Kiitos kesäkuu

Muovinen kasvihuone parvekkeella

Kesäkuu on todella ollut melkein kuin unelmien täyttymys. Juuri tätähän minä tilasin, lämpimiä päiviä ja sadetta öisin ja ehkä parina päivänä viikossa. Helteisiä päiviä on ollut vain pari, mutta oikeasti kylmä ei ole ollut kertaakaan eikä ulkokukkia ole pahemmin tarvinnut kastella. Nyt parin viileämmän päivän jälkeen kaipaan kuitenkin taas aurinkoa ja lämpöä. Tomaatit joille vihdoin sain parvekkeelle kasvihuoneen kaipailevat sitä varmasti myös. No huomiseksi on luvattu lämpimämpää vaikkakin pohjoistuulta, mikä tietysti kylmentää sään tuntua huomattavasti. Pohjoinen tuuli ei kuitenkaan satu meillä parvekkeelle eikä muutenkaan pahasti takapihalle, joten ehkä huomenna vietämme aikaa siellä :) Huomenna tulee myös lettukestivieraita. Pitää tänään vielä iltapuhteeksi ottaa rätti ja käydä pyyhkimässä siitepölyt laavulta sekä viedä sinne kärryllinen puita. Huomenna ei ehdi kaikkea.

Oman pihan villejä ja vähemmän villejä yrttejä vesimeloonin kanssa.

Nukuttiin tytön kanssa viikonloppuna yksi yö teltassa. Tilattiin teltta, koska heinäkuussa on eräs tapahtuma jonka aikana olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Toki sisälläkin olisi nukkumapaikkoja ja välillä pidän itseäni pähkähulluna kun lähden raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nukkumaan telttaan, mutta lintujen laulu, aamujen raikkaus ja ylipäänsä ulkona vietetty yö houkuttelevat liikaa. Fyysisesti voi olla että vointi menee huonommaksi, mutta henkinen puoleni huutaa nyt juuri tällaisia kokemuksia ja aion yrittää. Pakkaan kuitenkin mukaan ihan oikean patjan ja kunnon tyynyn. Teen oloni teltassa mahdollisimman mukavaksi. Toivotaan että tulee poutaisia päiviä että telttakosteita petivaatteita saa kuivatella päiväsaikaan.

Pirja kukki komeasti. Nyt kukinta alkaa olla jo ohi.

Rivitalo koiratarhan aidassa kelpasi sinitiaiselle. On siellä poikasiakin ollut kun hurja piipitys alkaa aina kun avaa tai sulkee tarhan oven. Myös lentoliikenne talomme editse tälle pöntölle on ollut todella vilkasta. Ihan muutaman minuutin välein joku suhahta jompaankumpaan suuntaan.

 Kokeilin päästä mattojen pesussa helpommalla. Liitin suopapullon suoraan autonpesuun tarkoitettuun vaahdottimeen. Hyvin vaahtosi. Tällä sai levitettyä pesuaineen tasaisesti märän maton pintaan ja siinä se sai ripistä ja rapista kunnes enimmät kuplat olivat kadonneet ja sitten vaan painepesurilla pesuaineet pois ja kirkkaat matot kuivumaan.
Harjan kanssa olisi saanut paremman tuloksen ja vielä paremman jos olisi paikka missä mattoja voisi liottaa ennen pesua. Mutta paremman puutteessa tämä sai nyt kelvata. Eikä se lopputulos nyt kovin huono edes ollut ;)

Puutarhaostoksilla

Käytettiin viikonlopun lämpö hyödyksi ja käytiin lopulta puutarhaostoksilla ja kylvettiin ja istutettiin sormet mullassa.
Sunnuntaina aamu oli vielä niin kylmä että herneitä kylvettiin keväthaalari päällä, mutta iltapäivästä tarkeni kevyesti hihattomassa ja paljain varpain.

Tyttö sai syntymäpäivälahjaksi herneitä ja retiisiä, jotka kylvettiin viikonloppuna.

Nämä ruukut vaeltavat aina paikasta toiseen. Kaksi samanlaista. Viime kesänä toinen oli parvekkeella ja toinen portinpielessä. Nyt ovat vierekkäin (mutta kaukana toisistaan) nurmikon rajalla.

