Telttailua

Onpa mennytkin häpeällisen pitkään edellisestä postauksesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tai sen ettei minulla ole tähänkään postaukseen liittää kuvaa (en ottanut itse kuvia enkä ole saanut vielä telttailukuvia mökkireissulta.

Olen tänä kesänä löytänyt ulkona nukkumisen ihanuuden. Lapsena nukuin usein kesäisin öitä pihalle pystytetyssä teltassa tai mummon ja vaarin luona myös aitassa jossa oli pilkkosen pimeää, ovi oli raskas ja hiiret rapisivat katossa. Se oli melkein jo liian jännittävää, mutta niin siellä vaan nukuttiin.

Lapsuuden jälkeen olen nukkunut omalla rippileirilläni Kuhmossa yön teltassa ja toisella leirillä samassa paikassa laavussa, yhden yövaelluksen riippumatossa, kaksi yötä pihalla riippumatossa ja yhden omalla laavulla. Kuusi yötä 15 vuoden aikana! Aika onnetonta, jos miettii lähtökohtiani.

Tänä kesänä olen kuitenkin kunnostautunut vähän paremmin. Ostettiin alkukesästä teltta jonka mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani kesäkuussa. Laskin että olen nukkunut tuossa teltassa tänä kesänä yhteensä yhdeksän yötä. Ja uskokaa taikka älkää uskoko, mutta en ole nukkunut yhtään sisäyötä koko kesässä yhtä hyvin kuin ulkona. Raskausmaha alkaa jo painaa ja tehdä esimerkiksi kyljen kääntämisen aika tuskaiseksi. Sisällä saatan myös pyöriä sängyssä ja ravata vessassa kahdesti tai kolmesti yössä. Tehtassa heräilin suunnilleen kerran yössä tarpeilleni ja kerran kääntämään kylkeä.

Sen verran pitää hifistellä että minä en suostu nukkumaan teltassa ilman hyvää patjaa. Minulla on joka yö ollut jonkinmoinen sisältä kannettu patja teltassa. Kosteuden takia olen kuitenkin alkanut pohtia olisiko järkevää hommata ihan kunnollinen ilmapatja. Se olisi helpompi kuivattaa. Tavalliset patjat ovat parin yön jälkeen pohjasta litimärkiä jos niitä ei saa joka päivä nostettua pystyyn kuivumaan. Haluaisin kyllä ihan ehdottomasti vielä tänä kesänä joitakin öitä viettää teltassa.

Erityisen kätevää oli kun viritettiin vielä teltan eteen laavukangas. Teltassa on todella pieni "eteinen" johon voi jättää vaikka kengät ettei tarvitse ottaa niitä sisään tai jättää säiden armoille. Se on kumminkin niin pieni ettei teltasta voi ryömiä ensin eteiseen ja siitä ulos. Mahani kanssa en oikein tahdo taipua avaamaan ulompaa vetoketjua. Kun viritettiin laavukangas teltan yläpuolelle eteen niin jätin koko eteisvetskarin sulkematta eikä vesi silti päässyt sadesäälläkään telttaan sisään.

Hei, pitkästä aikaa

Tauko venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta teki hyvää. Tänään tuntuu taas hyvältä kirjoittaa.

Tänään aamulla oli 14 C pakkasta. Päivällä kävi kuudessa ja alkoi sitten taas hiljaksene kiristyä. Nyt n. seitsemän pakkasastetta, pilviä kulkee, kuu on melkein täysi ja taivaalta satelee hiljaa suurehkoja lumihiutaleita.

Mukavan pakkaslenkin jälkeen on hauska istua sisällä villasukat jalassa. Poskia kihelmöi vielä pakkasen jäljiltä ja mielessä on kuun hohde pilvien läpi (siellä ei todellakaan ollut pimeää) ja kuuran kimallus punamultaisen ladon seinässä.

Muutenkin tämä syksy ja alkutalvi on hellinyt meitä. Välissä oli sateinen ja vähän kurjemman oloinen (minun mielestäni, jollekin muulle se saattoi olla mukavaa) jakso kun satoi vettä, lumet sulivat ja oli aika synkkää ja pimeää, mutta väliin on aina mahtunut aurinkoisia päiviä. Tuntuu ettei aurinko tänä synkynä ole ollut ollenkaan harvinainen valoilmiö. Silti varsinkin kun aamulla lähtiessä on pimeää ja illalla tullessa on pimeää alkaa mieli vetää jotenkin matalaksi. Tajusin tänään että en viikolla huomaa ollenkaan samalla tavalla seurata lintulaudan tilannetta kun sitä ei näe valoisassa. Ei myöskään tule nähtyä lintulaudan vieraita. Tämä ongelma on parina viime talvena ollut minulle ihan vieras enkä ole samalla tavalla kärsinyt pimeästä vuodenajasta. Nyt huomaan taas joinain päivinä että pimeä tuntuu raskaalta kun ei ehdi olla valoisan aikaan ollenkaan kotona.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta töitä aika aktiivisesti. Ihanaa päästä metsäretkille ja pihapuuhiin lasten kanssa. Tänään oli hieno hetki kun tutkimme erään lapsen kanssa leikkitelineen kylkeen muodostuneita kuurankukkia. Miten sitä itse tulee niin sokeaksi tällaisille hienouksille vaikka kuinka yrittää ylläpitää omaa lapsen uteliaisuuttaan. Kyseinen lapsi sanoi että jää on arvokasta ja minä olen siitä kyllä samaa mieltä. Sen arvo ei ole rahassa vaan sen ainutlaatuisuudessa ja kauneudessa. Kun jää kerran sulee niin ei se koskaan jäädy uudestaan täysin samalla tavalla. Sitä paitsi monessa paikassa tällä pallolla ei ikinä ole jäätä.

