Luonnon päivä 2017

Tänään liputetaan Suomen luontoa. Meilläkin nostettiin aamulla lippu salkoon sormet kylmästä kohmeina. Samalla saa luvan loppua tämän kesän viirikausi. Aamusta vielä aurinkokin paisteli, mutta minä vedin jo kevyesti topatun takin päälle ja lapsella oli välikausihaalari. Jonkunlainen kaulaliina olisi myös ollut hyvä.

Kun luonnon päivä, liputuspäivä Suomen luonnolle julkaistiin facebookissa siellä alkoi sadella kyynisiä kommentteja luonnon tuhoamisesta ja siitä ettei tällä maalla kyllä ole mitään liputettavaa ennen kuin vanhojen metsien hakkuut ja arvokkaiden luontokohteiden tuhoaminen loppuu.
Varmasti meillä on todella paljon parannettavaa, sitä en kiellä. Minä en liputakaan sille mitä luonnolle on tapahtumassa vaan sille että meillä edelleen on kaunista ja melko puhdasta luontoa. Liputan siksi että arvostan sitä mitä meillä on ja haluaisin sen säilyvän ja joltain osin myös palautuvan muiden eläinlajien käyttöön koskemattomampana. Meillä luonnossa saa kulkea melkoisen vapaasti ja sen antimet ovat jokaisen käytettävissä kunhan muistetaan yhteiset pelisäännöt. Tätä ei monessa maassa pysty tekemään.

En väitä että meidän luontomme olisi jotenkin hienompaa tai arvokkaampaa kun vaikka Afrikan tai Austaralian luonto, mutta ei se myöskään ole sen huonompaa tai vähemmän hienoa. Minulle se on kuitenkin kaikkein rakkain. Sitä haluan kertoa nostamalla tänään lipun salkoon.

Kiitos kesäkuu

Muovinen kasvihuone parvekkeella

Kesäkuu on todella ollut melkein kuin unelmien täyttymys. Juuri tätähän minä tilasin, lämpimiä päiviä ja sadetta öisin ja ehkä parina päivänä viikossa. Helteisiä päiviä on ollut vain pari, mutta oikeasti kylmä ei ole ollut kertaakaan eikä ulkokukkia ole pahemmin tarvinnut kastella. Nyt parin viileämmän päivän jälkeen kaipaan kuitenkin taas aurinkoa ja lämpöä. Tomaatit joille vihdoin sain parvekkeelle kasvihuoneen kaipailevat sitä varmasti myös. No huomiseksi on luvattu lämpimämpää vaikkakin pohjoistuulta, mikä tietysti kylmentää sään tuntua huomattavasti. Pohjoinen tuuli ei kuitenkaan satu meillä parvekkeelle eikä muutenkaan pahasti takapihalle, joten ehkä huomenna vietämme aikaa siellä :) Huomenna tulee myös lettukestivieraita. Pitää tänään vielä iltapuhteeksi ottaa rätti ja käydä pyyhkimässä siitepölyt laavulta sekä viedä sinne kärryllinen puita. Huomenna ei ehdi kaikkea.

Oman pihan villejä ja vähemmän villejä yrttejä vesimeloonin kanssa.

Nukuttiin tytön kanssa viikonloppuna yksi yö teltassa. Tilattiin teltta, koska heinäkuussa on eräs tapahtuma jonka aikana olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Toki sisälläkin olisi nukkumapaikkoja ja välillä pidän itseäni pähkähulluna kun lähden raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nukkumaan telttaan, mutta lintujen laulu, aamujen raikkaus ja ylipäänsä ulkona vietetty yö houkuttelevat liikaa. Fyysisesti voi olla että vointi menee huonommaksi, mutta henkinen puoleni huutaa nyt juuri tällaisia kokemuksia ja aion yrittää. Pakkaan kuitenkin mukaan ihan oikean patjan ja kunnon tyynyn. Teen oloni teltassa mahdollisimman mukavaksi. Toivotaan että tulee poutaisia päiviä että telttakosteita petivaatteita saa kuivatella päiväsaikaan.

Pirja kukki komeasti. Nyt kukinta alkaa olla jo ohi.

Rivitalo koiratarhan aidassa kelpasi sinitiaiselle. On siellä poikasiakin ollut kun hurja piipitys alkaa aina kun avaa tai sulkee tarhan oven. Myös lentoliikenne talomme editse tälle pöntölle on ollut todella vilkasta. Ihan muutaman minuutin välein joku suhahta jompaankumpaan suuntaan.

 Kokeilin päästä mattojen pesussa helpommalla. Liitin suopapullon suoraan autonpesuun tarkoitettuun vaahdottimeen. Hyvin vaahtosi. Tällä sai levitettyä pesuaineen tasaisesti märän maton pintaan ja siinä se sai ripistä ja rapista kunnes enimmät kuplat olivat kadonneet ja sitten vaan painepesurilla pesuaineet pois ja kirkkaat matot kuivumaan.
Harjan kanssa olisi saanut paremman tuloksen ja vielä paremman jos olisi paikka missä mattoja voisi liottaa ennen pesua. Mutta paremman puutteessa tämä sai nyt kelvata. Eikä se lopputulos nyt kovin huono edes ollut ;)

