Kävelylle

Maanantain seurantakuva

Paljon on taas vilissyt päässä aiheita joista olisi voinut jotain tänne näpytellä tai laittaa vaikka vain sääpäivityksiä, mutta eipäs ole tullut tehtyä.
Esimerkiksi se myrsky jonka piti olla valtava ja kaataa puita, mutta joka komeasta tuulesta huolimatta jäi aika kesyksi tai reissu Kymenlaaksoon ja sen hiljaisuuteen. Paikkaan jossa autojen ääni tai ilmastoinnin humina (tietokoneista puhumattakaan) ei häiritse. Sauna, vihdat, kalastus jne. Tuolla reissulle en ottanut kameraa mukaan. Paljon olisi ollut kovattavaa, mutta oikeasti kameran läpi katsottuna ei ehdi kokea kaikkea. Tulee liian kiire tallentaa muistot kuviksi muistojen sijaan.
Huomaa että minulla on taas vähän kameran vieroksumiskausi. Kuitenkin jos lähtee liikkeelle ihan sillä ajatuksella että mennään kuvausreissulle niin tilanne on ihan eri. Kuten vaikkapa viikonloppuinen Suurisuon reissu, josta taidan laittaa ihan erillisen kuvapostauksen. kuvia nimittäin kertyi aika paljon.

Tuulen kuvaaminen on minulle usein haaste, mutta saipas pari ihan onnistunutta otosta,
joissa on muutakin kuin taipuvat puunlatvat.

Nyt ajattelin kuitenkin kirjoitella ihan tästä päivästä ja Ylen uudesta sarjasta Metsien kätkemä.
Eilen katselin parin jakson verran sarjaa Areenasta (missä se on katseltavissa kokonaisuudessaan vielä aika monen vuoden ajan). Tänään aamusta katselin vielä jakson ja mietin miten taas olen luisunut tähän etytä istun päivästä useamman tunnin koneen ääressä. Jotenkin se aina hivuttautuu pikkuhiljaa siihen suuntaan. Tietokone on melkein kuin jonkinlainen magneetti joka vetää puoleensa kun on kotona eikä ole juuri sillä hetkellä jotain akuuttia tehtävää. Tuon sarjan innoittamana päätin nyt taas repäistä itseni koneelta ja lähteä koirien kanssa kävelemään.
Alkumatkasta pohdin sitä miksi se lähteminen onkin nykyään taas niin vaikeaa. Päädyin siihen että tietokone ja sosiaalinen media vaan vetää minua taas liikaa puoleensa. Jos lähden niin tulee jonkunlainan huoli siitä että nyt jään jostain paitsi tai joku yrittää tavoittaa minua juuri nyt netin kautta. Ihan tyhmä ajatus. Jos joku tahtoo minut tavoittaa niin kännykällä saa kiinni ja mikä asia voisi olla niin akuutti että se vaatisi reagointia heti ja jota ei älyttäisi hoitaa puhelimitse? En näin äkkiseltään keksi sellaista.

Juhannusruusu täydessä kukassa.

Heti ulos astuessa tuoksut iskivät vahvoina. Naapurin sireeni, oma juhannusruusu ja varmaan iso kirjo kaikenlaisia muitakin kukkia. Vadelma ja raparperi kukkivat ja molemmat houkuttelevat paljon kimalaisia. Pölyttäjien määrä on tällä hetkellä aika huima. Joka paikassa pörrää ja surisee. Tuuli tuoksui kostealta ja raikkaalta vaikka ilma oli lämmin ja lähdin ihan tippo päällä liikenteeseen.
Myöhemmin kävellessä tuli kuivan kangasmetsän tuoksu, kuuma asfalttikin hohkaa jonkinlaista tuoksua ja hiekkatie myös. Lammen rannalla oli oma kostea ja raikas tuoksu ja kuumalla peltoaukealla omansa. Kesäisin pitää liikkua kaikki aistit avoinna tai jää paljon kokematta.