Orvokkikärry

En taas vaihteeksi muista nimeltä muita kasveja kuin Hopeaputous. Mutta tuossa korkeassa on todella kauniin sävyiset vaaleansiniset kukat (näkyy ylemmässä kuvassa)

Olen pitkään haaveillut pienestä suihkulähteestä tai purosta joka saisi lorista korvan iloksi. Nyt tuli heröteostoksena napattua mukaan suihkulähde sammakolla. Oli niin edullinen etten voinut vastustaa. Tosin aika äkkiä sammakko saikin jäädä pois kun huomasin että on paljon nätimpi ilman. Olisi ehkä kannattanut ostaa pelkkä pumppu.

Tomaatteja ostin aika montaa erilaista. En ole ihan varma tuliko kahta samaa otettua. Ne odottelevat että saadaan parvekkeen muovinen kasvihuone pystyyn. Kasvihuonetta oli kaupassa, mutta sen vaatimaa lavakaulusta ei. Muuten voisin pystyttää kasvihuoneen jo valmiiksi, mutta pelkään että ilman kaulusta tuuli vie sen mennessään.

Kesäkurpitsaa otin vihreitä sekä keltaisi. Kokeillaan kasvavatko ne meidän perunamaassa paremmin kuin perunat. 

Tulihan se kevät sieltä

Kun lämpimät lopulta saapuivat niin kevät on räjähtänyt ihan käsistä. Jos joku päivä vielä tulisi vähän vettä niin kohta saisi tehdä vihtoja. Ensimmäinen ruohonleikkuu suoritettiin viikko sitten.
Ihan kunnon helteisiä päiviä on ollut vain yksi, ehkä kaksi, mutta päivälämpötilat ovat silti pyörineet viikon verran siinä parinkymmenen asteen tuntumassa.

Minulta loppui nyt pitkä keikkaputki ja kun pikkuhiljaa alan taas laskeutua henkisestikin kotiin niin huomaan että jälleen kerran kevään kaikki kasvatustyöt ovat jääneet hoitamatta. Yhtään tainta en ole laittanut tulemaan ja joudun siis ostamaan valmiina kaiken. Tomaattia, kesäkurpitsaa ja auringonkukkia.
Herneet laitan tänään likoamaan ja kylvetään ne taas parvekelaatikoihin. Lapsi sai syntymäpäivälahjaksi retiisin siemeniä, joten retiisiä on myös tämän kesän kasvatuslistalla. Ja mikäpä sen helpompi kasvatettava :) Muistan itsekin kuinka lapsena kylvin omia retiisejä ja vaikka retiisi on aika kirkerä niin niitä syötiin kun olivat ihan itse kasvatettuja. Laitetaan perinteet kiertoon.

Tällä viikolla laitettiin jo takapihan riipputuoli paikoilleen ja ollaan lapsen kanssa annettu jalkapohjien maistaa auringon lämmittämää hiekkaa. Minulla on multaa kynsien alla ja mieli virkeä. Ihan saa ihmetellä miten lämpötilan nousu onkin saanut minut ihan toisenlaiseen vireeseen. Nautin kun saa kukkapenkin ohi kävellessään kitkeä muutaman vuodenputken ja ollaan levitelty uutta multaa kasveille. Uusia kukkapenkkejä tai kasvimaita ei tänä kesänä perusteta. Yritetään ottaa vähän kevyenpi kesä niiden suhteen. Minulla on tuolla vatsassa ihan oma kasvatusprojekti menossa ja vaikka pystynkin kantamaan vettä kasveille ja periaatteessa saan multasäkitkin liikkumaan ilman suurempia tuskia niin kyllähän se on jo hyvä alkaa ottaa vähän rauhallisemmin.

Nokkoset ovat jo ihan kerättävässä kunnossa.

Tänä keväänä oli tarkoitus panostaa tuohon meidän pieneen metsikköömme ja raivata sitä, mutta työkiireiden ja erilaisten reissujen takia se on jäänyt kokonaan. En ole pariin viikkoon edes käynyt laavulla katsomassa mikä siellä on meininki. Luultavasti alue on kielojen valloittama.

Pihan kielot ovat puskeneet itsensä maasta viikon aikana.

Kesän isoin istutusprojekti olkoon se että siirrettiin pala tuoksuvatusta alapihalta yläpihalle aidan viereen kasvamaan
näköesteeksi tielle ja naapurin pihaan. Ja onhan se kauniskatsella tiellä liikkujillekin.
Meillä kun aidan vierus on tupannut olemaan vähän ankea.

Toivotaan että puska viihtyy tuossakin vaikka on vähän
varjoisampi paikka (vaikka ei kuvasta uskoisi).

Sinililjojen kukinta alkaa olla loppusuoralla.

Pirjassa on jo hyvän kokoiset nuput.

