Mökkielämää ja piipahdun Kuopiossa

Olemme nyt käyttäneet miehen kesälomasta suunnilleen puolet siihen että ollaan oltu jollakin mökillä. Ensin pari viikkoa miehen mökillä ja sitten pari yötä minun isäni mökillä. Kuvasaalista on kertynyt aikas paljon ja samoin maristavaa ja ihailtavaa.

Auringonpalvoja

On se hauki!

Mustikkaa riitti

Suurin marinan aihe on tuo sää. Valitettavasti en ole päässyt yli siitä että minua harmittaa kun kesä ei ole kunniolla lähtenyt käyntiin ja kohta jo syksy kolkuttelee ovelle.
Minä pidän kyllä kaikista vuodenajoista ihan alkukevättä ja loppusyksyä lukuunottamatta. Niitä loskaisimpia ja rapaisimpia kausia siis. Se vaan että kesä antaa virtaa jaksaa pimeä loppuysyksy ja kohti talven vaaterumbaa. Lämpimän kesän jälkeen sitä oikeastaan jo kaipaakin syksyn raikkautta ja väriloistoa. Sitten kun lehdet ovat suunnilleen pudonneet puista niin alkaa lumen odotus. Maaliskuun tietämillä alankin jo taas haikailla puutarhahommiin, uimaan, tepastelemaan paljainjaloin pitkin pihaa ja nuuskimaan kukkasia. Nyt kun kesä tuntuu tavallaan jäävän väliin niin tuntuu ettei akuissa olisi kylliksi virtaa jaksaa pimeän talven yli. Jalkapohjat eivät ole päässeet pinttymään harmaiksi, iholla ei hehku auringon lämpö vielä illalla, en ole kaivanut kesäpeittoa kaapista enkä ole sheivannut sääriäni kuin satunnaisesti kuluneen kesän aikana.

Remonttiapulainen

Ja mitenkäs tämä liittyy mökkeilyyn? No se liittyy siihen siten että mökillä parasta kotiin verrattuna on telkkarin ja tietokoneen puuttumisen lisäksi järven läheisyys. On ihanaa kun kuumana kesäpäivänä voi vaan päättää hypätä veteen vilvoittelemaan. Voi uida ja polskutella kunnes kädet ovat ihan ryppyiset ja lihaksia särkee ja sen jälkeen saa kuivatella laiturilla auringonpaisteessa.
No nytpä me vietimme peräti kahtena päivänä aikaa mökin pikkuisella hiekkarannalla. Lapsen mielestä vesi oli kylmää, mutta minä olin päättänyt että on kesä. Ilma oli parin kympin tienoilla ja vesi samoin. Ei hirmuisesti tehnyt mieli rymytä vedessä vaikka ei sitä nyt kylmäksi voinutkaan sanoa. Meni enemmän kahlailun puolelle. Mukamas kesä. Pah. Mutta positiivisena puolena, mustikoita riittää!

Nyt laitetaan kyllä tilaukseen oikein kunnon kesäinen ja helteinen elokuu!

Ilta-aurinko leikkii järven pinnalla.

Kyllä se aurinko kaikesta huolimatta pääsi kimaltelemaan veden pinnassa.

Mutta siis siitä mökkielämästä vielä sen verran että tuo miehen mökki on melko moterni ja periaatteessa siellä on helppo mökkeillä pienenkin tenavan kanssa. On sähköt ja vesi juoksee järvestä. Telkkarikin siellä kyllä on, mutta sitä ei olla koskaan avattu, eikä avata. Anoppi puolisoineen katselee sitä aika paljon, ja se heille suotakoon, mutta minä menen mökille nimenomaan päästäkseni irti tuon kaltaisista laitteista.
Vaikka olenkin kova valittamaan niin oli tuolla aika hienojakin hetkiä. Kuten se kun istuu laiturilla auringossa huuhtomassa vastapestyä pyykkiä, vesi liplattaa, koira on pylly pystyssä puskassa ja saunanpiipusta tupruttelee savua.
Tai oletteko koskaan kokeilleet puhaltaa saippuakuplia tyynen järven yllä? Kuplat jäävät pomppimaan veden pinnalle ja kun on tilaa niin tuuli pyörittelee niitä uskomattoman pitkään ennen kuin ne puhkeavat. Kaunista on se.

