Kiitos kesäkuu

Muovinen kasvihuone parvekkeella

Kesäkuu on todella ollut melkein kuin unelmien täyttymys. Juuri tätähän minä tilasin, lämpimiä päiviä ja sadetta öisin ja ehkä parina päivänä viikossa. Helteisiä päiviä on ollut vain pari, mutta oikeasti kylmä ei ole ollut kertaakaan eikä ulkokukkia ole pahemmin tarvinnut kastella. Nyt parin viileämmän päivän jälkeen kaipaan kuitenkin taas aurinkoa ja lämpöä. Tomaatit joille vihdoin sain parvekkeelle kasvihuoneen kaipailevat sitä varmasti myös. No huomiseksi on luvattu lämpimämpää vaikkakin pohjoistuulta, mikä tietysti kylmentää sään tuntua huomattavasti. Pohjoinen tuuli ei kuitenkaan satu meillä parvekkeelle eikä muutenkaan pahasti takapihalle, joten ehkä huomenna vietämme aikaa siellä :) Huomenna tulee myös lettukestivieraita. Pitää tänään vielä iltapuhteeksi ottaa rätti ja käydä pyyhkimässä siitepölyt laavulta sekä viedä sinne kärryllinen puita. Huomenna ei ehdi kaikkea.

Oman pihan villejä ja vähemmän villejä yrttejä vesimeloonin kanssa.

Nukuttiin tytön kanssa viikonloppuna yksi yö teltassa. Tilattiin teltta, koska heinäkuussa on eräs tapahtuma jonka aikana olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Toki sisälläkin olisi nukkumapaikkoja ja välillä pidän itseäni pähkähulluna kun lähden raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nukkumaan telttaan, mutta lintujen laulu, aamujen raikkaus ja ylipäänsä ulkona vietetty yö houkuttelevat liikaa. Fyysisesti voi olla että vointi menee huonommaksi, mutta henkinen puoleni huutaa nyt juuri tällaisia kokemuksia ja aion yrittää. Pakkaan kuitenkin mukaan ihan oikean patjan ja kunnon tyynyn. Teen oloni teltassa mahdollisimman mukavaksi. Toivotaan että tulee poutaisia päiviä että telttakosteita petivaatteita saa kuivatella päiväsaikaan.

Pirja kukki komeasti. Nyt kukinta alkaa olla jo ohi.

Rivitalo koiratarhan aidassa kelpasi sinitiaiselle. On siellä poikasiakin ollut kun hurja piipitys alkaa aina kun avaa tai sulkee tarhan oven. Myös lentoliikenne talomme editse tälle pöntölle on ollut todella vilkasta. Ihan muutaman minuutin välein joku suhahta jompaankumpaan suuntaan.

 Kokeilin päästä mattojen pesussa helpommalla. Liitin suopapullon suoraan autonpesuun tarkoitettuun vaahdottimeen. Hyvin vaahtosi. Tällä sai levitettyä pesuaineen tasaisesti märän maton pintaan ja siinä se sai ripistä ja rapista kunnes enimmät kuplat olivat kadonneet ja sitten vaan painepesurilla pesuaineet pois ja kirkkaat matot kuivumaan.
Harjan kanssa olisi saanut paremman tuloksen ja vielä paremman jos olisi paikka missä mattoja voisi liottaa ennen pesua. Mutta paremman puutteessa tämä sai nyt kelvata. Eikä se lopputulos nyt kovin huono edes ollut ;)

Johan oli säitä tänään

Johan on ollut sääpäivä. Aamulla paistoi kauniisti aurinko vaikka plusasteita oli mittarissa vai viisi. Sitten jossain vaiheessa aamupäivää ihan yhtäkkiä kuului ihan hirveä humahdus kun tuuli pyyhkäisi yli ja sem perässä tuli kaatosade jota jatkui korkeintaan 10 min, minkä jälkeen aurinko taas paistoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jonkun ajan päästä tuli yoinen samanmoinen, mutta vähän vähemmän dramaattinen puuska sateineen. Iltapäivällä sitten alkoi hirveä humina ja kun katsoin ulos niin rakeita tuli taivaan täydeltä keskeyttäen rastaiden lemmenpuuhat. minusta näytti että naaraalta meni halut kokonaan tuon kuuron aikana kun meni vaan karkuun. Ehkä kaksi-kolme minuuttia sejatkui ja sitten tuli ihan seesteinen hetki. Se oli kuitenkin vain hengenveto ennen kahta rankempaa raekuuroa. Loppupäivän on ohi kulkenut useita tuulen perässä tulevia sadekuuroja. Osa heikompia ja osa voimakkaampia.