Johan oli säitä tänään

Johan on ollut sääpäivä. Aamulla paistoi kauniisti aurinko vaikka plusasteita oli mittarissa vai viisi. Sitten jossain vaiheessa aamupäivää ihan yhtäkkiä kuului ihan hirveä humahdus kun tuuli pyyhkäisi yli ja sem perässä tuli kaatosade jota jatkui korkeintaan 10 min, minkä jälkeen aurinko taas paistoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jonkun ajan päästä tuli yoinen samanmoinen, mutta vähän vähemmän dramaattinen puuska sateineen. Iltapäivällä sitten alkoi hirveä humina ja kun katsoin ulos niin rakeita tuli taivaan täydeltä keskeyttäen rastaiden lemmenpuuhat. minusta näytti että naaraalta meni halut kokonaan tuon kuuron aikana kun meni vaan karkuun. Ehkä kaksi-kolme minuuttia sejatkui ja sitten tuli ihan seesteinen hetki. Se oli kuitenkin vain hengenveto ennen kahta rankempaa raekuuroa. Loppupäivän on ohi kulkenut useita tuulen perässä tulevia sadekuuroja. Osa heikompia ja osa voimakkaampia.

Toissayönä taas satoi 12ml vettä. Tuo sade tuli tarpeeseen. Lumisateiden loputtua ei vettä oltukaan saatu ja maa alkoi olla vähän kuivaa ja siitepölyä alkoi olla vähän liikaa joka paikassa. Sade oli kyllä hyvin tervetullut. Nyt joutaisikin tulla taas vaikka helle (mutta tuskinpa se tähän hätään tänne joutaa).

Takatalvi

Eilen oli vielä suht kaunista ja keväistä. Suunnittelin lapsen hiekkalaatikkoa ja nautin auringon lämmittäessä selkää vaikka lämpöasteita ei niin huimasti ollutkaan.

Tänään sitten kaivettiinkin hiekkalaatikon alustaa lumituiskussa. Pakko myöntää että olen tänään käynyt sään kanssa jo vähän epätoivoisissa tunnelmissa. Mutta eihän sille mitään mahda mitä taivaalta tulee tai on tulematta. Voi kun nämä lumisateet olisi saatu juuri ennen joulua.

Vaihteleva sää

Tänään sää on vaihdellut hurjasti. Aamopäivällä satoi vettä ja oli harmaata, mutta aika lämmintä. Iltapäivästä aurinko jo melkein alkoi paistelemaan, mutta sitten iskikin yllättävä kaatosade. Kun pääsin kotiin niin ukkonen jyrähti pari kertaa oikein komeasti ja näin jopa toista jyrähdystä edeltäneen välähdyksen. Nyt taas paistaa aurinko.

Vähän vihreää

Viimeksi yllätyin keväästä ja lämmöstä. Sen jälkeen kevät onkin näöyttänyt taas todelliset karvansa. On ollut kylmää pohjoista tuulta, on tullut lumipyryjä ja kaatosadetta. Silti tuntuu että kevät etenee. Nyt kun katsoo ulos ikkunasta niin näyttää harmaalta ja synkältä. Kaikkea muuta kuin houkuttelevalta. Silti tiedän että siellä tuoksuu kevät. Ollaan kannettu kalusteita ja tavaroita talviteloilta kesäpaikoilleen. Lumikolat ja lapiot vielä nojailevat terassin pieleen, mutta kohta nekin saavat siirtyä varaston puolelle.
Rairuoho kasvaa ikkunalla ja toin tänään koivun ja mustaherukan oksia sisälle maljakkoon, että saadaan pieni pala kevättä sisällekin.

Kohta askarrellaan tytön kanssa virpomaoksia ja pitäisi suunnitella vähän metsänsiivoustalkoitakin.
Meillä on muodostunut viime vuosina tavaksi panostaa jokatoinen vuosi pihaan ja jokatoinen vuosi metsikköön. Nyt on metsikön vuoro vaikka pihaakin varten on suunnitelmia.
Kyllä se kevät ja kesä sieltä keikuttelee. Olen harvinaisen toiveikkaalla mielellä tänä keväänä.

Viimeisiä jäitä.

Kesäportti jo paikoillaan.

Yllättävä kevät

Tänä vuonna kevät yllätti. Jotenkin talvikin oli vähän keväinen, mutta kun tuli lämmintä niin sitten tuli kerralla. Aurinko alkoi paistaa niin että olohuone on isojen ikkunoiden takia melkein tukalan kuuma, lumet ja jäät ovat hävinneet aika vauhdilla tässä viikon aikana meillä on pyykit pihalla kuivumassa. Lintulaudalle on ilmestynyt joukko mustarastaita.
Yöllä tuli kyllä lunta joka kasteli pyykit märemmiksi kuin koneesta otettaessa (ripustettiin eilen), mutta nyt uusi lumi on jo melkein sulanut, orava kantaa isoja pörrötukkoja pesämateriaaliksi, joutsenet parveilevat pellolla ja niiden toitotus on jo osa arkea. Katse on kukkapenkeissä ja kesän laitossa (kuten kirjoitinkin) ja parvekettakin voisi alkaa jo kohta valmistella tulevaa uutta vuodenaikaa varten.
Se mikä herätti minut tänään tähän nopeaan kevääseen oli kun tajusin että viikko sitten pohdin vielä että riittääköhän linnunsiemensäkki tämän ruokintakauden loppuun ja tänään heräsin ajattelemaan että täytänköhän lintulautaa enää vai antaisinko lintujen jo kaivella maahan heittämistään siemenistä (niistä joita en ole vielä siivonnut) sen mitä tässä vaiheessa tarvitsevat.

