Vesisadetta ja miesvieraita

Eilen en sitten ehtinyt kirjoitella vaikka nappasin kuvatkin sitä varten. Nyt tuntuu jo tylsältä kirjoitella eilisistä vesisateista kun tänään on ollut kaunis ja kevääntuoksuinen pilvipoutapäivä. Hakkasin pihalle puroja kun keskelle pihaa alkoi muodostua perinteinen vesilillu. Josko aikainen purotus pelastaisi meidät tänä vuonna suuremmalta järveltä.

Eipä ollut Matinpäivänä jääpuikkoja ollenkaan. Jos vanha kansa oli oikeassa niin lumien pitäisi lähteä hyvin varhain tänä vuonna. No siltä se kyllä tällä hetkellä näyttääkin, mutta kevät on petollinen. Voi näyttää että kohta on jo täysi kesä ja sitten päättääkin alkaa pyryttää. Kannattaa siis aina suhtautua hiukan epäluuloisesti siihen miltä keväällä ulkona näyttää.

Vielä joitakin viikkoja sitten olin sitä mieltä että saisi talvi jatkua vaan, mutta tänään kun kuljin tuolla metikössä ja nenään leijaili keväinen maan tuoksu ja takapihan kivikkokukat ovat jo paljastuneet lumen alta niin minuun iski kevään kaipuu. Mutta vielä sitä saa odottaa.

Eilen vieraili tällainen komea kukko lintulaudalla.

Toinen komea ukkovieras tänään.

Matinaaton työpaikkavierailu

Ohut lumipeite laskeutui mustan maan ylle. Nyt ei ole enää yhtään niin keväistä ja synkkää. Oltiinpas asteen verran plussalla aamullakin vaikka kun katsoin ikkunasta ulos niin veikkasin että olisi ollut pakkasta. Kaunis puolipilvinen aamu ja hyvin nukuttu yö antoivat mukavasti energiaa päivään.

Huomenna Matin päivänä vanha kansa ennusti jääpuikoista miten pitkään lumi pysyy maassa. Mitä pidemmät puikot (Matin parrat) sitä pidempään maa pysyisi valkoisena.

Kävinpäs tänään taas seisoksimassa päiväkodin pihalla kun piipahdettiin tytsyn kanssa työkavereita moikkaamassa. Vuosi sitten kaipasin kovasti pois siitä maailmasta, mutta olipas taas tänään mukava käydä. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta tytön unet ja ruuat painoivat päälle. Tuo työ jos mikä pakottaa ulkoilemaan säännöllisesti joka arkipäivä. Sieltä se tarve päästä pihalle on varmaan jäänytkin.
Vaikka muistan kyllä että lapsenakin oli hauska lähteä ulos ja välillä tuli oikein pakottava tarve päästä pihalle. Vastapainoksi muistan myös etä olen joskus ollut kokonaisen loman sisällä niin etten kävellyt kuin ovelta autolle ja takaisin. Olisikohan ollut joku koulun syys-, joulu- tai hiihtoloma... En kyllä nykyään pystyisi. Siinä menisivät jo yöunetkin.

Helmikuu ei tahdo enää olla helmikuu vaan maaliskuu

Parin viimisen päivän aikana keväinen sää on vain jatkunut. Tosin ei yhtä aurinkoisena vaan pikemminkin pilvisen harmaana. Ei se haittaa. Harmaa on kaunis väri.
Se sen sijaan haittaa että lumet alkavat kohta olla mennyttä. Tuntuu kuin kevät olisi kuukauden etuajassa.
Piha on peilijäässä, metsikössä maa mustana kuomissa meinaavat varpaat kastua. Nastat kengissä on ihan ehdoton juttu

Käytiin iltapäivällä koko perheen voimin tallustelemassa tienviertä. Kääntöpaikkana toimi peltojen keskellä oleva pieni metsikkö jossa koirat saivat hetken nuuskutella vapaana.
Minulla oli tyttö selässä uudessa neliöliinassa joka tuppasi liukkaan takin kanssa valumaan huonoon asentoon, mutta yllättävän hyvin pärjäsin sen kanssa siitä huolimatta. Neitokainen ainakin viihtyy.