Toissayönä taas satoi 12ml vettä. Tuo sade tuli tarpeeseen. Lumisateiden loputtua ei vettä oltukaan saatu ja maa alkoi olla vähän kuivaa ja siitepölyä alkoi olla vähän liikaa joka paikassa. Sade oli kyllä hyvin tervetullut. Nyt joutaisikin tulla taas vaikka helle (mutta tuskinpa se tähän hätään tänne joutaa).

Uusivuosi

Vuosi loppui lämpimässä säässä ja uusi alkoi pakkasella. Tuuli lennätti raketin hylsyjä aika pitkälle ja sammutti tästisadetikkujen sytytykseen tarkoitetun kynttilän useaan otteeseen. Yö oli täysin kirkas ja kaikista hienoista raketeista huolimatta minusta tähtitaivas oli silti kaikista kaunein.
Aamulla herättiin olohuoneesta siskonpetiltä missä pidettiin samalla seuraa paukkuaroille koirille (omat raketiti valittiin sillä perusteella että ne pitävät mahdollisimman vähän ääntä).

Kaikista viime vuonna kuulluista huonoista uutisista ja ihmisten vihasta toisiaan kohtaan huolimatta toivotaan hyvää vuotta 2017!

Jo syyskuu

Syyskuu. Syksy. +17C. Monena päivänä ollut tätäkin lämpöisempää. Viimeksi tänään luin että meteorologien mielestä ei vielä ole syksy. Terminen syksy alkaa vasta kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa alle +10C. Minulle syksyn määritelmä on kyllä vähän toisenlainen.

Syksyn tuntee tuoksuista, lämpimänäkin päivänä tuntuvasta viileästä pohjavireestä ja pelloilla touhuoavista puimureista ja traktoreista. Sen näkee kellastuvista, rusehtuvista ja punertuvista puista, siitä kun ei enää jaksa laittaa kukkapenkkejä ja pihakalusteet keräävät kaikenlaista roskaa kun niitä ei tule käytettyä yhtä ahkerasti kuin kesällä. Siitä kun pitää kaivaa villapaita päälle ja aamulla kuudelta on vielä hämärää ja illalla nukkumaan mennessä oikeasti pimeää. Sitä on minusta syksy ja se on täällä. Mutta ihanaa kun on lämmin syksy.

Haravoimista on jo riittänyt, mutta onneksi on apulainen.

Ollaan päästy vielä syyskuun puolella syömään terassille, vaikka takit
pitikin pitää päällä että tarkeni.

Keväällä ei vielä ollut toivoakaan yltää, mutta nyt on vähän treenailtu potkupyöräilyä.
Pois alta koirat!

Tänä syksynä en ota valokuvaseurantaa. Toivottavasti se pääsee kuvioihin taas keväällä. Nyt tuntuu kuitenkin että niin paljon asioita on auki ja minulla valtava stressi kaikesta ettei energiaa riitä blogille samalla tavalla kuin joskus. En halua blogista stressin aihetta, vaan haluan pitää tätä hyvillä mielin. Päivityksiä tulee kun tulee, mutta niitä varmasti tulee. Haaveilen vielä yhdestä päivävaelluksesta jonnekin tänä syksynä. Jos ei muualle niin mentäisiin nyt EDES sinne takametsikön laavulle ja kokattaisiin avotulella. Onhan tässä lähellä Evo sekä Iso Melkutin ja vaikka Mallinkaisten järvi. Tuonne viimeisen rannalle olen tänä syksynä varmasti menossa, mutta en osaa sanoa ehditäänkö kierrellä luonnossa. Toivottavasti. Sinne en kuitenkaan lähde perheen kanssa ja tahtoisin nimenomaan käydä päiväretken perheen parissa. Nyt kun pikkuneitikin kävelee jo ainakin kilometrin matkoja verkkaiseen, mutta varmasti niin olisi ihana lähteä jonnekin helppokulkuiselle reitille. Toki Wompat mukaan kun väsy jossain kohtaa iskee.
Nyt kuitenkin parantelen kotona flunssaa ja odottelen tietoa siitä saisinko osa-aikaisia töitä jostain.