Luin juuri YLE:n jutun siitä miten ihmiset mieltyvät eri vuodenaikoihin. Perus ajatus tässä on se että ne vuodenajat joista ihmisellä on positiivisia kokemuksia ovat ne joista pidetään. Käy järkeen. Minä ainakin muistelen aina mitä tein samaan aikaan vuodesta lapsena.
Minulla on oikeasti todella paljon hyviä muistoja monista vuodenajoista. Jopa siitä nykyisin inhoamastani loskapaskasäästä kun lumi sulaa, kaikkialla on märkää ja liukastumatta käveleminen vaatii taitoa. Tällä hetkellä tuntuu että jokainen vuodenaika voi kuitenkin olla kaunis ja hieno, mutta yhtä lailla kurja ja masentava. Se riippuu niin paljon säästä, mutta myös omasta mielentilasta. Olisi hienoa jos voisin paremmin hallita sitä miten katson eri vuodenaikoja. Sehän oli osaltaan tarkoitus tämän blogin myötä ja sitä tässä edelleen enemmän taikka vähemmän aktiivisesti opetellaan.

Sääpalveöut syynissä: Päivä 2.

Eilen Foreca veti pisimmän korren. Vaikka aurinko ei juuri kurkistellut niin sade alkoi aika tasan klo 16. Myös tälle aamulle luvattu sade toteutui. Aamuista sadetta lupasivat myös muut sääpalvelut.

Loppupäiväksi Ilmatieteenlaitos lupaa puolipilvistä ja poutaa.
Foreca taas näyttää että neljään asti puolipilvistä tai melkein selkeää ja mahdollisesti vähäistä tai ajoittaista sadetta. Sen jälkeen melkein selkeää ja yö täysin selkeä. Näkyisiköhän revontulia? Radiossa puhuivat joku päivä että lähipäivinä voisi näkyä.
Norjalainen sääpalvelu lupaa pilvisempää, mutta ei yhtään sadetta.
Tuulta kaikkien mukaan 6-7m/s.

Sääpalvelut syynissä, päivä 1.

Tänään voitti Ilmatieteenlaitos. Suunnilleen kolmen aikaan iltapäivällä alkoi kevyt sade.

Huomiseksi Norjalainen lupaa pilvistä ja vasta illaksi sadetta.
Foreca lupaa omalla tavallaan mukavampaa säätä. Ajoittain puolipilvistä, mutta sade alkaisi jo neljän tietämissä.
Ilmatieteenlaitos on tästä väliltä. Heidän mukaansa aurinko kurkistelisi puolenpäivän tienoilla ja illalla yhdeksältä alkaisi sataa.

Sääpalvelut syynissä

Nyt laitan testiin norjalaisen sääpalvelun jota minulle suositeltiin paljon tarkempana kuin Forecaa, jota yleensä käytän. Reiluuden vuoksi tähän pitäisi kai liittää vielä Ilmatieteenlaitos.
Mikä palvelu on lähimpänä oikeaa? Alkaako sade puolenpäivän maissa vai vasta illalla?
Jotta tulisi vähän laajempi näkemys asiasta niin katson huomenna ainakin ylihuomisen sään ja jos mielenkiintoa riittää niin jatkan seuraamista vielä perjantaina.

Norjalainen lupaa että sade alkaisi vasta illalla yhdeksän maissa.
Foreca sanoo että vettä alkaa tulla ajoittaisesti puolenpäivän aikaan.
Ilmatieteenlaitos lupaa heikkoa sadetta iltapäivälle.

Tunne sää: Sään ennustaminen

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Viidennessä jaksossa puhutaan sään ennustamisesta. Oikea ennuste, väärä sää.

Minun on nykyään aika vaikea luottaa sääennustuksiin. Olen tässä suhteessa aikamoinen pessimisti. Odotan aina että ennusteet kääntyvät huonompaan tai sää on huonompaa kuin on ennustettu. Jos on kesä ja luvataan kaunista ja kuumaa niin odotan että lämpötila on ainakin 5 astetta viileämpi ja luultavasti vähintään tuulee niin että korvat heiluu. Jos taas on pitkään kuivaa ja luvataan sadetta niin odotan sen kastelevan suunnilleen yhtä paljon kuin hiiren pissa. Kun syksyllä tai alkutalvesta luvataan lunta niin minun on vaikea uskoa siihen.
Ehkä tämä johtuu siitä että ne ennusteet joihin tahtoisi uskoa, mutta jotka jäävät toteutumatta ovat niitä jotka jäävät mieleen ja siksi tuntuu etteivät ennusteet ole koskaan oikeassa. Olen sitäpaitsi oppinut että keskustassa voi hyvinkin sataa vettä ja meillä paistaa aurinko tai lämpötilaero voi olla useamman asteen. Näin paikallista säätä lienee mahdotonta ennustaa.

