Telttailua

Onpa mennytkin häpeällisen pitkään edellisestä postauksesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tai sen ettei minulla ole tähänkään postaukseen liittää kuvaa (en ottanut itse kuvia enkä ole saanut vielä telttailukuvia mökkireissulta.

Olen tänä kesänä löytänyt ulkona nukkumisen ihanuuden. Lapsena nukuin usein kesäisin öitä pihalle pystytetyssä teltassa tai mummon ja vaarin luona myös aitassa jossa oli pilkkosen pimeää, ovi oli raskas ja hiiret rapisivat katossa. Se oli melkein jo liian jännittävää, mutta niin siellä vaan nukuttiin.

Lapsuuden jälkeen olen nukkunut omalla rippileirilläni Kuhmossa yön teltassa ja toisella leirillä samassa paikassa laavussa, yhden yövaelluksen riippumatossa, kaksi yötä pihalla riippumatossa ja yhden omalla laavulla. Kuusi yötä 15 vuoden aikana! Aika onnetonta, jos miettii lähtökohtiani.

Tänä kesänä olen kuitenkin kunnostautunut vähän paremmin. Ostettiin alkukesästä teltta jonka mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani kesäkuussa. Laskin että olen nukkunut tuossa teltassa tänä kesänä yhteensä yhdeksän yötä. Ja uskokaa taikka älkää uskoko, mutta en ole nukkunut yhtään sisäyötä koko kesässä yhtä hyvin kuin ulkona. Raskausmaha alkaa jo painaa ja tehdä esimerkiksi kyljen kääntämisen aika tuskaiseksi. Sisällä saatan myös pyöriä sängyssä ja ravata vessassa kahdesti tai kolmesti yössä. Tehtassa heräilin suunnilleen kerran yössä tarpeilleni ja kerran kääntämään kylkeä.

Sen verran pitää hifistellä että minä en suostu nukkumaan teltassa ilman hyvää patjaa. Minulla on joka yö ollut jonkinmoinen sisältä kannettu patja teltassa. Kosteuden takia olen kuitenkin alkanut pohtia olisiko järkevää hommata ihan kunnollinen ilmapatja. Se olisi helpompi kuivattaa. Tavalliset patjat ovat parin yön jälkeen pohjasta litimärkiä jos niitä ei saa joka päivä nostettua pystyyn kuivumaan. Haluaisin kyllä ihan ehdottomasti vielä tänä kesänä joitakin öitä viettää teltassa.

Erityisen kätevää oli kun viritettiin vielä teltan eteen laavukangas. Teltassa on todella pieni "eteinen" johon voi jättää vaikka kengät ettei tarvitse ottaa niitä sisään tai jättää säiden armoille. Se on kumminkin niin pieni ettei teltasta voi ryömiä ensin eteiseen ja siitä ulos. Mahani kanssa en oikein tahdo taipua avaamaan ulompaa vetoketjua. Kun viritettiin laavukangas teltan yläpuolelle eteen niin jätin koko eteisvetskarin sulkematta eikä vesi silti päässyt sadesäälläkään telttaan sisään.

Verlassa

Ilmassa on jo kovasti syksyn tuntu. Lämpötila pysyttelee hyvin tukevasti alle 20 asteen läpi päivän ja tuuli ei ole kovin lämmin. Silti vielä tarkenee seisoskella T-paidassa auringossa poimimassa viinimarjoja.

Viimepäiväiset kovat tuulet ovat repineet ouista lehtiä niin että pihakin näyttää aika roskaiselta ja se on yksi tekijä lisää syksyiseen tunnelmaan.

Taisi olla tähän asti viimisiä lämpimiä päiviä kun kävimme Verlan-aika tapahtumassa Verlan pahvitehtaalla. Hieno keskiaikatapahtuma musiikkiesityksineen, tansseineen, turnajaisineen ja myyntikojuineen. Ostin sieltä jo vähän aikaa himoitsemani lehmänsarvesta tehdyn torven ja alan jopa päästä vähän jyvälle sen soittamisen saloista.
Suurin harmi olivat kiukkuiset ampiaiset joita oli joka paikassa. Tunkivat lettuihin, pullaan, korvaan ja hyvä ettei varpaiden väliinkin.

Rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka tapahtuma oli oikeasti tosi hieno ja viihdyin ja nautin niin ei se silti mitään tajunnan räjäyttävää ollut. Eniten nautin kun pääsin tanssahtelemaan yhden keskiaikatanssin. Tosin tyttö selkärepussa oli aika hikistä puuhaa, mutta olen löytänyt selvästi itselleni sopivia tansseja. En kaipaa paritansseja tai sellaisia tansseja joissa ollaan tosi lähellä paria. Rivitanssit ja piiritanssit sopivat minulle parhaiten ja nautin niistä. Kojujen valikoima oli vähän laajempi ja parempi mihin olen tottunut, mutta myös samalla melko perus kamaa. Paljon käsitöitä, hiottuja kiviä, puisia leikkiaseita, keskiaikapukuja yms.
Rohanin tallien turnajaiset oli kyllä hieno. En ole ennen päässyt näkemään ja ensikertalaisena kyllä tykkäsin tosi paljon. Jotkut tutut jotka kiertävät paljon keskiaikamarkkinoita ovat sanoneet että se on nähty jo vähän liian monta kertaa. Oli se silti hieno.

Verlassa voi päästä käymään markkinatapahtumien ulkopuolellakin. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia vanhaan pahvitehtaaseen. Siitä on vuosia kun olen tuolla kierroksella käynyt, mutta muistan että ainakin silloin se oli hurjan mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen juttu.
Sitäpaitsi, onhan Verla kuitenkin Unescon maailmanperintökohde.

(Kuvat otti mieheni.)

Hippaloilla!

Elokuu on joutunut jo neljänteen päiväänsä ennen kuin palailen taas blogin pariin, mutta täytyy sanoa että intoa ja aiheita on tullut pään täydeltä. katsotaan nyt mitkä kaikki ajan kanssa tulen käymään läpi ja mitkä vain unohtuvat.

Lämpötila on tällä hetkellä karvan vaille +17C ja vettä sataa tasaisen rauhallisesti. Sen oloinen sade että se aikoo pysytellä tässä ja sadella useita tunteja.

Onneksi aamupäivästä oli vähän poutaisempaa. Käytiin nimittäin pikkuneidin kanssa Hämeenlinnan Hippaloilla. Hippalot on lasten festaritapahtuma Hämeenlinnan Verkatehtaalla nyt tänä viikonloppuna. Tänään on/oli tapahtuman ensimmäinen päivä ja valitettavasti sää ei nyt oikein suosi. Toisaalta tapahtuman teemana on tänä vuonna vesi ja sitähän nyt sitten riittää.
Ainakin vielä aamupäivästä tuntui että väkeä oli liikkeellä melko maltillisesti. Me tähtäsimme heti kymmeneksi kun tapahtuma alkoi, sillä olin varannut meille liput Santeri sammakon seikkailut -musiikkiteatteriin. Esitys on suunnattu perheen pienimmille ja esiintyjä otti mukavasti panoita huomioon. Myös meidän neiti ujostus hymyili ja oli ihan onnellisena mukana taputtamassa, heilumassa ja tömistämässä. Esiintyjä oli niin mainio että tempauduin itsekin mukaan ihan täysillä vaikka esitys oli taaperoille suunnattu. ihan mahtavaa! Ja näytöksiä on vielä myöhemmin tulossa lisää. Eli jos lippuja vaan riittää niin tämä on vielä mahdollisuus nähdä. Olin ilmeisesti katsonut väärin ja ainoat esitykset olivat valitettavasti tänään.