Minulla on tapana usein kävellä katse maahan luotuna ja katsoa mihin astun. Nyt ajattelin ihan tietoisesti kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa. Asahista olen oppinut ns. maastovalppauden. Eli että katse on suunnattuna kauas, mutta tietoisesti avaa koko näkökentän ja katsoo laajaa maisemaa ykdellä kertaa. Näkee mitä silmänurkassa tapahtuu ja myös ylös ja alas (kuten nyt huomasin). Metsäisellä polulla missä oli vähän juuria ja maastonmuotoja nostin katseeni maasta ja luotin siihen että kun katson polkua pidemmälle ja voin näin nähdä isommat esteet ja möykyt ja luoten paljasjalkakenkien tuomaan tuntumaan pystyn kävelemään ilman että tuijotan jatkuvasti varpaitani. Ja kyllä se vaan onnistui. Kerran varvas nappasi jostain risusta vähän kiinni, mutta muuten ei tuottanut vaikeuksia.
Se minkä huomasin oli että noin kulkiessa näkee paljon enemmän, mutta samaan aikaan paljon vähemmän. Maisemasta näkee kokonaiskuvan, mutta yksityiskohdat, kuten lahoavan oksan muodot, kivien väri ja rakenne, muurahaiset ja kävyt sekä pienet kukkaset jäävät täysin huomiotta. En varmaan tule koskaan täysin oppimaan siihen etten luonnostani laskisi katsetta maahan, mutta aion kyllä jatkossakin sillointällöin harrastaa tietoista kauemmas katsomista.

Kesken metkan meidät yllätti iso jänis. Se joikki hiljakseen tietä pitkin vastaan eikä ilmeisesti heti huomannut meitä. Koiratkaan eivät pitkään aikaan huomanneet jänistä. Lopulta se pysähtyi tielle ja jäi nuuskimaan meidän suunnalta puhaltavaa tuulta, mutta tuli silti vielä vähän lähemmäksi. Juttelinkin sille että ollaan tulossa siihen suuntaan ja kohta kun koirat huomaavat sinut niin tulee meteli. Jänis istuskeli hetken ja lähti sitten rauhallisesti loikkimaan tietä pitkin takaisin siihen suuntaan mistä tulikin. Vasta tässä vaiheessa koirat huomasivat ja alkoivat elämöidä.

Varustuksesta sen verran että en ole vielä aikaisemmin kokeillut noita feelmaxejani tai merinosukkia ihan näin lämpimässä säässä ja täytyy todeta että yllättäen ei ahdistanut jalkoja ollenkaan. Voisi kuvitella että kun keikutaan kuitenkin lähellä hellelukemia olisi tuollainen umpinainen kenkä ja paksuhko sukka ehdottomasti liikaa. Olo ei kuitenkaan käynyt yhtään tukalaksi. Kyllä kenkiä riisuessa sukka oli hikinen, mutta kosteus ei tuntunut mitenkään kurjalta. Sukka siirsi sen hyvin ja tuntui jalkaa vasten kuivalta.

Aarniwalkean satupiha

+27C oli autonmittarissa kun ajelin Riihimäen suunnalta kotia kohti. Iltapäivän loppupuolella tuli pieni sadekuuro ja muutenkin tuuli yltyi iltapäivästä aika hurjasti.