Minusta olisi oikeastaan aika hauska joskus lukea erilaisista perinteisistä sään ennustustavoista. Päivistä, eläimistä, pihlajanmarjoista yms. ja ihan seurata ja kokeilla huvikseni ennustaa niiden mukaan. Luottamus näihin ennustuksiin ei ole kovin vahva, mutta kun kaikki isoäidin aikainen ja sitä vanhempi kiinnostaa niin se olisi hauska kokeilu.

Tunne sää: Sade

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Neljäs jakso käsittelee kaatosadetta ja kulkee nimellä Harmaa pilvi sataa.

Sateesta sanoisin että kohtuus kaikessa. Kun syksyllä tulee ensimmäiset kunnon kaatosateet niin minulle tulee vastustamaton halu vetää sadevaatteet päälle ja painella pihalle. Kaatosateessa kävely voi olla myös miellyttävä kokemus. Jos on ollut pidemmän aikaa kuivaa niin kova sade on samalla tavalla vähän uusi ja jännä juttu kuin ensilumi tai kevään ensimmäinen hellepäivä. Vesisade jollain tavalla kietoo sisäänsä kuten lumisadekin. Tosin erona on se että vesisade on kovaääninen ja rauhaton kun lumisade taas on yleensä hiljainen ja rauhoittava. Ja se että kaatosateesta nauttii sen yhden ulkoilun verran, mutta jos pitää samana päivänä laittaa nenän toisen kerran sateeseen niin täytyy tunnustaa että se alkaa jo vähän ärsyttää.
Monta päivää jatkuva sade, olipa se sitten rankkasadetta tai rauhallisempaa, on aika masentavaa. Koirat pitää kuivata jokaisen ulkoilun jälkeen ja vaikka kuinka kuivaisit ja pyyhkisit niin kuraa tulee sisään joka tapauksessa. Ulkovaatteet ovat märkiä, sisällä haisee märkä koira ja imuroida saisi kahdesti päivässä. Oikein erityisen masentavaa se on marraskuussa kun on muutenkin pimeää ja yleensä aika kylmää. Sade tekee säästä vielä entistäkin synkempää.

Kesällä sade on tietysti tervetullutta kastelijana. Muistan yhden kesän kun oli niin pitkään kuivaa että koivujen lehdet alkoivat kellastua ja ruoho ei enää näyttänyt vihreältä, vaan enemmän kulottuneen keltaiselta. Siitä on sen verran aikaa että muistot ovat voineet vähän värittyä, mutta sen muistan että silloin odotettiin sadetta ihan todella.
Olen ajatellut että kesäsään ihanne olisi minulle sellainen että lämpötila liikkuisi +20-25C asteessa ja välillä nousisi ylikin. Muutamana yönä viikossa saisi tulla vettä läpi yön niin että aamulla sade taukoaisi. Tällaistahan oikeasti tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos saisin valita itselleni lomasään niin se olisi tuollainen.

Tunne sää: Helle

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Kolmannessa jaksossa puhutaan helteestä ja lämpimästä. Jakso kulkee nimellä Luvassa lämmintä.

Olen nyt ylistänyt lunta ja pakkasta niin kävisi jotenkin järkeen että inhoaisin hellettä. Minulla on kaveripiirissä useampia ihmisiä jotka huokaisevat helpotuksesta kun tulee syksy. Minä en. Minä kaipaan helteitä ja jos kesässä ei ole tarpeeksi oikeasti lämpimiä päiviä niin syksyn tullen tuntuu ettei ole vielä valmis alkavaan pimeään ja kylmään aikaan. Tänä kesänä Suomessa koin yhden päivän kun lämpötila nousi +30C ja se oli ihanaa. Kun on harvoin niin lämmintä niin se lämpö tuntuu ihanalta. Sitä tahtoo vaan antaa lämmön valua koko kroppaan kunnes tulee tukalaa ja sitten hypätä viilentävään järveen, juoda kivennäisvettä ja kuivatella taas auringossa.
Kuitenkin jos hellettä on useita päiviä niin varsinkin sisätiloissa tulee tukalaa. Meillä on isot ikkunat etelään päin ja vielä myöhään syksylläkin aurinkoisina päivinä olohuoneessa tulee tukalan kuuma. Kuumassa nukkuminen on hankalaa, ruoka ei maistu (kuten ohjelmassakin sanottiin) ja energiaa ei tahdo riittää mihinkään puuhasteluun. Helle kaipaa kaveriksi järven. Asuin vuosia järven äärellä niin että aina kun siltä tuntui pääsi uimaan. Ehkä tästäkin syystä minusta on niin väärin viettää hellepäiviä kotona missä uimaan pitää lähteä autolla. Nurisen ja marisen kun on liian kuuma ja tavallaan tuhlaan koko sen hyvän hellepäivän siinä.
Olin heinäkuussa vajaan kaksi viikkoa Unkarissa. Siellä ehti aika hyvin tottua lämpimiin ilmoihin, mutta oli siellä myös tukalaa. Teimme pitkiä kävelyitä ja varsinkin aurinkoista tienviertä kävellessä tuntui että aletaan olla jo sietokyvyn äärirajoilla.

