Lintuja

Sateinen, mutta lämmin päivä takana. Vettä tullut yhteensä 16mm ja lämpötila käynyt siinä +20C tietämissä.

Aamulla lensi taivaanvuohi pihan yli mäkättäen mennessää ja iltasella huutelivat kurjet. Leikkimökin terassilla pesivän linnun poikaset kuoriutuivat muutama tunti sitten. En muuten tietäisi, mutta tarvitsin leikkimökistä tavaraa ja satuin menemään ohi ja kurkistamaan samalla pesään juuri oikealla hekellä. Emo oli aika kiukkuinen ja en jäänyt sitten viipymään. Nyt kun kävin pihalla ja kuljin tuosta ohi niin emo ei lähtenyt edes pesästä. Joko on oppinut nyt luottamaan tai sitten on niin viileää että ei halua jättää vasta kuoriutuneita poikasiaan. En mennyt häiritsemään. Yritän katsoa olisiko huomenna tilaisuutta napata paria kuvaa asukkaista.

Kesän kunniaksi puutarhaterapiaa

Nyt se kesä sitten alkoi. On sitä odotettukin. Eilen lämpötila nousi reippaasti yli +20 C-asteen ja nyt on jo karvan laille +25C. Tuulee jonkun verran ja eilen kun liikkui pilviä ja tuuli oli vilakka se tuntui vähän kurjalta kun olin jo innoissaan kaivanut kesämekon kaapista, mutta tänään leuto kesätuuli on ihan pisristävä lisä.
Tuoksuvadelma kukkii, juhannusruusu on nyt ihan täydessä kukassaan ja ruoho pitäisi TAAS leikata. Eilen laitettiin lapselle uima-allas takapihalle ja syötiin vuoden ensimmäinen parvekeateria. Se on hei kesä ;)

Kesävarpaat

Törmäsin Facebookissa juttuun puutarhaterapiasta. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta nimikin jo kertoi kaiken. Lyhyttä juttua lukiessani en voinut kuin nyökytellä. Kyllähän sen huomaa jo ihan itsekin kun pääsee ulos ja saa puuhastella kasvimaalla tai vaan kiertää pihaa ja katsella mikä on kasvanut minkäkin verran eilisestä niin tulee tyyni ja rauhallinen olo. Kasvien katselu ja hypistely vaan on rauhoittavaa ja terapeuttista. Voin lämpimästi suositella myös puiden halailua. En tiedä miksi, mutta siitäkin tulee jotenkin hyvä olo.

Kaunis kesä vaihtelevassa säässä

Vaihteleva sää... No todellakin. Juhannusta edeltävänä torstaina oli sateista ja kalsaa. Juhannusaattona puolestaan sateli aamupäivästä ja vähän ripsi iltasellakin, mutta noin pääosin oli poutaa ja kohtalaisen kaunista. Pienessä tummavetisessä järvessä veden lämpötila oli +16C. Tänään sain kuulla että myös Näsijärvessä oli ollut +16C. Tuuli on onneksi ollut ihan siedettävä jo useamman päivän. Eilen oli suorastaan melkein tyyntä!

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai olikin todella kaunis ja lämmin, mutta silloin istuttiin autossa... No ei sentään koko päivää. Aamulla ehdittiin kävelemään ja iltasella kotona leikkasin ruohon.

Linnunpesä kaatuneessa puussa.

Tänään on lämpötila noussut +21C. Eilen illalla alkoisataa ja sade jatkui tämän päivän puolella puolillepäivin asti. Sitten tuli ehkä n. tunnin tauko ja sitten kunnon ukkoskuuro. Oli muuten vuoden ensimmäinen ukkonen. Vuorokauden sisään on vettä tullut 20,5mm.

Luontohavainnoista, tällä viikolla olen bongannut pari pikkulintua hätyyttämässä oravaa puusta puuhun. Olisiko orava yrittänyt munavarkaisiin vaiko vain harhaillut liian lähelle pesää.

Kielojen kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta eilen aukesivat ensimmäiset juhannusruusut. Tuoksuvattu ava kukkansa ihan lähipäivinä. Lumipalloheisi on parhaimmassa kukassaan ja ukonhatussa on pienet vihreät nuput. Toissapäivänä pihassaistui ihan valtava jänis (olisiko sama jonka jäljet löysin kasvimaalta kun palattiin juhannusreissulta kotiin) ja tänään todella kaunis ja terveen näköinen kettu tuli ihan pihan reinalle pellon puolelle.

Joku pikkulintu on tehnyt pesän leikkimökin terassille. Arvelen että on sama joka toissakesänä pesi ikkunalaudalla.

