Sääpalveöut syynissä: Päivä 2.

Eilen Foreca veti pisimmän korren. Vaikka aurinko ei juuri kurkistellut niin sade alkoi aika tasan klo 16. Myös tälle aamulle luvattu sade toteutui. Aamuista sadetta lupasivat myös muut sääpalvelut.

Loppupäiväksi Ilmatieteenlaitos lupaa puolipilvistä ja poutaa.
Foreca taas näyttää että neljään asti puolipilvistä tai melkein selkeää ja mahdollisesti vähäistä tai ajoittaista sadetta. Sen jälkeen melkein selkeää ja yö täysin selkeä. Näkyisiköhän revontulia? Radiossa puhuivat joku päivä että lähipäivinä voisi näkyä.
Norjalainen sääpalvelu lupaa pilvisempää, mutta ei yhtään sadetta.
Tuulta kaikkien mukaan 6-7m/s.

Sääpalvelut syynissä, päivä 1.

Tänään voitti Ilmatieteenlaitos. Suunnilleen kolmen aikaan iltapäivällä alkoi kevyt sade.

Huomiseksi Norjalainen lupaa pilvistä ja vasta illaksi sadetta.
Foreca lupaa omalla tavallaan mukavampaa säätä. Ajoittain puolipilvistä, mutta sade alkaisi jo neljän tietämissä.
Ilmatieteenlaitos on tästä väliltä. Heidän mukaansa aurinko kurkistelisi puolenpäivän tienoilla ja illalla yhdeksältä alkaisi sataa.

Sääpalvelut syynissä

Nyt laitan testiin norjalaisen sääpalvelun jota minulle suositeltiin paljon tarkempana kuin Forecaa, jota yleensä käytän. Reiluuden vuoksi tähän pitäisi kai liittää vielä Ilmatieteenlaitos.
Mikä palvelu on lähimpänä oikeaa? Alkaako sade puolenpäivän maissa vai vasta illalla?
Jotta tulisi vähän laajempi näkemys asiasta niin katson huomenna ainakin ylihuomisen sään ja jos mielenkiintoa riittää niin jatkan seuraamista vielä perjantaina.

Norjalainen lupaa että sade alkaisi vasta illalla yhdeksän maissa.
Foreca sanoo että vettä alkaa tulla ajoittaisesti puolenpäivän aikaan.
Ilmatieteenlaitos lupaa heikkoa sadetta iltapäivälle.

Edellisestä päivityksestä on aikaa. Olen ollut aika poikki kuluneella viikolla. Ensin nukuin huonosti useampana yönä, sitten sain muutaman päivän sijaisuuden ja olen ollut töissä ja nyt tuntuu että joku kevätflunssa yrittää salakavalasti tavoitella minua. Silti olen ehtinyt ulkoilla meidän pikkuneidin kanssa ja ottaa viikon aikana myös joukon kuvia.

Huolimatta vaiteliaisuudestani kevät on edennyt huimasti. Lumi on sulanut lähes kokonaan ja lähipelloille on kerääntynyt suuret laumat hanhia, joutsenia ja kurkia. Minä olen siivonnut kukkapenkkejä kuntoon ja löytänyt paitsi kovaa vauhtia kasvavat ruohosipulit, myös sinililjojen pieniä vihreitä kärkiä. Narsissien mahdollinen katoaminen tosin vähän harmittaa. Ainakaan niistä ei vielä näy vilaustakaan, vaikka yleensä aurinkoisessa penkissä ovat olleet varsin varhaisia. Nyt odotellaan että kaikista kypsin komposti sulaa ja saan levittää kompostiaineksen kukkapenkkeihin ja kasvimaille. Lisäksi saan tuon valokuvaseurantakuvissakin näkyvän sinisen pihan kaunistuksen, pohjattoman tynnyrin (joka on meillä kompostin viiminen hautumispaikka ennen penkkiin laittoa) siirrettyä vähän syrjäisempään paikkaan.
Yhtenä päivänä lämpötila kävi jo +16C, mutta nyt on taas ollut päiviä kun lämpötila on pysytellyt alle kymmenessä plusasteessa.