Kaatosade

Sateen jälkeen

Myös todellinen kaatosade oli kokemuksena ihan hieno. Vettä tuli kuin saavista. Koko mökki kumisi ja ulkona pimeni. Lapsikin oli vähän ihmeissään.
Ampiaiset tekivät pesää keinun kattoon ja pesän edistymistä oli ilo seurata. Myös pari tyyntä ja todella kaunista aamua olivat ehkä koko kesän hienoimmat. Käytiin soutelemassa tunnin verran melkein tyynellä järvellä ja sain ihan uskomattoman hienoja kuvia aamu-usvasta.

Kesän projektina huussi sai sisämaalin.

Se oli se kaunis rantapäivä.

Isäni mökki onkin vähän alkeellisempi. Sähkö tulee aurinkopaneeleista ja vesi kannetaan ihan hartiavoimin. Lisähaastetta tuotti mökin ja pihan keskeneräisyys. Mutta valmistuttuaan se on varmasti myös hieno paikka. Sen suurimpia etuja tuohon toiseen mökkiin nähden on ehdottomasti oma rauha. Miehen mökin molemmin puolin on naapurit ja heillä molemmilla on koira. Tie kummallekin mökille kulkee aika läheltä meidän mökin takaa ja kaikki liikenne kuuluu ja tarvittaessa näkyy. Isäni mökillä taas naapuri näkyy kyllä osasta tonttia, mutta siitä ei kulje väkeä ohi ja matkaa naapuriinkin on sen verran että kumpikaan ei häiritse toistaan (ellei sitten naapuria häiritse kun liikenne kulkee hänen ohitseen :P ). Lisäksi talojen välissä on vielä vettä.

Pulkkilanharjulla menossa.

Kesäsää

 Kun nyt kerran reissunpäällä oltiin niin piipahdettiin samalla Kuopiossa syömässä Muikkuja matkustajasataman tuntumassa sijaitsevassa vanhassa merimieskapakassa Sampossa, joka on nykyään varsin viihtyisä muikkuravintola. Muikut on paistettu kunnon voissa ja ne eivät ole ihan niitä kaikista pienimpiä sinttejä. Ja ne pyrstöt! Niitä voisi syödä kuin sipsejä. Tyttökin söi oman muikkuannoksensa hyvällä halulla. Palvelukin pelasi paremmin kuin hyvin.
Sen verran voi kokemuksesta sanoa että jos tietää olevansa menossa tuonne niin kannattaa joko olla liikenteessä jo yhdentoista maissa kun paikka aukeaa tai sitten varata pöytä etukäteen. Kerran olen joutunut kääntymään ovelta kun paikka oli ihan täynnä.

Käveltiin vähän tuolla sataman tuntumassa ja kierrettiin kirkko joka on tällä hetkellä remontissa. Voin sanoa että Kuopio on ainakin noilta osin varsin viehättävä kävelykäupunki. Puistoja on paljon ja niitä on hoidettu huolella ja rakkaudella. Pienet rännikadut luovat ihan oman tunnelmansa ja yllätyin miten paljon siellä on säästetty vanhoja puutaloja. En ollut ensimmäistä kertaa Kuopiossa, mutta jotenkin en ole ennen tullut ajatelleeksi. Noiden rakennusten kunto on kaikenlisäksi uskomattoman hyvä. Ihan toista kuin Hämeenlinnassa. Onhan sielläkin toki vanhaa kunnostettu ja säästetty, mutta ei näitä kahta voi verratakaan. Oikein harmittaa oman kotiseudun tilanne kun näkee miten asiat voisivat olla.
Voin suositella kyllä lämpimästi kävelyretkeä Kuopioon kauniina kesäpäivänä. Ruokapaikoiksi uskallan suositella Sampoa ja isäni kertoi hyvää paikasta nimeltä Mustalammas. Itse en ole käynyt, enkä siksi osaa sanoa enempää. On kuulemma oikein Michelin tähtiä saanut, mutta siihen nähden varsin edullinen ruokapaikka. Jos joku on käynyt niin kertokaa ihmeessä kokemuksia!

Paluumatkalla pysähdyttiin sitten Pulkkilanharjulla Reimarissa. Ei syöty muuta kuin jäätelöt, joten ruuasta en osaa sanoa mitään. Uskallan kuitenkin noin lyhyellä pysähdyksellä sanoa että paras anti paikassa oli maisema. Itse paikka ei ole erityisen viehättävä, jos nyt ei luotaantyöntäväkään. Vessassa haisi vanhalle rakennukselle ja koppi oli niin pieni että sinne piti peruuttaa sisään ja minunkin joka on vain 150cm pitkä enkä omista kovin komeaa vatsaa oli oikeasti hankala mahtua koppiin sisälle. polvet ottivat oveen kiinni. Oli paikka kuitenkin kohtalaisen siisti ja tosiaan en tiedä vaikka ruoka olisi miten ihmeellistä. Mutta jos on ajamassa ohi ja siltä tuntuu niin ei tuo nyt mitenkään huono pysähdyspaikka ole

Pulkkilanharjulla Reimarin parkkipaikalla.