Tuulee

Melkein +22, mutta ihan mieletön tuuli. Kuljettelee taas lapsen kottikärryjä pitkin pihaa ja jytyyttää taloa oikein kunnolla. Hieno ilma muuten kyllä.

Piha haravoitiin toissapäivänä...

Verlassa

Ilmassa on jo kovasti syksyn tuntu. Lämpötila pysyttelee hyvin tukevasti alle 20 asteen läpi päivän ja tuuli ei ole kovin lämmin. Silti vielä tarkenee seisoskella T-paidassa auringossa poimimassa viinimarjoja.

Viimepäiväiset kovat tuulet ovat repineet ouista lehtiä niin että pihakin näyttää aika roskaiselta ja se on yksi tekijä lisää syksyiseen tunnelmaan.

Taisi olla tähän asti viimisiä lämpimiä päiviä kun kävimme Verlan-aika tapahtumassa Verlan pahvitehtaalla. Hieno keskiaikatapahtuma musiikkiesityksineen, tansseineen, turnajaisineen ja myyntikojuineen. Ostin sieltä jo vähän aikaa himoitsemani lehmänsarvesta tehdyn torven ja alan jopa päästä vähän jyvälle sen soittamisen saloista.
Suurin harmi olivat kiukkuiset ampiaiset joita oli joka paikassa. Tunkivat lettuihin, pullaan, korvaan ja hyvä ettei varpaiden väliinkin.

Rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka tapahtuma oli oikeasti tosi hieno ja viihdyin ja nautin niin ei se silti mitään tajunnan räjäyttävää ollut. Eniten nautin kun pääsin tanssahtelemaan yhden keskiaikatanssin. Tosin tyttö selkärepussa oli aika hikistä puuhaa, mutta olen löytänyt selvästi itselleni sopivia tansseja. En kaipaa paritansseja tai sellaisia tansseja joissa ollaan tosi lähellä paria. Rivitanssit ja piiritanssit sopivat minulle parhaiten ja nautin niistä. Kojujen valikoima oli vähän laajempi ja parempi mihin olen tottunut, mutta myös samalla melko perus kamaa. Paljon käsitöitä, hiottuja kiviä, puisia leikkiaseita, keskiaikapukuja yms.
Rohanin tallien turnajaiset oli kyllä hieno. En ole ennen päässyt näkemään ja ensikertalaisena kyllä tykkäsin tosi paljon. Jotkut tutut jotka kiertävät paljon keskiaikamarkkinoita ovat sanoneet että se on nähty jo vähän liian monta kertaa. Oli se silti hieno.

Verlassa voi päästä käymään markkinatapahtumien ulkopuolellakin. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia vanhaan pahvitehtaaseen. Siitä on vuosia kun olen tuolla kierroksella käynyt, mutta muistan että ainakin silloin se oli hurjan mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen juttu.
Sitäpaitsi, onhan Verla kuitenkin Unescon maailmanperintökohde.

(Kuvat otti mieheni.)

Kesäreissun satoa

+14,5C ja kohtalaisen tuulista. Eilen oli +17C ja kovempi tuuli.

Juhannus reissuineen meni mukavissa merkeissä. Ensin Savon mökillä ja sieltä suoraan Kymenlaaksoon aattoa ja juhannusta viettämään. Yhtenä päivänä lämpötila nousi jopa +30 asteen tietämille. Meidän oli tarkoitus viettää tuolloin rantapäivä, mutta lapsen päiväunet viivästyttivät rantaan siirtymistä sen verran että kun lopulta pääsimme eväinemme ja viltteinemme sinne asti oli taivaalle kerääntynyt pilviä ja tuuli nousi. Ihan mukavaa meillä silti oli kun lämpöä kuitenkin riitti, mutta kyllä siitä rantalököilystä silti jotain puuttui. Kokonaisuutena tuolla reissulla sain saunoa sen verran että jopa minun saunakiintiöni tuli täyteen. Lähes viikko oltiin reissussa ja joka ilta kunnon pitkät saunasessiot uimisineen.