Toinen hitti oli pihalle kipattu iso kasa hiekkaa ja vesialtaat. Oli ämpäreitä, lappareita, mopoja ja rekkoja. Siellä lapset valloittivat hiekkakasaa ja lappasivat vettä astiasta toiseen. Ihan mahtava ja niin yksinkertainen juttu. Vieressä oli säkkituoleja löhöilyä varten.

Meidän neiti on vielä sen verran pieni että työpajat saivat jäädä ja en onnistunut mistään bongaamaansitä katuliitupajaa joka olisi varmasti ollut meille sopiva, mutta ehkä se oli sään takia peruttu? Onneksi kirjastoautossa oli korvaavaa toimintaa kun sai kiivetä jännään isoon bussiin ja siellä oli meille ihan uusia kirjoja.

Hippaloille kannattaa ostaa liput työpajoihin ja esityksiin jo etukäteen. Monet pajat ilmoitettiin jo eilen loppuunmyydyiksi.
Joka tapauksessa kannattaa poiketa jos on aikaa ja tekemisen puutetta.

Kesäreissun satoa

+14,5C ja kohtalaisen tuulista. Eilen oli +17C ja kovempi tuuli.

Juhannus reissuineen meni mukavissa merkeissä. Ensin Savon mökillä ja sieltä suoraan Kymenlaaksoon aattoa ja juhannusta viettämään. Yhtenä päivänä lämpötila nousi jopa +30 asteen tietämille. Meidän oli tarkoitus viettää tuolloin rantapäivä, mutta lapsen päiväunet viivästyttivät rantaan siirtymistä sen verran että kun lopulta pääsimme eväinemme ja viltteinemme sinne asti oli taivaalle kerääntynyt pilviä ja tuuli nousi. Ihan mukavaa meillä silti oli kun lämpöä kuitenkin riitti, mutta kyllä siitä rantalököilystä silti jotain puuttui. Kokonaisuutena tuolla reissulla sain saunoa sen verran että jopa minun saunakiintiöni tuli täyteen. Lähes viikko oltiin reissussa ja joka ilta kunnon pitkät saunasessiot uimisineen.

Pari ravintola kokemusta tuli kartutettua myös. Jyväskylässä käytiin ruokailemassa ravontola Huviretkessä. Voin suositella. Mukava ja siisti paikka ja ruoka oli hyvää. Erityiskiitoksen annan lastenlistasta, jolla ruuat olivat samaa tasoa kuin aikuisten listalla. Ei pelkästään nauravianakkeja, nugetteja ja ransakalaisia tai muussia vaan oikeasti harkittuja annoksia. Tyttö söi ison lautasellisen bataattiranskalaisia ja maistoi kanaakin. Näitä ravintoloita näkyy olevan enemmänkin ympäri maata, joten ne kannattaa huomioida jos lähtee reissunpäälle kotimaassa ja pohtii sopivia ruokapaikkoja. Salaattipöytää ei kuitenkaan erikseen tuolla ollut. Ihan huomiona jos joku kaipaa sellaista. Oikeastaan ainut mistä vähän moitin on se että olisin itsekin mieluusti syönyt bataattiranskalaiset ja kanan, mutta sitä ei aikuisten listasta löytynyt ;)

Toinen paikka jossa ruokailtiin oli Lahden rautatieasemalla oleva pitseria/lounaspaikka. Pitsa oli syötävää, mutta ei mikään makuelämys. Muu seurue otti lounaan, mikä oli kuulemma ihan ok. Paikka oli kuitenkin epäsiisti. Pöydät huonosti pyyhitty ja kun heitin jotain roskikseen sieltä pöllähti suuri parvi banaanikärpäsiä. En voi millään muotoa suositella kyseistä paikkaa. Kannattaa ennemmin vaikka suunnata tien toisella puolella olevaan Hesburgeriin.