Kymenlaakson puolella riitti hyttysiä vaikka koko muulle maalle jaettavaksi, mutta meillä kotona niitä on vain muutamia yksittäisiä yksilöitä illassa.

Sisälle oli jostain eksynyt tuhatjalkainen ja lapsi oli ihan hilkulla syödä sen (hyi).

Hyötykasvipuolella muutama peruna on nostanut päänsä ja tänään huomasin ensimmäisessä herneruukussa parvekkeella jotain pientä ja vihreää.

Vesimittari

Vaikka yleensä jäiriinnyn liikenteen äänistä niin jotenkin työssä olevan traktorin ääni vaan kuuluu asiaan.

Kotimetsän on vallannut kukkaloisto kun metsää on muutaman vuoden aikana harvennettu ja raivattu.

Juhannusruusu toissapäivänä

Lumipalloheisi

Siellä se perunamaa on. Ei järin kaunis, mutta toimiva. Onhan tässä aikaa parannella vuosien mittaan.

Linnun (harmaasieppo?) pesä leikkimökin terassilla.

Osa kuvista on veljen tyttöystävän ottamia.

Juhannusajatuksia

Niin se sää vaan jatkuu epävakaisena. Lämpötila on keikkunut 10-15 plusasteen tienoilla. Välillä tuulettomassa paikassa on hyvinkin lämmin ja sitten taas pilvisenä hetkenä tai tuulen armoilla kaipaisi melkein lapasia käteen. On ollut sadetta ja on ollut paistetta. Pihakukkia en ole pahemmin kastellut kun tuntuvat olevan jo sateen ansiosta hyvin kosteassa mullassa muutenkin. Muutaman kerran viikossa olen kiertänyt niitä ja antanut vettä tarpeen mukaan.
Tänä keväänä en ole tuskastunut sateesta vaan tuosta tuulesta. Olette ehkä huomanneetkin... Sadetta ei ole ollut liikaa ja se on nostanut kesän tuoksuja esiin ja raikastanut ilmaa. Oikeastaan olen nauttinut viimeaikaisista sadepäivistä. Se varmaan tekee paljon kun sadepäiviä ei ole ollut montaa putkeen. On ollut yksi tai kaksi märempää päivää ja sitten taas kaunista.

Liekö aika kullannut muistot kun minusta juhannuksen aikaan oli lapsena aina jo talviturkki heitetty ja ihan kesä päällä. Nyt parina vuonna on tuntunut että juhannus on vietetty enemmänkin toukokuun alkupuolen säässä. Ei tulisi mieleenkään että vuodentakaisessa +4C asteessa olisi lähtenyt kieriskelemään alasti viljapeltoon (en tosin tehnyt tätä lapsenakaan, mutta juhannustaikoihin se liittyi jotenkin).

J. P. Ahosen Villimpi pohjola

Juhannuksen aikaan on vanhankansan mukaan ollut syytä välttää aloittamasta töitä joiden pitäisi edistyä pitkäkestoisella puurtamisella. Myöskään monet juhannuksen aikaan istutetut kasvit eivät kasva kunnolla. Lukuunottamatta kaaleja, lanttua ja tupakkaa. Kaskinauriitkin on istutettu juhannuksen alla niin on saatu hyöty juhannuksen elinvoimaisesta kasteesta. Ettäs tiedätte.

Minulla juhannukseen kuuluu vahvasti koivuvihdat, sauna (savusauna jos mahdollista) ja yhdessä olo sukulaisten kanssa. Joulua vietän mieluusti pienelläkin porukalla oman perheen kesken, mutta juhannus ei jotenkin tunnu juhannukselta jos on vaan oma perhe paikalla ja ollaan kotona tai mökillä.
Lapsesta asti olen pitänyt juhannuksesta. Kokolla on paistettu makkaraa ja joskus on nukuttu vaarin latoon pystytetyssä teltassa (olisiko luvattu sadetta ja suojakangasta ei ollut vai miksi teltta mahtoi olla ladossa?) ja silloin on nähnyt sukulaisia. Minusta oli lapsena hauskaa kun tuli ihmisiä ja aikuisetkin tekivät yhdessä lasten kanssa hauskoja juttuja (kuten olivat kokolla tai uimassa ja veneilemässä). Jos pitäisi valita vain yksi juhla jota vuoden aikana juhlisi niin saattaisin jopa valita juhannuksen ja panostaa siihen sitten oikein kunnolla. Joulusta luopuminen voisi kyllä olla myös aika hankalaa, mutta se on niin vahvasti kristinuskon värittämä lauluineen ja tähtineen. Juhannus on enemmän minua viehättävä pakanajuhla.

