Luonnon päivä 2017

Tänään liputetaan Suomen luontoa. Meilläkin nostettiin aamulla lippu salkoon sormet kylmästä kohmeina. Samalla saa luvan loppua tämän kesän viirikausi. Aamusta vielä aurinkokin paisteli, mutta minä vedin jo kevyesti topatun takin päälle ja lapsella oli välikausihaalari. Jonkunlainen kaulaliina olisi myös ollut hyvä.

Kun luonnon päivä, liputuspäivä Suomen luonnolle julkaistiin facebookissa siellä alkoi sadella kyynisiä kommentteja luonnon tuhoamisesta ja siitä ettei tällä maalla kyllä ole mitään liputettavaa ennen kuin vanhojen metsien hakkuut ja arvokkaiden luontokohteiden tuhoaminen loppuu.
Varmasti meillä on todella paljon parannettavaa, sitä en kiellä. Minä en liputakaan sille mitä luonnolle on tapahtumassa vaan sille että meillä edelleen on kaunista ja melko puhdasta luontoa. Liputan siksi että arvostan sitä mitä meillä on ja haluaisin sen säilyvän ja joltain osin myös palautuvan muiden eläinlajien käyttöön koskemattomampana. Meillä luonnossa saa kulkea melkoisen vapaasti ja sen antimet ovat jokaisen käytettävissä kunhan muistetaan yhteiset pelisäännöt. Tätä ei monessa maassa pysty tekemään.

En väitä että meidän luontomme olisi jotenkin hienompaa tai arvokkaampaa kun vaikka Afrikan tai Austaralian luonto, mutta ei se myöskään ole sen huonompaa tai vähemmän hienoa. Minulle se on kuitenkin kaikkein rakkain. Sitä haluan kertoa nostamalla tänään lipun salkoon.

Tuulee

Melkein +22, mutta ihan mieletön tuuli. Kuljettelee taas lapsen kottikärryjä pitkin pihaa ja jytyyttää taloa oikein kunnolla. Hieno ilma muuten kyllä.

Piha haravoitiin toissapäivänä...

Laavuyö

Eilen oli aika kaunis päivä ja lupailtiin että tänä aamunakaan ei pitäisi sataa. Päätettiin siis viimeinkin toteuttaa jo pari vuotta suunnitelmissa ollut yö omalla laavulla.
Se on siitä mukavaa retkeilyä että kaikki tarvittava on helposti saavutettavissa eikä tuota suuria vaikeuksia tuoda vähän luksusta retkeilyyn kunnon patjoilla ja untuvapeitoilla. Yksi iso bonus oli päästä tarvittaessa juoksemaan ihan sisävessaan. Sen verran matkaa että yöpissit hoitaa mieluummin puskassa, mutta illalla tai isomman hädän tullen vessa on kumminkin saavutettavissa.

Lapsi nukkui omassa retkisängyssään (Deryan Peuter Luxe), jonka saa suljettua niin ettei sänkyyn pääse ötökät kiusaamaan. Ostettiin tuo sänky muistaakseni noin vuosi sitten kun vanhasta sängystä hajosi mekanismi. Olisi se ollut vielä ihan käyttökuntoinen, vaikkakin vähän kallellaa, mutta haluttiin muutenkin ostaa kevyt ja helppo matkasänky ja sitä tuo oikeasti on. Plussana vielä tuo ulkona nukkumisen mahdollisuus.
Lähiömutsilta löysin vinkin että lapsi voi nukkua talvihaalarissaan. Hän on tosin ilmeisesti käyttänyt sitä pienempien lasten kanssa, mutta meidän neiti ei suostu nukkumaan makuupussissa, joten otyettiin tämä keino testiin. Hyvin meni yö eikä lapsi ollut yhtään vilpoinen. Pikemminkin ehkä jopa liian lämmin. Kun yöllä oli villasukka lähtenyt jalasta (ties miten kauan aikaa ennen kuin huomasin) niin jalka oli ihan kuuma.

