Virtuaalisukellus elämään metsässä

Nyt tulin ihan vaan hehkuttamaan erästä toista blogia. Aleksi Kallioja oli minulle ihan uusi tuttavuus kun jotain kautta (luultavasti Facebookin) törmäsin hänen blogiinsa. Olen lopulta todella laiska seuraamaan blogeja. Lähiömutsia seuraan aktiivisesti ja muita aika pitkälti vain satunnaisesti. Aleksin Blogi kuitenkin tempaisi heti mukaansa. Blogi on minusta jotenkin sekava käyttää, mutta sisältö tempaa mukaansa.
Ensimmäinen päivitys alkaa näin

Tasan vuosi sitten jännitin tulevaa päivää enemmän kuin mitään mitä olin aiemmin elämässäni kohdannut. Olin suuren seikkailun kynnyksellä valmiina kohtaamaan itseni ja haasteet jotka odottivat Nuuksion siimeksessä. Tavoitteenani oli lähteä tutkimaan kuinka tapani nähdä ja kokea ympäröivää mailmaa muuttuu kun kaikki tuttu ja turvallinen riistetään ja oma mieli viedään kohti sietokykynsä äärirajoja. Vietin kuukauden metsässä asuen vain välttämättömimmät  tarvikkeet mukanani.  Vailla yhteyksiä ulkomaailmaan, ilman juoksevaa vettä, niukalla ravinnolla ja vain varusteilla jotka mukanani jaksoin kantaa.

Siinäpä tuon blogin idea. Upeita kuvauksia metsän tunnelmista, luontohavaintoja, kauniita kuvia, kuvausta ihmisen luonteesta ja yksinäisyydestä sekä ihan vaan tajunnan virtaa. Välillä aika synkkääkin, mutta omalla tavallaan upeaa.

Toisaalta kadehdin hurjasti tällaista hanketta, mutta toisaalta tiedän että minusta ei saman tasoiseen eräilyyn olisi. Tämä kuitenkin sytyttää kipinän ulkona yöpymiselle ja retkeilylle. Vaikka sitten vaan sinne omalle laavulle.
Nyt haaveilen siitä että joskus vuoden-parin päästä todella tehtäisiin perheenä yöretki jonnekin. Vanhempi lapsi on silloin tarpeeksi iso että voidaan hyvin kävellä jo vähän matkaa ja nuorempi tarpeeksi pieni (ainakin ensi kesänä) että hänet jaksaisi vielä kantaa sen pari kilometriä jonnekin sopivalle laavulle tai nuotiopaikalle.
Muistan itse vieläkin miten äitini kanssa retkeiltiin ihan talon vieressä metsässä. Etsittiin sopiva "tasainen" telttapaikka ja aamulla huomattiin että teltta oli kauniisti valunut jalkopäämme suuntaan jonkun matkaa. Se oli kiva yöretki ja haluan ehdottomasti tarjota omille lapsilleni samanlaisia kokemuksia ja ainakin kylvää siemenen josta toivon joskus kasvavan innon luontoon, uskalluksen liikkua siellä ja ymmärryksen erilaisista luonnon ilmiöistä. Ja etenkin suvaitsevaisuutta luontoa kohtaan. On hyttysiä ja öttiäisiä ja ne ovat kiusallisia, mutta ne kuuluvat asiaan, susia ja karhuja liikkuu metsissä, mutta ne pelkäävät enemmän meitä kuin me niitä ja ainakaan mitään yleistä vainoa ne eivät ansaitse vaikka toisaalta kuvittelen ymmärtäväni myös tuon pelon ja vihan näitä eläimiä kohtaan. Silti nekin ansaitsevat tilaa elää. Haluaisin myös että lapseni oppisivat minua paremmin näkemään kaikkien säiden ja vuodenaikojen kauneuden ja mahdollisuudet. On tässä tavoitetta kerrakseen. Ja silti lapset lopulta itse päättävät kuinka haluavat asennoitua asioihin.

