Jääteidetta 2017

Tein vuosi sitten ilmapalloilla ja karamellivärillä jäätaidetta. Lopputulos oli niin kiva että pääti yrittää uudestaan tänä vuonna. Lopputulos ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksia. Ehkä ei ollut tarpeeksi kylmä ja jäätyminen tapahtui liian hitaasti tai ehkä käytin liian lämmintä vettä. Lisäksi osa hapertuneista pallooista räjähteli käsiin niin että tyttö nauraaräkätti kippurassa vieressä kun kuivailin vessasta sinistä vettä.
Jotain sentään saatiin meille iloksi. Ei aina tarvitse onnistua niin täydellisesti. Osa palloista halkesi jo jäätymisvaiheessa ja osa oli ihan sameita. Tein myös tölkkeihin jäätiiliä joihin jäädytin kasveja sisälle. Tänä vuonna määrä korvaa laadun.

Jo syyskuu

Syyskuu. Syksy. +17C. Monena päivänä ollut tätäkin lämpöisempää. Viimeksi tänään luin että meteorologien mielestä ei vielä ole syksy. Terminen syksy alkaa vasta kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa alle +10C. Minulle syksyn määritelmä on kyllä vähän toisenlainen.

Syksyn tuntee tuoksuista, lämpimänäkin päivänä tuntuvasta viileästä pohjavireestä ja pelloilla touhuoavista puimureista ja traktoreista. Sen näkee kellastuvista, rusehtuvista ja punertuvista puista, siitä kun ei enää jaksa laittaa kukkapenkkejä ja pihakalusteet keräävät kaikenlaista roskaa kun niitä ei tule käytettyä yhtä ahkerasti kuin kesällä. Siitä kun pitää kaivaa villapaita päälle ja aamulla kuudelta on vielä hämärää ja illalla nukkumaan mennessä oikeasti pimeää. Sitä on minusta syksy ja se on täällä. Mutta ihanaa kun on lämmin syksy.

Haravoimista on jo riittänyt, mutta onneksi on apulainen.

Ollaan päästy vielä syyskuun puolella syömään terassille, vaikka takit
pitikin pitää päällä että tarkeni.

Keväällä ei vielä ollut toivoakaan yltää, mutta nyt on vähän treenailtu potkupyöräilyä.
Pois alta koirat!

Tänä syksynä en ota valokuvaseurantaa. Toivottavasti se pääsee kuvioihin taas keväällä. Nyt tuntuu kuitenkin että niin paljon asioita on auki ja minulla valtava stressi kaikesta ettei energiaa riitä blogille samalla tavalla kuin joskus. En halua blogista stressin aihetta, vaan haluan pitää tätä hyvillä mielin. Päivityksiä tulee kun tulee, mutta niitä varmasti tulee. Haaveilen vielä yhdestä päivävaelluksesta jonnekin tänä syksynä. Jos ei muualle niin mentäisiin nyt EDES sinne takametsikön laavulle ja kokattaisiin avotulella. Onhan tässä lähellä Evo sekä Iso Melkutin ja vaikka Mallinkaisten järvi. Tuonne viimeisen rannalle olen tänä syksynä varmasti menossa, mutta en osaa sanoa ehditäänkö kierrellä luonnossa. Toivottavasti. Sinne en kuitenkaan lähde perheen kanssa ja tahtoisin nimenomaan käydä päiväretken perheen parissa. Nyt kun pikkuneitikin kävelee jo ainakin kilometrin matkoja verkkaiseen, mutta varmasti niin olisi ihana lähteä jonnekin helppokulkuiselle reitille. Toki Wompat mukaan kun väsy jossain kohtaa iskee.
Nyt kuitenkin parantelen kotona flunssaa ja odottelen tietoa siitä saisinko osa-aikaisia töitä jostain.

Kukkia ja muuta

Päivällinen parvekkeella.

Vielä alkuviikosta mittarin näyttäessä n. kahtakymmentä plusastetta kävi kylmä tuuli joka pakotti pitämään pitkähihaista päällä. Perjantainakin minulla oli aamupäivästä huppari kun seisoin päiväkodin pihalla. Eilen ja varsinkin tänään on lämpöä kuitenkin riittänyt. Tänään keittiön mittari nousi +25C asteeseen.