Hakoisten linnavuori

Eilen nousi lämpötila sitten karvan vajaaseen +25C. Pilviä riitti koko päivän. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Se ei kuitenkaan lämpötilaa tuntunut paljon hetkauttavan suuntaan tai toiseen (paitsi tietysti suorassa auringonpaisteessa). Sitä ei tehnyt myöskään tuuli, joka puhalteli aika reippaana, mutta lämpimänä.
Tehtiin hyvän sään kunniaksi pitkästä aikaa retki Janakkalan Suurisuolle. En kuitenkaan ottanut kameraa mukaan, vaan halusin nauttia suosta nyt ihan ilman että uhraisin ajatustakaan blogitekstille siitä. On kuitenkin ihan käymisen arvoinen paikka jos soista pitää. Mitään hirmuisen pitkiä reittejä siellä ei ole, mutta sinne on saatu pieni opaslehtinen josta voi lukea tietoa eri lajeista sekä suotyypeistä mitä tuolla esiintyy. Eli rauhalliseen lomposteluun varsin mainio paikka. Kirjoitan siitä ihan oman tekstinsä myöhemmin.

Tänään on sitten ollut aika sateinen päivä. Sopii näin vaihteen vuoksi. Ei tarvitse kastella ulkokukkia ja saa hyvällä omallatunnolla roikkua myös sisällä. Mitä nyt kävin vähän keräämässä nokkosia raviolin täytteeksi ja lapsi sai puuhata terassilla (siitä tulee mahdoton riiviö jos ei pääse ulos). Lämpötila nyt puolenpäivän jälkeen +16C.

______________________________________________________

Ulomman varustuksen alueelta otettu kuva vuoresta.

Käytiin toukokuun puolenvälin tienoilla retkeilemässä Hakoisten linnavuorella. Linnavuori on tasalakinen ja jyrkkäreunainen kalliomuodostelma joka näkyy hyvin myös Helsinki-Tampere moorritielle. Vuorelle on keskiajalla rakennettu puinen linnoitus. Vuoren alaosassa on ollut ulompi varustus, jonka sisäpuolella on ollut ainakin kaivo. Vaikka kaivon paikka onkin tiedossa ja löydettävissä niin ei tuolla paikalla ole enää juurikaan nähtävissä merkkejä linnoituksesta. Mutta on silti hienoa ajatella millaista siellä on ehkä ennen ollut. Ja jo ihan ulkoilupaikkana on hieno.

Ennen vuorelle nousua kävimme kuitenkin hakemassa juomista läheisestä Laurinlähteestä Laurinmäeltä.

Hakoisten linnavuori sijaitsee Hakoisten kartanon yksityisillä mailla ja sinne ajetaan kartanon tietä myöten. Suora puiden reunustama hiekkatie on sen näköinen että sinne on helppo kuvitella hienot herrat ja neidit kärryineen ja hevosineen.

Vuorelle vievä polku on jyrkkä ja hyvin kapea. Sinne ei kannata lähteä kovin pienten lasten kanssa. Ainakaan niin että lapset saavat vapaasti kulkea. Nousu voi olla myös melko raska lapselle joka ei ole tottunut liikkumaan jyrkässä maastossa. Toisaalta liikkuvalle lapselle se voi olla jopa helpompi kuin aikuisille. Mutta kosteana kallio on liukas ja petollinen, eikä pahimmassa paikassa oleva kaide täysin suojaa putoamiselta. Se enemmänkin antaa tukea ja auttaa jos tasapaino meinaa horjua. Meillä tyttö oli repussa ja vaikka minulta meinasikin kunto loppua lisäpainon kanssa niin nousu kyllä kannattaa.

Orvokkeja ja voikukkia nousun varrella.

Huippu häämöttää jo.

Vuoren laki on tosiaan hyvin tasainen ja näyttää juuri siltä että sinne tekisi mieli levittää viltti ja istahtaa nauttimaan eväistä ja huikeista maisemista. Ehkä joku kesä teemmekin eväsretken vuorelle, kunhan tyttö on tarpeeksi suuri että jaksaa kiivetä ja ymmärtää olla menemättä ihan reunalle.
Vuori nousee n 50m ympäristöään korkeammalle ja sieltä pitäisi näkyä Hämeenlinnan Aulangolle ja jopa Riihimäelle asti. Vuorta ympäröivät viljelysmaat ovat kartanon omistuksessa. Alue on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla ja siellä ei saa tehdä suuria muutoksia, poimia kasveja tai muutenkaan vahingoittaa ympäristöä.