Pari ravintola kokemusta tuli kartutettua myös. Jyväskylässä käytiin ruokailemassa ravontola Huviretkessä. Voin suositella. Mukava ja siisti paikka ja ruoka oli hyvää. Erityiskiitoksen annan lastenlistasta, jolla ruuat olivat samaa tasoa kuin aikuisten listalla. Ei pelkästään nauravianakkeja, nugetteja ja ransakalaisia tai muussia vaan oikeasti harkittuja annoksia. Tyttö söi ison lautasellisen bataattiranskalaisia ja maistoi kanaakin. Näitä ravintoloita näkyy olevan enemmänkin ympäri maata, joten ne kannattaa huomioida jos lähtee reissunpäälle kotimaassa ja pohtii sopivia ruokapaikkoja. Salaattipöytää ei kuitenkaan erikseen tuolla ollut. Ihan huomiona jos joku kaipaa sellaista. Oikeastaan ainut mistä vähän moitin on se että olisin itsekin mieluusti syönyt bataattiranskalaiset ja kanan, mutta sitä ei aikuisten listasta löytynyt ;)

Toinen paikka jossa ruokailtiin oli Lahden rautatieasemalla oleva pitseria/lounaspaikka. Pitsa oli syötävää, mutta ei mikään makuelämys. Muu seurue otti lounaan, mikä oli kuulemma ihan ok. Paikka oli kuitenkin epäsiisti. Pöydät huonosti pyyhitty ja kun heitin jotain roskikseen sieltä pöllähti suuri parvi banaanikärpäsiä. En voi millään muotoa suositella kyseistä paikkaa. Kannattaa ennemmin vaikka suunnata tien toisella puolella olevaan Hesburgeriin.

Kolmas ruokavinkki tuli vähän vahingossa. Meillä oli reissun aikana pieniä sisäänpääsyongelmia kun unohdin mökin avaimen kotiin. Apua odotellessa piti jotenkin saada ruokaa ja päädyttiin siihen että mies kävi hakemassa kaupasta roiskeläppinäkin tunnettuja mikropitsoja ja tulitikut. Tehtiin nuotio ja lämmitettiin roiskeläppiä nuotiolla. Vaikka pitsan saaminen tasaisen lämpöiseksi oli käytännössä mahdotonta, tuli pitsasta varsin syömäkelpoinen. Yllättäen pohja oli miellyttävän rapea ja kenttäoloissa tuo varsin vaatimaton eines olikin aika hyvää.

Myöhemmin laitettiin ylijäämäpitsa grillissä ja sen syötyäni en voi kenellekään suositella roiskeläpän kuumentamista mikrossa. Laittakaa hyvät ihmiset se grilliin. Rapea pohja, tasaisesti lämmennyt lätyskä ja jos siihen vielä saa vähän tuoretta tomaattia ja basilikaa päälle niin uskallan melkein kehua herkulliseksi.

Yleisesti suosittelen Savoa kotimaan matkakohteeksi kaikille meille eteläisessä Suomessa asuville. Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Siellä tullaan juttelemaan, ollaan avuliaita ja yleinen ilmapiiri on varsin virkistävä kun elää muuten olosuhteissa joissa normaalia on se että vastaantulijat välttelevät toistensa katseita. Erakkoluonteena olen itsekin yllättynyt siitä miten helppo siellä oli jutella ihan ventovieraiden kanssa. Ehkä lomatunnelma osaltaan myös auttoi.

Lisäksi maisemat siellä ovat ihan erilaisia kuin täällä. Mäkiä mäkien perään. Korkeilta paikoilta näkee kauas, pellot ovat enemmän tai vähemmän kallellaan johonkin suuntaan ja järviä ja vesiä riittää. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä jonkun veden äärellä pienessä mökissä ja vierailevani kesäisin torilla ostamassa uusia perunoita ja mansikkaa.

 Kotiin palattua säät ovat tarjonneet enemmän sateita ja viileää. Juuri luin netistä uutisen että sinilevähavainnot ovat vähentyneet ilmojen viilennyttyä. Mikä on tietysti positiivista. Silti toivottaisin helteet kovasti tervetulleeksi.