Helteeltä on hankalampi suojautua kuin kylmältä. Kylmällä voi aina pukea lisää. Laittaa vaatetta vaatteen päälle, mutta helteellä ei voi riisua loputtomasti. Veden tuoma viilennys kestää vain hetken ja kuten sanoin niin kuumassa on tukalaa nukkua kun taas kylmässä saa kaikista parhaat unet. Olen muuten kuullut että löysä musta vaate voi olla helteellä todella mukava päällä. Se imee lämpöä ulkopuolelta, mutta se kuulemma imisi sitä myös sisäpuolelta ja siksi viilentäisi ihmistä. Kun taas valkoinen blokkaa ulkoa tulevan lämmön, mutta tekisi saman myös sisäpuolelta. En tiedä väitteen todenperäisyyttä, mutta jotenkin se tuntuisi käyvän järkeen.
Minä inhoan huoneiden keinotekoista viilentämistä. Jotenkin se saa minulla aina aikaan kurkkukipua ja palelen sisällä jos on viilennyslaitteita päällä. Olen kuullut jonkun ohjeen auton ilmastoinneista. Olikohan se niin että autossa lämpötila pitäisi pitää matalimmillaan viisi astetta alempana kuin ulkolämpötila. Kuulostaisi kyllä jollain tapaa hassulta että jos ulkona on +30C niin autossa ei saisi olla +25C viileämpää. Joka tapauksessa olen tosi varovainen auton ilmastoinnin kanssa, koska liikaa käytettynä se aiheuttaa minulle todella kovia ja hankalia niskakipuja. Siksi pidän sen päällä vain sen verran että autossa on kohtalaisen mukava olla.

Jos olisi ihan pakko valita helteen ja pakkasen välillä niin valitsisin pakkasen, mutta on se hellekin ihanaa.

Tunne sää: Pakkanen

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Toisen jakson nimi on Pakastettua elämää. Eli puhutaan pakkasesta.

Kuten lumenkin kohdalla, minun täytyy todeta että pakkanen on ihanaa. Rakasta syksyn ensimmäisiä pakkasaamuja, talvella lämpötila saisi pääosin pysyäkin pakksella, mutta välillä sen verran suojaa että saa rakenneltua lumiukkoja ja linnoja. Minä sanoisin että suomen luonto on kauneimmillaan aurinkoisena päivänä joskus ennen juhannusta tai kovalla pakkasella. Milloinkaan ei näe katsoa niin pitkälle kuin kireässä pakkassäässä. Ilman on niin kuulas ettei sitä varmaan uskoisi jos ei ole nähnyt.
Minusta on ihanaa mennä ulos oikein kireään pakkaseen. Viikonloppuna on mukava vetää jalkaan vaarin vanhat villahousut, armeijan villapaita, lämpöliivi, villasukat tai kahdet, kaulahuivi, kunnon karvalakki ja toppavaatteet. Ehkä olen vähän hullu kun nautin siitä kun ripset jäätyvät ja kaulaliina on ihan jäästä tankea. Etenkin sisään tullessa olo on ihan mahtava. Ei sellaista tunnetta saa lämpimällä säällä.

Mutta on pakkasessa huonotkin puolensa. Töissä lasten kanssa ei kovilla pakkasilla ulkoilla. Se tarkoittaa että lapset ovat levottomia ja työpäivät rankkoja, Auton kanssa saa aina jännittää että lähteekö käyntiin vaikka kuinka saisi piuhan päähän. Aamulla jos puoliunessa pitää lähteä kylmään autoon istumaan niin tuntuu että se on ihan vihoviimisiä juttuja. Ja kun ei ole kunnon takkaa niin pakkasen tuntu on talossa sisälläkin. Ei se tietysti niin kovin kurjaa ole jos on valmis sisälläkin pukeutumaan villasukkiin ja villapaitaan. ja niin sen pitäisikin olla. Ei meillä talvella yleensä ole sisällä kuin korkeintaan +19C. Silti kun ei ole kunnollista varaavaa takkaa niin olo jää ikävän kalsaksi. Silmälaseja käyttävien kohdalla on vielä se että lasit huurtuvat ja jäätyvät. Onneksi en itse tarvitse laseja eikä tämä haittaa pakkasesta nauttimista.
Joka tapauksessa myös pakkanen on sää jonka toivotan iloisin mielin tervetulleeksi. Näinkin eteläisessä Suomessa oikeasti kireitä pakkasia ei yleensä kuitenkaan ole kovin montaa päivää vuodessa. Tuollaiset dokumentissa mainitut lapin -40-50C jotka jatkuvat pitkään olisivat varmasti juttu ihan erikseen. Ehkä tällaisen eteläneläjän ei pitäisi pakkasista edes puhua ;)

Tunne sää: Lumi

Ylen Areenasta on katsottavissa dokumenttisarja nimeltään Tunne sää. Katseluaikaa on noin kuukauden verran. Ajattelin katsella sarjan läpi ja naputella jokaisesta jaksosta vähän omia ajatuksia.
Ensimmäisen jakson aiheena on lumi.