Ennen yöpymistä rakennettiin laavuun vielä vähän matkaa seiniä sivulle. Helpottaa laavun käyttöä ja suojaa ehkä hiukan tuulelta ja sateelta. Ne pitäisi vielä öljytä sään kestävämmiksi.

Minä puolestani otin käyttöön taitettavan patjan, ohuen makuupussin ja untuvapeiton. Makuupussi oli lähinnä jos peitto lähtee päältä sekä lakanan korvikkeena.
Mies nukkui riippumatossa hyttyssuojan ja laavukankaan kanssa.
Minkäänlaisia hyttyssuojia ei kuitenkaan olisi tarvittu, sillä yhtään inisevää ei bongattu koko illan tai yön aikana. Oli siis minulta oikea päätös jättää virittelemättä hankala hyttysverkko laavuun. Suunnitelmissa olisi kumminkin toteuttaa jonkunlainen kattoon kiinnitettävä hyttysverkkosysteemi tuonne laavulle.

Laavuyöhön kuului iltapala laavulla. Tietysti on mukavampi myös viettää laavulla hetki aikaa ennen kuin painuu pehkuihin. Ruokalistalla oli muurikkalettuja vadelmilla täydennetyn mansikkasoseen kanssa. Vesi tuotiin kannettavassa ämpärissä ja siitä saatiin niin juomavesi kuin hampaidenpesuvesikin. Tarvittaessa se olisi toiminut myös sammutusvetenä jos tuli olisi päässyt hyppäämään padastaan pois.
Viriteltiin iltasella vielä minun sadeviittani laavun pellonpuoleiseen päähän sadesuojaksi, sillä yöksi oli luvattu jonkun verran sadetta.

Valittiin varmasti oikea yö tälle retkelle. Ilta oli mitä kaunein. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kun alettiin kantaa tavaraa laavulle oli varjossa +17C. Kun pellon reunasta kaadettiin talvella puskaa ja puuta pois (ei meidän toimesta) niin nyt ilta-aurinko pääsee juuri sopivasti paistamaan laavulle. Siinä oli mukava paistella lettuja miehen vasta rasvaamalla muurikalla. Yhtään ei yrittänytkään tarttua kiinni. Tyttö oli saanut laittaa suolan taikinaan ja täytyy sanoa että oli ehkä parhaiten suolatut letut mitä olen ikinä syönyt. Usein letuissa on minun makuuni liikaa suolaa, mutta kun itse suolaan niin laitan aina varovaisuuttani liian vähän.
Lettujen jälkeen pestiin hampaat ja laitoin tytön nukkumaan. Vaikka neiti kävikin ylikierroksilla niin sammui silti kuin saunalyhty kun lakkasin kiinnittämästä pyörimiseen ja pelleilyyn huomiota. Saatiin juoda miehen kanssa iltateet termarista katsellen kun ilta hämärtyi. Auringon laskettua ilma alkoi nopeasti viiletä ja se houkuttelikin kaivautumaan kohtalaisen aikaisin lämpimään peiton alle.
Oli hienoa maata untuvapeitto nenää myöten vedettynä ja katsella kun tuli valaisi lähimpiä puunrunkoja. Oikein tunnelmallista.

Ainut miinus oli se että koirat hermoilivat alkuyöstä jokaista rapsahdusta. Pellon laidassa liikkui joku eläin ja sitä piti murista ja haukkua, mutta onneksi mokomat rauhoittuivat aikanaan.
No oli siellä toinenkin pieni miinus. Laavu viettää ulospäin. En ole huomannut sitä aikaisemmin, mutta nyt kun nukuin siellä niin se oli selvästi kalteva. Joka tapauksessa etureunaan pitäisi lisätä yksi tukipylväs jossain vaiheessa niin ehkä laavua voi samalla kokeilla pönkätä vähän suorempaan. Mutta kyllä se noinkin kelpasi. Yllättävän hyvät unet laavussa sai. Ottaen huomioon että olen aina vähän huono nukkumaan vieraissa paikoissa. Heräilin yöllä koirien ääniin, sateen alkuun, siihen kun toinen koira oli kiertänyt hihnansa niin ettei päässyt sateensuojaan ja aamulla siihen kun oli liian valoisaa. Tästä huolimatta sain silti nukuttua useita tunteja ihan hyvän tuntuista unta.