Tulevaksi yöksi on luvattu -6-8C ja huomiseksi vähän sääpalvelusta riippuen joko lunta tai räntää, mutta samalla huomennakin mittari nousisi plussalle ja aurinkokin kurkistelisi. Kyllä se vaan on uskottava että oikea talvi taitaa olla jo takana. Aika pakata sukset ja luistimet talvivarastoon ja alkaa pohtia kevätvaatteiden kaivamista kaappien perältä.

Talvi takana, kevät edessä

Kaunis kevätpäivä. Nythän voi jo sanoa niin kun on ensimmäinen kevätkuukausi alullaan. Lämpötila liikkuu nollan tienoilla, tintit laulavat, aurinko kurkkaa aina välillä harmaiden pilvien välistä ja märkä maa tuoksuu.

Se mitä olen harmitellut menneinä päivinä on se että tänä talvena oli aina vähän tilaisuuksia tehdä hyviä lumirakennelmia jotka olisivat kestäneet. Jos tuli nuoska niin se veti usei9n ihan vesikelille ja sulatti rakennelmat muutamassa päivässä. Tehtiin tytön kanssa kissa ja auto ja seuraavana päivänä kissa oli vain pieni lumikumpu ja autokin oli muuttunut varsin mtalaksi urheilumalliksi. Tällä viikolla korjailtiin vähän autoa, mutta eikös se ollut aika turhaa kun seuraavana päivänä satoi vettä. No olihan se rakentaminen hauskaa.

Korjattu auto

Toinen mitä olen pohtinut on yksi kevään tunnelmantuoja. Muistan lapsuudesta miten upeaa oli kun koko talven oli kävellyt lumisella pinnalla ja ensimmäinen sulaläiskä tuli esiin. Siihen piti mennä seisomaan ja tunnelmoimaan miten erilaiselta tuntui seisoa kovalla hiekkapohjalla verrattuna lumeen (joka sekin voi toki olla kovaa). En osaa selittää tätä eroa, mutta muistan että se oli suuri ja nostatti tunnelmaa melkein samoin kuin ensilumi. Nykyään harvemmin on useamman kuukauden lumisia jaksoja joiden jälkeen voisi tällaisesta pienestä asiasta iloita.

Tämä talvi oli mikä oli ja vaikka liukasta on riittänyt ja mäkeä ei ehditty laskea kuin muutama hassu kerta niin ei tämä missään tapauksessa ole ollut huonoimmasta päästä. Lumikengät ovat kyllä keränneet pölyä kun sopivan syviä hankia ei ole tullut että niissä olisi ollut mitään järkeä, mutta luistelemaan olen päässyt enemmän kuin vuosiin ja hiihtämäänkin kerran. Tyttö on saanut rakennella lumesta, kokea myös sukset ja luistimet sekä vähän laskea mäkeäkin. Onhan tässä ollut talvipuuhaa.

Nyt käännän katseen kevääseen ja jään osottamaan mitä se tuo tullessaan. Suunnittelin jo tomaateille kevyttä kasvihuonetta parvekkeelle että sato olisi parempi kuin menneinä vuosina ja kun perunamaassa on nyt kahtena vuonna ollut perunat niin voisi pitää välivuoden ja laittaa siihen vaikka kesäkurpitsaa (varsinkin kun viime kesänä monen perunan sisälle oli kaivautunut etana). Olisi kiva tehdä kimalaisille pesäkoloja kukkaruukuista tai vaikka puusta, kukkapenkistä pitää kaivaa kuollut köynnösruusu pois (talvi 2015-2016 vei sen) ja katsoa mitä tilalle laittaisi.

Kesä tulee olemaan erilainen siinäkin mielessä että ensi kesänä meillä on vain yksi koira. Eddie, vanhaherra joka ei oikein osaa asettua ja rauhoittua lapsiperheen keskellä muuttaa toivottavasti muutaman viikon päästä etelänaapuriin Narvaan, missä se saa viettää eläkepäivänsä yhden miehen koirana. Matkustaminen käy helpommaksi yhden koiran kanssa ja voikin olla että tulee reissattua enemmän mökeillä ja ehkä tämä sopuisampi tapaus pärjäisi jopa mukana Kymenlaakson reissuilla. Uskon että muutenkin koko perheen stressitaso laskee. Vaikka luopuminen onkin haikeaa ja Eddieä tullaan ikävöimään hurjasti niin silti odotan jopa hiukan innoissani vain yhden koiran tuomia mahdollisuuksia. Toinen koira pääsee paremmin mukaan perheen juttuihin ja sille ehditään ja pystytään antamaan sen kaipaamaa ja tarvitsemaa huomiota enemmän.