Ensimmäinen lämmin päivä

Eilen kerättiin salaattiaineksia pihalta. Horsmaa, ruohosipulia ja voikukanlehtiä.

Vielä viime viikolla kuljin koko viikon töissä toppatakissa. Ei olisi voinut kuvitellakaan menevänsä ilman. Viikonloppu toi kuitenkin taas pienen lupauksen siitä että ehkä se kesä jossain vaiheessa todella tulee. Viereinen pelto kynnettiin viikolla ja nyt viikonloppuna traktori on ajellut edestakaisin pellolla erilaisten koneiden kanssa. Kiire taitaa olla toukotöilläkin.

Oli kiva ulkoilla ilman takkia ja ulkohousuja.

Tänään mittari näytti korkeimmillaan melkein +19C. Vielä ei ihan T-paidassa uskaltanut liikkua kun tuulessa oli edelleen aavistus keväistä viileyttä, mutta kylmä se ei silti missään tapauksessa ollut.
Ollaan oltu melkein koko päivä ulkona. Puunattu autoa oikein perusteellisesti, siivottu vähän terassia siihen kuntoon että saatiin syödä vuoden ensimmäinen piha-ateria ja päälle nimipäivä-synttäri-äitienpäiväkakkua. Saunan jälkeen istuin hetken pihakeinussa kuuntelemassa lintujen laulua, rastaiden kaivelua lehtikasoissa ja valitettavasti myös autojen huminaa. Huminasta huolimatta oli ihana istua siinä ihan rauhassa kun oli päivän touhunnut. Se oli rauhallinen hetki.

Ensimmäinen perhonen

Kaunis päivä. Puolipilvistä ja keittiön mittari varjossa näyttää +11C. Vähän tuulee, mutta se ei juurikaan haittaa.
Kevään ensimmäiset sitruunaperhoset bongattiin tänään ja kärpänenkin lensi ohi.

Yllättävä kevät

Tänä vuonna kevät yllätti. Jotenkin talvikin oli vähän keväinen, mutta kun tuli lämmintä niin sitten tuli kerralla. Aurinko alkoi paistaa niin että olohuone on isojen ikkunoiden takia melkein tukalan kuuma, lumet ja jäät ovat hävinneet aika vauhdilla tässä viikon aikana meillä on pyykit pihalla kuivumassa. Lintulaudalle on ilmestynyt joukko mustarastaita.
Yöllä tuli kyllä lunta joka kasteli pyykit märemmiksi kuin koneesta otettaessa (ripustettiin eilen), mutta nyt uusi lumi on jo melkein sulanut, orava kantaa isoja pörrötukkoja pesämateriaaliksi, joutsenet parveilevat pellolla ja niiden toitotus on jo osa arkea. Katse on kukkapenkeissä ja kesän laitossa (kuten kirjoitinkin) ja parvekettakin voisi alkaa jo kohta valmistella tulevaa uutta vuodenaikaa varten.
Se mikä herätti minut tänään tähän nopeaan kevääseen oli kun tajusin että viikko sitten pohdin vielä että riittääköhän linnunsiemensäkki tämän ruokintakauden loppuun ja tänään heräsin ajattelemaan että täytänköhän lintulautaa enää vai antaisinko lintujen jo kaivella maahan heittämistään siemenistä (niistä joita en ole vielä siivonnut) sen mitä tässä vaiheessa tarvitsevat.

Tulevaksi yöksi on luvattu -6-8C ja huomiseksi vähän sääpalvelusta riippuen joko lunta tai räntää, mutta samalla huomennakin mittari nousisi plussalle ja aurinkokin kurkistelisi. Kyllä se vaan on uskottava että oikea talvi taitaa olla jo takana. Aika pakata sukset ja luistimet talvivarastoon ja alkaa pohtia kevätvaatteiden kaivamista kaappien perältä.

Kevättunnelmissa

Kohta on jo takana hyvin keväinen viikonloppu. Eilen kuopsuttelin takapihalla talon seinustalla olevan kivikkokukkapenkin kuolleista varsista ja pahimmasta roskasta, askartelin varpusille paritalon (katsotaan kelpaako se kenellekään) ja muutenkin ulkoiltiin pariinkin otteeseen ihan kunnolla. Iltapäivällä keittiön mittari varjon puolella näytti +5C. Oli ihana istahtaa takaterassille aurinkoon ja seurailla kun tyttö puuhasteli jääpalojen kanssa.
Tänään tuuli pöllytti menneen kesän lehtiä hangella, maa tuoksui ja aurinkokin tervehti meitä vaikka nyt vetäytyikin pilvien taakse.

