Aamulla +5C ja puoliltapäivin asteen enemmän. Kova tuuli on ollut koko päivän ja tuntuu nyt iltaa kohden vaan yltyneen. Tai sitten on muuttanut suuntaa niin että osuu nyt taloon paremmin. Sähköt eivät kuitenkaan ole menneet.

Pimeä marraskuun päivä ja hiljaisuutta

+1. Lunta on sadellut eri muodoissaan pitkin päivää. Välillä suuria ja märkiä rättejä, sitten pientä vedensekaista, sitten hiljaa leijuvia pieniä hiutaleita jotka muuttuvat pikkuhiljaa suuremmiksi. Harmi vaan että nuo sulavat sitä mukaa kun osuvat märkään maahan. Ihan puhdasta vettä on onneksi tullut vain vähän. Sisällä on pimeää kuin iltamyöhällä.

Varikset ovat taas jo jonkun aikaa kerääntyneet parviksi kylälle. Niiden lisäksi illan hämärtyessä on kuulunut miten suuriakin joutsenparvia on liikenteessä. Tänään vielä oli pellolla suuri parvi joutsenia. Milloin lienevät aikeissa muuttaa...
Yle uutisoi joutsenten muutosta.

Siinä on lämpöpussin päällä muutama hiutale!

Risto Sulkava kirjoitti Suomen Luonnon blogissa hiljaisuudesta. Niin paljon ja kovasti olen sitä peräänkuuluttanut ja toivonut menneiden vuosien aikana että oikein lämmittää lukea tällaisia kuvauksia hiljaisuudesta. Joku tajuaa sen mitä minäkin olen niin paljon kaivannut! Minä metsien ja maaseudun kasvattina olen pienestä oppinut jonkinlaiseen hiljaisuuteen. Ehkä siksi tiedostan metelin, hälinän ja ylimääräiset ärsykkeet aika helposti. Tulen levottomaksi ja väsyn vaikka en tekisi muuta kuin kävelen hiljakseen kaupungilla. Huomaan jokaisen ihmisen, tiedostan taustahälyn ja olen levoton.
Me asumme maalla. Joku sanoisi että hiljaisessa paikassa, mutta minulle tämä ei ole hiljainen. Lähellä kulkee kohtalaisen vilkas maantie. Kohtalaisen vilkkaalla tarkoitan nyt sitä että kun yhden auton ääni on vaiennut niin harvoin väliin mahtuu paria minuuttia pidempää aikaa kun jo kuuluu seuraava. Jos sille päälle satun niin tämä autojen huminakin on välillä tehdä minut hulluksi. Joskus taas onnistun unohtamaan sen ja keskittymään johonkin muuhun. Minulta ei ole pois jos joku muu tahtoo asua vilkkaissa paikoissa missä on paljon virikkeitä ja menoa ja meininkiä, mutta itse etsin aina hiljaisempia ja rauhallisempia paikkoja.

Tämä ei ole yöllinen taivas vaan marraskuun kesikäpivän lumisade. Valotusaika mahdollisimman lyhyeksi ja salama käyttöön niin lumisateen saa kuvattua varsin viehättävällä tavalla.

Huomenna 25.11. klo 18-20 on Radio Suomen Luonto-Suomessa digikuvausilta. Tätä varten on laitettu pystyyn suosikkikuvan äänestys. Tuolla voit käydä äänestämässä neljästä kuvasta suosikkiasi. Minun suosikkini oli Ensilumi.

Lämpenee

Aamulla -7C, tyyntä ja ihanaa. Pari tuntia oltiin pulkkamäessä ja pihalla pyörimässä. Lumi ja sammal pöllysi, minua hirvitti ja lapsi nauroi onnellisena.

Nyt +1C, minä sisällä itse maustetun glögin kanssa olen katsellut Hovimäkeä, lukenut blogeja ja pohdin pitäisikö imuroida kun vielä ehtisi lapsen nukkuessa pihalla päikkäreitään. Ehkä.