Luonto on taas räjähtänyt vihreäksi. Alkuviikosta vihreää oli kyllä jo näkyvissä, leskenlehdet loistiva ja valkovuokot saivat metsän näyttämään keijukaismetsältä. Eilen ja tänään on kuitenkin alkanut huomata miten isot lehdet tai lehden alut puissa ja pensaissa jo on. Läheinen mäki on saanut vaaleanvihreää tummien havujen rinnalle ja huomaan että kotimetsikkökin alkaa pikkuhiljaa viidakoitua vattupuskien ja villiintyneiden viinimarjojen ansiosta.

Tänään käytiin puutarhaostoksilla. Mukaan tarttui laatikollinen orvokkeja, pari unikkoa, koristemansikoita ja tomaatteja. Vielä voi tulla kylmiä öitä, mutta elän toivossa että kasvit selviäisivät niistäkin. Orvokeilla tuskin on hätää, mutta parvekkeelle laitetut tomaatit voivat tykätä vähän huonoa. Pitää ehkä hakea pakkassuoja niille jos luvataan kylmiä öitä.

Olen kuivattanut nokkosia ja keräillyt lautaselle nuoria maitohorsmia. Ketunleipä alkaa nousta maasta ja kohta saa vahtia ettei tyttö syö kieloja. Hän kun on ihastunut siitä että ulkona on kasveja ja käy mielellään yrttipenkistä hakemassa ruohosipulia. Ihan ei ole vielä hallussa tieto siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei.

Koirakin on jo kesäkarvassa.

Tässä vielä muutaman viikon seurantakuvat. Olen ollut taas töissä niin energia kuvien laittoon on ollut vähän kortilla. Erityisesti kahdessa viimeisessä kuvassa huomaa miten luonto on taas kerran herännyt vauhdilla kun on saanut "vähän" lämpöä.

16.4.

1.5.

8.5.

Muuttuva posliinimaisema

-10C ja luonto on kuin posliinimaalaus. En ole seurannut sääennustuksia viimeaikoina ja tämä pakkanen pääsi yllättämään. Koiratarhan ovi on jäätynyt kiinni, postilaatikko on jäätynyt kiinni ja ennen neuvolalle lähtöä pitää raapata auto tuon jäätyneen lumikuoren alta. Mutta on tuolla vaan kaunista.

Taivaan yläosa on harmahtavan sininen. Sen alapuolella tulee kapea kaistale persikkaa joka liukuu pikkuhiljaa vaaleanpunaisen ja violetin sävyihin. Kontrastina tummanharmaa pilvi vaalean värin päällä. Valkea lumi tietysti alimpana ja siinä välissä tummamvihreitä ja selvärajaisia puiden hahmoja joiden alaosa peittyy sumuun.
Ja maiseman kuvaamisen haaste on siinä että se muuttuu jatkuvasti. Nyt väripaletti on jo ihan erilainen kuin aloittaessani kirjoittamaan.

Talven ensimmäiset lumityöt

Hyvä kokoelma erilaisia sinisen sävyjä.

-12C. Kaksi päivää on satanut lunta. Maailma on täynnä valkoista puuteria jota tuuli pyörittelee ja muovailee. Kasailee vaarallisia, mutta kauniita kinoksia. Eilen tehtiin talven ensimmäiset lumityöt ja kevyttä pakkaslunta oli hyvä työnnellä. Jopa lumiaura kävi pihassa.

Linnuille maistui eilen ruoka. Söivät kaksi säiliöllistä. Tänään onneksi meni vähän vähemmän.

 Pulkka on ollut ahkerassa käytössä kunnes rysäytimme suoraan ojan pohjalla lumen peitossa olleeseen tappiin. On kumma tunne kun pulkka jää ojan pohjalle ja itse jatkaa samaa vauhtia pyllykyytiä ojan reunalle. Nyt pulkassa on reikä, mutta onneksi sellaisessa kohtaa että ei oikeastaan haittaa käyttöä ja kun teipataan kunnolla niin ei pitäisi lähteä halkeamaan eteenpäin.