Yle luonto muistutteli että nyt alkaa olla ihan viimiset hetket puhdistaa linnunpöntöt, sillä tiaiset ovat jo soitimella. Kova liikenne on meilläkin käynyt ainakin etupihan tintinpöntössä. Ensin kävi sinitiainen kurkkimassa ja talitintti odotti jo jonossa vuoroaan.
Lisäksi olen aika varma että kuulin joutsenten huutoja ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Yhtään yksilöä ei kuitenkaan tullut näytille.

 Kevätsuunnitelmissa on että saisin parvekkeelle kevyen kasvihuoneen tomaateille. Tuntuu että ne ovat alkaneet kunnolla kypsyä vasta kun olen saanut ne syksyllä sisälle, joten ehkä paikka on aurinkoisuudestaan huolimatta liian tuulinen. Lisäksi lapselle pitäisi tehdä uusi hiekkalaatikko kun nykyinen jää ikävästi keinun alle jos ottaa kovemmat vauhdit.
Isoja kasvihankintoja en ajatellut tänä kesänä tehdä. Ihan petus kesäkukat. Krookuksia kyllä haluaisin edelleen saada, mutta tuntuu että ehkä myyrät tekevät työnsä kun täällä ei tunnu missään krookus kasvavan.

Kuvat viimeviikonlopulta

Talviulkoilua

Olipas ihana päivä. +4C ja aurinko paistoi. Töiden puitteissa minut heivattiin suksille ensimmäistä kertaa vuosiin ja ihan yllätyin miten kiva on mennä rauhallista tahtia lasten perässä, kuunnella kun talitintti sanoo ti ti tyy ti tyy ti tyy ja haistella sulavasta lumesta kostean ilman keväistä tuoksua (HELMIKUUSSA!). Voisin melkein uskaltaa sanoa että ala-asteen liikuntatunneilta saatu hiihtoinho alkaa ehkä pikkuhiljaa todella rapista pois ja alan ymmärtää tuon lajin viehätyksen.

Viikko sitten oli ihan toisenlainen keli. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja kun viikolla oli kaksi vapaapäivää niin toisena niistä päätin lähteä kamera kaulassa koluamaan omaa tonttia lapsen kanssa. Kummasti tämäkin talvi vaan on hurahtanut töitä tehdessä enkä ole ehtinyt ihastelemaan kaunista vuodenaikaa vaikka joka päivä ulkoilen töissäkin.

Hei, pitkästä aikaa

Tauko venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta teki hyvää. Tänään tuntuu taas hyvältä kirjoittaa.

Tänään aamulla oli 14 C pakkasta. Päivällä kävi kuudessa ja alkoi sitten taas hiljaksene kiristyä. Nyt n. seitsemän pakkasastetta, pilviä kulkee, kuu on melkein täysi ja taivaalta satelee hiljaa suurehkoja lumihiutaleita.

Mukavan pakkaslenkin jälkeen on hauska istua sisällä villasukat jalassa. Poskia kihelmöi vielä pakkasen jäljiltä ja mielessä on kuun hohde pilvien läpi (siellä ei todellakaan ollut pimeää) ja kuuran kimallus punamultaisen ladon seinässä.

Muutenkin tämä syksy ja alkutalvi on hellinyt meitä. Välissä oli sateinen ja vähän kurjemman oloinen (minun mielestäni, jollekin muulle se saattoi olla mukavaa) jakso kun satoi vettä, lumet sulivat ja oli aika synkkää ja pimeää, mutta väliin on aina mahtunut aurinkoisia päiviä. Tuntuu ettei aurinko tänä synkynä ole ollut ollenkaan harvinainen valoilmiö. Silti varsinkin kun aamulla lähtiessä on pimeää ja illalla tullessa on pimeää alkaa mieli vetää jotenkin matalaksi. Tajusin tänään että en viikolla huomaa ollenkaan samalla tavalla seurata lintulaudan tilannetta kun sitä ei näe valoisassa. Ei myöskään tule nähtyä lintulaudan vieraita. Tämä ongelma on parina viime talvena ollut minulle ihan vieras enkä ole samalla tavalla kärsinyt pimeästä vuodenajasta. Nyt huomaan taas joinain päivinä että pimeä tuntuu raskaalta kun ei ehdi olla valoisan aikaan ollenkaan kotona.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta töitä aika aktiivisesti. Ihanaa päästä metsäretkille ja pihapuuhiin lasten kanssa. Tänään oli hieno hetki kun tutkimme erään lapsen kanssa leikkitelineen kylkeen muodostuneita kuurankukkia. Miten sitä itse tulee niin sokeaksi tällaisille hienouksille vaikka kuinka yrittää ylläpitää omaa lapsen uteliaisuuttaan. Kyseinen lapsi sanoi että jää on arvokasta ja minä olen siitä kyllä samaa mieltä. Sen arvo ei ole rahassa vaan sen ainutlaatuisuudessa ja kauneudessa. Kun jää kerran sulee niin ei se koskaan jäädy uudestaan täysin samalla tavalla. Sitä paitsi monessa paikassa tällä pallolla ei ikinä ole jäätä.