Sellainen joulu

Tänään päivällä +4C ja illasta +2 ja satoi jonkun verran märkää lunta maahan.
Täällä etelässä joulu oli musta. Minä surin sitä jo ennen joulua ihan itkuksi asti, mutta niin siitä silti selvittiin. Joululoman ulkoilut ovat jääneet kyllä anteeksiantamattoman vähäisiksi. Lapsikin reagoi kun ei ulkoilla tarpeeksi. Kiusaa koiria ja häärää levottomasti. Jotenkin vaan alitajuisesti olen halunnut sulkea ulkomaailmalta silmäni ja käpertyä vaan sisälle viettämään joulua. Pitäisi opetella katsomaan maiseman kauneutta sellaisena kuin se on, mutta varsinkin joulun aikaan se tuntuu TODELLA vaikealta jos sää on kuin Mordorin lokakuu (kuten joku tuttuni asian ilmaisi).
Tänään iltapäivästä käänsin kuitenkin katseeni pihalle kun pilvet väistyivät ja taivas oli melkein täysin sininen. Saatiin ihailla auringon laskua varmaan juuri ennen lumipilvien tuloa. Se piristi mieltä kummasti. Jos ei lunta niin edes aurinkoa.

Hei, pitkästä aikaa

Tauko venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta teki hyvää. Tänään tuntuu taas hyvältä kirjoittaa.

Tänään aamulla oli 14 C pakkasta. Päivällä kävi kuudessa ja alkoi sitten taas hiljaksene kiristyä. Nyt n. seitsemän pakkasastetta, pilviä kulkee, kuu on melkein täysi ja taivaalta satelee hiljaa suurehkoja lumihiutaleita.

Mukavan pakkaslenkin jälkeen on hauska istua sisällä villasukat jalassa. Poskia kihelmöi vielä pakkasen jäljiltä ja mielessä on kuun hohde pilvien läpi (siellä ei todellakaan ollut pimeää) ja kuuran kimallus punamultaisen ladon seinässä.

Muutenkin tämä syksy ja alkutalvi on hellinyt meitä. Välissä oli sateinen ja vähän kurjemman oloinen (minun mielestäni, jollekin muulle se saattoi olla mukavaa) jakso kun satoi vettä, lumet sulivat ja oli aika synkkää ja pimeää, mutta väliin on aina mahtunut aurinkoisia päiviä. Tuntuu ettei aurinko tänä synkynä ole ollut ollenkaan harvinainen valoilmiö. Silti varsinkin kun aamulla lähtiessä on pimeää ja illalla tullessa on pimeää alkaa mieli vetää jotenkin matalaksi. Tajusin tänään että en viikolla huomaa ollenkaan samalla tavalla seurata lintulaudan tilannetta kun sitä ei näe valoisassa. Ei myöskään tule nähtyä lintulaudan vieraita. Tämä ongelma on parina viime talvena ollut minulle ihan vieras enkä ole samalla tavalla kärsinyt pimeästä vuodenajasta. Nyt huomaan taas joinain päivinä että pimeä tuntuu raskaalta kun ei ehdi olla valoisan aikaan ollenkaan kotona.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta töitä aika aktiivisesti. Ihanaa päästä metsäretkille ja pihapuuhiin lasten kanssa. Tänään oli hieno hetki kun tutkimme erään lapsen kanssa leikkitelineen kylkeen muodostuneita kuurankukkia. Miten sitä itse tulee niin sokeaksi tällaisille hienouksille vaikka kuinka yrittää ylläpitää omaa lapsen uteliaisuuttaan. Kyseinen lapsi sanoi että jää on arvokasta ja minä olen siitä kyllä samaa mieltä. Sen arvo ei ole rahassa vaan sen ainutlaatuisuudessa ja kauneudessa. Kun jää kerran sulee niin ei se koskaan jäädy uudestaan täysin samalla tavalla. Sitä paitsi monessa paikassa tällä pallolla ei ikinä ole jäätä.

Luin juuri YLE:n jutun siitä miten ihmiset mieltyvät eri vuodenaikoihin. Perus ajatus tässä on se että ne vuodenajat joista ihmisellä on positiivisia kokemuksia ovat ne joista pidetään. Käy järkeen. Minä ainakin muistelen aina mitä tein samaan aikaan vuodesta lapsena.
Minulla on oikeasti todella paljon hyviä muistoja monista vuodenajoista. Jopa siitä nykyisin inhoamastani loskapaskasäästä kun lumi sulaa, kaikkialla on märkää ja liukastumatta käveleminen vaatii taitoa. Tällä hetkellä tuntuu että jokainen vuodenaika voi kuitenkin olla kaunis ja hieno, mutta yhtä lailla kurja ja masentava. Se riippuu niin paljon säästä, mutta myös omasta mielentilasta. Olisi hienoa jos voisin paremmin hallita sitä miten katson eri vuodenaikoja. Sehän oli osaltaan tarkoitus tämän blogin myötä ja sitä tässä edelleen enemmän taikka vähemmän aktiivisesti opetellaan.

