Valokuvaseuranta

Viileät kuulemma saapuvat. No onhan se huomattu että aamut ovat viilentyneet. Nyt luvataan viikonlopuksi pohjoiseen ehkä mahdollisesti lumisadetta. Sehän ei toki kerro etelän tilanteesta yhtään mitään. Tänään joka tapauksessa tuulee ja näyttää satavan. Mutta koska kahteen päivään ei olla lapsen kanssa ihan kunnolla ulkoiltu niin pakkohan se on vetää sadevaatteet niskaan ja lähteä vaan ulos. Ei vaan alan itsekin tulla ihan pöhköksi. kaipaan raitista ilmaa.

Ennen uloslähtöä kuitenkin aloitan uuden projektin. Olen niin tosi hyvä pitämään näistä projekteista kiinni tai pitämään ne aikataulussa että otetaan yksi lisää :P Eli pyrin ottamaan joka päivä paikalla ollessani kuvan samasta maisesta (tai ainakin useamman kerran viikossa) ja näin seuraan vuodenajan vaihtumista. Tämä olisi pitänyt aloittaa oikeastaan jo elokuun lopulla niin olisi nähnyt värien vaihtumisenmin, mutta meköön.
Jotta hommasta ei tule liian työläs niin laitan kuvia esille n. kerran viikossa. Siinä viikonvaihteen tienoilla. Ja tässä ensimmäinen kuva kyseisestä maisemasta. Jatkoa seuraa vajaan viikon päästä.

Kun kuvia kertyy enemmän niin ne löytyvät Valokuvaseuranta -tunnisteen takaa ja sieltä vuodenajann vaihtumista on helppo seurata.
Yritän jatkaa projektia ainakin siihen asti että saadaan kohtalaisen pysyvä lumi maahan (jos saadaan).

Syksyn lehdet tarkastelussa

Aamulla 9 aikoihin kun lähdettiin ulos lämpötila oli vain +10C, mutta puolenpäivän maissa jo +15C. Nopeasti nousi ja ihan kuin aurinkokin olisi vähän yrittänyt kurkistaa pilviverhon läpi jossain vaiheessa. Kaunis pilvinen syyspäivä.

Lähdin eilen tytön ja kameran kanssa liikenteeseen tarkoituksena kuvata syksyisiä lehtiä. Ja niitähän löytyi. Tässä teille vähän kuvausretken satoa. On muuten uskomaton kirjo erilaisia värejä ja kuviointeja! Joskus kannattaa kulkea nenä maassa kuin pieni Klonkku ja ihmetellä yksityiskohtia.

Julman kokoinen koivunlehti!

Lehtisatoa ja 3. väittämä

Sää on viikon sisällä vaihdellut aika huomasti. Viime viikolla oli alkuviikosta oikein ihania ja lämpöisiä syyspäiviä. Haravoin lehtiä pihalla hupparissa ja tuli lämmin. Lehdet olivat mukavan kuivia ja kevyitä haravoida. Sitten tulikin sade ja tuuli ja märkä joka teki lehdet painaviksi ja hiekkaisiksi. Välillä aurinko on näyttäytynyt, mutta enimmäkseen on ollut sellaista normaalia syyssäätä. Nyt lämpötila on siinä +15 asteen korvilla ja tuulee viileästi.

Tässä viimeviikolta alkuviikon kukkaloistoa. Nyt alkavat jo pikkuhiljaa nuupahtaa.

Haavat aloittivat lehtien lennätyksen viikko sitten. haravoin pihan aamupäivällä ja parin tunnin päästä näytti siltä kuin sitä ei olisi haravoitu viikkoon. Ilatapäivällä pihassa sai jo kahlata. Tuota pahinta lehtiaikaa kesti pari-kolme päivää ja nyt se on vähän rauhoittunut. Lehtiä on vielä ja vaahtera, pihlajat ja pajut eivät oikeastaan ole edes alkaneet kunnolla riisuutua. Haravoitavaa siis on vielä.

Tuo lapsi on ihanassa iässä kun haluaa olla mukana kaikessa. Jouduin sahaamaan vanhan haravan varren lyhyemmäksi että se olisi sopivampi tuollaiselle yksivuotiaalle kun muuten varasti minun haravani joka kerta kun vein lehtikuormaa perunamaalle.

KYllä minä tuon pari tuntia sitten haravoin!!!

Syksy on selkeästi taas vetänyt minut vähän laiskempaan suuntaan. Blogin päivitystahti on harventunut, lapsen päiväuniaikaan ei huvittaisi tehdä oikein mitään ja pihatöihin ei riitä motivaatiota. Onneksi lapsi ja koirat ovat hyvänä apuna vetämään minut kuitenkin ulos raittiiseen ilmaan.

Tästä päästäänkin siihen että muistelin jonnekin kirjoittaneeni jotain sen suuntaista että testailisin lapsen vaikutusta uloslähtöintooni. En kuitenkaan löytänyt sitä nyt mistään ja syksynlaiskana en jaksa käydä kaikkia postauksiani läpi, mutta teenpä aiheesta nyt ihan väittämän.