Minä olen aina pitänyt lumesta. Lapsuuden talvimuistoihin liittyy hyvin vahvasti luminen luonto. Kuljettiin metsissä tiputtelemassa kuusenoksille tarttunutta lunta, juostiin hankikannolla pitkin metsiä, laskettiin mäkeä, rakennettiin lumesta.

Tuota jaksoa katsellessa oikein jäin miettimään onko minulla minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia tai ajatuksia lumesta. Keksin vain pari. Keväällä kun odottaa jo kovasti kesää, lumien sulaminen on hyvässä vauhdissa ja sitten tulee hirmuinen pyry. Uusi lumi on vanhan surma, mutta silti se jotenkin vaan ottaa päähän.
Toinen on auton kaivaminen lumen alta aamulla kun on kylmä, väsyttää ja olisi jo kiire. Silloinkin jää on yleensä lunta pahempi ja pakkasella en yleensä edes harjaa autoa illalla valmiiksi, sillä kevyt pakkaslumi suojaa ikkunaa pahemmalta jäätymiseltä yön yli.
Minua eivät haittaa lumityöt. Kyllähän niihin menee aikaa ja aina ei huvita tai millään ei jaksaisi. Kun kuumeessa työntää raskasta nuoskalunta kolalla saappaat lipsuen niin voi päästä muutama kirosana, mutta en muista edes tuolloin tunteneeni että lumi olisi jotenkin huono asia. Minä yksinkertaisesti nautin lumesta. Se on kaunista, siinä on kiva kieriä, siitä on kiva rakentaa, sen avulla saa hyvää arkiliikuntaa.

Lumella on kaksi piirrettä jotka nostan ylitse kaikkien muiden. Kaksi lempijuttuani lumeen liittyen. Ensimmäinen on sen tuoma valo. Kun on pimein vuodenaika marras-joulukuussa ja sitten sataakin ohut kerros valkeaa lunta maahan. Se miten paljon lisää valoa ihan ohutkin lumikerros tuo on uskomatonta. Minua ei haittaa talven pimeys jos on lunta. Jos ei ole niin jossain vaiheessa ahdistun ja masennun, mutta lumi tuo maisemaan hehkuvaa taikaa.
Täysikuinen myöhäisilta ja pakkanen. Aavat pellot, lumen narahtelu lumikenkien alla tai kovan hankiaisen tuntu jalkaan. Puiden pitkät varjot ja se miten lumi kertaa kuun valon. Tuntuu melkein kuin maa itsekin loistaisi valoa.
Toinen ominaisuus jota olen alkanut erityisesti arvostaa viime vuosina on lumen tuoma hiljaisuus. Dokumentissa sokealla oli hyvä pointti siitä että lumen ääntä vaimentava ominaisuus voi olla myös huono juttu, mutta minä rakasta sitä. Kun sataa oikein isoja lumihiutaleita ja puut peittyvät pöpperöiseen lumeen tulee ihanan rauhallista ja hiljaista. Minua rasittavat liikenteen äänet. Ihan todella tunnen väsyväni niihin. Kun lumi peittää maan saa seisoa vaan keskellä pihaa silmät kiinni ja kuunnella sitä ihanaa hiljaisuutta. Jos jossain meneekin auto niin äänestä katoaa terävyys ja se on enemmän vain matalaa huminaa hurinan ja suhinan sijaan. Tällaiset hetket ovat minulle terapiaa. Silloin mieli lepää.

Kesän tuoksuja

Päivän yli ikkunamittarista varjon puolelta bongattu lämpötila oli +19C. Puolipilvistä.

Vielä eilen tuskailin ja harmittelin kun on niin kalsaa ja vettä tullut monena päivänä, mutta tänään kaikki kyllä maksettiin korkojen kera takaisin. Tai voiko noin ajatella jos kyse ei ole sopimuksesta tai vaihtokaupasta vaan ihan siitä millainen sää nyt sattuu olemaan? Joka tapauksessa eilinen kyllästyminen ja harmistuminen on poispyyhitty ja tuskin muistan sitä enää. Oikeastaan on ollut ihan hyväkin että vettä on tullut. Kuiva k3evät on omalla tavallaan minusta vielä hankalampi. Kun tulee vettä ja nyt lämpöä, jonka lupaillaan jatkuvat pidempäänkin niin luonto röyhähtää hetkessä vihreäksi. Minä miestä jo varoittelin tekemään pian ruohonleikkurin keväthuollon. Voi nimittäin olla että viikonpäästä päästään jo leikkaamaan ruohoa.

Tänään oli kyllä niin ihana istua takapihalla ja haistella kuivan kangasmaan tuoksua. Meillä on siitä hassu piha että toisessa paikkaa on melkein soisen vetistä ja toisessa taas kuivaa ja hiekkaista. Auringon paahtaman mäntykankaan tuoksu linkittyy minulla todella vahvasti lapsuuden kesiin. Tuo hieman pölyinen tuoksu on tuttu ja turvallinen.
Iltalenkillä koiran kanssa tuoksu oli kasteinen ja kostea. Ehkä jopa hiukan tunkkainen, mutta ei mitenkään epämiellyttävällä tavalla.