Kiitos kesäkuu

Muovinen kasvihuone parvekkeella

Kesäkuu on todella ollut melkein kuin unelmien täyttymys. Juuri tätähän minä tilasin, lämpimiä päiviä ja sadetta öisin ja ehkä parina päivänä viikossa. Helteisiä päiviä on ollut vain pari, mutta oikeasti kylmä ei ole ollut kertaakaan eikä ulkokukkia ole pahemmin tarvinnut kastella. Nyt parin viileämmän päivän jälkeen kaipaan kuitenkin taas aurinkoa ja lämpöä. Tomaatit joille vihdoin sain parvekkeelle kasvihuoneen kaipailevat sitä varmasti myös. No huomiseksi on luvattu lämpimämpää vaikkakin pohjoistuulta, mikä tietysti kylmentää sään tuntua huomattavasti. Pohjoinen tuuli ei kuitenkaan satu meillä parvekkeelle eikä muutenkaan pahasti takapihalle, joten ehkä huomenna vietämme aikaa siellä :) Huomenna tulee myös lettukestivieraita. Pitää tänään vielä iltapuhteeksi ottaa rätti ja käydä pyyhkimässä siitepölyt laavulta sekä viedä sinne kärryllinen puita. Huomenna ei ehdi kaikkea.

Oman pihan villejä ja vähemmän villejä yrttejä vesimeloonin kanssa.

Nukuttiin tytön kanssa viikonloppuna yksi yö teltassa. Tilattiin teltta, koska heinäkuussa on eräs tapahtuma jonka aikana olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Toki sisälläkin olisi nukkumapaikkoja ja välillä pidän itseäni pähkähulluna kun lähden raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nukkumaan telttaan, mutta lintujen laulu, aamujen raikkaus ja ylipäänsä ulkona vietetty yö houkuttelevat liikaa. Fyysisesti voi olla että vointi menee huonommaksi, mutta henkinen puoleni huutaa nyt juuri tällaisia kokemuksia ja aion yrittää. Pakkaan kuitenkin mukaan ihan oikean patjan ja kunnon tyynyn. Teen oloni teltassa mahdollisimman mukavaksi. Toivotaan että tulee poutaisia päiviä että telttakosteita petivaatteita saa kuivatella päiväsaikaan.

Pirja kukki komeasti. Nyt kukinta alkaa olla jo ohi.

Rivitalo koiratarhan aidassa kelpasi sinitiaiselle. On siellä poikasiakin ollut kun hurja piipitys alkaa aina kun avaa tai sulkee tarhan oven. Myös lentoliikenne talomme editse tälle pöntölle on ollut todella vilkasta. Ihan muutaman minuutin välein joku suhahta jompaankumpaan suuntaan.

 Kokeilin päästä mattojen pesussa helpommalla. Liitin suopapullon suoraan autonpesuun tarkoitettuun vaahdottimeen. Hyvin vaahtosi. Tällä sai levitettyä pesuaineen tasaisesti märän maton pintaan ja siinä se sai ripistä ja rapista kunnes enimmät kuplat olivat kadonneet ja sitten vaan painepesurilla pesuaineet pois ja kirkkaat matot kuivumaan.
Harjan kanssa olisi saanut paremman tuloksen ja vielä paremman jos olisi paikka missä mattoja voisi liottaa ennen pesua. Mutta paremman puutteessa tämä sai nyt kelvata. Eikä se lopputulos nyt kovin huono edes ollut ;)

Johan oli säitä tänään

Johan on ollut sääpäivä. Aamulla paistoi kauniisti aurinko vaikka plusasteita oli mittarissa vai viisi. Sitten jossain vaiheessa aamupäivää ihan yhtäkkiä kuului ihan hirveä humahdus kun tuuli pyyhkäisi yli ja sem perässä tuli kaatosade jota jatkui korkeintaan 10 min, minkä jälkeen aurinko taas paistoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jonkun ajan päästä tuli yoinen samanmoinen, mutta vähän vähemmän dramaattinen puuska sateineen. Iltapäivällä sitten alkoi hirveä humina ja kun katsoin ulos niin rakeita tuli taivaan täydeltä keskeyttäen rastaiden lemmenpuuhat. minusta näytti että naaraalta meni halut kokonaan tuon kuuron aikana kun meni vaan karkuun. Ehkä kaksi-kolme minuuttia sejatkui ja sitten tuli ihan seesteinen hetki. Se oli kuitenkin vain hengenveto ennen kahta rankempaa raekuuroa. Loppupäivän on ohi kulkenut useita tuulen perässä tulevia sadekuuroja. Osa heikompia ja osa voimakkaampia.

Toissayönä taas satoi 12ml vettä. Tuo sade tuli tarpeeseen. Lumisateiden loputtua ei vettä oltukaan saatu ja maa alkoi olla vähän kuivaa ja siitepölyä alkoi olla vähän liikaa joka paikassa. Sade oli kyllä hyvin tervetullut. Nyt joutaisikin tulla taas vaikka helle (mutta tuskinpa se tähän hätään tänne joutaa).