Kotipihan viidakko

Kun on pari viikkoa poissa kotoa niin pihalla ehtii tapahtua paljon. Kirvat ovat vallanneet useampiakin kasveja, ruoho oli kasvanut räjähdysmäisesti, seinän välissä asuvat kimalaiset ovat lisääntyneet hurjasti ja seinänvierellä käy aikamoinen kuhina, kukkapenkki on mennyt ihan länään kun kukaan ei ole ollut seuraamassa tarvitseeko se tukea ja linnunpoikaset ovat lähteneet pesästään. Perunoissa on pitkät varret ja kurkuilla ja tomaateillakin on toivoa jos elokuussa tulisi lämpimiä ja mielellään syyskuussakin jonkun verran. Tällä välillä onkin kuulemma tullut ihan mukavassa suhteessa vettä ja aurinkoa. Naapuri jonka pyysin kastelemaan kukkia poissaollessamme kertoi että hänen ei ole tarvinnut pihalla tehdä käytännössä mitään. Sisäkukkien ja parvekkeen kasvien kastelu on riittänyt.

Se että emme olleet leikkaamassa ruohoa on ollut paitsi niittykukkian, myös kimalaisten ilonaihe (jos kimalaiset nyt voivat iloa tuntea). Puoli nurmikkoa oli nimittäin täynnä valkoapilaa. Sen tuoksu levisi koko pihaan ja täytyy sanoa että se jon mikä on kotoinen kesätuoksu.

Nyt tuo apilaviidakko on kuitenkin kesytetty. Ruohoa ajaessa leikkuri meni tukkoon niin monta kertaa etten jaksanut laskea. Lopulta en saanut sitä enää ollenkaan käyntiin. Siinä vaiheessa hätyytin miehen hoitamaan työn loppuun. Tapani mukaan halusin kuitenkin että kimalaisten ja minunkin ilokseni säästetään muutamia apilamättäitä. Tämän pihan kukkaloisto perustuu kuitenkin pääosin niittykukkiin, vaikka istutettujakin kukkia ja puskia löytyy ihan riittävästi hoidettavaksi.


Projektini lisätä askelmääriä on käynyt vähän huonosti. En edelleenkään pääse useimpina päivinä lähellekään sitä 10 000 askeleen tavoitetta johon pitäisi pyrkiä. Ruohon leikkuusta niitä askelia tulee ihan mukavasti. Olen ihmetellyt ihan miten olenkin tänä kesänä innostunut leikkaamaan ruohoa! Se on oikeasti mukavaa! No meillä on vetävä leikkuri niin työntämiseen ei tarvita voimaa. Pääasiassa se on leikkurin perässä kävelemistä ja oikeaan suuntaan ohjaamista. Jyrkimmissä paikoissa pitää kyllä oikeasti työntääkin. Jos tuon koko pihan ajaa itse niin siitä tulee arviolta 4000-5000 askelta. Ihan hyvä saldo ihan vaan kotipihalla ;) Voi jos tämä into jatkuisi talven lumitöihin. Mikäli talvella nyt saadaan lunta (pessimisti)...

Kukkapenkkikin on muuttunut viidakoksi.

Ulos unille?

Olen haaveillut että pääsisin kokeilemaan ulkona yöpymistä lapsen kanssa. Oikeastaan olisi ihan sama yöpyykö lapsi ulkona, mutta minä haluaisin yöpymään ulos. Olisihan se hauskaa jos lapsikin voisi olla mukana.
Lähiömutsi kirjoitti vähänaikaa sitten aiheesta ja sai minut innostumaan uudelleen. Viime kesänähän ei päästy vaeltamaan tai edes yöpymään ulkona kun lapsi oli niin pieni. Ei silloin jaksanut edes ajatella moista. Nyt minulla on kypsynyt suunnitelma tehdä harjoitusreissu meidän laavulle. Lapsen voi työntää rattaissa niin saa tutun ja turvallisen nukkumapaikan ja meille miehen kanssa riippumatot. Iltapuuron voisi keitellä retkikeittimellä ja laittaa pataan tulet makkaroita varten. Aamupuurokin tulisi retkikeittimellä ja voisi kokeilla suostuisiko lapsi ulkopissatukseen. Potan vois varoiksi raahata mukaan. Sieltä pääsee sitten nopeasti sisälle jos on liian hankalaa.
Enää tarvittaisiin aikaa ja hyvä sää. Mutta jos tuo kokeilu olisi positiivinen niin voisi lähteä ihan minivellukselle jonnekin. Ainut että lapsi tarvitsisi sitten oman riippumaton taikka sitten pitäisi hommata teltta. Tai jos löytyisi sopiva paikka jonne pääsisi vaunuilla niin mikäs siinä, mutta rohkenen vähän epäillä että sopivaa löytyisi.

