Se on kesä nyt

Ilma on melkein helteinen ja kostea. Vähän trooppisen tuntuinen. Ihanaa kun on lämmintä. Jo amupäivän puolella oli yli +20C.

Luonto tuoksuu kukkasilta ja kuulostaa linnun laululta ja viimeisiltä koulupäiviltä. Koululaisten välituntiäänistä kuulee jo että he alkavat olla kesätunnelmissa. Ihanaa kun voi pitää ovia ja portteja auki. Kunhan välillä tarkistaa missä koirat menevät. Ihanaa kun aita on nyt vedetty etupihan puolelle kokonaan.

 Lepakon pönttö pitäisi rakentaa. Hyttysiä on alkanut olla aika runsaasti. Minä vähän luulen myös että terassin kulmalla jossain on linnun pesä. Siinä on käynyt sen verran kova liikenne. Joku on myös yrittänyt istua ikkunalaudalle ja epäonnistuneesta yrityksestä on jäänyt siitepölyyn kaunis kuva tuiskahtaneesta linnusta. Voi raukkaa.

Juhannusruusussa jo isot nuput.

Raparperista on kerätty pakkaseen kolme pussillista satoa ja nyt se saa minun puolestani kukkia kauniina koristuksena.
Jos vielä satoa kaipaan niin olkoon sitten vaikka vähän puisevaa.

Kurjenmiekat selvisivät hengissä, vaikka olin varma että ne kuolevat.

Lumipalloheisin vihreät kevätkukat sopivat hyvin yhteen voikukkien kanssa.

Kesäturkkikoira. Saas nähdä selvitäänkö tänä kesänä ilman hotspottia (koiran ihotulehdus).

 Ostettiin tytölle sandaalit kun hän ei näytäkään olevan ihan yhtä innoissaan paljain jaloin kävelystä kuin viime kesänä. Jostain syystä hän on inhonnut sandaalejaan, mutta tänään sain suotutelluksi laittamaan ne jalkaan. Kai muuten voisi kulkeakin Feelmaxeillaan, mutta niihin pitää aina pukea erikseen sukat ja jos tahtoo viipottaa ilman vaippaa niin sandaalit on helpompi tarvittaessa pestä.

Pirjan kukinta alkaa olla jo loppusuoralla. Punakanelissa on muutama kukka yhden oksan kärjessä. Perheomenapuu sen sijaan on täynnä kukkia.

Eilen siivottiin vähän pujoja pihasta.

Pihlaja on yksi lempipuistani ja tänä vuonna ne kukkivat ihan kohtalaisen komeasti.

 Pelkkä aurinkoinen hiekkakenttäkin voi olla kaunis katsella. Ja varsinkin mukava tuntea sen karheus ja lämpö jalkapohjissaan. Aamun varjopaikoissa on vielä viileää, mutta päivän mittaan aurinkoiset kohdat tulevat polttavan kuumaksi. Sitä on kesä.

Lämmintä

+24C ja melko tyyntä. Pieni lempeä tuulenvire on käynyt ja vähän vilvoittanut oloa. Eilen oli oikein painostava ja kostea sää.

Minä olen onnistunut saamaan käänteiset bandakasvot kun en pysty olemaan ilman aurikolaseja enkä ole vielä älynnyt kaivaa aurinkorasvaakaan esille. Mutta ensimmäisey rusketusraidat ovat toki iloinen juttu. Ainakin minusta. Inhoan auringonottamista, mutta jos siinä muun touhun sivussa onnistuu saamaan vähän väriä kalpeaan pintaansa niin on se kiva. Ja jos noita risketusraitoja ei olisi niin mistän sen värinvaihdoksen huomaisi?

22.5.

Nyt täytyy jo ihan pahoitella pitkää blogihiljaisuutta. Selkeästi huomaa miten työt vie aikaa ja voimavaroja. Olen ollut toukokuun töissä ja tuntuu että illat vaan vilahtavat ohi. Kevään räjähtäminen täyteen vauhtiinsakin jäi jotenkin tajuamatta. vaikka joka päivä ulkoillaan töissä niin kotona ei ollut alkukuusta oikein aikaa ja jaksamista kierrellä pihaa.

 Kamerakin on ollut paljon levossa, mutta on kuitenkin muutama kuva tullut napattua. Harmillisen vähän mistään mistä todella näkisi miten kauniiksi maisema on muuttunut.
Pihaa reunustaa suojaava ja turvallisen tuntuinen lehtiverho, metsä on pusikoitunut ja jalkapohjat ovat saaneet kestoharmauden paljainjaloin tepastelusta.
Kengistä luopuminen on yksi niistä asioista joita eniten kaipaan talviaikaan. Minä olen sellainen että tuntuu että heti jos varpaat saavat vähänkin kylmää iskee kurkkukipu. Silti on kesän suurimpia iloja saada tuntea pihan karkea hiekka, auringon lämpö, hiekkalaatikon hieno ja viileä hiekka sekä kutittava sammal-/ruohomatto jalkojen alla. Jalkapohjat niin kiittävät tästä vuodenajasta.

 Omenapuu on eilen avannut kukkansa,, löysin pihasta tuomen, kirsikka kukkii ensimmäistä kertaa ikinä ja sammalleimu, sekä köynnösruusu ovat kuolleet talven aikana. Kukkapenkissä ei ole viläkään tukia enkä ole tehnyt tytön nukkekotia, mutta keinu saatiin lopulta pystyyn. Tyttö sai kaksivuotislahjaksi autonrenkaan josta väkerrettiin keinu pihalle vanhaan pyykkitelineeseen jonka korkeudesta päätellen talon entiset asukkaat olisivat voineet olla kirahveja (eivät olleet ainakaan kaupantokotilaisuudessa tavallisia ihmisiä kummempia).