Luin juuri YLE:n jutun siitä miten ihmiset mieltyvät eri vuodenaikoihin. Perus ajatus tässä on se että ne vuodenajat joista ihmisellä on positiivisia kokemuksia ovat ne joista pidetään. Käy järkeen. Minä ainakin muistelen aina mitä tein samaan aikaan vuodesta lapsena.
Minulla on oikeasti todella paljon hyviä muistoja monista vuodenajoista. Jopa siitä nykyisin inhoamastani loskapaskasäästä kun lumi sulaa, kaikkialla on märkää ja liukastumatta käveleminen vaatii taitoa. Tällä hetkellä tuntuu että jokainen vuodenaika voi kuitenkin olla kaunis ja hieno, mutta yhtä lailla kurja ja masentava. Se riippuu niin paljon säästä, mutta myös omasta mielentilasta. Olisi hienoa jos voisin paremmin hallita sitä miten katson eri vuodenaikoja. Sehän oli osaltaan tarkoitus tämän blogin myötä ja sitä tässä edelleen enemmän taikka vähemmän aktiivisesti opetellaan.

Ensimmäiset lumet

Tänään ne satoivat. Syksyn ensimmäiset kunnon lumet. Viime viikolla joku päivä tuli vähän hiutaleita ja auton päällä oli ohut huntu, mutta tänään satoi niin että lapset tekivät päiväkodin pihalla lumipalloja. Ilta olikin ihan erinäköinen. olen varmaan ennenkin ihastellut täällä sitä miten ohutkin lumikerros vaikuttaa valoon jopa sisällä. Vaikka taivas oli paksussa pilvessä niin ulkona ei näyttänyt synkältä ja selin ikkunaan istuessakin jostain seinän kautta heijastui erilainen valo kuin vielä eilen.

Toisena puolena tänään oli syksyn ensimmäinen päivä kun pääsin taas osalliseksi oikein kunnon kuravaaterumbaan. Kun tuntuu että kaikki ihohuokoset, nenä, silmät ja suukin on täynnä hiakkpölyä joka irtoaa kuivatetuista kuriksista ja nenässä tuntuu vielä jonkun aikaa kuivurissa muhivien märkien rukkasten haju. Mutta on se silti sen arvoista. Kun näkee lasten innon ja energian kun luonto muuttuu taas ihan eri näköiseksi. Ja kun saa itse nauttia tästä lisääntyneestä valosta <3 Antaa sataa vaan lisää lunta! Tosin talvirenkaat saan vasta perjantaina. Tänä vuonna päätin tavoistani poiketen viedä auton ihan huoltamolle renkaiden vaihtoon. Saavat samalla vaihtaa parkkivaloihin polttimon kun olen itse vaihtanut vain ajovaloja enkä edes tiedä miten parkkivaloihin pääsisi käsiksi. Valot ja renkaat on hyvä katsoa kuntoon viimeistään nyt.

Erityisen kaunis lokakuu

Ihana lokakuu ollut tähän asti. Aurinkoa, lämmintä, kuuraisia ja sumuisia aamuja ja ennekaikkea kuivia ja valoisia päiviä.

Selityksenä hiljaiselolleni voin kertoa että olin taas pitkästä aikaa töissä ja jostain syystä nukuin koko kuluneen viikon niin huonosti että minusta ei työpäivän jälkeen ollut muuhun kuin joko makaamaan ajattelematta mitään tai kiukuttelemaan pahemmin kuin kaksivuotias. On töissä silti myös ihan tosi hauskaa! Juuri nyt se vaan jostain syystä saa aikaan tiedostamatonta stressiä joka valvottaa. Töitä on luvassa myös tulevalla viikolla, joten en uskalla luvata postaustahdin vilkastuvan vielä silloin. Pitäkää kuitenkin peukkuja parempien unien toivossa. Pyrkimykseni olisi joka tapauksessa saada Tunne sää -sarja käytyä läpi ennen katseluajan loppumista. Katsotaan kuinka käy :)