Koirien menoa ei pihan liukkaus ja vetisyys tunnu haittaavan.

Laavun tulipata

Mikä helmikuun metsä tämä on olevinaan?

Kaunis, puolipilvinen plussapäivä. Välillä aurinko paistelee oikein kauniisti ja sitten taas tuuli puskee pilviä auringon eteen.
Todella keväisen oloista on kyllä nyt. Tuo melkoisen navakasti puhkuva tuuli yhdistettynä aurinkoon on varmaan syyllinen. Minä olen jotenkin yhdistänyt tällaiset tuulet kevääseen tai loppusyksyyn. Nykyään kyllä tuntuu tuulevan aina vuodenajasta riippumatta.

Eilinen nökötettiin sisällä ties mistä syystä ja tänään ulkoilu on jäänyt tuulen takia vähäiseksi. Suunnittelin kuitenkin että josko tässä iltapäivästä ulkoiltaisiin omalla tuulensuojapihalla ja katsottaisiin suostuuko ipanapa konttailemaan myös ulkosalla. Johan sitä muuten tulee ihan hupsuksi kun toista päivää sisällä nököttää.

Aurinkoista energiaa

Aamupäivällä -10C. Nyt enää -4C. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja saa lomailun kanssa yhteisvaikutuksena aikaan epänormaalia energisyyttä.
Petivaatteet ulkoilevat ja makuuhuone tuulettuu. Lapsikin nukkuu pitkiä päikkäreitä pihalla.
Aurinko paljastaa kaiken pölyn ja lian lisäksi sen miten nuhruisen oloinen koti on. Aloin suunnitella ihan tosissani eteisen maalausta ja laittoa. Kaipaan raikkautta ympärilleni.

Ah mikä iltarusko

Kymenlaakson loma

Minä olin ajastanut teille lomani ajaksi luettavaa, mutta selkeästi joku meni pieleen kun teksti on julkaisematta. No ei se mitään. Pitää opiskella tuota systeemia vielä.

Lähdin siis keskiviikkona tyttäreni kanssa Kymenlaaksoon äitini lapsuudenkotiin tapaamaan Ruotsista lomailemaan tulleita sukulaisia. Aamu oli kylmä, mutta kaunis. Juna lähti Hämeenlinnasta jo puolikahdeksan maissa. Meille oli varattu vaunupaikka. Mutta kappas kun siinä istui joku tietokoneensa kanssa. En tiedä onko minussa vain vika vai onko oikeasti oikeutettua ärtyä siitä että joku vie varatun paikan junassa. Ei se varsinaisesti mitään sillä meille oli varattu kaksi penkkiä. Minulle toinen ja tyttärelleni toinen (kaiken varalta kun sen ilmaiseksi sai). Ajoin siis vaunut paikoilleen tuon röyhkeän paikanvaltaajan nenän eteen, mulkoilin häntä pahasti ja istuin itse viereiselle paikalle. Tämä paikanvaltaaja vain tuijotti tietokonettaan. Olisin toki muuten varmasti sanonutkin että paikat oli varattu, mutta kun matka oli 15min Riihimäelle niin miltä se nyt taas olisi näyttänyt. Tyydyin siis puhisemaan pahantuulisesti.
Riihimäellä vaihto oli aika ongelmallinen, mutta onneksi konduktööri oli ystävällinen ja auttoi meidät toiseen junaan. Jossa sielläkin meidän paikka oli viety. Mutta nyt sentään syystä. Siellä oli toinen vaunujen kanssa liikkuva. Joka ystävällisesti antoi meille tilaa ja siirtyi viereiselle paikalle. Meillä oli melkein samanikäiset lapset ja niillä oli tekemistä matkalla kun tuijottelivat toisiaan.
Äitini haki meidät Kouvolasta. Tuolla päin suomea oli jonkun verran enemmän lunta kuin täällä. Tuli melkein lapsuuden talvet mieleen. Ihana matkustuspäivä. Ja kun vielä oltiin ihan ajoissa perillä. Oli koko päivä aikaa puuhastella.
Käytiin serkun kanssa lumikenkäkävelyllä testailemassa vähän hangen kantoa ja omaa kuntoa. Tyttö nukkui sillä aikaa vaunuissa tädin vahtivan silmän alla. Hyvin jaksoi ja vaikka tykkään että lapsi saa olla mukana monessa jutussa niin olipas kevyttä ja vapauttavaa kävellä ilman ylimääräistä kuuden kilon painoa selässä.