Kolmas ruokavinkki tuli vähän vahingossa. Meillä oli reissun aikana pieniä sisäänpääsyongelmia kun unohdin mökin avaimen kotiin. Apua odotellessa piti jotenkin saada ruokaa ja päädyttiin siihen että mies kävi hakemassa kaupasta roiskeläppinäkin tunnettuja mikropitsoja ja tulitikut. Tehtiin nuotio ja lämmitettiin roiskeläppiä nuotiolla. Vaikka pitsan saaminen tasaisen lämpöiseksi oli käytännössä mahdotonta, tuli pitsasta varsin syömäkelpoinen. Yllättäen pohja oli miellyttävän rapea ja kenttäoloissa tuo varsin vaatimaton eines olikin aika hyvää.

Myöhemmin laitettiin ylijäämäpitsa grillissä ja sen syötyäni en voi kenellekään suositella roiskeläpän kuumentamista mikrossa. Laittakaa hyvät ihmiset se grilliin. Rapea pohja, tasaisesti lämmennyt lätyskä ja jos siihen vielä saa vähän tuoretta tomaattia ja basilikaa päälle niin uskallan melkein kehua herkulliseksi.

Yleisesti suosittelen Savoa kotimaan matkakohteeksi kaikille meille eteläisessä Suomessa asuville. Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Siellä tullaan juttelemaan, ollaan avuliaita ja yleinen ilmapiiri on varsin virkistävä kun elää muuten olosuhteissa joissa normaalia on se että vastaantulijat välttelevät toistensa katseita. Erakkoluonteena olen itsekin yllättynyt siitä miten helppo siellä oli jutella ihan ventovieraiden kanssa. Ehkä lomatunnelma osaltaan myös auttoi.

Lisäksi maisemat siellä ovat ihan erilaisia kuin täällä. Mäkiä mäkien perään. Korkeilta paikoilta näkee kauas, pellot ovat enemmän tai vähemmän kallellaan johonkin suuntaan ja järviä ja vesiä riittää. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä jonkun veden äärellä pienessä mökissä ja vierailevani kesäisin torilla ostamassa uusia perunoita ja mansikkaa.

 Kotiin palattua säät ovat tarjonneet enemmän sateita ja viileää. Juuri luin netistä uutisen että sinilevähavainnot ovat vähentyneet ilmojen viilennyttyä. Mikä on tietysti positiivista. Silti toivottaisin helteet kovasti tervetulleeksi.

 Sitten toinen juttu. Minulle tulee joka tapauksessa tässä kuussa pitkä tauko blogin pidossa kun lähden ensimmäistä kertaa elämässäni Unkariin erään projektin merkeissä niin pitäisi blogitaukoa tämän kuun ajan. Palailisin asiaan sitten taas elokuussa.
Tauon puolesta puhuu sekin että ennen tätä postausta ei ole jotenkin löytynyt intoa kirjoitella. Usein pieni tauko auttaa ja inspiraatio löytyy taas ihan uudella tavalla. Minulla on useampiakin aiheita mielessä, mutta intoa niiden naputteluun ei vaan ole löytynyt.
Myös seurantakuvat palaavat tauolta varmaan elokuun loppupuolella tai syyskuun alussa. Katsotaan jatkanko samalla vaahteralla. Sen värinvaihdosta kun olisi mukava seurata vai etsinkö jonkun vähän paremman kohteen. Sen näkee sitten.

Kotiin tullessa löytyi oksalta märkä orava.

Jaan kuitenkin teille vielä lopuksi blogivinkin.

Lähiömutsi teki perheensä kanssa polkupyöräretken Ahvenanmaalle. Siihen liittyi omat hankaluutensa kun matkassa oli laatikkopyörä, jota ei junissa kuljetella, mutta lukekaa tuolta Lähiömutsin blogin puolelta enemmän. Hän lupaa useampiakin postauksia aiheesta, eli jos aihe kiinnostaa niin kannattaa pitää kyseistä blogia silmällä.

Mutta näillä puheilla hyvää heinäkuuta ja palaillaan asiaan :)

Suurisuo 12.6.2016

Joku on kaivertanut englanninkieliset opasteet pitkospuiden risteykseen.

