaisten järvi. Tuonne viimeisen rannalle olen tänä syksynä varmasti menossa, mutta en osaa sanoa ehditäänkö kierrellä luonnossa. Toivottavasti. Sinne en kuitenkaan lähde perheen kanssa ja tahtoisin nimenomaan käydä päiväretken perheen parissa. Nyt kun pikkuneitikin kävelee jo ainakin kilometrin matkoja verkkaiseen, mutta varmasti niin olisi ihana lähteä jonnekin helppokulkuiselle reitille. Toki Wompat mukaan kun väsy jossain kohtaa iskee.
Nyt kuitenkin parantelen kotona flunssaa ja odottelen tietoa siitä saisinko osa-aikaisia töitä jostain.