Tuo paikka on muuten ihan paratiisi minulle. Sijainti on syrjäinen eikä sinne kuulu liikenteen melu tai muut turhat äänet. Joskus joku moottorikelkka ajeli järvellä, mutta muuten kuului vain luonnon ääniä.
Talo on vaarini rakentama ja siellä lämmitetään puilla. Keittiössä on kunnon puuhella ihan arkisessa käytössä ja suuri leivinuuni. Huoneita lämmitetään pattereiden lisäksi pönttöuuneilla. Sisällä on puusauna, mutta pihapiiristä löytyy myös savusauna ja puilla lämpiävä rantasauna. Yksi sauna on muutettu vieraiden kesähuoneeksi. Rakkaudestani saunoihin voisin kirjoittaa pitkät pätkät, mutta se ei ehkä kuulu nyt tähän asiaan.
Pihapiirissä on saunojen lisäksi vanhoja maatilan rakennuksia, pienehköjä peltoja vanhoja omenapuita (joita lumi ja tuuli oli valitettavasti kohdellut todella kaltoin), marjapensaita ja metsää pihan reunamilla. Myös vaarini lapsuudenkotitalo on vielä pystyssä, mutta niin kauan kuin minä muistan se on ollut vaarini verstaskäytössä.

 Seuraavat pari päivää olivatkin pilvisemmät. Tehtiin kävelylenkkejä tietä pitkin sekä lumikengillä metsään ja jäälle, rakennettiin lumesta hattivatteja ja kannettiin puita. Loppu aika menikin siäspuuhissa. Laitettiin ruokaa, syötiin, paistettiin lettuja, pelattiin aliasta, askarreltiin ja saunottiin.

Vanha savusauna

avusaunan ovenkamanassa vuosiluku

Tällä kertaa ei lämmitetty tätä, mutta viimeksi kesällä saunottiin ja toivottavasti vanha sauna kestää pystyssä ja näkee vielä monia löylyjä.

Lumikenkäretkellä serkun kanssa. Suuntana vaarin sari.
(Kännykkäkameralla otettu kuva.)

Saaressa
(Kännykkäkameralla otettu kuva.)

Minun hyvät, mutta halvat lumikengät. Ainoa vika että solki meinaa välillä löystyä.
(Kännykkäkameralla otettu kuva.)

Kärsineitä omenapuita

Tänään kun oli lähtöpäivä oli taas oikein kaunista. Mies tuli hakemaan meidät autolla. Käytiin Hirvelässä vaarini haudalla sekä tapaamassa mummoani. Koko päivän oli ihan sininen taivas ja ai että millainen iltarusko oli tänään <3

Hirvelän hautausmaalta

Hirvelän hautausmaalta

Hirvelän hautausmaalta

Hirvelän hautausmaalta

Paluumatkalla oli aika hyvä ajokeli. Ja ika hyviä kuvia saa tässä valossa tuolla kameralla ihan liikkuvasta autosta.

Keväisin tunnelmin

+5C
Aurinko paistaa ja hanki heijastaa sen moninkertaisena. Milloinkaan ei ole niin valoisaa kun aurinkoisena talvipäivänä. Edes kesäinen keskipäivän aurinko ei valaise maisemaan samalla tavalla. Leuto tuuli puhalteleen ihan reippaasti. Räystäistä tippuu vesi. Keväinen tunnelma on ulkona. Eikös helmikuun pitäisi vielä olla ihan talvea?