Syksyn merkkejä

Aamulla +3C ja iltapäivällä +17C. Nyt on taas se aika vuodesta kun ei tiedä mitä pukisi lapselle päiväkotiin. Kerrospukeutuminen kunniaan aina tähän vuodenaikaan. Ohuehko veden pitävä haalari on aika näppärä vaatekappale tuollaiselle pienelle. Se sopii useammallekin säälle. Pieni sade ei haittaa, jos alla on vain ohut paita niin ei ole ainakaan pahasti liian kuuma, mutta alle voi laittaa tarvittaessa enemmän vaatetta. Lapsella on ollut saappaissa villasukat tällä viikolla ja ihan kaiken varalta myös villapuku hoitokassissa, mutta sitä ei ilmeisesti ole tarvinnut vielä käyttää. Ja onhan se varmasti vähän liioittelua kun ottaa huomioon ettei lapsi ole herkästi palelevaa tyyppiä.
Eilen illalla totesin että alkoi olla sen verran viileää että laitoin keittiön ikkunan kiinni. makuuhuoneen ikkuna saa luultavasti olla auki vielä ainakin kuukauden.
Kannoin myös kesän ulkonaviettäneet sisäkukat tänään takaisin sisätiloihin. Harmittelen vähän tomaattiani, joka on liian iso sisälle siirrettäväksi, mutta jossa on paljon vihreitä raakileita. Onneksi se on parvekkeella mihin ei halla käy niin herkästi.

Olen parin päivän aikana huomannut että pikkuhiljaa alkaa olla haravoinnin kiireisintä aikaa. Joka päivälle on haravoitavaa jos vaan energiaa riittää. haapa pudottaa lehtiä aika reilusti, vaahtera on myös hyvässä vauhdissa. Kun haavat alkavat olla valmiita niin pajut ja lepät pääsevät vauhtiin.

Huomenna on syyspäivätasaus. Sen jälkeen päivät ovat lyhyempiä kuin yöt. Oikeastaan on ihan mukavaa odotella hämärtyviä iltoja kun sää on ollut selkeää. Tosin ensi viikolle vähän lupailtiin sateita. Sen näkee sitten. Pääseepähän lapsi leikkimään lätäköihin jos tulee vettä :)

Ps. Tunne sää -postauksiin tulee muutaman päivän tauko, mutta jatkan niitä taas viikonloppuna tai alkuviikosta.

Tunne sää: Sade

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Neljäs jakso käsittelee kaatosadetta ja kulkee nimellä Harmaa pilvi sataa.

Sateesta sanoisin että kohtuus kaikessa. Kun syksyllä tulee ensimmäiset kunnon kaatosateet niin minulle tulee vastustamaton halu vetää sadevaatteet päälle ja painella pihalle. Kaatosateessa kävely voi olla myös miellyttävä kokemus. Jos on ollut pidemmän aikaa kuivaa niin kova sade on samalla tavalla vähän uusi ja jännä juttu kuin ensilumi tai kevään ensimmäinen hellepäivä. Vesisade jollain tavalla kietoo sisäänsä kuten lumisadekin. Tosin erona on se että vesisade on kovaääninen ja rauhaton kun lumisade taas on yleensä hiljainen ja rauhoittava. Ja se että kaatosateesta nauttii sen yhden ulkoilun verran, mutta jos pitää samana päivänä laittaa nenän toisen kerran sateeseen niin täytyy tunnustaa että se alkaa jo vähän ärsyttää.
Monta päivää jatkuva sade, olipa se sitten rankkasadetta tai rauhallisempaa, on aika masentavaa. Koirat pitää kuivata jokaisen ulkoilun jälkeen ja vaikka kuinka kuivaisit ja pyyhkisit niin kuraa tulee sisään joka tapauksessa. Ulkovaatteet ovat märkiä, sisällä haisee märkä koira ja imuroida saisi kahdesti päivässä. Oikein erityisen masentavaa se on marraskuussa kun on muutenkin pimeää ja yleensä aika kylmää. Sade tekee säästä vielä entistäkin synkempää.

Kesällä sade on tietysti tervetullutta kastelijana. Muistan yhden kesän kun oli niin pitkään kuivaa että koivujen lehdet alkoivat kellastua ja ruoho ei enää näyttänyt vihreältä, vaan enemmän kulottuneen keltaiselta. Siitä on sen verran aikaa että muistot ovat voineet vähän värittyä, mutta sen muistan että silloin odotettiin sadetta ihan todella.
Olen ajatellut että kesäsään ihanne olisi minulle sellainen että lämpötila liikkuisi +20-25C asteessa ja välillä nousisi ylikin. Muutamana yönä viikossa saisi tulla vettä läpi yön niin että aamulla sade taukoaisi. Tällaistahan oikeasti tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos saisin valita itselleni lomasään niin se olisi tuollainen.

Laavuyö

Eilen oli aika kaunis päivä ja lupailtiin että tänä aamunakaan ei pitäisi sataa. Päätettiin siis viimeinkin toteuttaa jo pari vuotta suunnitelmissa ollut yö omalla laavulla.
Se on siitä mukavaa retkeilyä että kaikki tarvittava on helposti saavutettavissa eikä tuota suuria vaikeuksia tuoda vähän luksusta retkeilyyn kunnon patjoilla ja untuvapeitoilla. Yksi iso bonus oli päästä tarvittaessa juoksemaan ihan sisävessaan. Sen verran matkaa että yöpissit hoitaa mieluummin puskassa, mutta illalla tai isomman hädän tullen vessa on kumminkin saavutettavissa.