Aamu oli aika kostea ja vilakka. Tässä kohtaa olisi ollut hienoa jos majapaikka olisi ollut kauempana. Olisin voinut laittaa aamulla tulet pataan kun odottelin muiden heräämistä. Nyt en viitsinyt kun tiesin kaikkien (minä mukaan lukien) tahtovan siirtyä sisätiloihin kunhan saadaan herättyä ja leiri purettua. Kaivauduin sitten vielä peiton alle ja nukahdinkin tunniksi, kunnes laavuun tullut koira ja siihen herännyt tyttö herättivät.
Kyllä oli hauskaa ja ihan varmasti tullaan yöpymään jatkossakin tuolla. Laavu on tähän asti ollut aika vähällä käytöllä, mutta suurilla suunnitelmilla. Ehkä tästä alkaa nyt todellinen käyttö. Ehkä jopa joskus uskaltaudun toteuttamaan haaveni yöpymisestä ulkona talviaikaan.

Verlassa

Ilmassa on jo kovasti syksyn tuntu. Lämpötila pysyttelee hyvin tukevasti alle 20 asteen läpi päivän ja tuuli ei ole kovin lämmin. Silti vielä tarkenee seisoskella T-paidassa auringossa poimimassa viinimarjoja.

Viimepäiväiset kovat tuulet ovat repineet ouista lehtiä niin että pihakin näyttää aika roskaiselta ja se on yksi tekijä lisää syksyiseen tunnelmaan.

Taisi olla tähän asti viimisiä lämpimiä päiviä kun kävimme Verlan-aika tapahtumassa Verlan pahvitehtaalla. Hieno keskiaikatapahtuma musiikkiesityksineen, tansseineen, turnajaisineen ja myyntikojuineen. Ostin sieltä jo vähän aikaa himoitsemani lehmänsarvesta tehdyn torven ja alan jopa päästä vähän jyvälle sen soittamisen saloista.
Suurin harmi olivat kiukkuiset ampiaiset joita oli joka paikassa. Tunkivat lettuihin, pullaan, korvaan ja hyvä ettei varpaiden väliinkin.

Rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka tapahtuma oli oikeasti tosi hieno ja viihdyin ja nautin niin ei se silti mitään tajunnan räjäyttävää ollut. Eniten nautin kun pääsin tanssahtelemaan yhden keskiaikatanssin. Tosin tyttö selkärepussa oli aika hikistä puuhaa, mutta olen löytänyt selvästi itselleni sopivia tansseja. En kaipaa paritansseja tai sellaisia tansseja joissa ollaan tosi lähellä paria. Rivitanssit ja piiritanssit sopivat minulle parhaiten ja nautin niistä. Kojujen valikoima oli vähän laajempi ja parempi mihin olen tottunut, mutta myös samalla melko perus kamaa. Paljon käsitöitä, hiottuja kiviä, puisia leikkiaseita, keskiaikapukuja yms.
Rohanin tallien turnajaiset oli kyllä hieno. En ole ennen päässyt näkemään ja ensikertalaisena kyllä tykkäsin tosi paljon. Jotkut tutut jotka kiertävät paljon keskiaikamarkkinoita ovat sanoneet että se on nähty jo vähän liian monta kertaa. Oli se silti hieno.

Verlassa voi päästä käymään markkinatapahtumien ulkopuolellakin. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia vanhaan pahvitehtaaseen. Siitä on vuosia kun olen tuolla kierroksella käynyt, mutta muistan että ainakin silloin se oli hurjan mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen juttu.
Sitäpaitsi, onhan Verla kuitenkin Unescon maailmanperintökohde.

(Kuvat otti mieheni.)

+24C ja puolipilvistä. Tähän asti on ollut oikein kaunis sää, mutta nyt alkoi sataa. Ei tunnu että se ainakaan vielä viilentäisi ilmaa.