Kysely ja sääpohdintaa

Minulla on ollut paitsi laiskuutta ilmassa myös vähän ahdistusta tuosta kyselystä jonka aikanaan tein. Olisin tahtonut luoda siitä hienon tilaston ja laittaa vastaukset nätisti esille, mutta näyttää siltä että joudun tulkitsemaan tulokset manuaalisesti. Joka tapauksessa en ole unohtanut sitä vaikka en lupauksien mukaisesti olekaan saanut tuloksia julki.

Noin yleisesti olan pohtinut aihetta myös hyvin paljon ja nykyään tiedostan paljon selkeämmin sen kun valitan säästä. Sitä ei tule enää tehtyä vahingossa. Annan itselleni luvan myös marista, kunhan löydän marinalleni myös perusteluja. Esimerkiksi se harmittaa että juuri kun pääsisi veden äärelle niin luvataankin kylmenevää ja tuulta ja rannalla oleiluun ja vedessä puljaamiseen luvattu sää on huono. Tai jos aurinko paahtaa niin että sisällä on +30C ja kaikilla virtaa hihi vaikka olisi alasti ja jääpala otsalla. Myös se jos sama säätyyppi jatkuu liian pitkään niin katson että minulla on lupa vähän marista aiheesta. Sen silti myönnän että marinalle ei ole mitään järkiperustetta eikä se johda mihinkään. Kunhan on oman turhautumisen purkamista. Tosin se samalla ruokkii ärsytystä, joten ei se sinänsä ole edes hyödyllinen tapa. Voi kökkö... ehkä siitä pitäisi kuitenkin päästä eroon...
Sen verran avaan kyselyä että 8/22 oli sitä mieltä että sää voi todellakin olla huono ja vain yksi oli sitä mieltä että kyse on puhtaasti asenteesta. Kaikki muut asettuivat vastauksissaan välimaastoon.

Pieni sadepäivänpäivitys

Ei se kurja sää ihan vielä eilen tullut. Tai mikä nyt taas on kurja. Tänään olin sitä mieltä että sää oli oikein miellyttävä. Märkäähän tuolla oli ja minulla oli liikaa päällä kun ilma oli kuin lehmän henkäys (+17C ja kosteaa), mutta tuoksui raikkaalta ja oli ihan piristävää vaihtelua lopulta kuitenkin. (Silti toivon että helteet vielä palaisivat ja mahdollisimman nopeasti.) Matotkin saatiin melkein kuivaksi ja pois ennen sateita. Saivat kuivua loppuun lattialla. Sääli ettei pihaan muodostunut lätäköitä tytön läträttäväksi.

Illan värit

Ennusteiden mukaan viimeinen lämmin päivä vähään aikaan alkaa olla takana. On tullut nautittua helteistä. Uimassa käytiin pienen lammen rannalla ja tyttökin pääsi ensikertaa avoveteen. Pienen harkinnan jälkeen oli oikein mukavaa. On kasteltu kukkia, tehty aamunviileämmillä (viileä= +20C) mukavia kävelylenkkejä tyttö kolmipyörän kyydissä ja yleensä nautittu siitä että tarkenee hiippailla ilman sukkia ja kenkiä pitkin pihoja. Mattojakin tuli pestyä, vaikka sille parempi aika olisi ollut ennen juhannusta ja pahimpia yökasteita. Mutta eivätköhän nuo kuivu suunnilleen kun huomennakaan ei vielä ennusteiden mukaan pitäisi tulla vettä.

Kuvat toissaillalta.

Humala kasvaa

Jättipoimulehti kukkii.

Ruohosipuli.
Mikä on tuo kukka taustalla? Tuli siemensekoituksen mukana pari vuotta sitten.

Pitäähän kimalaisille säästää vähän apilaa!