+24C ja puolipilvistä. Tähän asti on ollut oikein kaunis sää, mutta nyt alkoi sataa. Ei tunnu että se ainakaan vielä viilentäisi ilmaa.

Minä kyllä kaipaisin vielä elokuulle kunnon hellejaksoa ja ukkosta, mutta saas nähdä. Vuoden ensimmäinen kunnon ukkonen oli keskiviikkona. Sekin vain jytyytteli parin kilometrin päässä. Yhden välähdyksen bongasin.

Niin joo ja valitettavasti blogiin ei saa nyt uusia kuvia ennen kuin saan heitettyä jonnekin ulkoavaruuden äärilaidoille tämän Windows 10 mukana tulleen paskan kuvienlatausohjelman, joka tahtoo purkaa koko kameran sisällön kerralla (minä tyhjennän yleensä kameran 2-4 latauskerran välein ja tällä systeemillä tulee aika paljon kuvia useaan kertaan) ja tahtoo väkisin "korjata" kuvien valotuksen päin takamusta.

Suurisuo 12.6.2016

Joku on kaivertanut englanninkieliset opasteet pitkospuiden risteykseen.

Rahkasammalen upeat värit ei oikein pääse kuvassa esille.

Outoja sieniä

Lisää kuvateksti

Huikea kuvausreissu

Nyt oli sellainen valokuvausreissu etten edes muistanut että ei ole lunta. Muutaman kuvan kohdalla meinasi tulla pissat housuun kun katsoin mitä kameralle tallentui. Toki moni kuva on aika taiteellisen epätarkka, mutta minusta kuvan tunnelma on oikeastaan jopa tarkkuutta ja teknista onnistumista tärkeämpi. Jokainen toki muodostaa tästä asiasta oman mielipiteensä.

 Kuvia ei ole käytetty minkään kuvankäsittelyn kautta. Ne ovat juuti sellaisia millaisiksi tallentuivat kameralle.

Pimeä marraskuun päivä ja hiljaisuutta

+1. Lunta on sadellut eri muodoissaan pitkin päivää. Välillä suuria ja märkiä rättejä, sitten pientä vedensekaista, sitten hiljaa leijuvia pieniä hiutaleita jotka muuttuvat pikkuhiljaa suuremmiksi. Harmi vaan että nuo sulavat sitä mukaa kun osuvat märkään maahan. Ihan puhdasta vettä on onneksi tullut vain vähän. Sisällä on pimeää kuin iltamyöhällä.

Varikset ovat taas jo jonkun aikaa kerääntyneet parviksi kylälle. Niiden lisäksi illan hämärtyessä on kuulunut miten suuriakin joutsenparvia on liikenteessä. Tänään vielä oli pellolla suuri parvi joutsenia. Milloin lienevät aikeissa muuttaa...
Yle uutisoi joutsenten muutosta.

Siinä on lämpöpussin päällä muutama hiutale!

Risto Sulkava kirjoitti Suomen Luonnon blogissa hiljaisuudesta. Niin paljon ja kovasti olen sitä peräänkuuluttanut ja toivonut menneiden vuosien aikana että oikein lämmittää lukea tällaisia kuvauksia hiljaisuudesta. Joku tajuaa sen mitä minäkin olen niin paljon kaivannut! Minä metsien ja maaseudun kasvattina olen pienestä oppinut jonkinlaiseen hiljaisuuteen. Ehkä siksi tiedostan metelin, hälinän ja ylimääräiset ärsykkeet aika helposti. Tulen levottomaksi ja väsyn vaikka en tekisi muuta kuin kävelen hiljakseen kaupungilla. Huomaan jokaisen ihmisen, tiedostan taustahälyn ja olen levoton.
Me asumme maalla. Joku sanoisi että hiljaisessa paikassa, mutta minulle tämä ei ole hiljainen. Lähellä kulkee kohtalaisen vilkas maantie. Kohtalaisen vilkkaalla tarkoitan nyt sitä että kun yhden auton ääni on vaiennut niin harvoin väliin mahtuu paria minuuttia pidempää aikaa kun jo kuuluu seuraava. Jos sille päälle satun niin tämä autojen huminakin on välillä tehdä minut hulluksi. Joskus taas onnistun unohtamaan sen ja keskittymään johonkin muuhun. Minulta ei ole pois jos joku muu tahtoo asua vilkkaissa paikoissa missä on paljon virikkeitä ja menoa ja meininkiä, mutta itse etsin aina hiljaisempia ja rauhallisempia paikkoja.

Tämä ei ole yöllinen taivas vaan marraskuun kesikäpivän lumisade. Valotusaika mahdollisimman lyhyeksi ja salama käyttöön niin lumisateen saa kuvattua varsin viehättävällä tavalla.

Kuuta kuvaamassa

Ilmat viilenevät. Tai niin meille lupaillaan. Nyt kun puista on lehdet pudonneet ja illat pimenneet niin alan kaivata sitä raikastas pikkupakkasta joka näin syksyllä nipistää nenää, mutta jolle helmikuussa vaan naureskellaan kun ei tunnu missään.

Ulkoilu on ollut viimepäivinä työn takana. Pari viikkoa on ollut niin paljon menemistä ja tekemistä että nyt kotiin päästyä huomasin olevani kyllä henkisesti ja fyysisesti virkeämpi, mutta samalla niin väsynyt ettei ole tosikaan. Yhden päivän möllötin sisällä aamusta iltaan ja tänäänkin pääsin pihalle vasta puolenpäivän aikaan. Lapsi reagoi kun ei olla ulkoiltu ja kiukuttelee. Tahtoo selkeästi ulos leikkimään. Ja minäkin kaipaan jo raitista ilmaa. Kuu on kaunis ja kulkee väärään suuntaan. En ole kovin hyvin perillä taivaankappaleiden liikkeistä, mutta minusta kuu meni tänään ihan väärään suuntaan ja se nousikin ihan väärästä paikasta.
Päivällä lämpötila kävi +7C-asteessa, mutta heti kun aurinko lähti laskuun romahti lämpötilakin kahteen. Ajasti sähkökynttilät valaisemaan eteistä ja pitää ruveta hamstraamaan öljykynttilöitä pihan valaisia ajatellen.

Luonnon taikaa

Jostain se kipinä kuitenkin eräänä iltana löytyi. Eihän näin inspiroivia näkymiä voi sivuuttaa. vai mitä mieltä olette?