Minä kyllä kaipaisin vielä elokuulle kunnon hellejaksoa ja ukkosta, mutta saas nähdä. Vuoden ensimmäinen kunnon ukkonen oli keskiviikkona. Sekin vain jytyytteli parin kilometrin päässä. Yhden välähdyksen bongasin.

Niin joo ja valitettavasti blogiin ei saa nyt uusia kuvia ennen kuin saan heitettyä jonnekin ulkoavaruuden äärilaidoille tämän Windows 10 mukana tulleen paskan kuvienlatausohjelman, joka tahtoo purkaa koko kameran sisällön kerralla (minä tyhjennän yleensä kameran 2-4 latauskerran välein ja tällä systeemillä tulee aika paljon kuvia useaan kertaan) ja tahtoo väkisin "korjata" kuvien valotuksen päin takamusta.

Hippaloilla!

Elokuu on joutunut jo neljänteen päiväänsä ennen kuin palailen taas blogin pariin, mutta täytyy sanoa että intoa ja aiheita on tullut pään täydeltä. katsotaan nyt mitkä kaikki ajan kanssa tulen käymään läpi ja mitkä vain unohtuvat.

Lämpötila on tällä hetkellä karvan vaille +17C ja vettä sataa tasaisen rauhallisesti. Sen oloinen sade että se aikoo pysytellä tässä ja sadella useita tunteja.

Onneksi aamupäivästä oli vähän poutaisempaa. Käytiin nimittäin pikkuneidin kanssa Hämeenlinnan Hippaloilla. Hippalot on lasten festaritapahtuma Hämeenlinnan Verkatehtaalla nyt tänä viikonloppuna. Tänään on/oli tapahtuman ensimmäinen päivä ja valitettavasti sää ei nyt oikein suosi. Toisaalta tapahtuman teemana on tänä vuonna vesi ja sitähän nyt sitten riittää.
Ainakin vielä aamupäivästä tuntui että väkeä oli liikkeellä melko maltillisesti. Me tähtäsimme heti kymmeneksi kun tapahtuma alkoi, sillä olin varannut meille liput Santeri sammakon seikkailut -musiikkiteatteriin. Esitys on suunnattu perheen pienimmille ja esiintyjä otti mukavasti panoita huomioon. Myös meidän neiti ujostus hymyili ja oli ihan onnellisena mukana taputtamassa, heilumassa ja tömistämässä. Esiintyjä oli niin mainio että tempauduin itsekin mukaan ihan täysillä vaikka esitys oli taaperoille suunnattu. ihan mahtavaa! Ja näytöksiä on vielä myöhemmin tulossa lisää. Eli jos lippuja vaan riittää niin tämä on vielä mahdollisuus nähdä. Olin ilmeisesti katsonut väärin ja ainoat esitykset olivat valitettavasti tänään.

Toinen hitti oli pihalle kipattu iso kasa hiekkaa ja vesialtaat. Oli ämpäreitä, lappareita, mopoja ja rekkoja. Siellä lapset valloittivat hiekkakasaa ja lappasivat vettä astiasta toiseen. Ihan mahtava ja niin yksinkertainen juttu. Vieressä oli säkkituoleja löhöilyä varten.

Meidän neiti on vielä sen verran pieni että työpajat saivat jäädä ja en onnistunut mistään bongaamaansitä katuliitupajaa joka olisi varmasti ollut meille sopiva, mutta ehkä se oli sään takia peruttu? Onneksi kirjastoautossa oli korvaavaa toimintaa kun sai kiivetä jännään isoon bussiin ja siellä oli meille ihan uusia kirjoja.

Hippaloille kannattaa ostaa liput työpajoihin ja esityksiin jo etukäteen. Monet pajat ilmoitettiin jo eilen loppuunmyydyiksi.
Joka tapauksessa kannattaa poiketa jos on aikaa ja tekemisen puutetta.