Käytiin lapsen päiväkodin kanssa katsastamassa Riihimäellä (jossain metsän keskellä) sijaitseva Aarniwalkean satupiha. Voin suositella lapsiperheille. Paljon leikkimökkejä joissa erilaisia teemoja. Oli kauppa, koulu, koirahoitola, pukuleikkiä jne. Paljon leluja ja pari eri hiekkalaatikkoa. Lypsettävä puinen lehmä jonka utareista tuli vettä oli kyllä oma suosikkini. Lisäksi oli pallomeri, trampoliinit, keinuja ja iso määrä erilaisia poljettavia tai potkittavia autoja ja traktoreita yms. härpäkettä. Pari kaniakin siellä oli ihmeteltävänä ja metsässä kiersi polku jonka varrella näki ja sai tietoa vanhoista suomalaisista luonnon hengistä ja peikoista. Vanha pakettiauto oli avattu ja kyllä oli moni lapsi innoissaan kun pääsi istumaan ihan oikean auton ratin taakse ja räpläämään nappuloita.
Vessat siistit ja siellä pari pottaa, pienennysrengas, tilaa kopissa myös aikuisen olla avustamassa niin että ovenkin sai kiinni.
Kummituspaikkakin oli, mutta siellä en itse käynyt kurkistamassa. Ai niin ja ufo!
Grilli oli käytössä ja oli pöytiä, katoksia ja penkkejä aikuistenkin istua.
Äkkiseltään sisään mennessä paikka näytti aika pieneltä ja kulahtaneelta, mutta kun pääsi sisälle ja lähti kulkemaan niin pinta-alaa olikin ihan reilusti ja vaikka leikkivälineillä oli selvästi leikitty niin eipä tuo kuluminen lasten menoa haitannut.

Tässä vielä eilen napattu valokuvaseurantakuva. Saa korvata sekä menneen että tulevan viikonvaihteen kuvat, kun en ole itse viikonvaihteessa täällä kuvia ottamassa.

Lämmintä

+24C ja melko tyyntä. Pieni lempeä tuulenvire on käynyt ja vähän vilvoittanut oloa. Eilen oli oikein painostava ja kostea sää.

Minä olen onnistunut saamaan käänteiset bandakasvot kun en pysty olemaan ilman aurikolaseja enkä ole vielä älynnyt kaivaa aurinkorasvaakaan esille. Mutta ensimmäisey rusketusraidat ovat toki iloinen juttu. Ainakin minusta. Inhoan auringonottamista, mutta jos siinä muun touhun sivussa onnistuu saamaan vähän väriä kalpeaan pintaansa niin on se kiva. Ja jos noita risketusraitoja ei olisi niin mistän sen värinvaihdoksen huomaisi?

22.5.

Nyt täytyy jo ihan pahoitella pitkää blogihiljaisuutta. Selkeästi huomaa miten työt vie aikaa ja voimavaroja. Olen ollut toukokuun töissä ja tuntuu että illat vaan vilahtavat ohi. Kevään räjähtäminen täyteen vauhtiinsakin jäi jotenkin tajuamatta. vaikka joka päivä ulkoillaan töissä niin kotona ei ollut alkukuusta oikein aikaa ja jaksamista kierrellä pihaa.

 Kamerakin on ollut paljon levossa, mutta on kuitenkin muutama kuva tullut napattua. Harmillisen vähän mistään mistä todella näkisi miten kauniiksi maisema on muuttunut.
Pihaa reunustaa suojaava ja turvallisen tuntuinen lehtiverho, metsä on pusikoitunut ja jalkapohjat ovat saaneet kestoharmauden paljainjaloin tepastelusta.
Kengistä luopuminen on yksi niistä asioista joita eniten kaipaan talviaikaan. Minä olen sellainen että tuntuu että heti jos varpaat saavat vähänkin kylmää iskee kurkkukipu. Silti on kesän suurimpia iloja saada tuntea pihan karkea hiekka, auringon lämpö, hiekkalaatikon hieno ja viileä hiekka sekä kutittava sammal-/ruohomatto jalkojen alla. Jalkapohjat niin kiittävät tästä vuodenajasta.

 Omenapuu on eilen avannut kukkansa,, löysin pihasta tuomen, kirsikka kukkii ensimmäistä kertaa ikinä ja sammalleimu, sekä köynnösruusu ovat kuolleet talven aikana. Kukkapenkissä ei ole viläkään tukia enkä ole tehnyt tytön nukkekotia, mutta keinu saatiin lopulta pystyyn. Tyttö sai kaksivuotislahjaksi autonrenkaan josta väkerrettiin keinu pihalle vanhaan pyykkitelineeseen jonka korkeudesta päätellen talon entiset asukkaat olisivat voineet olla kirahveja (eivät olleet ainakaan kaupantokotilaisuudessa tavallisia ihmisiä kummempia).

