torstai 29. lokakuuta 2015

Janakkalalaiset huomio!

Janakkalan kunnan Facebooksivuilla oli tällainen pieni pyyntö Janakkalan luonnossa liikkuneille/liikkuville.



Hei luonnossaliikkuja! Autatko meitä.
Olemme kasaamassa materiaalia kaikista Janakkalan luontokohteista ja keräämme niistä myös kävijäkommentteja. Kerro kokemuksistasi tyyliin:
Uimapaikan nimi – ”Ihana iltaaurinkoinen ranta iltauinnille, hiekkapohja ja kirkas vesi.”
Muista mainita mitä paikkaa kommenttisi koskee. Lähetä viesti tai kommentoi tätä postausta.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Aamulla -7C. nyt ollaan jo pari astetta plussalla. Kaunis pakkasaamu takana ja päiväkin mitä ihanin. Kutsuu kulkemaan pitkin peltoja.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kuuta kuvaamassa

Ilmat viilenevät. Tai niin meille lupaillaan. Nyt kun puista on lehdet pudonneet ja illat pimenneet niin alan kaivata sitä raikastas pikkupakkasta joka näin syksyllä nipistää nenää, mutta jolle helmikuussa vaan naureskellaan kun ei tunnu missään.

Ulkoilu on ollut viimepäivinä työn takana. Pari viikkoa on ollut niin paljon menemistä ja tekemistä että nyt kotiin päästyä huomasin olevani kyllä henkisesti ja fyysisesti virkeämpi, mutta samalla niin väsynyt ettei ole tosikaan. Yhden päivän möllötin sisällä aamusta iltaan ja tänäänkin pääsin pihalle vasta puolenpäivän aikaan. Lapsi reagoi kun ei olla ulkoiltu ja kiukuttelee. Tahtoo selkeästi ulos leikkimään. Ja minäkin kaipaan jo raitista ilmaa. Kuu on kaunis ja kulkee väärään suuntaan. En ole kovin hyvin perillä taivaankappaleiden liikkeistä, mutta minusta kuu meni tänään ihan väärään suuntaan ja se nousikin ihan väärästä paikasta.
Päivällä lämpötila kävi +7C-asteessa, mutta heti kun aurinko lähti laskuun romahti lämpötilakin kahteen. Ajasti sähkökynttilät valaisemaan eteistä ja pitää ruveta hamstraamaan öljykynttilöitä pihan valaisia ajatellen.




perjantai 23. lokakuuta 2015

Luonnon taikaa

Jostain se kipinä kuitenkin eräänä iltana löytyi. Eihän näin inspiroivia näkymiä voi sivuuttaa. vai mitä mieltä olette?







keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Paluu vuoteen 2008

Kun minulle nyt on iskenyt joku blokki valokuvauksessa niin palataanpa ajassa taaksepäin syksyyn 2008. Asuin silloin vielä yksin Eddien kanssa rivitalon päätyasunnossa ja kamerana toimi pieni pokkari. Mutta kylläpä silläkin sai aika hienoja kuvia. Tuo oli sitä aikaa kun ensimmäisiä kertoja innostuin yksityiskohtien kuvaamisesta.
Silloisella pihallani viihti tuoksuherne.







Eddiekin oli niin nuoren näköinen.














maanantai 19. lokakuuta 2015

Valokuvaseuranta 14.-19.10.

 Nyt täytyy tunnustaa että kuvat menivät aivan sekaisin enkä ole varma onko järjestys oikea. Muutenkaan asettelu ei mennyt ihan putkeen. Kun yritin muuttaa kuvan setuksia niin järjestys vaihtui samalla. Voihan tekniikka :D Yksi kuva puuttuu välistä.