Lapsi nukkui omassa retkisängyssään (Deryan Peuter Luxe), jonka saa suljettua niin ettei sänkyyn pääse ötökät kiusaamaan. Ostettiin tuo sänky muistaakseni noin vuosi sitten kun vanhasta sängystä hajosi mekanismi. Olisi se ollut vielä ihan käyttökuntoinen, vaikkakin vähän kallellaa, mutta haluttiin muutenkin ostaa kevyt ja helppo matkasänky ja sitä tuo oikeasti on. Plussana vielä tuo ulkona nukkumisen mahdollisuus.
Lähiömutsilta löysin vinkin että lapsi voi nukkua talvihaalarissaan. Hän on tosin ilmeisesti käyttänyt sitä pienempien lasten kanssa, mutta meidän neiti ei suostu nukkumaan makuupussissa, joten otyettiin tämä keino testiin. Hyvin meni yö eikä lapsi ollut yhtään vilpoinen. Pikemminkin ehkä jopa liian lämmin. Kun yöllä oli villasukka lähtenyt jalasta (ties miten kauan aikaa ennen kuin huomasin) niin jalka oli ihan kuuma.

Ennen yöpymistä rakennettiin laavuun vielä vähän matkaa seiniä sivulle. Helpottaa laavun käyttöä ja suojaa ehkä hiukan tuulelta ja sateelta. Ne pitäisi vielä öljytä sään kestävämmiksi.

Minä puolestani otin käyttöön taitettavan patjan, ohuen makuupussin ja untuvapeiton. Makuupussi oli lähinnä jos peitto lähtee päältä sekä lakanan korvikkeena.
Mies nukkui riippumatossa hyttyssuojan ja laavukankaan kanssa.
Minkäänlaisia hyttyssuojia ei kuitenkaan olisi tarvittu, sillä yhtään inisevää ei bongattu koko illan tai yön aikana. Oli siis minulta oikea päätös jättää virittelemättä hankala hyttysverkko laavuun. Suunnitelmissa olisi kumminkin toteuttaa jonkunlainen kattoon kiinnitettävä hyttysverkkosysteemi tuonne laavulle.

Laavuyöhön kuului iltapala laavulla. Tietysti on mukavampi myös viettää laavulla hetki aikaa ennen kuin painuu pehkuihin. Ruokalistalla oli muurikkalettuja vadelmilla täydennetyn mansikkasoseen kanssa. Vesi tuotiin kannettavassa ämpärissä ja siitä saatiin niin juomavesi kuin hampaidenpesuvesikin. Tarvittaessa se olisi toiminut myös sammutusvetenä jos tuli olisi päässyt hyppäämään padastaan pois.
Viriteltiin iltasella vielä minun sadeviittani laavun pellonpuoleiseen päähän sadesuojaksi, sillä yöksi oli luvattu jonkun verran sadetta.

Valittiin varmasti oikea yö tälle retkelle. Ilta oli mitä kaunein. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kun alettiin kantaa tavaraa laavulle oli varjossa +17C. Kun pellon reunasta kaadettiin talvella puskaa ja puuta pois (ei meidän toimesta) niin nyt ilta-aurinko pääsee juuri sopivasti paistamaan laavulle. Siinä oli mukava paistella lettuja miehen vasta rasvaamalla muurikalla. Yhtään ei yrittänytkään tarttua kiinni. Tyttö oli saanut laittaa suolan taikinaan ja täytyy sanoa että oli ehkä parhaiten suolatut letut mitä olen ikinä syönyt. Usein letuissa on minun makuuni liikaa suolaa, mutta kun itse suolaan niin laitan aina varovaisuuttani liian vähän.
Lettujen jälkeen pestiin hampaat ja laitoin tytön nukkumaan. Vaikka neiti kävikin ylikierroksilla niin sammui silti kuin saunalyhty kun lakkasin kiinnittämästä pyörimiseen ja pelleilyyn huomiota. Saatiin juoda miehen kanssa iltateet termarista katsellen kun ilta hämärtyi. Auringon laskettua ilma alkoi nopeasti viiletä ja se houkuttelikin kaivautumaan kohtalaisen aikaisin lämpimään peiton alle.
Oli hienoa maata untuvapeitto nenää myöten vedettynä ja katsella kun tuli valaisi lähimpiä puunrunkoja. Oikein tunnelmallista.

Ainut miinus oli se että koirat hermoilivat alkuyöstä jokaista rapsahdusta. Pellon laidassa liikkui joku eläin ja sitä piti murista ja haukkua, mutta onneksi mokomat rauhoittuivat aikanaan.
No oli siellä toinenkin pieni miinus. Laavu viettää ulospäin. En ole huomannut sitä aikaisemmin, mutta nyt kun nukuin siellä niin se oli selvästi kalteva. Joka tapauksessa etureunaan pitäisi lisätä yksi tukipylväs jossain vaiheessa niin ehkä laavua voi samalla kokeilla pönkätä vähän suorempaan. Mutta kyllä se noinkin kelpasi. Yllättävän hyvät unet laavussa sai. Ottaen huomioon että olen aina vähän huono nukkumaan vieraissa paikoissa. Heräilin yöllä koirien ääniin, sateen alkuun, siihen kun toinen koira oli kiertänyt hihnansa niin ettei päässyt sateensuojaan ja aamulla siihen kun oli liian valoisaa. Tästä huolimatta sain silti nukuttua useita tunteja ihan hyvän tuntuista unta.