Tiesittekö muuten että helmikuun nimi tuolee puiden oksille muodostuvista jäähelmistä? En tiennyt minäkään ennen kuni facebookin Suomenusko-yhteisö valisti minua.
Ei en usko näihin assioihin, mutta ne kiinnostavat minua kovasti. Jos johonkin uskoisin niin haluaisin uskoa nimenomaan näihin juttuihin. Mutta usko on minusta sellainen asia johon ei kauheasti voi vaikuttaa. Sitä joko uskoo, teeskentelee uskovansa tai ei usko.

Ps. Jos siellä on samanlainen sää niin muistakaa aurinkolasit nenälle.

Sisällä ja ulkona

Kuva vuodelta 2013

Piti jo eilen kirjoittaa miten kaunis, mutta super tuulinen päivä oli. Kun olin vaunukävelyllä niin pellon kohdalle tullessa vaunujen kuomu toimi purjeena ja sain oikeasti pidätellä vaunuja pahimpien puuskien aikana. Kun ylitin tien niin liukkaalla tuuli puski vaunuja sivuliirtoon ja takaisin tullessa sain oikeasti työntää kun oli vastatuuli.
Sitten mieheltä karanneet koirat juoksivat vastaan ja jouduin toisella kädellä niiden pannoissa roikkuen ja toisella kädellä vaunuja työntäen yrittämään selviytyä... Voi tsiisus mikä lenkki se oli.
Siitä huolimatta touhuttiin omassa pihassa. Laskettiin vähän mäkeä, korjattiin koiratarha, käytiin laavulla ja pikainen pyörähdys pellonreunassakin. Tuollaisina päivinä onni on kohtalaisen suojaisa piha. Tosi siitä on se haitta ettei osaa arvioida millainen hujakka tuolla tiellä käy. Tulee yllätyksiä, kuten eilen. En varmasti olisi lähtenyt kauemmas jos jo pihassa olisi tuollainen puhuri hyökännyt vastaan.

Mistäköhän muuten johtuu se kun kovassa vastatuulessa ei voi hengittää? Tulee ihan täydellinen tukehtumisen tunne kun yrittää vetää henkeä. Sama ilmiö oli kun nuorena peruskoululaisena odotin joka aamu linja-autoa kuutostien varressa ja isot rekat paahtoivat ohi 80km/t. Tuon ilmiön sain kokea myös ala-asteen hiihtoretkellä. Muutenkin inhosin hiihtoa ja olin aina hitain ja pelkäsin hulluna mäessä kaatumista. Sitten laitetaan tosi tuulisena päivänä hiihtämään keskelle peltoja. Luulin etten ikinä pääsisi sieltä hengissä takaisin. Ja sitten ihmetellään miksi en enää/vieläkään omista suksia. Ehkä sitten pitää hankkia kun oma lapsi alkaa olla hiihtoiässä. Vaikka lumikengillä on kyllä paljon helpompi auttaa köntsähtäneitä lapsia takaisin jaloilleen.

Eilisen päivän muuten kruunasi se kun tytölle nousi kuume. Ei oikein nukuttu yöllä ja tänään en oman väsymykseni ja pienen toipilasrassun kanssa oleilun takia ole pistänyt nenäänikään ulos ovesta. ...Ei, nyt valehtelin. Karjaisin pari kertaa koirille että olisivat hiljaa kun ihan jatkuva louskutus kävi tarhassa. Kohta tulee mies kotiin ja päästää koiratkin sisään. Voisin ehkä harkita muutaman minuutin happihyppelyn tekeväni. Sitä tulee niin tunkkaiseksi kun ei pääse pihalle. Pää on vaan täynnä pumpulia.

Jos vaan tytön vointi sallii niin lähdetään  tällä viikolla tyttöjen reissulle Kymenlaaksoon. Junaliputkin on ostettu, mutta ei kuumeisen lapsen kanssa viitsisi reissata. Mutta jos päästään lähtemään niin tulee varmasti ulkoiltua urakalla. Kaikki peukut ja varpaat pystyyn ja ristiin että huomenna ei enää olisi kuumetta.

Kuu laskee

Onnistuin aamulla bongaamaan kuun laskun. Aika vauhdilla se tulee alas kun kameran zoomilla liikkeen näki ihan selvästi.