Kukkaloistoa tuulisena päivänä

Arkinen voikukkakin on kaunis kun läheltä katsoo.

Lämpötila kävi tänään yli +15c, mutta päivän mittaan tuuli on voimistunut aika hurjaksi. Se kuljetteli lapsen kolmipyörää pitkin pihaa (onneksi ilman lasta kuitenkin). Tuuli on myös pahoinpidellyt yhtä pelargonioistani. Onneksi se näyttää urheasti puskevan uutta lehteä. Pitää huomenna siirtää se suojaisampaan paikkaan. Tomaatteja en ehkä sittenkään uskalla vielä ulkoistaa parvekkeelle, vaikka jo meinasin.
Kyllä minä nyt aion sanoa että alan olla totaalisen kyllästynyt siihen että nykyään aina tuulee. No säätilalle ei mitään mahda. Joko sen kanssa on tultava toimeen, on pysyttävä sisällä tai muutettava muualle, mutta ihan hyvin siellä muualla voi olla vielä kurjempi ilmasto. Sitäpaitsi, nyt taidan valittaa vain (pahan) tavan vuoksi. Meillä on nimittäin ollut oikeasti aika mukava ja ulkoilun täyteinen päivä.

Tuuli riepottelee raparperia.

Tuulen riepottelema.

Tuuli toi myös jostain kaukaa sateenropsahduksen. Missään ei näkynyt sadepilviä, mutta sellainen muutaman minuutin kunnon kuuro tuli kirkkaalta taivaalta niskaan kun istuttiin tytön kanssa hiekkakasalla tekemässä kakkuja (tai siis minä tein ja tyttö rikkoi).

Aamupäivällä käytiin keräilemässä vähän pihan antimia. Tyttö repussa kolusin pihan nokkospuskat. Lukuunottamatta sitä joka on vanhan kompostin kohdalla. Saksankirvelikin on nyt toisena vuonnaan kasvanut sen verran että siitä uskalsi jo kerätä satoa. Tänään syötiin siis saksankirvelillä maustettua nokkos-kesäkurpitsakeittoa. Ja tulipas ekologinen ja kiva olo syödä jotain itse kerättyä vaikka kesäkurpitsa olikin kaupasta. Niin pienestä sitä ihminen ilostuu :)

Varjojen leikkiä pihassa.

Pirja kukassa.

Komea on ohdake. Vaan mikä ohdake?

Tämä oli joku kielon sukulainen, mutta mikä olikaan nimi?

Kielokin kukkii kohta.

Rikkoutunut ikkunalasi kimaltelee auringossa.

Humala kasvaa ja luo suojaa istumaryhmälle. Toiselle puolelle rakentuu pikkuhiljaa
lapsen oma valtakunta hiekkalaatikoineen ja kiipeilypaikkoineen.