Ensilumi

Perjantain ja lauantain välisenä yönä se lupausten mukaan lopulta satoi. heräsin aamulla aikaisin, avasin verhot, sytytin kynttilät ja katselin kun valo pikkuhiljaa lisääntyi. Maa oli valkoinen ja puut myös. Kun lapsi heräsi ja katsoi ulos ikkunasta oli hämmsätys ja into uudest asiasta selkeästi havaittavissa vaikka pihalle päästyä uudet talvikengät ja outu valkoinen aina maassa hiukan epäilyttäviä.
Lämpötila on liikkunut siinä +1C ja -2C välillä. Yön lämpötiloista en osaa sanoa. Lunta on tullut aina välillä ja juuri nyt aurinko kurkkii pilvien raosta. Lumi toi kyllä mukanaan ihan uudenlaisen mielenrauhan ja hyvän mielen. Sen mikä on aina alkutalvesta kun lumi on uutta ja ihmeellistä tai kevättalven paukkupakkasilla kun auringon valo kimaltelee koskemattomilla hangilla. Nytkin koneella istuessa on päivänvalo ihan toisenlainen kuin ilman lunta. Vaikka istun selkä ikkunaan päin niin valkoinen valo heijastuu seinään ja kertoo että lunta on.

Lapsi rakastaa pulkkaa ja minä myös. Lapsi ei muuta tekisikään, mutta minulta loppuu kunto jo muutamien laskujen jälkeen. MIten sitä lapsena jaksoikin laskea niin ahkerasti. Onni on kyllä rinnepiha jonka sammalella pulkka kulkee huimaa vauhtia jo vähäisenkin lumen avustamana. Ja liukuri vielä lujempaa. Kyllä saa aikuista ihmistäkin lapsettaa kun on pulkka, mäki ja lunta ;)

Se tieto että lumi todennnäköisesti sulaa viimeistään viikonloppuna pois ja seuraavista lumista ei vielä ole tietoa ei saa nyt minua masentaa. Murehdin mustaa maata vasta sitten kun sen aika taas on.

Vettä, räntää ja milloin lunta?

Kotimittari näyttää +1,5C ja vettä tulee. On tullut koko aamun ja oikeastaan jo pari päivää on satanut tauotta.

Vielä yksi sinnikäs orvokki kukkii

Syksy onkin tähän asti ollut ihana ja kuiva. Lapselle joka nyt alkaa olla puolitoista vuotta nämä ovat oikeastaan olleet ensimmäisiä sateita jotka hän saattaa kunnolla muistaa. Alkukesän sateista hänellä ei varmasti ole mitään mielikuvia. On tästä vedestä otettukin ilo irti. Tyttö vietti toissapäivänä pitkän tovin juosten tienvieressä olevaa lätäkkö päästä päähän ja kerran oli siellä naamallaankin. Hän on myös oppinut keräämään rännistä vettä.
Tuota pientä ei ainakaan sade tunnu haittaavan. Lapsen intoa katsellessa sitä jaksaa itsekin paremmin näitä sateisen harmaita päiviä. Ei sillä että oikeasti en sateesta pitäisi. Minähän olin ihan innoissani kun tämä sadekeli alkoi! Luultavasti kuitenkin eniten siksi että lapselle sai pukea saappaat ja sai katsella miten hän ottaa ilon irti. Muutenkin olen aina välillä tykännyt lähteä kävelemään kaatosateeseen. En osaa sanoa mikä siinä on niin hauskaa, mutta joku taika siinäkin on. Kunhan sade ei jatku viikkokausia.
Nyt sadetta on saatu muutama päivä putkeen ja alkaa vähän jo kyllästyttää. Viitaten edelliseen väittämääni, ei kyllä varmasti tulisi lähdettyä kahta-kolmea kertaa päivässä ulos jos ei tuota pientä töttiäistä olisi. Luultavasti kerran päivässä yrittäisin vähän ulkoilla, mutta tuskin sen enempää. Lapsi kuitenkin haluaa ulos ja minäkin haluan nähdä miten lapsi nauttii ulkoilusta. Vaikka on kyllä tunnustettava että en joka kerta todellakaan lähde innosta kihisten tuonne vesisateeseen. Päivän ensimmäinen ulkoilu on aina ihan mukava, mutta kun puolenpäivän aikaan lähden nukuttamaan lasta tai iltapäivällä tämän kanssa pihalle niin vaatteet saattavat olla vielä edellisestä kerrasta vähän kosteat ja ikävät eikä pimeään iltaan olekaan lopulta niin hauska lähteä rämpimään.