Kernaalanjärvi sekä kartanon kattoa.

Vuoren huipun kelopuut.

 Vuorella ja sen juurella kasvaa paljon erilaisia kasveja. Nyt bongattuja olivat ainakin saniaiset vuoren kyljessä, keväiset orvokit ja voikukat sekä valkovuokot. En ole mikään kasviasiantuntija ja retkestä on jo sen verran aikaa etten valitettavasti osaa luetella teille enempää, mutta jos kasvit kiinnostavat niin varmasti tuolla on katseltavaa.

Pyhän Laurin kirkko
http://www.janakkalanseurakunta.fi/tilat/pyhan_laurin_kirkko/

Vain keväällä voi nähdä näin montaa eri vihreän sävyä.

Vaahtera kukki

Hiidenkirnu vuoren huipulla.

Jos tulee yhtään pidemmän matkan takaa ja kunto vaan kestää niin suosittelen liittämään vuorireissuun myös käynnin Laurinmäellä. Siellä voi pistäytyä ainakin jo mainitsemallani Laurin lähteellä, joka on vanha uhrilähde, nähdä vanhan kievarin rauniot, Janakkalan suurimman männyn ja kiivetä näköalapaikalle josta on näkymä linnavuorelle. Lisäksi voi vierailla torpparimuseossa. Opastetuista käynneistä kannattaa katsoa kunnan nettisivuilta. Ilman opasta rakennukset on lukittu ellei menellään ole jokin tapahtuma. On paikka idyllinen vaikka rakennuksiin ei pääsisikään.

Teen jossain vaiheessa myös Laurinmäestä ihan oman postauksensa.

Vuoren juurella oli ötököiden tekemää taidetta kaatuneen puun rungossa.

Tuoksuja ja väriloistoa

Kukkineenakin kaunis.

Vielä pari tuntia sitten oli vain +13c, mutta tuntui uskomattoman lämpimältä. Arvatkaapa miksi? Ei tuullut juuri yhtään! Ensimmäistä kertaa tällä viikolla minua ei palellut ulkona. Varustuksena pitkäthousut, T-paita-huppari ja päässä huivi.

Sateisen aamun jälkeen ilma oli taas täynnä tuoksuja. Sade jotenkin moninkertaistaa ne. Märkä maa ja kaikki kukkaset sekä ruoho. Pihan voimakkain tuoksu on tällä hetkellä ehdottomasti kielosta lähtöisin. Koko pikku metsikkömme on täynnä kieloja. Niitä on myös vähän etupihalla sekä takapihan niityn laidassa. Myöhemmin kesällä kielon tuoksu vaihtuu valkoapilaan ja tuoksuvattuun.

Kuvat on otettu alkuviikosta.

Vaikka periaatteessa en lupiinista tykkää kun
vie kasvupaikat muilta tienvarsikasveilta niin nämä yksilöt jotenkin viehättivät.
Ilokseni huomasin muuten eilen että yksi naapureista oli
Roundapilla (hajusta päätellen) täsmähävittänyt kaikki lupiinit
pihansa kohdalta :)

Tämän nimeä en koskaan muista, mutta kaunis se on.

Tienvarsien niittykukkameret ovat kyllä suosikkejani. Pääväreinä keltainen ja valkoinen, mutta
välissä myös vielotin eri sävyjä. Puna-apilaa odotan vielä sekä horsman kukintaa.

Kimalaiset ovat kuulemma uhattuna. Ravintoa ei meinaa enää riittää ja tarhamehiläiset valtaavat parhaat apajat.
Tiedä tuosta kun en lähdettäkään muista, mutta sääli jos näin on. Kimalainen on lempipörriäiseni.

Puolukkakin kukkii

Traktorit kuuluvat maalaismaisemaan.

Pihan vierailija lauloi varsin kovaäänisesti.

Huonosti varustauduttu

Tänään aamupäivästä ylin lämpötila keittiön mittarissa +21c. Hikoilin toppi päällä kun rakennettiin tuota jop joskus aikaisemmin mainitsemaani perunamaata (ja minä vain kannoin muutaman lankun, havaroin vähän ja tökin perunat kasaan. Mies kärräsi lehtikompostia monta kärryllistä kollege T-paiden päällä eikä valittanut.