Puske pois pilvet auringon edestä

Puhalla tuulen pakana, puhalla
Puske pois pilvet auringon edestä.
(Anime-muumisarjan noita)

Tänään oli tämän syksyn kovimmat tuulet (sanon syksy, koska minusta talvi ei ole vielä alkanut kun luntakaan ei ole ja lämpötila huitelee alimmillaan 5 plusasteen tienoilla).  Lapsen päivän havainnnot ja ihmetyksen aiheet olivat heiluvat puut ja liikkuvat pilvet. Niissä riitti ihmettelemistä.
Yleensä inhoan tuulta, mutta tänään jotenkin oikein nautin säästä. kai se kun oli pitkästä aikaa kirjasta ja kaunista. Aurinko pääsi paistelemaan aina välillä pilven raosta. Mikä tärkeintä tänään oli kuivaa!

Maailma pysähtyi

Pitkästä aikaa pakkasaamu. Seitsemän jälkee oli -1C ja yhdeksän maissa kun lähdettiin ulos n'ytti nollaa. Maa oli kuurassa, lehdet jäässä, tien pinta jäässä ja taivaalla sumua.
Maailma oli muuttunut harmaaksi. Mutta ei synkän harmaaksi vaan ikään kuin haalistuneeksi. Kesän ja syksyn kirkkaat värit olivat saaneet liikaa aurinkoa, kuin muovilelu joka jää koko kesäksi suoraan auringonpaisteeseen. Kuura teki kaikesta harmaata ja sumu jonka läpi aurinko yritti urheasti valaista lisäsi vaikutelmaa. Oli täysin tyyntä ja maailma tuntui pysähtyneen meditoimaan tai odottamaan. Ainoastaan pari varista lensi tien yli. Tien kohdalla oli hyvinkin kuulasta ja kirkasta. Tuntui kuin olisi saanut uudet silmälasit (tosin en käytä laseja, joten tämä pohjautuu vain mielikuvaan siitä miltä se voisi tuntua), mutta peltojen takana puut häipyivät sumuun. Taianomaista.
Nyt on sitten synkänharmaata, plussaa ja ankean kosteaa. Voihan syksy.

Ja kuvia ei taaskaan tullut. En jaksanut ottaa kameraa mukaan. Ehkä se olisi jopa osittain pilannut tunnelmasta nauttimisen. Enkä varmaan olisi saanut vangittua sitä pysähtynyttä tunnelmaa kameralla kuitenkaan. Voi miten odotan lumen toumaa valoa ja hiljaisuutta. Marraskuu on niin kova, kylmä, arvaamaton ja ikävä.
Rännit on tyhjäämättä, viimiset lehtikasat pihasta siivoamatta ja myyrä oli tehnyt linnakkeen keskelle takapihaa.
Minulla on valmiina postaus lintujen talviruokinnasta, mutta sitä varten otetut kuvat katosivat samassa kasassa seurantakuvien kanssa...

Kaivoin toiveikkaana tytölle lämpöpussin kun laitoin ulos vaunuihin nukkumaan. Olisi niin helppo kun laittaisi vaan villasukat, lapaset ja myssyn ja sujauttaisi paketin pussiin. Mutta luulen että kun kohta herättelen neidin niin hän on aivan hikinen. Tuo pussi kumminkin riittää sinne yli (vai pitäisikö sanoa alle, jos tarkoittaa kylmempää?) 10 asteen pakkasiinkin.

Onkohan minulla lievää kaamosmasennusta kun tuntuu etten saa itsestäni irti mitään.

Paluu vuoteen 2008

Kun minulle nyt on iskenyt joku blokki valokuvauksessa niin palataanpa ajassa taaksepäin syksyyn 2008. Asuin silloin vielä yksin Eddien kanssa rivitalon päätyasunnossa ja kamerana toimi pieni pokkari. Mutta kylläpä silläkin sai aika hienoja kuvia. Tuo oli sitä aikaa kun ensimmäisiä kertoja innostuin yksityiskohtien kuvaamisesta.

Silloisella pihallani viihti tuoksuherne.

Eddiekin oli niin nuoren näköinen.