 Sitten toinen juttu. Minulle tulee joka tapauksessa tässä kuussa pitkä tauko blogin pidossa kun lähden ensimmäistä kertaa elämässäni Unkariin erään projektin merkeissä niin pitäisi blogitaukoa tämän kuun ajan. Palailisin asiaan sitten taas elokuussa.
Tauon puolesta puhuu sekin että ennen tätä postausta ei ole jotenkin löytynyt intoa kirjoitella. Usein pieni tauko auttaa ja inspiraatio löytyy taas ihan uudella tavalla. Minulla on useampiakin aiheita mielessä, mutta intoa niiden naputteluun ei vaan ole löytynyt.
Myös seurantakuvat palaavat tauolta varmaan elokuun loppupuolella tai syyskuun alussa. Katsotaan jatkanko samalla vaahteralla. Sen värinvaihdosta kun olisi mukava seurata vai etsinkö jonkun vähän paremman kohteen. Sen näkee sitten.

Kotiin tullessa löytyi oksalta märkä orava.

Jaan kuitenkin teille vielä lopuksi blogivinkin.

Lähiömutsi teki perheensä kanssa polkupyöräretken Ahvenanmaalle. Siihen liittyi omat hankaluutensa kun matkassa oli laatikkopyörä, jota ei junissa kuljetella, mutta lukekaa tuolta Lähiömutsin blogin puolelta enemmän. Hän lupaa useampiakin postauksia aiheesta, eli jos aihe kiinnostaa niin kannattaa pitää kyseistä blogia silmällä.

Mutta näillä puheilla hyvää heinäkuuta ja palaillaan asiaan :)

Kävelylle

Maanantain seurantakuva

Paljon on taas vilissyt päässä aiheita joista olisi voinut jotain tänne näpytellä tai laittaa vaikka vain sääpäivityksiä, mutta eipäs ole tullut tehtyä.
Esimerkiksi se myrsky jonka piti olla valtava ja kaataa puita, mutta joka komeasta tuulesta huolimatta jäi aika kesyksi tai reissu Kymenlaaksoon ja sen hiljaisuuteen. Paikkaan jossa autojen ääni tai ilmastoinnin humina (tietokoneista puhumattakaan) ei häiritse. Sauna, vihdat, kalastus jne. Tuolla reissulle en ottanut kameraa mukaan. Paljon olisi ollut kovattavaa, mutta oikeasti kameran läpi katsottuna ei ehdi kokea kaikkea. Tulee liian kiire tallentaa muistot kuviksi muistojen sijaan.
Huomaa että minulla on taas vähän kameran vieroksumiskausi. Kuitenkin jos lähtee liikkeelle ihan sillä ajatuksella että mennään kuvausreissulle niin tilanne on ihan eri. Kuten vaikkapa viikonloppuinen Suurisuon reissu, josta taidan laittaa ihan erillisen kuvapostauksen. kuvia nimittäin kertyi aika paljon.

Tuulen kuvaaminen on minulle usein haaste, mutta saipas pari ihan onnistunutta otosta,
joissa on muutakin kuin taipuvat puunlatvat.

Nyt ajattelin kuitenkin kirjoitella ihan tästä päivästä ja Ylen uudesta sarjasta Metsien kätkemä.
Eilen katselin parin jakson verran sarjaa Areenasta (missä se on katseltavissa kokonaisuudessaan vielä aika monen vuoden ajan). Tänään aamusta katselin vielä jakson ja mietin miten taas olen luisunut tähän etytä istun päivästä useamman tunnin koneen ääressä. Jotenkin se aina hivuttautuu pikkuhiljaa siihen suuntaan. Tietokone on melkein kuin jonkinlainen magneetti joka vetää puoleensa kun on kotona eikä ole juuri sillä hetkellä jotain akuuttia tehtävää. Tuon sarjan innoittamana päätin nyt taas repäistä itseni koneelta ja lähteä koirien kanssa kävelemään.
Alkumatkasta pohdin sitä miksi se lähteminen onkin nykyään taas niin vaikeaa. Päädyin siihen että tietokone ja sosiaalinen media vaan vetää minua taas liikaa puoleensa. Jos lähden niin tulee jonkunlainan huoli siitä että nyt jään jostain paitsi tai joku yrittää tavoittaa minua juuri nyt netin kautta. Ihan tyhmä ajatus. Jos joku tahtoo minut tavoittaa niin kännykällä saa kiinni ja mikä asia voisi olla niin akuutti että se vaatisi reagointia heti ja jota ei älyttäisi hoitaa puhelimitse? En näin äkkiseltään keksi sellaista.