Hyttysiä oli jo ihan tapettavaksi asti, mutta ei vielä tuskastumiseen asti. Myös yhden ihan järkyttävän kokoisen paarman bongasin.
IP oltiinkin sitten Janakkalan kirkonkylällä Laurinmäen kesänavajaisissa (Laurinmäestä tulossa ihan oma juttunsa joskus. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka) ja arvatkaa muistinko ottaa kameran mukaan? Ja arvatkaa oltiinko aika kesätamineissa ja arvatkaa alkoiko sataa ja oliko kylmä? Kotimatkalla auton mittari näytti +12c ja vettä tuli koko matkan. Tyttö ei valittanut ja kädetkin olivat ihan lämpöiset kun siirsin repusta autoon, mutta minua paleli ja nyt on kurkku ikävästi vähän kipeä.

Jokakesäinen puutarhankastelu-urakka jo hyvässä vauhdissa.
Monesti se on kyllä ihan rentouttavaakin iltapuhdetta.
Saa nuuskia illan tuoksuja ja kuunnella lintujen iltatoimia.

Huomiseksi on taas vaihteeksi luvattu ihan älyttömiä tuulia. 4-7 m/s Ja tuo 4 on siis yöllä. Päivä mennään aamusta ja illasta 5 m/s ja muuten 6 tai 7 m/s. Muuten sää vaikuttaa ihan kauniilta. Josko saataisiin vielä mullat tuohon toiseen päähän perunamaata johon tuleekin kasvimaa. Tosin minulla ei ole vielä mitään muuta laitettavaa siihen kuin ruohosipulin siirto vanhasta paikasta. Mutta ehkä sitä kesän mittaan :)
Tuo meidän pieni perunamaa ei paljoa siementä vetänyt. Eli nyt meillä lojuu jouten aika iso pussillinen siiklin siementä jonka kohtalosta en tiedä.
Tänään oli muuten vanhan kansan perunanistutuspäivä. Eli vaikka pelkäsin että oltiin ihan myöhässä niin eipäs ainakaan vanhan kansan mukaan oltukaan!

Kukkaloistoa tuulisena päivänä

Arkinen voikukkakin on kaunis kun läheltä katsoo.

Lämpötila kävi tänään yli +15c, mutta päivän mittaan tuuli on voimistunut aika hurjaksi. Se kuljetteli lapsen kolmipyörää pitkin pihaa (onneksi ilman lasta kuitenkin). Tuuli on myös pahoinpidellyt yhtä pelargonioistani. Onneksi se näyttää urheasti puskevan uutta lehteä. Pitää huomenna siirtää se suojaisampaan paikkaan. Tomaatteja en ehkä sittenkään uskalla vielä ulkoistaa parvekkeelle, vaikka jo meinasin.
Kyllä minä nyt aion sanoa että alan olla totaalisen kyllästynyt siihen että nykyään aina tuulee. No säätilalle ei mitään mahda. Joko sen kanssa on tultava toimeen, on pysyttävä sisällä tai muutettava muualle, mutta ihan hyvin siellä muualla voi olla vielä kurjempi ilmasto. Sitäpaitsi, nyt taidan valittaa vain (pahan) tavan vuoksi. Meillä on nimittäin ollut oikeasti aika mukava ja ulkoilun täyteinen päivä.

Tuuli riepottelee raparperia.

Tuulen riepottelema.

Tuuli toi myös jostain kaukaa sateenropsahduksen. Missään ei näkynyt sadepilviä, mutta sellainen muutaman minuutin kunnon kuuro tuli kirkkaalta taivaalta niskaan kun istuttiin tytön kanssa hiekkakasalla tekemässä kakkuja (tai siis minä tein ja tyttö rikkoi).

Aamupäivällä käytiin keräilemässä vähän pihan antimia. Tyttö repussa kolusin pihan nokkospuskat. Lukuunottamatta sitä joka on vanhan kompostin kohdalla. Saksankirvelikin on nyt toisena vuonnaan kasvanut sen verran että siitä uskalsi jo kerätä satoa. Tänään syötiin siis saksankirvelillä maustettua nokkos-kesäkurpitsakeittoa. Ja tulipas ekologinen ja kiva olo syödä jotain itse kerättyä vaikka kesäkurpitsa olikin kaupasta. Niin pienestä sitä ihminen ilostuu :)

Varjojen leikkiä pihassa.

Pirja kukassa.

Komea on ohdake. Vaan mikä ohdake?

Tämä oli joku kielon sukulainen, mutta mikä olikaan nimi?

Kielokin kukkii kohta.

Rikkoutunut ikkunalasi kimaltelee auringossa.

Humala kasvaa ja luo suojaa istumaryhmälle. Toiselle puolelle rakentuu pikkuhiljaa
lapsen oma valtakunta hiekkalaatikoineen ja kiipeilypaikkoineen.