Rahkasammalen upeat värit ei oikein pääse kuvassa esille.

Outoja sieniä

Lisää kuvateksti

Kävelylle

Maanantain seurantakuva

Paljon on taas vilissyt päässä aiheita joista olisi voinut jotain tänne näpytellä tai laittaa vaikka vain sääpäivityksiä, mutta eipäs ole tullut tehtyä.
Esimerkiksi se myrsky jonka piti olla valtava ja kaataa puita, mutta joka komeasta tuulesta huolimatta jäi aika kesyksi tai reissu Kymenlaaksoon ja sen hiljaisuuteen. Paikkaan jossa autojen ääni tai ilmastoinnin humina (tietokoneista puhumattakaan) ei häiritse. Sauna, vihdat, kalastus jne. Tuolla reissulle en ottanut kameraa mukaan. Paljon olisi ollut kovattavaa, mutta oikeasti kameran läpi katsottuna ei ehdi kokea kaikkea. Tulee liian kiire tallentaa muistot kuviksi muistojen sijaan.
Huomaa että minulla on taas vähän kameran vieroksumiskausi. Kuitenkin jos lähtee liikkeelle ihan sillä ajatuksella että mennään kuvausreissulle niin tilanne on ihan eri. Kuten vaikkapa viikonloppuinen Suurisuon reissu, josta taidan laittaa ihan erillisen kuvapostauksen. kuvia nimittäin kertyi aika paljon.

Tuulen kuvaaminen on minulle usein haaste, mutta saipas pari ihan onnistunutta otosta,
joissa on muutakin kuin taipuvat puunlatvat.

Nyt ajattelin kuitenkin kirjoitella ihan tästä päivästä ja Ylen uudesta sarjasta Metsien kätkemä.
Eilen katselin parin jakson verran sarjaa Areenasta (missä se on katseltavissa kokonaisuudessaan vielä aika monen vuoden ajan). Tänään aamusta katselin vielä jakson ja mietin miten taas olen luisunut tähän etytä istun päivästä useamman tunnin koneen ääressä. Jotenkin se aina hivuttautuu pikkuhiljaa siihen suuntaan. Tietokone on melkein kuin jonkinlainen magneetti joka vetää puoleensa kun on kotona eikä ole juuri sillä hetkellä jotain akuuttia tehtävää. Tuon sarjan innoittamana päätin nyt taas repäistä itseni koneelta ja lähteä koirien kanssa kävelemään.
Alkumatkasta pohdin sitä miksi se lähteminen onkin nykyään taas niin vaikeaa. Päädyin siihen että tietokone ja sosiaalinen media vaan vetää minua taas liikaa puoleensa. Jos lähden niin tulee jonkunlainan huoli siitä että nyt jään jostain paitsi tai joku yrittää tavoittaa minua juuri nyt netin kautta. Ihan tyhmä ajatus. Jos joku tahtoo minut tavoittaa niin kännykällä saa kiinni ja mikä asia voisi olla niin akuutti että se vaatisi reagointia heti ja jota ei älyttäisi hoitaa puhelimitse? En näin äkkiseltään keksi sellaista.

Juhannusruusu täydessä kukassa.

Heti ulos astuessa tuoksut iskivät vahvoina. Naapurin sireeni, oma juhannusruusu ja varmaan iso kirjo kaikenlaisia muitakin kukkia. Vadelma ja raparperi kukkivat ja molemmat houkuttelevat paljon kimalaisia. Pölyttäjien määrä on tällä hetkellä aika huima. Joka paikassa pörrää ja surisee. Tuuli tuoksui kostealta ja raikkaalta vaikka ilma oli lämmin ja lähdin ihan tippo päällä liikenteeseen.
Myöhemmin kävellessä tuli kuivan kangasmetsän tuoksu, kuuma asfalttikin hohkaa jonkinlaista tuoksua ja hiekkatie myös. Lammen rannalla oli oma kostea ja raikas tuoksu ja kuumalla peltoaukealla omansa. Kesäisin pitää liikkua kaikki aistit avoinna tai jää paljon kokematta.