lauantai 17. lokakuuta 2015

Ei huvita kuvata

Sää on tasaisen kauniin syksyinen. Öisin pikkupakkasta tai lähellä nollaa ja päivisin korkeintaan +10C. Joka päivä on aurinko käynyt kurkistamassa ainakin hetken aikaa. Tällainen kuiva syyssää on kyllä mitä ihanin. Kuitenkin tässä hipsutellaan kohti sitä pimeää ja synkkää aikaa vuodesta kun lehdet ovat pudonneet, illat ja aamut pimenneet eikä vielä ole lunta tuomassa valoa ja iloa ulkoiluihin.
Minulle on iskenyt valokuvaustauko. Jotenkin en jaksa edes ajatella kameran ottamista mukaan ulos. Noita valokuvaseurannan kuvia olen jaksanut ottaa aina kun kykenen (paitsi tänään kun unohdin), mutta muuten ei jotenkin huvita. Tässä eräänäkin aamuna olisi ollut aivan ihania sumuisia ja auringon kultaamia maisemia ja kauniit kuuraiset heinät tien vierellä, mutta en ollut ottanut kameraa. Olin alkuviikosta reissussa tuolla idässä enkä ottanut kameraa. Tässä kuussa on vielä toinen reissu sille suunnalle tulossa ja juuri nyt tuntuu siltä etten halua ottaa kameraa.
Enkä muuten otakaan jos ei siltä tunnu. Tunnen sen verran hyvin itseni että jos nyt väkisin valokuvaan vaikka ei huvita niin kyllästyn lopulta kokonaan. Parempi pitää vaan paussia ja tarttua sitten taas kameraan kun se tuntuu mielekkäämmältä. Sääli vaan että menetän valokuvauksen näkökulmasta nämä kauniit ruskanväriset päivät jolloin maailma hehkuu lämpimissä väreissä. Mutta niin se nyt vaan on. Ehkä ensi vuonna uudestaan.

(Kuva syksyltä 2008)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Paljasjalkakengät

Hankin joku aika sitten itselleni uudet kengät. Minulle aina välillä iskee tarve saada sellaiset. En kuitenkaan ole korkokenkätyyppiä (kansallispuvun kengissäkin on liian korkea korko useamman tunnin käyttöä ajatellen). Minä hankin yleensä kenkiä joiden ajattelen olevan käytännölliset ja kestävän useita vuosia hyvänä. Mieluummin maksan kengistä kerralla enemmän ja käytän niitä pitkään kuin että ostaisin joka vuosi uudet kengät jokaiselle vuodenajalle.

Joitakin vuosia sitten tulivat paljasjalkakengät ja erityisesti varvasmalli viehätti minua vanhana varvassukkalaisena kovasti. Niitä ei kuitenkaan saanut omaa kokoani ja tällaiselle tappivarpaalle ei varmasti olisi löytynyt sopivaa malliakaan. Niin innostus hautautui muiden asioiden alle ja aina välillä palaili mieleen. Kesäisin kävelen kuitenkin paljainjaloin aina kun mahdollista.
Sitten löysin Merrelit. Ajattelin että tuossahan on hyvät paljasjalkakengät ja sain vielä suosituksenkin merkistä niin mikäpäs siinä.
Tein vain sen virheen että valitsin kengät jotka oli tarkoitettu juoksu-vaellus yhdistelmälle. Eli pohja ei ollutkaan niin joustava ja minimalistinen kuin kuvittelin. Oikeastaan melko lähelle tavallisia löttölenkkareita. Lisäksi ne olivat minulle koon verran liian suuret ja onnistuin aina kiristämään ne jotenkin niin että oikea jalka alkoi puutua lyhyen kävelyn jälkeen. Sinnikkäästi kuitenkin käytin niitä aina välillä ja olivathan ne kivan kevyet ja maatuntuma oli kuitenkin parempi  verrattuna muihin kenkiini (jos sandaaleja ja crokseja ei lasketa).