 Kuvat on otettu tässä ihan muutaman päivän sisään. Vetisimmät kuvat ovat edellisten rankempien sateiden jäljiltä perjantailta.

Voi sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa keväällä heittää sukat pois, käärii lahkeet ylös ja istuu aurinkoiselle nurmikolle. Ruoho kutittaa jalkoja ja tuuli hipsuttelee vielä talven jäljiltä rehottavia säärikarvoja (asialle voisi ehkä tehdä jotain lähiaikoina). Kimalaiset surisevat ja on jotenkin ihan kesä.
Ihanaa tämä oli siis sen jälkeen kun tajusin siirtyä pois aivan kusiaispesän vierestä ;)

Syksyllä istutettu valkosipuli

Lapsi tykkää mutustella ruohosipulia suoraan penkistä.

Huhtikuinen aamu

Lämpötila nollassa ja tämän aamua on satanut lunta niin että on jäänyt ihan maahan. Jos olisi joulukuu niin voi millainen onni tuollainen kaunis ja hiljaa leijuva suurihiutaleinen lumisade olisikaan ollut.

Onkohan tämä nyt se kuuluisa takatalvi mitä joka kevät odotellaan vai kuuluuko se vaan luonnolliseen osaan kevättä että välillä sataa lunta? Minä luulen että jälkimmäinen. Tuskin tällainen sade millään tavoin viivästyttää kevään tuloakaan. Kunhan on hetkellinen häiriö. Mutta mistäpä sitä tietää jos tästä eteenpäin tuleekin lunta viikon yhteen putkeen ;)

Pakastaa

Kaunis pakkaspäivä. Yön aikana oli satanut vähän lunta ja jotain oehmeiltä rakeilta vaikuttavaa. Juuri sen verran valkoista maahan että maailma näyttää valoisammalta.
On se mukava saada kuivat pakkaskelit. Tosin pessimistiseen tapaani pohdin jo millainen routa mahtaa seurata siitä jo viikon tai pari on pakkasta, mutta ei juurikaan lunta. No, toisaalta mies totesikin että punkit ja niiden munat eivät selviä kun lumi ei ole suojaamassa. Ei myyrät ole syömässä omenapuun runkoja ja jäbiksillekin löytyy parempaa ruokaa. Saavat puut olla rauhassa.

Tule jo talvi

Ulkona on ohut kerros lunta ja koko ajan sataa lisää. Sen odotetaan kuitenkin sulavan illan aikana pois. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) blogin on nyt aika vaihtaa taas talvisempaan ulkoasuun.

Vähäisestäkin lumesta on otettava ilo irti. Sammaleinen rinnepiha ei tarvitse kovin paksua lumikerrosta kun siinä saa jo pulkalla aika hyvät vauhdit. Pieni kannustaja istuu pulkasta hihkumassa kun muuli kiskoo pulkkaa jyrkkää rinnettä ylös uutta laskua varten. Kyllä siinä hiki tulee. Koiratkin purkavat energiaa juoksemalla pulkan rinnalla, edessä ja takana. Koko perheen yhteinen harrastus siis ;)

Loppuun vielä hiukan tunnelmiani tästä säätilasta tunnetun joulaulun sanoin.

Vain valkeata joulua mielessäin ootan minä ain, sillä hangen hohteessa vain joulurauhan tunnen rinnassain

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄN ILTAA

+9C. Tuuli rämisyttää ikkunoita ja sade ropisee kuuroina. Aamupäivällä uskalsimme silti lähteä kävelylle tuonne peltojen keskelle. Lapsi nautti kun sai juosta edestakaisin vesilätäköissä. Pyörällä työnsin lasta niin lujaa kuin uskalsin aina vesilätäkön kohdalla. Vesi lensi korkealle ja lapsi nautti.
Lämmintä ja märkää. Ahvenanmaalla on rikottu itsenäisyyspäivän lämpöennätys, yli +11 astetta.
Jännä kun itse muistelen miten lapsena aina (siltä se tuntui) seisottiin itsenäisyyspäivää edeltävänä perjantaina ringissä Svinhufvudin patsaan ympärillä radan varressa laulamassa Maamme laulua. Joko aika kultaa muistot tai sitten minun lapsuudessani oli oikeasti aina itsenäisyyspäivänä lunta ja pakkasta. Säästä huolimatta tänään on hyvä päivä muistaa ja kunnioittaa oman maamme historiaa ja sen rakentajia.
Tästä aasinsiltana päästään siihen mikä on ehkä paras varuste tähän säähän. Hiostavat sadetakit ja kurapuvut ovat lämpimällä aika huono valinta, mutta kaivoin kaapista kaverin kautta saadun vanhan Suomen armeijan sarkapuvun. Ei muuten päästänyt sadetta tai tuulta läpi. Voin suositella. Ainut miinus oli hupun puute. Pitää siis olla tuon lisäksi sään pitävä päähine.

Tämän kauniin laulun ja juhlavuottaan viettävän säveltäjän kautta toivotan teille hyvää itsenäisyyspäivää! Koitetaan pitää huolta tästä maasta joka on meille taisteltu.

Vettä, räntää ja milloin lunta?

