Syksyn merkkejä

Aamulla +3C ja iltapäivällä +17C. Nyt on taas se aika vuodesta kun ei tiedä mitä pukisi lapselle päiväkotiin. Kerrospukeutuminen kunniaan aina tähän vuodenaikaan. Ohuehko veden pitävä haalari on aika näppärä vaatekappale tuollaiselle pienelle. Se sopii useammallekin säälle. Pieni sade ei haittaa, jos alla on vain ohut paita niin ei ole ainakaan pahasti liian kuuma, mutta alle voi laittaa tarvittaessa enemmän vaatetta. Lapsella on ollut saappaissa villasukat tällä viikolla ja ihan kaiken varalta myös villapuku hoitokassissa, mutta sitä ei ilmeisesti ole tarvinnut vielä käyttää. Ja onhan se varmasti vähän liioittelua kun ottaa huomioon ettei lapsi ole herkästi palelevaa tyyppiä.
Eilen illalla totesin että alkoi olla sen verran viileää että laitoin keittiön ikkunan kiinni. makuuhuoneen ikkuna saa luultavasti olla auki vielä ainakin kuukauden.
Kannoin myös kesän ulkonaviettäneet sisäkukat tänään takaisin sisätiloihin. Harmittelen vähän tomaattiani, joka on liian iso sisälle siirrettäväksi, mutta jossa on paljon vihreitä raakileita. Onneksi se on parvekkeella mihin ei halla käy niin herkästi.

Olen parin päivän aikana huomannut että pikkuhiljaa alkaa olla haravoinnin kiireisintä aikaa. Joka päivälle on haravoitavaa jos vaan energiaa riittää. haapa pudottaa lehtiä aika reilusti, vaahtera on myös hyvässä vauhdissa. Kun haavat alkavat olla valmiita niin pajut ja lepät pääsevät vauhtiin.

Huomenna on syyspäivätasaus. Sen jälkeen päivät ovat lyhyempiä kuin yöt. Oikeastaan on ihan mukavaa odotella hämärtyviä iltoja kun sää on ollut selkeää. Tosin ensi viikolle vähän lupailtiin sateita. Sen näkee sitten. Pääseepähän lapsi leikkimään lätäköihin jos tulee vettä :)

Ps. Tunne sää -postauksiin tulee muutaman päivän tauko, mutta jatkan niitä taas viikonloppuna tai alkuviikosta.

Lapasia ja kumppareita

Ilmat viilenee. Lämpötilat ovat monena päivänä olleet aamusta siellä +10C kieppeillä ja päivälläkin nousseet vain +15-16C. Tällä hetkellä on +13C.
Mukavan poutainen viikko takana. Haravointia on riittänyt.
Hirvikärpäsiä on niin tiheään että jopa mieän pikkumetsiköstä niitä ropisee niskaan. Tämä on varsin ikävää siksikin että nyt, kuten joka syksy minulle tulee hirmuinen hinku päästä metsään. Nyt kun lapsikin jaksaa jo kävellä ihan mukavasti voisi olla hauska käydä Suurisuolla, Laurinmäellä ja muutenkin kulkea metsissä, mutta hirvikärpästen takia ei viitsi lähteä.

 Ensimmäisiä kertoja on pitänyt aamukävelylle pukea lapaset käteen. lapsi on ihan innoissaan lapasista. ja pakko myöntää että niin olen minäkin sormikkaistani. Ostin itselleni merinovillasormikkaat ja ihan asiaa ajattelematta ovat samaa vriä kuin uudet saappaani. Vanhoista saappaista piti joitain vuosia sitten leikata varret poikki kun sääret eivät enää mahtuneet saappaaseen. Haisaappaisiin sääret mahtuvat, mutta olen ehkä liiaksikin tottunut paljasjalkailuun kun jopa näissä tuntuu olevan niin paljon korkoa että pitää opetella ihan uudestaan kävelemään.