Vähän aikaa sitten sain kuitenkin vinkin että paljasjalkakenkiä olisi saatavilla myös syksyyn ja jopa talveen sopivia malleja. Innostuin asiasta heti, sillä enhän minä kesäksi oikeastaan kaipaa paljasjalkakenkiä kun muutenkin kuljen paljainjaloin. Päädyin tilaamaan itselleni Feelmax Kuuva 3:set. Ne ovat olleet nyt käytössä kohta kuukauden. En ole oikeastaan muita kenkiä käyttänyt tänä aikana. Olen mm tehnyt oman päivän askelennätykseni ne jalassa. Ohjeissa kyllä varoiteltiin että pitää aloittaa pikkuhiljaa ja tunnustella ettei jalkoihin tule kipuja ja varoiteltiin että kenkä voi tuntua hyvin erilaiselta millä on tottunut kävelemään. Mutta lieneekö sitten kesien paljasvarpailun ansiota se että minä vain vedin kyseiset kengät jalkaan ja aloin kävellä. Ainut harmi on että pitkiä asfalttipätkiä on vähän kurjaa kulkea. On paljon mukavampi tallustella pientareen puolella hiekalla tai heinällä. Asfaltti tuntuu turhan kovalta, mutta olen minä silläkin kävellyt aika pitkiä matkoja ilman sen suurempia ongelmia.
Feelmaxeilla on myös tarennut todella hyvin tällaisilla pikkupakkasilla. Sellaisessa vajaassa +10C koin ne oikeastaan jopa aavistuksen liian lämpimiksi merinovillasukkien kanssa (joita melkein yksiomaan käytän). Parhaat ne ovat olleet +5-0C. Pikkupakkasellakin niillä tarkenee kun ei jää ihan paikoilleen seisomaan. Olen esimerkiksi haravoinut tai tehnyt taaperontahtisia kävelylenkkejä varpaiden palelematta. Luulen myös että näihin mahtuu ohut villasukka kun ilmat vielä tästä viilenevät. Aion joka tapauksessa kulkea niillä niin pitkälle kun ne vaan toimivat kylmyyden ja liukkauden kanssa.
Ne pitävät myös vettä (testattu on) ja kaikenpäälle ovat vielä kotimaiset.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Valokuvaseuranta 6.-10.10.


Eilen unohdin kuvata. Kuvat vanhimmasta uusimpaan.
Valitettavasti kuviin tuolee nyt taukoja kun olen tulevina päivinä en ehdi kauheasti kuvaamaan kyseistä maisemaa, mutta yritän muistaa joitakin näpsäisyjä teille saada viikon päästä laitettavaksikin.

torstai 8. lokakuuta 2015

Pakkanen

Pakkaset tulivat ja veivät minulta tänä vuonna vain yhden pelargonian. Kolmena aamuna on auton ikkunat olleet jäässä ja tänään olivat vielä ennen yhtä kun piti lähteä käyttämään tyttö hammaslääkärissä.

Pakkanen on saanut myös pajut ja pihlajat lopulta tiputtelemaan lehtiään. Ruoho ja lehdet ovat aamuisin kauniin kuuran peitossa ja maailma on kaunis.

Villasukat on kaivettu kaapista, pohdin villahousujen hommaamista ja makuuhuoneen ikkunakin on ollut jo yli kaksi vuorokautta putkeen kiinni. Harkitsen vakavasti untuvapeiton kaivamista varaston kätköistä. Eilen laitettiin kaksi patteria päälle. Keittiöön ja tytön huoneeseen. Aamuisin on jo aika viileää sisällä (+18C). Päivällä lämpöä riittää kyllä liiankin kanssa kun aurinko paistaa suoraan olohuoneen ikkunoihin, mutta se on sen verran hyvä lämmönlähde että varmaan säästää meiltä kyllä jonkun verran lämmityskustannuksia keväisin ja syksyisin.


Tyttö on hyväksynyt lapaset ja rukkaset mukisematta, mikä on minusta ihme kun muistelen päiväkotilapsia. Olin varautunut tappelemaan käsineiden käytöstä, laittamaan karanneen peukalon vähintään viiden minuutin välein takaisin paikalleen ja yleensäkin pukemaan lapasen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ulkoilun aikana. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole ollut! Olen positiivisesti yllättynyt.