Männyn siitepölyä on ilmassa nyt ihan hurjasti. Auto pölyttyy yön aikana ihan mahdottomasti ja nyt ei viitsi oikein viedä pyykkejäkään ulos. Mutta se nyt kuuluu tähän vuodenaikaan eikä muuten minua niin kovasti haittaa, mutta siitepölyä on vaan kenkku siivota pinnoilta. Kun en tietenkään voi pitää ovia näin kauniilla säällä kiinni.

Kukkia ja muuta

Päivällinen parvekkeella.

Vielä alkuviikosta mittarin näyttäessä n. kahtakymmentä plusastetta kävi kylmä tuuli joka pakotti pitämään pitkähihaista päällä. Perjantainakin minulla oli aamupäivästä huppari kun seisoin päiväkodin pihalla. Eilen ja varsinkin tänään on lämpöä kuitenkin riittänyt. Tänään keittiön mittari nousi +25C asteeseen.

Luonto on taas räjähtänyt vihreäksi. Alkuviikosta vihreää oli kyllä jo näkyvissä, leskenlehdet loistiva ja valkovuokot saivat metsän näyttämään keijukaismetsältä. Eilen ja tänään on kuitenkin alkanut huomata miten isot lehdet tai lehden alut puissa ja pensaissa jo on. Läheinen mäki on saanut vaaleanvihreää tummien havujen rinnalle ja huomaan että kotimetsikkökin alkaa pikkuhiljaa viidakoitua vattupuskien ja villiintyneiden viinimarjojen ansiosta.

Tänään käytiin puutarhaostoksilla. Mukaan tarttui laatikollinen orvokkeja, pari unikkoa, koristemansikoita ja tomaatteja. Vielä voi tulla kylmiä öitä, mutta elän toivossa että kasvit selviäisivät niistäkin. Orvokeilla tuskin on hätää, mutta parvekkeelle laitetut tomaatit voivat tykätä vähän huonoa. Pitää ehkä hakea pakkassuoja niille jos luvataan kylmiä öitä.

Olen kuivattanut nokkosia ja keräillyt lautaselle nuoria maitohorsmia. Ketunleipä alkaa nousta maasta ja kohta saa vahtia ettei tyttö syö kieloja. Hän kun on ihastunut siitä että ulkona on kasveja ja käy mielellään yrttipenkistä hakemassa ruohosipulia. Ihan ei ole vielä hallussa tieto siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei.

Koirakin on jo kesäkarvassa.

Tässä vielä muutaman viikon seurantakuvat. Olen ollut taas töissä niin energia kuvien laittoon on ollut vähän kortilla. Erityisesti kahdessa viimeisessä kuvassa huomaa miten luonto on taas kerran herännyt vauhdilla kun on saanut "vähän" lämpöä.

16.4.

1.5.

8.5.

Edellisestä päivityksestä on aikaa. Olen ollut aika poikki kuluneella viikolla. Ensin nukuin huonosti useampana yönä, sitten sain muutaman päivän sijaisuuden ja olen ollut töissä ja nyt tuntuu että joku kevätflunssa yrittää salakavalasti tavoitella minua. Silti olen ehtinyt ulkoilla meidän pikkuneidin kanssa ja ottaa viikon aikana myös joukon kuvia.