Lapsen Hunterit

Lapsella on kyllä varusteet hyvinkin viimisen päälle. Keväällä ostettu Lotta & Kassi kurapuku on toiminut todella hyvin. Pitää vettä ja sadettakin ja vaikka on pari kestaa pesty niin tuntuu edelleen olevan iskussaan. Joskus halvallakin voi siis saada hyvää. Saman merkin kurahanskat ovat olleet nyt näillä sadekeleillä käytössä ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Minulla kun on päiväkodilta kokemuksia kurahanskoista jotka yhden tai kahden käyttökerran jälkeen alkavat vuotaa. Toki tuo pieni ei ihan samalla tavalla niitä vielä kuluta kuin pari vuotta vanhempi.
Ostettiin tytölle myös Hunterin saappaat. Niitä kun vääntelee käsissään niin on niin lötkö että on melkein kuin sukka. ja sehän sopii meille kun olen sitä mieltä että terve jalka ei tarvitse turhaa tukea vaan enemmänkin vapautta kehittää ja ylläpitää lihaksia. Samalla ajatuksella lähdettiin hakemaan talvikenkiä. Ihan yhtä lötköjä ei löydetty, mutta Superfitiltä löytyi koossa 20 hyvät tarralla suljettavat Goretex kengät. Pohja taipuu ja ei ole piilokorkoja. Verrattuna saman merkin kesäkenkiin jotka jouduttiin vähän pakolla ostamaan kun tarve iski niin äkkiä nämä ovat ihanat. Minulla oli oikeastaan aina vähän huono omatunto kun puin ne kesäkengät tytön jalkaan. Korkopohjallinen, ylös kaartuva varvasosa ja kenkä muutenkin tuntuu turhan jäykältä.

Tänään on Hämeenlinnassa jo satanut jotain lumen ja rännän väliltä. Olen kuunnellut koko aamun paikallisradiota ja sieltä tämä tietokin on minulle kantautunut. Meillä tuli hetken aikaa veden seassa valkoisia rättejä, mutta sekin loppui nopeasti. Radiossa lupailtiin kovasti että illan ja yön aikana pitäisi tulla lunta. Olen toiveikas, mutta samalla en uskalla vielä innostua etten pettyisi liikaa.
Huomenna on Laurinmäellä joulunavajaiset. Vuosi takaperin tuli ihanasti lunta juuri tuoksi päiväksi ja tapahtuma oli todella tunnelmallinen. Olisi ihanaa saada nytkin lunta veden sijaan. Paikan 50-vuotis juhlat kun mentiin niin sateisissa merkeissä ja väkeäkään ei sen takia ollut kovin paljon. Pidetään siis peukkuja. meiltä ollaan lähdössä satoi tai paistoi.

Laurinmäen joulunavaus 2014

Valokuvaseuranta 11.11.-17.11.2015

 Käytäntö opettaa ja tyhmäkin huomaa. Kuvat muistuttavat tähän vuodenaikaan hyvin paljon toisiaan päivästä toiseen ja päiviä jää välistäkin. Jätän siis päivittäisen kuvaamisen, vaan en seurantaa. Kuvaan kerran tai pari viikossa tai jos sää muuttuu erityisesti. Tässä kuitenkin vielä viimeinen päivitys jossa kuvia melkein päivittäin.