Juhannusruusu täydessä kukassa.

Heti ulos astuessa tuoksut iskivät vahvoina. Naapurin sireeni, oma juhannusruusu ja varmaan iso kirjo kaikenlaisia muitakin kukkia. Vadelma ja raparperi kukkivat ja molemmat houkuttelevat paljon kimalaisia. Pölyttäjien määrä on tällä hetkellä aika huima. Joka paikassa pörrää ja surisee. Tuuli tuoksui kostealta ja raikkaalta vaikka ilma oli lämmin ja lähdin ihan tippo päällä liikenteeseen.
Myöhemmin kävellessä tuli kuivan kangasmetsän tuoksu, kuuma asfalttikin hohkaa jonkinlaista tuoksua ja hiekkatie myös. Lammen rannalla oli oma kostea ja raikas tuoksu ja kuumalla peltoaukealla omansa. Kesäisin pitää liikkua kaikki aistit avoinna tai jää paljon kokematta.

Minulla on tapana usein kävellä katse maahan luotuna ja katsoa mihin astun. Nyt ajattelin ihan tietoisesti kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa. Asahista olen oppinut ns. maastovalppauden. Eli että katse on suunnattuna kauas, mutta tietoisesti avaa koko näkökentän ja katsoo laajaa maisemaa ykdellä kertaa. Näkee mitä silmänurkassa tapahtuu ja myös ylös ja alas (kuten nyt huomasin). Metsäisellä polulla missä oli vähän juuria ja maastonmuotoja nostin katseeni maasta ja luotin siihen että kun katson polkua pidemmälle ja voin näin nähdä isommat esteet ja möykyt ja luoten paljasjalkakenkien tuomaan tuntumaan pystyn kävelemään ilman että tuijotan jatkuvasti varpaitani. Ja kyllä se vaan onnistui. Kerran varvas nappasi jostain risusta vähän kiinni, mutta muuten ei tuottanut vaikeuksia.
Se minkä huomasin oli että noin kulkiessa näkee paljon enemmän, mutta samaan aikaan paljon vähemmän. Maisemasta näkee kokonaiskuvan, mutta yksityiskohdat, kuten lahoavan oksan muodot, kivien väri ja rakenne, muurahaiset ja kävyt sekä pienet kukkaset jäävät täysin huomiotta. En varmaan tule koskaan täysin oppimaan siihen etten luonnostani laskisi katsetta maahan, mutta aion kyllä jatkossakin sillointällöin harrastaa tietoista kauemmas katsomista.

Kesken metkan meidät yllätti iso jänis. Se joikki hiljakseen tietä pitkin vastaan eikä ilmeisesti heti huomannut meitä. Koiratkaan eivät pitkään aikaan huomanneet jänistä. Lopulta se pysähtyi tielle ja jäi nuuskimaan meidän suunnalta puhaltavaa tuulta, mutta tuli silti vielä vähän lähemmäksi. Juttelinkin sille että ollaan tulossa siihen suuntaan ja kohta kun koirat huomaavat sinut niin tulee meteli. Jänis istuskeli hetken ja lähti sitten rauhallisesti loikkimaan tietä pitkin takaisin siihen suuntaan mistä tulikin. Vasta tässä vaiheessa koirat huomasivat ja alkoivat elämöidä.

Varustuksesta sen verran että en ole vielä aikaisemmin kokeillut noita feelmaxejani tai merinosukkia ihan näin lämpimässä säässä ja täytyy todeta että yllättäen ei ahdistanut jalkoja ollenkaan. Voisi kuvitella että kun keikutaan kuitenkin lähellä hellelukemia olisi tuollainen umpinainen kenkä ja paksuhko sukka ehdottomasti liikaa. Olo ei kuitenkaan käynyt yhtään tukalaksi. Kyllä kenkiä riisuessa sukka oli hikinen, mutta kosteus ei tuntunut mitenkään kurjalta. Sukka siirsi sen hyvin ja tuntui jalkaa vasten kuivalta.

Aarniwalkean satupiha

+27C oli autonmittarissa kun ajelin Riihimäen suunnalta kotia kohti. Iltapäivän loppupuolella tuli pieni sadekuuro ja muutenkin tuuli yltyi iltapäivästä aika hurjasti.