Huolimatta vaiteliaisuudestani kevät on edennyt huimasti. Lumi on sulanut lähes kokonaan ja lähipelloille on kerääntynyt suuret laumat hanhia, joutsenia ja kurkia. Minä olen siivonnut kukkapenkkejä kuntoon ja löytänyt paitsi kovaa vauhtia kasvavat ruohosipulit, myös sinililjojen pieniä vihreitä kärkiä. Narsissien mahdollinen katoaminen tosin vähän harmittaa. Ainakaan niistä ei vielä näy vilaustakaan, vaikka yleensä aurinkoisessa penkissä ovat olleet varsin varhaisia. Nyt odotellaan että kaikista kypsin komposti sulaa ja saan levittää kompostiaineksen kukkapenkkeihin ja kasvimaille. Lisäksi saan tuon valokuvaseurantakuvissakin näkyvän sinisen pihan kaunistuksen, pohjattoman tynnyrin (joka on meillä kompostin viiminen hautumispaikka ennen penkkiin laittoa) siirrettyä vähän syrjäisempään paikkaan.
Yhtenä päivänä lämpötila kävi jo +16C, mutta nyt on taas ollut päiviä kun lämpötila on pysytellyt alle kymmenessä plusasteessa.

Valokuvaseuranta 4.4. 2016

Sinililja

Ruohosipuli

 Vuosi takaperin on ollut kovia tuulia. Tämä onkin ehkä sitä parasta antia kun olen nyt pitänyt blogia useampana vuonna niin voi vertailla säätilanteita. Vaikka tälläkin viikolla oli aikamoisia tuulia niin tänä keväänä ei ole ollut yhtään oikeaa kevätmyrskyä. Niin minä valitin vielä syksyllä kun aina tuulee ja aina pitää olla myrsky, mutta eipä ole nyt ollutkaan. Ennustelin myös että tänä keväänä lumien sulaminen aiheuttaa suuretkin "tulvat" ja pitkään jatkuvan muta-ajan. Pakkaset kun alkoivat reilusti ennen lumien tuloa, mikä jäädytti maan ja ajattelin etteivät vedet pääse imeytymään ollenkaan. Mutta onpas ollut mukava kevät. Loskapaskaa ei oikeastaan ollut kuin parina-kolmena päivänä. Luulen että se ettei lunta lopulta ollut ihan hirmuisen paljon auttoi asiaan. Parempi näin. Joskus on hauskaa olla väärässä.

Kärpäsetkin liikkuvat jo aurinkoisella ulkoseinustalla.

Tuo pellon laidassa näkyvä lumi on jo viikossa sulanut kokonaan.

Kevään traileri

Pellot sulana ja sumua ilmassa.

No nythän se kevät oikein rysähti päälle. Tekee vaan mieli olla ulkona kun on niin kaunista, tuoksuu keväältä ja touhua riittäisi. Ennusteiden mukaan huominen kuitenkin palauttaa räntäsateineen minut takaisin maan pinnalle. Joka tapauksessa tänään on ollut +11C ja aurinkoista. Olen laittanut kukkapenkkejä kevätkuntoon, raivannut, haravoinut ja rakentanut lapselle todella ruman, mutta mieluisan leikkipaikan pihan perälle. Käveltyäkin on tullut viime päivinä enemmän kuin moneen kuukauteen. Tämä on varmaan nyt se kevään traileri joka näyttää mitä on tulossa, mutta vielä ei ole virallisen ensi-illan aika :)

Tässä vielä valokuvaseurantakuva kahden päivän takaa.
Tuli muuten valittua vähän huono kohde. Lehdetön puu metsään vasten on tietynlaisessa valaistuksessa aika haasteellinen kuvattava. Ja tuo kaunis sininen kompostitynnyri toimii katseenvengitsijana :P No tällä mennään kun alettiin. Pitäisi siellä ehkä jonkun ajan päästä näkyä taustalla kun valkovuokot alkaa kasvaa ja kukkia.

Joutsenista on kuultu ensimmäiset tööttäykset jo pari viikkoa sitten, mutta ensimmäiset näköhavainnot reilun viikon takaa. Nyt niitä näkee jo useita kertoja päivässä.