Kotimittari näyttää +1,5C ja vettä tulee. On tullut koko aamun ja oikeastaan jo pari päivää on satanut tauotta.

Vielä yksi sinnikäs orvokki kukkii

Syksy onkin tähän asti ollut ihana ja kuiva. Lapselle joka nyt alkaa olla puolitoista vuotta nämä ovat oikeastaan olleet ensimmäisiä sateita jotka hän saattaa kunnolla muistaa. Alkukesän sateista hänellä ei varmasti ole mitään mielikuvia. On tästä vedestä otettukin ilo irti. Tyttö vietti toissapäivänä pitkän tovin juosten tienvieressä olevaa lätäkkö päästä päähän ja kerran oli siellä naamallaankin. Hän on myös oppinut keräämään rännistä vettä.
Tuota pientä ei ainakaan sade tunnu haittaavan. Lapsen intoa katsellessa sitä jaksaa itsekin paremmin näitä sateisen harmaita päiviä. Ei sillä että oikeasti en sateesta pitäisi. Minähän olin ihan innoissani kun tämä sadekeli alkoi! Luultavasti kuitenkin eniten siksi että lapselle sai pukea saappaat ja sai katsella miten hän ottaa ilon irti. Muutenkin olen aina välillä tykännyt lähteä kävelemään kaatosateeseen. En osaa sanoa mikä siinä on niin hauskaa, mutta joku taika siinäkin on. Kunhan sade ei jatku viikkokausia.
Nyt sadetta on saatu muutama päivä putkeen ja alkaa vähän jo kyllästyttää. Viitaten edelliseen väittämääni, ei kyllä varmasti tulisi lähdettyä kahta-kolmea kertaa päivässä ulos jos ei tuota pientä töttiäistä olisi. Luultavasti kerran päivässä yrittäisin vähän ulkoilla, mutta tuskin sen enempää. Lapsi kuitenkin haluaa ulos ja minäkin haluan nähdä miten lapsi nauttii ulkoilusta. Vaikka on kyllä tunnustettava että en joka kerta todellakaan lähde innosta kihisten tuonne vesisateeseen. Päivän ensimmäinen ulkoilu on aina ihan mukava, mutta kun puolenpäivän aikaan lähden nukuttamaan lasta tai iltapäivällä tämän kanssa pihalle niin vaatteet saattavat olla vielä edellisestä kerrasta vähän kosteat ja ikävät eikä pimeään iltaan olekaan lopulta niin hauska lähteä rämpimään.

Lapsen Hunterit

Lapsella on kyllä varusteet hyvinkin viimisen päälle. Keväällä ostettu Lotta & Kassi kurapuku on toiminut todella hyvin. Pitää vettä ja sadettakin ja vaikka on pari kestaa pesty niin tuntuu edelleen olevan iskussaan. Joskus halvallakin voi siis saada hyvää. Saman merkin kurahanskat ovat olleet nyt näillä sadekeleillä käytössä ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Minulla kun on päiväkodilta kokemuksia kurahanskoista jotka yhden tai kahden käyttökerran jälkeen alkavat vuotaa. Toki tuo pieni ei ihan samalla tavalla niitä vielä kuluta kuin pari vuotta vanhempi.
Ostettiin tytölle myös Hunterin saappaat. Niitä kun vääntelee käsissään niin on niin lötkö että on melkein kuin sukka. ja sehän sopii meille kun olen sitä mieltä että terve jalka ei tarvitse turhaa tukea vaan enemmänkin vapautta kehittää ja ylläpitää lihaksia. Samalla ajatuksella lähdettiin hakemaan talvikenkiä. Ihan yhtä lötköjä ei löydetty, mutta Superfitiltä löytyi koossa 20 hyvät tarralla suljettavat Goretex kengät. Pohja taipuu ja ei ole piilokorkoja. Verrattuna saman merkin kesäkenkiin jotka jouduttiin vähän pakolla ostamaan kun tarve iski niin äkkiä nämä ovat ihanat. Minulla oli oikeastaan aina vähän huono omatunto kun puin ne kesäkengät tytön jalkaan. Korkopohjallinen, ylös kaartuva varvasosa ja kenkä muutenkin tuntuu turhan jäykältä.

Tänään on Hämeenlinnassa jo satanut jotain lumen ja rännän väliltä. Olen kuunnellut koko aamun paikallisradiota ja sieltä tämä tietokin on minulle kantautunut. Meillä tuli hetken aikaa veden seassa valkoisia rättejä, mutta sekin loppui nopeasti. Radiossa lupailtiin kovasti että illan ja yön aikana pitäisi tulla lunta. Olen toiveikas, mutta samalla en uskalla vielä innostua etten pettyisi liikaa.
Huomenna on Laurinmäellä joulunavajaiset. Vuosi takaperin tuli ihanasti lunta juuri tuoksi päiväksi ja tapahtuma oli todella tunnelmallinen. Olisi ihanaa saada nytkin lunta veden sijaan. Paikan 50-vuotis juhlat kun mentiin niin sateisissa merkeissä ja väkeäkään ei sen takia ollut kovin paljon. Pidetään siis peukkuja. meiltä ollaan lähdössä satoi tai paistoi.