Valokuvaseuranta 4.4. 2016

Sinililja

Ruohosipuli

 Vuosi takaperin on ollut kovia tuulia. Tämä onkin ehkä sitä parasta antia kun olen nyt pitänyt blogia useampana vuonna niin voi vertailla säätilanteita. Vaikka tälläkin viikolla oli aikamoisia tuulia niin tänä keväänä ei ole ollut yhtään oikeaa kevätmyrskyä. Niin minä valitin vielä syksyllä kun aina tuulee ja aina pitää olla myrsky, mutta eipä ole nyt ollutkaan. Ennustelin myös että tänä keväänä lumien sulaminen aiheuttaa suuretkin "tulvat" ja pitkään jatkuvan muta-ajan. Pakkaset kun alkoivat reilusti ennen lumien tuloa, mikä jäädytti maan ja ajattelin etteivät vedet pääse imeytymään ollenkaan. Mutta onpas ollut mukava kevät. Loskapaskaa ei oikeastaan ollut kuin parina-kolmena päivänä. Luulen että se ettei lunta lopulta ollut ihan hirmuisen paljon auttoi asiaan. Parempi näin. Joskus on hauskaa olla väärässä.

Kärpäsetkin liikkuvat jo aurinkoisella ulkoseinustalla.

Tuo pellon laidassa näkyvä lumi on jo viikossa sulanut kokonaan.

Boulder boulder

Tämän pitkäperjantain iltapäivä kääntyi aika sateiseksi, joten oli hyvä hetki käydä katsastamassa Riihimäen uusi seinäkiipeilypaikka. Olen nyt siis kiertänyt BoulderSaimaan Lappeenrannassa, Hänkin Hämeenlinnassa, Tampereen kiipeilykeskuksen (tietysti Tampereella) ja viimeisimpänä aika äskettäin avatun Rocklandsin Riihimäellä.

Niille jotka eivät tiedä niin boulderointi on seinäkiipeilyä ilman valjaita, muutaman metrin korkuisilla seinillä. Turvallisuudesta vastaa paksu patja. Laji on kehittynyt alunperin kun kalliokiipeilijöille rakennettiin sisäharjoituspaikkoja talviajaksi. Nyt siitä on kuitenkin tullut ihan oma lajinsa.

En ole millään tasolla erityisen harjaantunut seinäkiipeilijä tai boulderoija, mutta ehkä kokenut aloittelija kuitenkin. Mitään kurssia en ole käynyt enkä kiipeile säännöllisesti, mutta kuitenkin sen verran että vähän jo tiedän miten homma toimii, muistan oman kengänkokoni kun vuokraan kengät ja osaan vähän katsoa reittejä sillä silmällä että mitkä ovat oman tasoisia. Ja tietysti pitäisi vähän enemmän kokeilla myös haastavia reittejä, mutta kun ne tutut mitkä pääsee on niin palkitsevia ;) No ei vaan kyllä sekin käy tylsäksi jos vaan kiipeää aina samoja jotka tietää pääsevänsä. Sen verran olen kartuttanut kokemusta että alan nauttia haasteista vaikka olen luonteeltani sellainen että tykkäisin mennä helpolla.

Kiipeily on selkeästi minulle sopiva harrastus. Ja nimenomaan harrastus. Kilpailemaan en ikimaailmassa lähtisi, enkä todellakaan pyri sille tasolle. Kiipeily on yksilölaji. Minä en ole joukkuepelaaja. Varsinkin boulderointi, missä ei käytetä valjaita tai tarvita valmentajia on sellaista että voi edetä omaan tahtiin ihan omassa rauhassa.
Minulla on helposti jumittuva kroppa. Selkä sekä niska-hartiaseutu on usein aika pahastikin jumissa. Näihin vaivoihin kiipeily tuntuu olevan todella tehokas apu. Siinä pääsee käyttämään koko kroppaa. pelkkä käsien ja jalkojen käyttö ei riitä. Minulle boulderointi on erityisesti kehon ja mielen hoitoa.

Kiipeilemään lähtiessä kannattaa huomioida pari juttua.