Käytiin lapsen päiväkodin kanssa katsastamassa Riihimäellä (jossain metsän keskellä) sijaitseva Aarniwalkean satupiha. Voin suositella lapsiperheille. Paljon leikkimökkejä joissa erilaisia teemoja. Oli kauppa, koulu, koirahoitola, pukuleikkiä jne. Paljon leluja ja pari eri hiekkalaatikkoa. Lypsettävä puinen lehmä jonka utareista tuli vettä oli kyllä oma suosikkini. Lisäksi oli pallomeri, trampoliinit, keinuja ja iso määrä erilaisia poljettavia tai potkittavia autoja ja traktoreita yms. härpäkettä. Pari kaniakin siellä oli ihmeteltävänä ja metsässä kiersi polku jonka varrella näki ja sai tietoa vanhoista suomalaisista luonnon hengistä ja peikoista. Vanha pakettiauto oli avattu ja kyllä oli moni lapsi innoissaan kun pääsi istumaan ihan oikean auton ratin taakse ja räpläämään nappuloita.
Vessat siistit ja siellä pari pottaa, pienennysrengas, tilaa kopissa myös aikuisen olla avustamassa niin että ovenkin sai kiinni.
Kummituspaikkakin oli, mutta siellä en itse käynyt kurkistamassa. Ai niin ja ufo!
Grilli oli käytössä ja oli pöytiä, katoksia ja penkkejä aikuistenkin istua.
Äkkiseltään sisään mennessä paikka näytti aika pieneltä ja kulahtaneelta, mutta kun pääsi sisälle ja lähti kulkemaan niin pinta-alaa olikin ihan reilusti ja vaikka leikkivälineillä oli selvästi leikitty niin eipä tuo kuluminen lasten menoa haitannut.

Tässä vielä eilen napattu valokuvaseurantakuva. Saa korvata sekä menneen että tulevan viikonvaihteen kuvat, kun en ole itse viikonvaihteessa täällä kuvia ottamassa.

Kukkia ja muuta

Päivällinen parvekkeella.

Vielä alkuviikosta mittarin näyttäessä n. kahtakymmentä plusastetta kävi kylmä tuuli joka pakotti pitämään pitkähihaista päällä. Perjantainakin minulla oli aamupäivästä huppari kun seisoin päiväkodin pihalla. Eilen ja varsinkin tänään on lämpöä kuitenkin riittänyt. Tänään keittiön mittari nousi +25C asteeseen.

Luonto on taas räjähtänyt vihreäksi. Alkuviikosta vihreää oli kyllä jo näkyvissä, leskenlehdet loistiva ja valkovuokot saivat metsän näyttämään keijukaismetsältä. Eilen ja tänään on kuitenkin alkanut huomata miten isot lehdet tai lehden alut puissa ja pensaissa jo on. Läheinen mäki on saanut vaaleanvihreää tummien havujen rinnalle ja huomaan että kotimetsikkökin alkaa pikkuhiljaa viidakoitua vattupuskien ja villiintyneiden viinimarjojen ansiosta.

Tänään käytiin puutarhaostoksilla. Mukaan tarttui laatikollinen orvokkeja, pari unikkoa, koristemansikoita ja tomaatteja. Vielä voi tulla kylmiä öitä, mutta elän toivossa että kasvit selviäisivät niistäkin. Orvokeilla tuskin on hätää, mutta parvekkeelle laitetut tomaatit voivat tykätä vähän huonoa. Pitää ehkä hakea pakkassuoja niille jos luvataan kylmiä öitä.

Olen kuivattanut nokkosia ja keräillyt lautaselle nuoria maitohorsmia. Ketunleipä alkaa nousta maasta ja kohta saa vahtia ettei tyttö syö kieloja. Hän kun on ihastunut siitä että ulkona on kasveja ja käy mielellään yrttipenkistä hakemassa ruohosipulia. Ihan ei ole vielä hallussa tieto siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei.

Koirakin on jo kesäkarvassa.

Tässä vielä muutaman viikon seurantakuvat. Olen ollut taas töissä niin energia kuvien laittoon on ollut vähän kortilla. Erityisesti kahdessa viimeisessä kuvassa huomaa miten luonto on taas kerran herännyt vauhdilla kun on saanut "vähän" lämpöä.

16.4.

1.5.

8.5.