Minulla on tapana usein kävellä katse maahan luotuna ja katsoa mihin astun. Nyt ajattelin ihan tietoisesti kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa. Asahista olen oppinut ns. maastovalppauden. Eli että katse on suunnattuna kauas, mutta tietoisesti avaa koko näkökentän ja katsoo laajaa maisemaa ykdellä kertaa. Näkee mitä silmänurkassa tapahtuu ja myös ylös ja alas (kuten nyt huomasin). Metsäisellä polulla missä oli vähän juuria ja maastonmuotoja nostin katseeni maasta ja luotin siihen että kun katson polkua pidemmälle ja voin näin nähdä isommat esteet ja möykyt ja luoten paljasjalkakenkien tuomaan tuntumaan pystyn kävelemään ilman että tuijotan jatkuvasti varpaitani. Ja kyllä se vaan onnistui. Kerran varvas nappasi jostain risusta vähän kiinni, mutta muuten ei tuottanut vaikeuksia.
Se minkä huomasin oli että noin kulkiessa näkee paljon enemmän, mutta samaan aikaan paljon vähemmän. Maisemasta näkee kokonaiskuvan, mutta yksityiskohdat, kuten lahoavan oksan muodot, kivien väri ja rakenne, muurahaiset ja kävyt sekä pienet kukkaset jäävät täysin huomiotta. En varmaan tule koskaan täysin oppimaan siihen etten luonnostani laskisi katsetta maahan, mutta aion kyllä jatkossakin sillointällöin harrastaa tietoista kauemmas katsomista.

Kesken metkan meidät yllätti iso jänis. Se joikki hiljakseen tietä pitkin vastaan eikä ilmeisesti heti huomannut meitä. Koiratkaan eivät pitkään aikaan huomanneet jänistä. Lopulta se pysähtyi tielle ja jäi nuuskimaan meidän suunnalta puhaltavaa tuulta, mutta tuli silti vielä vähän lähemmäksi. Juttelinkin sille että ollaan tulossa siihen suuntaan ja kohta kun koirat huomaavat sinut niin tulee meteli. Jänis istuskeli hetken ja lähti sitten rauhallisesti loikkimaan tietä pitkin takaisin siihen suuntaan mistä tulikin. Vasta tässä vaiheessa koirat huomasivat ja alkoivat elämöidä.

Varustuksesta sen verran että en ole vielä aikaisemmin kokeillut noita feelmaxejani tai merinosukkia ihan näin lämpimässä säässä ja täytyy todeta että yllättäen ei ahdistanut jalkoja ollenkaan. Voisi kuvitella että kun keikutaan kuitenkin lähellä hellelukemia olisi tuollainen umpinainen kenkä ja paksuhko sukka ehdottomasti liikaa. Olo ei kuitenkaan käynyt yhtään tukalaksi. Kyllä kenkiä riisuessa sukka oli hikinen, mutta kosteus ei tuntunut mitenkään kurjalta. Sukka siirsi sen hyvin ja tuntui jalkaa vasten kuivalta.

Aarniwalkean satupiha

+27C oli autonmittarissa kun ajelin Riihimäen suunnalta kotia kohti. Iltapäivän loppupuolella tuli pieni sadekuuro ja muutenkin tuuli yltyi iltapäivästä aika hurjasti.