Käytiin viikonloppuna Janakkalan Suurisuolla. Sunnuntaina sinne vielä pääsi kun oli veden pitävät kengät, mutta paluumatkalla mies upposi jäiden läpi. Pitkospuiden päällä oli parhaimmillaan arviolta parikymmentä senttiä vettä ja pinnalla sohjoinen jää. Mutta pääsi vielä yli eikä edes oltu ainoat jotka oli liikkeellä. Nyt sinne ei varmasti ole mitään asiaa ilman sellaista kalastajien käyttämää haalaria minkä kanssa voi kahlata vaikka koskeen.
Enpä ole aikaisemmin täöhän vuodenaikaan suolla käynyt enkä oikein osannut odottaa moista vesimäärää, mutta kyllä se näin jälkeenpäin ajateltuna käy järkeen. Nyt vaan osotellaan että jäät sulaa ja vesi vähän laskee.

Suurisuon näkötornista. Vähän on puut kasvaneet eteen.

Tuosta yli vaan.

Kevät keikuttelee ja uusi valokuvaseuranta pyörähtää käyntiin.

Eilen oli aikamoinen päivä sään puolesta. +8C. Reipas, mutta lämmin tuuli kuljetteli lapsen leluja pitkin pihaa. Hakkasin jäätä rautalapiolla ja tuuli kuljetti lapsen muovisen hiekkalapion siihen alle. Onneksi ei mennyt ihan poikki, mutta lovi lapioon kyllä tuli.
Piha suli päivän aikana niin paljon että kaivoin iltapäivällä lapsen kolmipyörän varastosta ja käytiin pienellä kävelyllä. Lähtiessä paistoi aurinko, kävelyllä satoi vettä ja palatessa taas aurinko kurkki pilvien välistä. Tänä aamuna oli satanut lunta.
Kevät se keikkuen tulevi.

Tässä uusi valokuvaseurantakuva. Kohde on vaihtunut peltomaisemasta kotipihaan. Meidän pihavaahtera on pääosassa, mutta myös omenapuun oksat pääsevät varmasti moneen kuvaan ja taustalla näkyy kotimetsikkö.

Toteutan valokuvaseuraantaa nyt rennommalla otteella ja otan VÄHINTÄÄN yhden kuvan viikossa. Kuvauspäivä on su-ma, mutta saatan ottaa enemmänkin kuvia jos kevät etenee hurinalla ja tulee oltua kameran kanssa ulkona.

17.3.2016

Vuoden viimiset seurantakuvat ja vuodenvaihteen sää.

Lunta sadellut hiljakseen koko päivän. Välillä aurinkokin kävi kurkistamassa pilven alta, mutta vetäytyi sitten takaisin piiloonsa. Pakkanen keikkunut viiden asteen tietämissä. Tuulta ihan riittävästi.

Eilen uudenvuoden aattona käytiin naapurin nuotiolla syömässä piparia ja katselemassa raketteja. Matka sinne oli aika kylmä kun unohdin kiinnittää hupun takkiin ja käteen laitoin parin pakkasasteen rohkaisemana vain lapaset. Tuuli yllätti tuolla peltoaukealla. Onneksi pihassa oli puiden suojaa.

17.12.2015

19.12.2015

22.12.2015

24.12.2015 Ei ollut aattona lunta maassa eikä puussa.

27.12.2015

Valokuvaseuranta 21.11.-14.12.2015

Ihan näin pitkiä välejä ei ollut tarkoitus seurantakuvien laitolle jäädä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Joudun pian pohtimaan uuden kuvauskohteen näille kuville, kun parvekkeelle ei joulun aikaan pääse kuvaamaan. Kuusi tukkii oviaukon. Tai sitten pitää ihan jalkautua kameran kanssa kunnolla ulos seurantakuvia näpsimään (onpas hurja vaiva...).

Kevääksi olen vähän suunnitellut että ottaisin seurattavakseni jonkun yhden tietyn lehtipuun. Mutta ehkä pidän välissä vähän taukoa seurannasta. Kunhan saadaan lumi maahan. Pelkkää valkoista maisemaa on ehkä vähän tylsä kuvata, vaikka toki säät vaihtuvat ja maisema varmasti on kaunis.

21.11.

24.11.

25.11.

1.12.

2.12.

7.12.

14.12.