Syksyn satoa

Viime sunnuntai ole meille syksyn sadonkorjuupäivä. Kerättiin viimiset viinimarjat pakkaseen, nostettiin perunat ja laitettiin kasvimaa kuntoon.
Omenat ovat ihan rupisia ja huonoja, mutta on niitäkin puusta käyty muutama hakemassa ja koko perhe on nauttinut näistä muutamista syömäkelpoisista yksilöistä.

Perunamaa ei onnistunut niin hyvin kuin ajattelin kun sitä keväällä/alkukesästä laitettiin, mutta kuitenkin paremmin kuin pelkäsin kun varret alkoivat kuolla pois. Saatiin muutaman aterian verran pieniä perunoita koko perheelle.

Parvekkeella herneiden kasvatus oli kohtalainen menestys. Tosin herneet olivat kohtalaisen mauttomia, mutta syytän siitä enemmän kylmää kesää ja sitä ettei herneisiin päässyt kunnolla muodostumaan sokeria, kuin omia viljelytaitojani (joissa niissäkin on paljon parannettavaa). Tomaatit sen sijaan ovat vasta nyt tehneet raakileita ja arvonkin tässä voisiko tuon tomaattiruukun tuoda sisälle ja kasvivalon alle kun ilmat alkavat viilentyä ja miten kylmästä tomaatti ottaa itseensä.

Perunamaa laitettu odottamaan talvea. Tuohon kasataan vielä varmaan haravoituja lehtiä syksyn mittaan että saadaan seuraavaksi kesäksi enemmän massaa missä perunoilla toivottavasti on paremmin tilaa kasvaa.

Tikka vieraili pihapuussa.

Näitä vieraita löytyi peräti kolme. Yksikään ei ole enää hengissä, vaikka kauniita olivatkin.

Pieni haravointiapulainen.

Tomaatit ovat tällä hetkellä vielä tätä kokoluokkaa.

Syksyn tuulahdus

Tänään lämpötila on pysytellyt alle kahdenkymmenen. On saatu sadetta, on saatu aurinkoa, tuulta ja ukkosta. Ukkonen tosin kiersi harmillisen etäältä ja kesti vain hetken. Vaikka ukkosesta on omat harminsa niin kyllä nyt pari kunnon myrskyä kesän aikana saisi tulla. Mutta ei kiitos rakeita. Ne rikkovat kukkaset :P

Ulkona huomaa jo selkeästi syksyn. Nyt lämpötilan laskettua se on käynyt entistä selvemmäksi, vaikka olen kyllä ollut haistavinani sen jo ainakin viikon verran. Se myös näkyy. Kurjet ovat levottomia, vilja on muuttunut pikkuhiljaa vihertävästä kypsän kellertäväksi ja puiden lehdet ovat saaneet väriä ja alkaneet tippua. Tosin tuo ilmiö ei tässä tapauksessa vielä johdu lähestyvästä syksystä vaan siitä että alkukesäsätä oli niin sateista että puut tekivät paljon ja suuria lehtiä jotka paitsi tuottavat ravintoa myös haihduttavat nestettä. kun sitten tuli kuivaa niin puiden on ollut pakko vähentää haihduttavaa pinta-alaa luopumalla osasta lehdistä. Mutta siitä huolimatta tuo putoavien lehtien kahina tuo mieleen syksyn.

Aurinko pasistaa ja vettä sataa.

Sateinen päivä helteiden jälkeen

Pilvinen, sateinen ja trooppisen tuntuinen päivä. Tuuli puhalteli varmaan itsensä loppuun jo alkukesästä kun nyt jaksoi vain juuri sen verran huokailla että sen huomasi.

Sade toi tullessaan tuoksut. En vain osannut päättää tuliko tuoksusta enemmän mieleen juhannus vai syksy. Sade vahvisti kukkien ja maan tuoksua ja tuo alle 20C ja kostea ilma olisi sopinut periaatteessa molempiin. Jos olisin sulkenut silmäni erään naapuritalon kohdalla jossa lämmitettiin puusaunaa olisin voinut hyvin kuvitella käveleväni juhannuksena pyyhe harteilla kohti rantasaunaa.