Käytiin lapsen päiväkodin kanssa katsastamassa Riihimäellä (jossain metsän keskellä) sijaitseva Aarniwalkean satupiha. Voin suositella lapsiperheille. Paljon leikkimökkejä joissa erilaisia teemoja. Oli kauppa, koulu, koirahoitola, pukuleikkiä jne. Paljon leluja ja pari eri hiekkalaatikkoa. Lypsettävä puinen lehmä jonka utareista tuli vettä oli kyllä oma suosikkini. Lisäksi oli pallomeri, trampoliinit, keinuja ja iso määrä erilaisia poljettavia tai potkittavia autoja ja traktoreita yms. härpäkettä. Pari kaniakin siellä oli ihmeteltävänä ja metsässä kiersi polku jonka varrella näki ja sai tietoa vanhoista suomalaisista luonnon hengistä ja peikoista. Vanha pakettiauto oli avattu ja kyllä oli moni lapsi innoissaan kun pääsi istumaan ihan oikean auton ratin taakse ja räpläämään nappuloita.
Vessat siistit ja siellä pari pottaa, pienennysrengas, tilaa kopissa myös aikuisen olla avustamassa niin että ovenkin sai kiinni.
Kummituspaikkakin oli, mutta siellä en itse käynyt kurkistamassa. Ai niin ja ufo!
Grilli oli käytössä ja oli pöytiä, katoksia ja penkkejä aikuistenkin istua.
Äkkiseltään sisään mennessä paikka näytti aika pieneltä ja kulahtaneelta, mutta kun pääsi sisälle ja lähti kulkemaan niin pinta-alaa olikin ihan reilusti ja vaikka leikkivälineillä oli selvästi leikitty niin eipä tuo kuluminen lasten menoa haitannut.

Tässä vielä eilen napattu valokuvaseurantakuva. Saa korvata sekä menneen että tulevan viikonvaihteen kuvat, kun en ole itse viikonvaihteessa täällä kuvia ottamassa.

Kevään traileri

Pellot sulana ja sumua ilmassa.

No nythän se kevät oikein rysähti päälle. Tekee vaan mieli olla ulkona kun on niin kaunista, tuoksuu keväältä ja touhua riittäisi. Ennusteiden mukaan huominen kuitenkin palauttaa räntäsateineen minut takaisin maan pinnalle. Joka tapauksessa tänään on ollut +11C ja aurinkoista. Olen laittanut kukkapenkkejä kevätkuntoon, raivannut, haravoinut ja rakentanut lapselle todella ruman, mutta mieluisan leikkipaikan pihan perälle. Käveltyäkin on tullut viime päivinä enemmän kuin moneen kuukauteen. Tämä on varmaan nyt se kevään traileri joka näyttää mitä on tulossa, mutta vielä ei ole virallisen ensi-illan aika :)

Tässä vielä valokuvaseurantakuva kahden päivän takaa.
Tuli muuten valittua vähän huono kohde. Lehdetön puu metsään vasten on tietynlaisessa valaistuksessa aika haasteellinen kuvattava. Ja tuo kaunis sininen kompostitynnyri toimii katseenvengitsijana :P No tällä mennään kun alettiin. Pitäisi siellä ehkä jonkun ajan päästä näkyä taustalla kun valkovuokot alkaa kasvaa ja kukkia.

Joutsenista on kuultu ensimmäiset tööttäykset jo pari viikkoa sitten, mutta ensimmäiset näköhavainnot reilun viikon takaa. Nyt niitä näkee jo useita kertoja päivässä.

Käytiin viikonloppuna Janakkalan Suurisuolla. Sunnuntaina sinne vielä pääsi kun oli veden pitävät kengät, mutta paluumatkalla mies upposi jäiden läpi. Pitkospuiden päällä oli parhaimmillaan arviolta parikymmentä senttiä vettä ja pinnalla sohjoinen jää. Mutta pääsi vielä yli eikä edes oltu ainoat jotka oli liikkeellä. Nyt sinne ei varmasti ole mitään asiaa ilman sellaista kalastajien käyttämää haalaria minkä kanssa voi kahlata vaikka koskeen.
Enpä ole aikaisemmin täöhän vuodenaikaan suolla käynyt enkä oikein osannut odottaa moista vesimäärää, mutta kyllä se näin jälkeenpäin ajateltuna käy järkeen. Nyt vaan osotellaan että jäät sulaa ja vesi vähän laskee.

Suurisuon näkötornista. Vähän on puut kasvaneet eteen.

Tuosta yli vaan.