3. väittämä: Lapsen kanssa tulee helpommin lähdettyä ulos.

Tässä on se kompastuskivi että uloslähtö on nyt vähintään tuplasti hankalampaa kun pitää pukea pieni uhmaikäinen myös säähän sopiviin varusteisiin. Silti uskallan väittää että tulen lähtemään ulos huomattavasti useammin ja suuremmalla innolla nyt lapsen kanssa kuin mitä yksin olisin lähtenyt. Uskon lapsen ilon ulkopuuhista olevban minulle tarpeeksi suuri motivaattori. vastapuolena myös se että sisällä lapsi tylsistyy ja alkaa kiukutella jos sen kanssa ei jatkuvasti puuhaile. Ulkona viihtyy omissa hommissaan huomattavasti paremmin. Minulla on myös toisaalta tällä hetkellä vielä suuri into ja halu näyttää lapselle maailmaa. Minä höpsönä jo yli vuosi sitten luettelin vaunuissa rötköttävälle pötkylälle yläpuolella vilahtavien puiden nimiä.

Annan tälle väittämälle aikaa niin paljon että toivon tähän mahtuvan syksyn harmaiden läisäksi myös lumisia päiviä. Eli Tammikuussa puretaan väittämä numero 3 ja katsotaan olenko edelleen samaa mieltä tästä asiasta.

Myrsky nousee

Pikainen päivitys päivän tilanteesta.
Lämpötila on +17,5C. Aamu oli hiostava ja painostava. Ulkoiltiin haravoinnin merkeissä ja käytiin lyhyellä pyörälenkillä. Olin tuulivaatteissani (toppi alla) ihan hiestä ja ilmankosteudesta märkä.
Tasan klo 10,51 alkoi sataa ihan kaatamalla. Kävin pelastamassa koirat tarhasta ja hyvä niin, sillä 11,04 jyrähti ukkonen ja nyt on jyrähtänyt jo pariin otteeseen sen jälkeen. Siksi suljen koneen heti täpän päivityksen tehtyäni ja jään seuraamaan mitä päivä tuo tullessaan.
Tuulen alettua sateen myötä jumisduttaa seiniä otin myös vettä ämpäreihin siltä varalta että sähköt menevät poikki.
_______________________________________________________________
Edit.
Heiti kun olin sulkenut koneen ja netin huomasin katsoneeni jyrähdysten kellonajan kellosta joka edistää ja on näin syksyllä jo 6minuuttia edellä. Eli jyrähsykset olisivatkin tulleen 10,48.

Ja niin tyypillistä että sen jälkeen kun koneet suljettiin ja kerättiin vettä varalta niin sen jälkeen tuli vain pari kaukaisempaa jyrähdystä, tuuli tyyntyi ja kun menin nukuttamaan tyttöä ulos klo 11.40 niin sade oli lakannut tyystin. Eli se siitä myrskystä...

Eräs keskiviikkoaamu

Leikkasin orvokit matalaksi joitakin viikkoja sitten niin nyt saadaan taas nauttia syksyn kukkaloistosta.

Keskiviikkona oli kylmä aamu. Kaivoin ensimmäistä kertaa tänä syksynä lapselle lapaset kaapista kun lähdettiin ja lämpötila oli alle +10C.

Jälleen kerran totesin että on se ihan todella jo syksy. Vilja näyttää näin maallikon silmään kypsältä, maitohorsmat loistavat punaisina ja ohdakkeet ovat siementäneet jo pitkän aikaa.

Kävellessä tuolla peltojen keskellä suorassa auringonpaisteessa tuli kuitenkin äkkiä hiki ja piti vähän vähentää vaatetta ja lapsenkin lapaset päätyibät kolmipyörän takakoriin.

On muuten kävelylenkkeihin tullut ihan uusi ulottuvuus nyt kun lapsi on alkanut kävellä itse ja jaksaa aika pitkiä matkoja. Vielä istuu ihan tyytyväisenä kyydissä, mutta jos nostan kävelemään niin hymy on korvasta korvaan. Ja sitten matka taittuukin hitaasti. Jokaisen auton kohdalla pitää pysähtyä, selän takana saattaa haukkua tosi mielenkiintoinen koira tai tienpenkalla olla joku hyvin tärkeä kukka, joka pitää ehdottomasti poimia matkaan mukaan.

Ihastuin tähän värimaailmaan.

 Meille on muuten yksi ihan välttämätön väline (josta lienen maininnut joskus kauan sitten, mutta jos niin on niin toistan itsenäni) on talutusvyö. Ilman sitä en voisi kuvitellakaan liikkuvani tuolla lapsen ja kahden koiran kanssa.
Alunperin se hankittiin kun hartiani olivat niin huonossa kunnossa että vetävän koiran kanssa kävely oli tuskaa. No nyt on korjaantunut niin hartiat kuin vetäminenkin, mutta vyöstä en luovu. Kädet jäävät vapaaksi ja vaikka tulisi joki tilanne niin koirat eivät pääse vahingossa kiskaisemaan hihnaa kädestäni.