Aamu oli aika kostea ja vilakka. Tässä kohtaa olisi ollut hienoa jos majapaikka olisi ollut kauempana. Olisin voinut laittaa aamulla tulet pataan kun odottelin muiden heräämistä. Nyt en viitsinyt kun tiesin kaikkien (minä mukaan lukien) tahtovan siirtyä sisätiloihin kunhan saadaan herättyä ja leiri purettua. Kaivauduin sitten vielä peiton alle ja nukahdinkin tunniksi, kunnes laavuun tullut koira ja siihen herännyt tyttö herättivät.
Kyllä oli hauskaa ja ihan varmasti tullaan yöpymään jatkossakin tuolla. Laavu on tähän asti ollut aika vähällä käytöllä, mutta suurilla suunnitelmilla. Ehkä tästä alkaa nyt todellinen käyttö. Ehkä jopa joskus uskaltaudun toteuttamaan haaveni yöpymisestä ulkona talviaikaan.

Hippaloilla!

Elokuu on joutunut jo neljänteen päiväänsä ennen kuin palailen taas blogin pariin, mutta täytyy sanoa että intoa ja aiheita on tullut pään täydeltä. katsotaan nyt mitkä kaikki ajan kanssa tulen käymään läpi ja mitkä vain unohtuvat.

Lämpötila on tällä hetkellä karvan vaille +17C ja vettä sataa tasaisen rauhallisesti. Sen oloinen sade että se aikoo pysytellä tässä ja sadella useita tunteja.

Onneksi aamupäivästä oli vähän poutaisempaa. Käytiin nimittäin pikkuneidin kanssa Hämeenlinnan Hippaloilla. Hippalot on lasten festaritapahtuma Hämeenlinnan Verkatehtaalla nyt tänä viikonloppuna. Tänään on/oli tapahtuman ensimmäinen päivä ja valitettavasti sää ei nyt oikein suosi. Toisaalta tapahtuman teemana on tänä vuonna vesi ja sitähän nyt sitten riittää.
Ainakin vielä aamupäivästä tuntui että väkeä oli liikkeellä melko maltillisesti. Me tähtäsimme heti kymmeneksi kun tapahtuma alkoi, sillä olin varannut meille liput Santeri sammakon seikkailut -musiikkiteatteriin. Esitys on suunnattu perheen pienimmille ja esiintyjä otti mukavasti panoita huomioon. Myös meidän neiti ujostus hymyili ja oli ihan onnellisena mukana taputtamassa, heilumassa ja tömistämässä. Esiintyjä oli niin mainio että tempauduin itsekin mukaan ihan täysillä vaikka esitys oli taaperoille suunnattu. ihan mahtavaa! Ja näytöksiä on vielä myöhemmin tulossa lisää. Eli jos lippuja vaan riittää niin tämä on vielä mahdollisuus nähdä. Olin ilmeisesti katsonut väärin ja ainoat esitykset olivat valitettavasti tänään.

Toinen hitti oli pihalle kipattu iso kasa hiekkaa ja vesialtaat. Oli ämpäreitä, lappareita, mopoja ja rekkoja. Siellä lapset valloittivat hiekkakasaa ja lappasivat vettä astiasta toiseen. Ihan mahtava ja niin yksinkertainen juttu. Vieressä oli säkkituoleja löhöilyä varten.

Meidän neiti on vielä sen verran pieni että työpajat saivat jäädä ja en onnistunut mistään bongaamaansitä katuliitupajaa joka olisi varmasti ollut meille sopiva, mutta ehkä se oli sään takia peruttu? Onneksi kirjastoautossa oli korvaavaa toimintaa kun sai kiivetä jännään isoon bussiin ja siellä oli meille ihan uusia kirjoja.

Hippaloille kannattaa ostaa liput työpajoihin ja esityksiin jo etukäteen. Monet pajat ilmoitettiin jo eilen loppuunmyydyiksi.
Joka tapauksessa kannattaa poiketa jos on aikaa ja tekemisen puutetta.

Kesäreissun satoa

+14,5C ja kohtalaisen tuulista. Eilen oli +17C ja kovempi tuuli.

Juhannus reissuineen meni mukavissa merkeissä. Ensin Savon mökillä ja sieltä suoraan Kymenlaaksoon aattoa ja juhannusta viettämään. Yhtenä päivänä lämpötila nousi jopa +30 asteen tietämille. Meidän oli tarkoitus viettää tuolloin rantapäivä, mutta lapsen päiväunet viivästyttivät rantaan siirtymistä sen verran että kun lopulta pääsimme eväinemme ja viltteinemme sinne asti oli taivaalle kerääntynyt pilviä ja tuuli nousi. Ihan mukavaa meillä silti oli kun lämpöä kuitenkin riitti, mutta kyllä siitä rantalököilystä silti jotain puuttui. Kokonaisuutena tuolla reissulla sain saunoa sen verran että jopa minun saunakiintiöni tuli täyteen. Lähes viikko oltiin reissussa ja joka ilta kunnon pitkät saunasessiot uimisineen.