Laurinmäen joulunavaus 2014

Syksyn tuulahdus

Tänään lämpötila on pysytellyt alle kahdenkymmenen. On saatu sadetta, on saatu aurinkoa, tuulta ja ukkosta. Ukkonen tosin kiersi harmillisen etäältä ja kesti vain hetken. Vaikka ukkosesta on omat harminsa niin kyllä nyt pari kunnon myrskyä kesän aikana saisi tulla. Mutta ei kiitos rakeita. Ne rikkovat kukkaset :P

Ulkona huomaa jo selkeästi syksyn. Nyt lämpötilan laskettua se on käynyt entistä selvemmäksi, vaikka olen kyllä ollut haistavinani sen jo ainakin viikon verran. Se myös näkyy. Kurjet ovat levottomia, vilja on muuttunut pikkuhiljaa vihertävästä kypsän kellertäväksi ja puiden lehdet ovat saaneet väriä ja alkaneet tippua. Tosin tuo ilmiö ei tässä tapauksessa vielä johdu lähestyvästä syksystä vaan siitä että alkukesäsätä oli niin sateista että puut tekivät paljon ja suuria lehtiä jotka paitsi tuottavat ravintoa myös haihduttavat nestettä. kun sitten tuli kuivaa niin puiden on ollut pakko vähentää haihduttavaa pinta-alaa luopumalla osasta lehdistä. Mutta siitä huolimatta tuo putoavien lehtien kahina tuo mieleen syksyn.

Aurinko pasistaa ja vettä sataa.

Erilaisia lupauksia

Kyllähän sitä kovasti huudeltiin että helle tulee. Mutta eipäs tullutkaan. Siitä huolimatta olen ihan kohtalaisen tyytyväinen siihen mitä sääennustukset näyttävät tällä hetkellä. Vähän vähemmän saisi tuulla ja vielä pari astetta lisätä jokaiseen päivään, mutta ottaen huomioon mitä nyt on ollut ja mihin suuntaan nuo ennustukset voivat vielä kääntyä olen ihan tyytyväinen siihen mitä nyt näyttää. Ja edelleen varmaan monia ottaa päähän se että valitan säästä. Siitä olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin. Siksi en nyt paneudu siihen.

Toinen mikä monia saattaa ärsyttää on saamattomuuteni noiden luvattujen postausten suhteen. Kyllä olen edelleen harmillisen tietoinen että en ole tehnyt kyselyni yhteenvetoa. Kyllä aion sen tehdä, mutta en tiedä milloin. Tulokset ovat tuossa viereisellä välilehdellä muistuttamassa itsestään jatkuvasti. Postaus Laurinmäestä tulee varmasti kunhan ehditään jossain välissä taas käydä siellä. Nyt sinne kannattaakin mennä, sdillä siellä on mahdollisuus nähdä myös lehmiä ja lampaita.
Sen sijaan voin nyt luvata että ihan oikeasti seuraava postaukseni koskee parveketta, josta lupasin muistaakseni jo keväällä tehdä oman postauksensa. Kuvat ovat valmiina odottamassa että katson ne läpi ja naputtelen tekstit. Se on siis ihan OIKEASTI nyt tulossa.

Ps. Jos teitä ei tämä viivyttelyni ärsytäkään niin minua itseäni se ärsyttää. Mukamas ei olisi koskaan aikaa...

Kysely ja sääpohdintaa

Minulla on ollut paitsi laiskuutta ilmassa myös vähän ahdistusta tuosta kyselystä jonka aikanaan tein. Olisin tahtonut luoda siitä hienon tilaston ja laittaa vastaukset nätisti esille, mutta näyttää siltä että joudun tulkitsemaan tulokset manuaalisesti. Joka tapauksessa en ole unohtanut sitä vaikka en lupauksien mukaisesti olekaan saanut tuloksia julki.

Noin yleisesti olan pohtinut aihetta myös hyvin paljon ja nykyään tiedostan paljon selkeämmin sen kun valitan säästä. Sitä ei tule enää tehtyä vahingossa. Annan itselleni luvan myös marista, kunhan löydän marinalleni myös perusteluja. Esimerkiksi se harmittaa että juuri kun pääsisi veden äärelle niin luvataankin kylmenevää ja tuulta ja rannalla oleiluun ja vedessä puljaamiseen luvattu sää on huono. Tai jos aurinko paahtaa niin että sisällä on +30C ja kaikilla virtaa hihi vaikka olisi alasti ja jääpala otsalla. Myös se jos sama säätyyppi jatkuu liian pitkään niin katson että minulla on lupa vähän marista aiheesta. Sen silti myönnän että marinalle ei ole mitään järkiperustetta eikä se johda mihinkään. Kunhan on oman turhautumisen purkamista. Tosin se samalla ruokkii ärsytystä, joten ei se sinänsä ole edes hyödyllinen tapa. Voi kökkö... ehkä siitä pitäisi kuitenkin päästä eroon...
Sen verran avaan kyselyä että 8/22 oli sitä mieltä että sää voi todellakin olla huono ja vain yksi oli sitä mieltä että kyse on puhtaasti asenteesta. Kaikki muut asettuivat vastauksissaan välimaastoon.