 Lapsellekin pitää ostaa uudet saappaat. Hunterit jälleen, vaikka on kallismerkki. En halua vieläkään ostaa hänelle jäykkäpohjaisia jalkineita (huopikkaita lukuunottamatta).

Jo syyskuu

Syyskuu. Syksy. +17C. Monena päivänä ollut tätäkin lämpöisempää. Viimeksi tänään luin että meteorologien mielestä ei vielä ole syksy. Terminen syksy alkaa vasta kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa alle +10C. Minulle syksyn määritelmä on kyllä vähän toisenlainen.

Syksyn tuntee tuoksuista, lämpimänäkin päivänä tuntuvasta viileästä pohjavireestä ja pelloilla touhuoavista puimureista ja traktoreista. Sen näkee kellastuvista, rusehtuvista ja punertuvista puista, siitä kun ei enää jaksa laittaa kukkapenkkejä ja pihakalusteet keräävät kaikenlaista roskaa kun niitä ei tule käytettyä yhtä ahkerasti kuin kesällä. Siitä kun pitää kaivaa villapaita päälle ja aamulla kuudelta on vielä hämärää ja illalla nukkumaan mennessä oikeasti pimeää. Sitä on minusta syksy ja se on täällä. Mutta ihanaa kun on lämmin syksy.

Haravoimista on jo riittänyt, mutta onneksi on apulainen.

Ollaan päästy vielä syyskuun puolella syömään terassille, vaikka takit
pitikin pitää päällä että tarkeni.

Keväällä ei vielä ollut toivoakaan yltää, mutta nyt on vähän treenailtu potkupyöräilyä.
Pois alta koirat!

Tänä syksynä en ota valokuvaseurantaa. Toivottavasti se pääsee kuvioihin taas keväällä. Nyt tuntuu kuitenkin että niin paljon asioita on auki ja minulla valtava stressi kaikesta ettei energiaa riitä blogille samalla tavalla kuin joskus. En halua blogista stressin aihetta, vaan haluan pitää tätä hyvillä mielin. Päivityksiä tulee kun tulee, mutta niitä varmasti tulee. Haaveilen vielä yhdestä päivävaelluksesta jonnekin tänä syksynä. Jos ei muualle niin mentäisiin nyt EDES sinne takametsikön laavulle ja kokattaisiin avotulella. Onhan tässä lähellä Evo sekä Iso Melkutin ja vaikka Mallinkaisten järvi. Tuonne viimeisen rannalle olen tänä syksynä varmasti menossa, mutta en osaa sanoa ehditäänkö kierrellä luonnossa. Toivottavasti. Sinne en kuitenkaan lähde perheen kanssa ja tahtoisin nimenomaan käydä päiväretken perheen parissa. Nyt kun pikkuneitikin kävelee jo ainakin kilometrin matkoja verkkaiseen, mutta varmasti niin olisi ihana lähteä jonnekin helppokulkuiselle reitille. Toki Wompat mukaan kun väsy jossain kohtaa iskee.
Nyt kuitenkin parantelen kotona flunssaa ja odottelen tietoa siitä saisinko osa-aikaisia töitä jostain.

Syksyn lehdet tarkastelussa

Aamulla 9 aikoihin kun lähdettiin ulos lämpötila oli vain +10C, mutta puolenpäivän maissa jo +15C. Nopeasti nousi ja ihan kuin aurinkokin olisi vähän yrittänyt kurkistaa pilviverhon läpi jossain vaiheessa. Kaunis pilvinen syyspäivä.

Lähdin eilen tytön ja kameran kanssa liikenteeseen tarkoituksena kuvata syksyisiä lehtiä. Ja niitähän löytyi. Tässä teille vähän kuvausretken satoa. On muuten uskomaton kirjo erilaisia värejä ja kuviointeja! Joskus kannattaa kulkea nenä maassa kuin pieni Klonkku ja ihmetellä yksityiskohtia.

Julman kokoinen koivunlehti!