Pari ravintola kokemusta tuli kartutettua myös. Jyväskylässä käytiin ruokailemassa ravontola Huviretkessä. Voin suositella. Mukava ja siisti paikka ja ruoka oli hyvää. Erityiskiitoksen annan lastenlistasta, jolla ruuat olivat samaa tasoa kuin aikuisten listalla. Ei pelkästään nauravianakkeja, nugetteja ja ransakalaisia tai muussia vaan oikeasti harkittuja annoksia. Tyttö söi ison lautasellisen bataattiranskalaisia ja maistoi kanaakin. Näitä ravintoloita näkyy olevan enemmänkin ympäri maata, joten ne kannattaa huomioida jos lähtee reissunpäälle kotimaassa ja pohtii sopivia ruokapaikkoja. Salaattipöytää ei kuitenkaan erikseen tuolla ollut. Ihan huomiona jos joku kaipaa sellaista. Oikeastaan ainut mistä vähän moitin on se että olisin itsekin mieluusti syönyt bataattiranskalaiset ja kanan, mutta sitä ei aikuisten listasta löytynyt ;)

Toinen paikka jossa ruokailtiin oli Lahden rautatieasemalla oleva pitseria/lounaspaikka. Pitsa oli syötävää, mutta ei mikään makuelämys. Muu seurue otti lounaan, mikä oli kuulemma ihan ok. Paikka oli kuitenkin epäsiisti. Pöydät huonosti pyyhitty ja kun heitin jotain roskikseen sieltä pöllähti suuri parvi banaanikärpäsiä. En voi millään muotoa suositella kyseistä paikkaa. Kannattaa ennemmin vaikka suunnata tien toisella puolella olevaan Hesburgeriin.

Kolmas ruokavinkki tuli vähän vahingossa. Meillä oli reissun aikana pieniä sisäänpääsyongelmia kun unohdin mökin avaimen kotiin. Apua odotellessa piti jotenkin saada ruokaa ja päädyttiin siihen että mies kävi hakemassa kaupasta roiskeläppinäkin tunnettuja mikropitsoja ja tulitikut. Tehtiin nuotio ja lämmitettiin roiskeläppiä nuotiolla. Vaikka pitsan saaminen tasaisen lämpöiseksi oli käytännössä mahdotonta, tuli pitsasta varsin syömäkelpoinen. Yllättäen pohja oli miellyttävän rapea ja kenttäoloissa tuo varsin vaatimaton eines olikin aika hyvää.

Myöhemmin laitettiin ylijäämäpitsa grillissä ja sen syötyäni en voi kenellekään suositella roiskeläpän kuumentamista mikrossa. Laittakaa hyvät ihmiset se grilliin. Rapea pohja, tasaisesti lämmennyt lätyskä ja jos siihen vielä saa vähän tuoretta tomaattia ja basilikaa päälle niin uskallan melkein kehua herkulliseksi.

Yleisesti suosittelen Savoa kotimaan matkakohteeksi kaikille meille eteläisessä Suomessa asuville. Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Siellä tullaan juttelemaan, ollaan avuliaita ja yleinen ilmapiiri on varsin virkistävä kun elää muuten olosuhteissa joissa normaalia on se että vastaantulijat välttelevät toistensa katseita. Erakkoluonteena olen itsekin yllättynyt siitä miten helppo siellä oli jutella ihan ventovieraiden kanssa. Ehkä lomatunnelma osaltaan myös auttoi.

Lisäksi maisemat siellä ovat ihan erilaisia kuin täällä. Mäkiä mäkien perään. Korkeilta paikoilta näkee kauas, pellot ovat enemmän tai vähemmän kallellaan johonkin suuntaan ja järviä ja vesiä riittää. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä jonkun veden äärellä pienessä mökissä ja vierailevani kesäisin torilla ostamassa uusia perunoita ja mansikkaa.

 Kotiin palattua säät ovat tarjonneet enemmän sateita ja viileää. Juuri luin netistä uutisen että sinilevähavainnot ovat vähentyneet ilmojen viilennyttyä. Mikä on tietysti positiivista. Silti toivottaisin helteet kovasti tervetulleeksi.

 Sitten toinen juttu. Minulle tulee joka tapauksessa tässä kuussa pitkä tauko blogin pidossa kun lähden ensimmäistä kertaa elämässäni Unkariin erään projektin merkeissä niin pitäisi blogitaukoa tämän kuun ajan. Palailisin asiaan sitten taas elokuussa.
Tauon puolesta puhuu sekin että ennen tätä postausta ei ole jotenkin löytynyt intoa kirjoitella. Usein pieni tauko auttaa ja inspiraatio löytyy taas ihan uudella tavalla. Minulla on useampiakin aiheita mielessä, mutta intoa niiden naputteluun ei vaan ole löytynyt.
Myös seurantakuvat palaavat tauolta varmaan elokuun loppupuolella tai syyskuun alussa. Katsotaan jatkanko samalla vaahteralla. Sen värinvaihdosta kun olisi mukava seurata vai etsinkö jonkun vähän paremman kohteen. Sen näkee sitten.

Kotiin tullessa löytyi oksalta märkä orava.

Jaan kuitenkin teille vielä lopuksi blogivinkin.

Lähiömutsi teki perheensä kanssa polkupyöräretken Ahvenanmaalle. Siihen liittyi omat hankaluutensa kun matkassa oli laatikkopyörä, jota ei junissa kuljetella, mutta lukekaa tuolta Lähiömutsin blogin puolelta enemmän. Hän lupaa useampiakin postauksia aiheesta, eli jos aihe kiinnostaa niin kannattaa pitää kyseistä blogia silmällä.

Mutta näillä puheilla hyvää heinäkuuta ja palaillaan asiaan :)