Männyn siitepölyä on ilmassa nyt ihan hurjasti. Auto pölyttyy yön aikana ihan mahdottomasti ja nyt ei viitsi oikein viedä pyykkejäkään ulos. Mutta se nyt kuuluu tähän vuodenaikaan eikä muuten minua niin kovasti haittaa, mutta siitepölyä on vaan kenkku siivota pinnoilta. Kun en tietenkään voi pitää ovia näin kauniilla säällä kiinni.

Kukkia ja muuta

Päivällinen parvekkeella.

Vielä alkuviikosta mittarin näyttäessä n. kahtakymmentä plusastetta kävi kylmä tuuli joka pakotti pitämään pitkähihaista päällä. Perjantainakin minulla oli aamupäivästä huppari kun seisoin päiväkodin pihalla. Eilen ja varsinkin tänään on lämpöä kuitenkin riittänyt. Tänään keittiön mittari nousi +25C asteeseen.

Luonto on taas räjähtänyt vihreäksi. Alkuviikosta vihreää oli kyllä jo näkyvissä, leskenlehdet loistiva ja valkovuokot saivat metsän näyttämään keijukaismetsältä. Eilen ja tänään on kuitenkin alkanut huomata miten isot lehdet tai lehden alut puissa ja pensaissa jo on. Läheinen mäki on saanut vaaleanvihreää tummien havujen rinnalle ja huomaan että kotimetsikkökin alkaa pikkuhiljaa viidakoitua vattupuskien ja villiintyneiden viinimarjojen ansiosta.

Tänään käytiin puutarhaostoksilla. Mukaan tarttui laatikollinen orvokkeja, pari unikkoa, koristemansikoita ja tomaatteja. Vielä voi tulla kylmiä öitä, mutta elän toivossa että kasvit selviäisivät niistäkin. Orvokeilla tuskin on hätää, mutta parvekkeelle laitetut tomaatit voivat tykätä vähän huonoa. Pitää ehkä hakea pakkassuoja niille jos luvataan kylmiä öitä.

Olen kuivattanut nokkosia ja keräillyt lautaselle nuoria maitohorsmia. Ketunleipä alkaa nousta maasta ja kohta saa vahtia ettei tyttö syö kieloja. Hän kun on ihastunut siitä että ulkona on kasveja ja käy mielellään yrttipenkistä hakemassa ruohosipulia. Ihan ei ole vielä hallussa tieto siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei.

Koirakin on jo kesäkarvassa.

Tässä vielä muutaman viikon seurantakuvat. Olen ollut taas töissä niin energia kuvien laittoon on ollut vähän kortilla. Erityisesti kahdessa viimeisessä kuvassa huomaa miten luonto on taas kerran herännyt vauhdilla kun on saanut "vähän" lämpöä.

16.4.

1.5.

8.5.

Kesän tuoksuja

Päivän yli ikkunamittarista varjon puolelta bongattu lämpötila oli +19C. Puolipilvistä.

Vielä eilen tuskailin ja harmittelin kun on niin kalsaa ja vettä tullut monena päivänä, mutta tänään kaikki kyllä maksettiin korkojen kera takaisin. Tai voiko noin ajatella jos kyse ei ole sopimuksesta tai vaihtokaupasta vaan ihan siitä millainen sää nyt sattuu olemaan? Joka tapauksessa eilinen kyllästyminen ja harmistuminen on poispyyhitty ja tuskin muistan sitä enää. Oikeastaan on ollut ihan hyväkin että vettä on tullut. Kuiva k3evät on omalla tavallaan minusta vielä hankalampi. Kun tulee vettä ja nyt lämpöä, jonka lupaillaan jatkuvat pidempäänkin niin luonto röyhähtää hetkessä vihreäksi. Minä miestä jo varoittelin tekemään pian ruohonleikkurin keväthuollon. Voi nimittäin olla että viikonpäästä päästään jo leikkaamaan ruohoa.

Tänään oli kyllä niin ihana istua takapihalla ja haistella kuivan kangasmaan tuoksua. Meillä on siitä hassu piha että toisessa paikkaa on melkein soisen vetistä ja toisessa taas kuivaa ja hiekkaista. Auringon paahtaman mäntykankaan tuoksu linkittyy minulla todella vahvasti lapsuuden kesiin. Tuo hieman pölyinen tuoksu on tuttu ja turvallinen.
Iltalenkillä koiran kanssa tuoksu oli kasteinen ja kostea. Ehkä jopa hiukan tunkkainen, mutta ei mitenkään epämiellyttävällä tavalla.

 Kuvat on otettu tässä ihan muutaman päivän sisään. Vetisimmät kuvat ovat edellisten rankempien sateiden jäljiltä perjantailta.

Voi sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa keväällä heittää sukat pois, käärii lahkeet ylös ja istuu aurinkoiselle nurmikolle. Ruoho kutittaa jalkoja ja tuuli hipsuttelee vielä talven jäljiltä rehottavia säärikarvoja (asialle voisi ehkä tehdä jotain lähiaikoina). Kimalaiset surisevat ja on jotenkin ihan kesä.
Ihanaa tämä oli siis sen jälkeen kun tajusin siirtyä pois aivan kusiaispesän vierestä ;)

Syksyllä istutettu valkosipuli

Lapsi tykkää mutustella ruohosipulia suoraan penkistä.