Lapsi järjesti tänään liikuntapuoleni. Kun tuo sateinen sää ei houkutellut pihalle pyörimään niin käytin hyväkseni pientä taukoa ja kokosin porukkani (lapsi ja kaksi koiraa) ja lähdettiin vaunulenkille. Lapsipa päätti melkein tasan puolivälissä heivata vaununreunalla roikkuvan itkuhälyyttimen virkaa tekevän Cobran radiopuhelimen pois kyydistä. En tietenkään huomannut sitä ennen kuin kotipihassa kun sitä olisi tarvittu. Noh piti pärjätä siihen hätään ilman. Kolusin koko huushollin läpi etsien paria yksinäiselle radiopuhelimelleni ja harmittelin kun toinen puoli ei tietenkään ollut päällä. Iltapäivästä sitten ei muuta kuin sama lenkki uudestaan. ja siellähän se puhelin köllöttelin "naama" maata vasten penkalla. Oli saanut aikapaljon sadettakin niskaansa, mutta niinpä roiskesuojattu laite toimii edelleen. ja kiitos lapseni, askelmittarissa on sittenkin yli 10 000 askelta tälle päivälle!

Miniloma Tammisaaressa

Mittari näyttää +25C, tuuli puhaltelee lempeästi ja aurinko paistaa. Mitä kaunein kesäpäivä. Radiossa uhkailivat/lupailivat että saattaa olla kesän viimeinen hellepäivä. Vähän haikeahan se ajatus on näin kylmän ja sateisen kesän jälkeen, mutta on se ajatus kääntynyt myös pikkuhiljaa syksyn toimiin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi saanut kesästä tarpeekseni.

Onneksi suunnittelimme kesän niin että miehellä oli parissakin pätkässä lomaa. Tehtiin pidennetty viikonloppureissu to-su Raaseporiin.Sää oli koko matkan ihana, meri tuoksui ja vesi oli lämmintä.
Ajatus matkasta syntyi kun Lähiömutsi kirjoitti ensimmäisen kerran omasta matkastaan Tammisaareen.

Yöpaikaksi olisimme halunneet varata huoneen Kvateret Sillenistä, mutta olimme liian myöhään liikkeellä. Sainkin sitten juuri ennen omaa matkaamme lukea lisää Lähiömutsin poppoon reissusta ja hekin olivat yöpyneet juuri tuolla ja kehuivat kyllä paikkaa. Harmitti ehkä vielä vähän enemmän, mutta ei onneksi paljon.

Meille yöpaikaksi valikoitui kapunginhotelli, josta varasimme pikkusviitin. Ulkoisesti hotelli oli menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ei mitenkään ruma rakennus. Pienehkö ja viihtyisä. Hotellissa oli silti omat puutteensa. Kaikkialla oli siistiä ja mukavaa, mutta moni pikkujuttu jäi häiritsemään. Huoneessa kalusteet olivat mukavat ja kodikkaat, mutta parista laatikosta puuttui kahva, olisin kaivannut vedenkeitintä huoneeseen ja ammeen tulppa vuoti. Tuo viimeisin oli ainut seikka joka oikeasti hankaloitti olemista.
Ravintolan puolella kattokruunuissa oli useita palaneita lamppuja, hedelmäsalaatti oli suoraan tölkistä kaadettu ja puuroa ei aamiaisella ollut tarjolla ja mies kaipasi lämpimien lihapullien ja nakkien kaveriksi sinappia. Aamiaiset olivat kyllä melko hiljaisia. Yleensä meidän kanssamme salissa istui ehkä yksi tai kaksi seuruetta.
Joka tapauksessa saattaisin suositella paikkaa jos ei olla hakemassa hotellielämyksiä vaan hyvällä sijainnilla olevaa siistiä yömajoitusta. Palvelu oli todella ystävällistä, alakerran ravintola La Vida, jota Lähiömutsikin kehui oli mainio ruokapaikka ja siellä tuli käytyä pariinkin otteeseen. Annoksista ei missään nimessä jäänyt näkäiseksi, lapsi huomioitiin hyvin ja ruokakin oli maukasta. Lohihampurilaisessa lohi oli ylikypsää, mutta niin se on mielestäni jokaikisessä ravintolassa missä lohta olen syönyt. Olen ajatellut sen johtuvan siitä että enemmän ihmiset valittavat jos lohi on jäänyt hieman raa'aksi. Pitäisi joskus vaan rohkaistua sanomaan ääneen joka kerta kun ravintolassa saa lohen joka on kuivakkaa. No tästä huolimatta annos oli maukas ja suosittelen tätä ruokapaikkaa vaikka et yöpyösikään kyseisessä hotellissa. Miehen kokoliha oli hyvin kypsennettyä ja kasvishampurilainen oli hyvin vuohenjuustoinen. Terassilla oli tilaa ja varjoa sekä aurinkoa. Me olimme syömässä aina heti ravintolan avautuessa klo 16, mutta kun illalla palailtiin hotellille niin terassi oli kyllä jo aika täynnä.