Maailma pysähtyi

Pitkästä aikaa pakkasaamu. Seitsemän jälkee oli -1C ja yhdeksän maissa kun lähdettiin ulos n'ytti nollaa. Maa oli kuurassa, lehdet jäässä, tien pinta jäässä ja taivaalla sumua.
Maailma oli muuttunut harmaaksi. Mutta ei synkän harmaaksi vaan ikään kuin haalistuneeksi. Kesän ja syksyn kirkkaat värit olivat saaneet liikaa aurinkoa, kuin muovilelu joka jää koko kesäksi suoraan auringonpaisteeseen. Kuura teki kaikesta harmaata ja sumu jonka läpi aurinko yritti urheasti valaista lisäsi vaikutelmaa. Oli täysin tyyntä ja maailma tuntui pysähtyneen meditoimaan tai odottamaan. Ainoastaan pari varista lensi tien yli. Tien kohdalla oli hyvinkin kuulasta ja kirkasta. Tuntui kuin olisi saanut uudet silmälasit (tosin en käytä laseja, joten tämä pohjautuu vain mielikuvaan siitä miltä se voisi tuntua), mutta peltojen takana puut häipyivät sumuun. Taianomaista.
Nyt on sitten synkänharmaata, plussaa ja ankean kosteaa. Voihan syksy.

Ja kuvia ei taaskaan tullut. En jaksanut ottaa kameraa mukaan. Ehkä se olisi jopa osittain pilannut tunnelmasta nauttimisen. Enkä varmaan olisi saanut vangittua sitä pysähtynyttä tunnelmaa kameralla kuitenkaan. Voi miten odotan lumen toumaa valoa ja hiljaisuutta. Marraskuu on niin kova, kylmä, arvaamaton ja ikävä.
Rännit on tyhjäämättä, viimiset lehtikasat pihasta siivoamatta ja myyrä oli tehnyt linnakkeen keskelle takapihaa.
Minulla on valmiina postaus lintujen talviruokinnasta, mutta sitä varten otetut kuvat katosivat samassa kasassa seurantakuvien kanssa...

Kaivoin toiveikkaana tytölle lämpöpussin kun laitoin ulos vaunuihin nukkumaan. Olisi niin helppo kun laittaisi vaan villasukat, lapaset ja myssyn ja sujauttaisi paketin pussiin. Mutta luulen että kun kohta herättelen neidin niin hän on aivan hikinen. Tuo pussi kumminkin riittää sinne yli (vai pitäisikö sanoa alle, jos tarkoittaa kylmempää?) 10 asteen pakkasiinkin.

Onkohan minulla lievää kaamosmasennusta kun tuntuu etten saa itsestäni irti mitään.

Voihan tietotekniikka

 Tässä kävi nyt niin että koko lokakuun loppupuolen ja marraskuunalun kuvasaaliini katosi koneen syövereihin. Latasin ne koneelle ja poistin kamerasta. En ehtinyt siirtää kuvia paikoilleen kun mies kävi käynnistämässä koneeni uudelleen ja puf! Nyt en löydä kuvia enää mistään. Samalla katosi monia todella ihania iltakuvia joissa kauniit ja vahvat värit.
No ei mahda mitään. Tässä teille siis ainut valokuvaseurantakuva mitä minulla on edellisen päivityksen jälkeen annettavana. Mutta laitan tähän nyt sitten muutaman kuvan eräältä iltakävelyltämme Lokukuussa.

Valokuvaseuranta 20.10. ja 27.10.-2.11.

Muutaman päivän lämpötila on noussut nousemistaan. Toissapäivänä jo oli aika lämmin, eilen oli +9C ja tänään jo yli +10C. Oli kyllä ihana, mutta tuulinen päivä. Silti tähän aikaan vuodesta on ajatus jo kääntynyt niin talveen että iloitsee enemmän pikkupakkasista ja kuuraisista aamuista.

Valokuvaseurannassa oli viikko sitten tauko kun olin taas reissussa. Reissun jälkeen sitten unohdinkin parin päivänä kuvata, mutta tässä kuvat jotka ehdin ja muistin ottaa.