Perjantaina kävimme Hangossa pyörimässä aamupäivän. Harmitti vähän ettei sattunut uikkareita mukaan, sillä hiljainen ja todella pehmeä hiekkaranta houkutteli kovasti uimaan. Repussi hikoava lapsi olisi varmasti myös nauttinut päästessään vähän puljaamaan. Nyt tyydyttiin kuitenkin kiertelemään leikkipuistoissa ja kuljeksimaan kaupungilla. Syömässä kävimme satassa sijaitsevassa Nauti Bistrossa. No saihan siellä vatsansa täyteen, mutta suoraan sanottuna ei ollut mikään erityisen suuri makuelämys. Tilasin kanttarellipastan ja minusta tuntuu että annoksessa oli lähinnä ylikypsää pastaa, loraus kermaa ja kanttarelleja. Maustaminen oli unohtunut tyystin. Lapsi söi tomaatti-fetapastaa ja maistoin annoksen kulmasta. Se oli aavistuksen maukkaampi, mutta ei sekään mikään erityinen nautinto. Mutta vatsat saatiin täyteen ja maisema oli kaunis. Ehkä itse kävisin seuraavalla kerralla vaikka viereisessä pitsapaikassa jos tuonne osuttaisiin ruoka-aikaan. Se näytti varsin kutsuvalta.

Maisema Nauti Bistron terassilta.

Kun Hangosta "kotiuduttiin" takaisin Tammisaareen niin päätimme lähteä rannalle. Heti hotellin edessä tien ja puiston takana oli hiekkaranta joka ei edes ollut ihan tupaten täynnä. Veden lämpö yllätti minut täysin. Oli hauska kahlata lapsen kanssa mereen ja katsella kun pienet kalat uivat pakoon jalkojen edestä. Lapsi tahtoi kahtala veteen yhä uudestaan ja uudestaan. Ranta oli kohtalaisen siistissä kunnossa noin perjantaina iltapäivästä. Vieressä oli myös laituri jossa näytti ainakin olevan hyppypaikkaa ja tikkaita. Tuon pienen töttiäisen kanssa tyydyimme kuitenkin ihan hiekkarantaan. Vaikka en ole mikään rantalomailija niin olipa ihanaa kun sai vain olla ja nauttia auringosta, merestä ja perheestä ilman kiirettä minnekään.
Tuntuu että lapsen ruokailujen ja päiväunien kanssa on jatkuvasti vähän kiire. Luultavasti kiire on vain omien korvien välissä, mutta tuntuu että aina pitää ehtiä tehdä asioita ennen kuin on seuraava ruoka tai ennen kuin lapsella menee kuppi nurin kun väsyttää. Nyt sai vain olla. Lapsi oli nukkunut matkalla autossa, ravintola ja hotelli olivat ihan selän takana, laukussa oli varasose ja aika pysähtyi hetkeksi.

Tammisaaren vanhakaupunki ja vähän sen ympäristökin on todella kaunista kävelyaluetta. Autoja liikkui maltillinen määrä, kadut olivat kauniita ja kapeita. Taloja selvästi kunnostettiin ja niistä pidettiin huolta, vaikka muutamista olikin maali alkanut jo rapistua. Puistoja oli suunnilleen joka nurkan takana.
Meren läheisyys saa tällaiselle sisämaan asukille aikaan sellaisen tunteen kuin oltaisiin ulkomailla. Ruotsinkieli jota kuuli joka puolella lisäsi vielä tuota tunnetta. Ulkomaanmatka kotimaassa.
Enimmäkseen tosiaan vain käveltiin ympäriinsä. Etsittiin kivoja kahviloita, kuljestkeltiin eri katuja ja pysähdyttiin puistoihin leikkimään. Kirjaston yläpuoliselta mäeltä löytyi tuulimyllykin.

Lauantai vietettiinkin sitten pääosin Fiskanrssissa. Aurinkorasvat pintaan, lapsi kantoreppuun ja museoita kiertämään. Minua viehättävät paikat missä selkeästi voi haistaa historian. Ihan kirjaimellisestikin haistaa. rakastan vanhojen puutalojen tuoksua. En sitä tunkkaista hajua mikä tulee vastaan vaikkapa vanhoissa seurantaloissa jotka ovat talvet kylmillään vaan sellaista aittamaisempaa tuoksua joka tulee vanhoihin rakennuksiin joissa tuuli pääsee humisemaan nurkissa. En tiedä osaanko selittää tuota tuoksua niin että kukaan tietää mitä tarkoitan.

Kävelemistä Fiskarssissa on paljon, mutta kantoreppu oli ehdottomasti oikea valinta lapsen kanssa. Repun kanssa pääsi hyvin sisälle museoihin ja pystyi kulkemaan portaissakin. Kun alkoi tuskastuttaa niin tyttö pääsi myös välillä jaloittelemaan.

Ruokapaikkaksi valittiin Kuparipaja jossa otimme brunssin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Luulin ensin pettyväni kun jälkiruuista ei ollut kuin rippeet jäljellä kun pääsin siihen asti, mutta hetkenpäästä tulikin täydennystä ja sain maistella sekä raikasta smoothieta että suklaakakkua. Leipä oli todella hyvää ja maistui vastaleivotulta. Kuori oikein rapsahti suussa ja raparperi-sitruunajuoma oli hyvää.

Fiskarssin reissun päätteeksi päätettiin vielä käydä nopeasti pyörähtämässä Mustion linnanpuistossa. No nopeasti... Meni meillä siellä lopulta ihan iltaan asti ja olisin viihtynyt pidempäänkin. Oli ihanaa upottaa fiskarssin hiekkateillä väsyneet ja pölyttyneet varpaat viileään ruohoon.
Polkuja oli siellä ja täällä. Lummepolku joka kulki veden päällä oli ehkä oma suosikkini taikka sitten polku joka kulki rantaa pitkin lummepolun rinnalla. Oksat kaartuivat kauniisti polun ylle kuin holvikaareksi.
Puistossa oli kauniita ja vähemmän kauniita patsaita, hienoja rakenuksia mm. kulissilinna jonka luona lenteli valtava määrä suuria sudenkorentoja ja vanha makasiini. Sanoinkin miehelle että jos olisin kirjailija niin tahtoisin ehdottomasti tuonne kirjoittamaan.

Olisi ihana varata tuolta huone, saunoa, uida, kävellä puistossa, nauttia ravintoloista ja olla vaan. Kaipuu tuonne jäi ja on kyllä mahdotonta valita jos joskus tuonne suunnalle taas matkustetaan että tahtoisinko yötpyä Sillenissä keskellä Tammisaaren vanhaakaupunkia vai Mustion linnassa keskellä mitä rauhallisinta ja ihaninta puistoa.

Sudenkorennot pörräävät satulinnan edustalla.

Ilta-aurinko loihti lummepolun varrella olevaan suihkulähteeseen sateenkaaren.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tuohon seutuun jos harkitsee kotimaan reissua eikä kohde oli vielä tiedossa.