• Juomapullo. Laji on yllättävän rankka ja minulle ainakin tulee jano jo parin reitin jälkeen.
• Kunnon tuhti käsirasva. Mankka (magnesiumkarbonaatti), jota käytetään ehkäisemään käsien hikoamista ja parantamaan sormien pitoa, kuivattaa käsiä. Itse suosittelen tummelia tai vastaavaa todella rasvaista rasvaa. Kevyet ja nopeasti imeytyvät käsivoiteet eivät oikein toimi.
• Vaihtovaatteet, jos aikoo kiipeilyn jälkeen mennä vielä muuallekin kuin omalla autolla suoraan kotiin. Vaikka ei hikoilisi tai vaikka ei antaisi sen haitata niin kiipeilyn jälkeen vaatteet ovat ihan mankkapölyssä ja ne on ehkä ihan kiva vaihtaa puhtaisiin.

Tässä katsaus minun käymiini kiipeilypaikkoihin. Vaikka kritisoin osaa paikoista aika rankastikin niin kaikki ovat ihan kiipeilykelpoisia ja mihin tahansa voisin mennä uudestaankin. Haluan kuitenkin antaa rehellisen mielipiteeni paikoista sen perusteella mikä oli tilanne kun viimeksi kävin niissä. Kaikissa olen käynyt vuoden sisään.

BoulderSaimaa on se missä tutustuin lajiin ja voin sanoa että se on myös minun suosikkipaikkani, joka asettaa riman aika korkealle. Tämä on se paikka johon vertaan automaattisesti kaikkia muita kiipeilykeskuksia.
Tilat ovat siistit ja valoisat, palvelu on ystävällistä ja turvallisuusasiat otetaan vakavasti. Ennen sinne menoa pitää lukea ja allekirjoittaa turvaohjeet. Tämän voi kuitenkin tehdä netissä vaikka jo edellisenä iltana. Patjat ovat ehjiä ja yltävät kunnolla seinän viereen.
Vuokrakengät säilytetään tiskin takana, mistä pyydetään oma koko. Tämä toki vähän hankaloittaa jos ei vielä tiedä tarkasti kokoaan, mutta samalla saa apua oikean koon löytämisessä. Näin kengät pysyvät myös siistinä ja niitä varmasti huolletaan.
Reittejä ja seinäpintaa on reilusti ja sieltä löytyy kaikentasoisia reittejä ja seiniä. Tämä on se paikka jossa minusta on eniten valinnanvaraa eri tasoisille kiipeilijöille.
Lämmittelyä varten on hyvin välineitä ja oma tilansa.

Hänkki on lähin kiipeilypaikkani. Sen suurimpia miinuspuolia on epäsiisteys. Pukutilat vaikuttavat nuhjuisilta ja vähän likaisen oloisilta. Korkeammalle kiivetessä huomaa että ylempänä kaikki pinnat joilla ei liikuta aktiivisesti ovat paksun pölykerroksen peitossa. Värimaailmaltaan paikka on aika synkkä, mutta toisaalta tummilla seinillä eivät potkimisen jäljet näy niin pahasti. Väritys on myös paljolti makuasia. Minä pidän enemmän valoisasta.
Palvelua ja opastusta saa jos osaa kysyä ja se on myös kohtalaisen ystävällistä, mutta jos ei kysele niin ohjeistus jää aika vähäiseksi. Mitään erityisiä turvallisuusohjeita ei kerrota eikä lappuja allekirjoiteta. Patjat ovat paikoin rikki ja kannattaa katsoa vähän mihin astuu.
Kengät säilytetään lokerikossa josta voi itse sovittaa itselleen sopivat. Parit ovat kuitenkin yleensä yhdessä ja kenkiä riittää. Lämmittelylle on reilusti tilaa ja välineitä. Lapsille on oma seinänsä joka on sopivasti erillään ettei tarvitse niin huolehtia siitä että lapset juoksisivat kiipeilijän alle. Tämä on plussaa niin vanhempien kuin muiden kiipeilijöidenkin puolelta.
Reittejä on kohtalaisen runsaasti ja seinäpintaa riittää erilaisilla kallistuksilla. Yleensä ei joudu pitkään odottelemaan vuoroaan kun valinnanvaraa reiteissä on.
Saattajille tai lepotaukoja varten on lastenseinän vieressä hyvä oleskelutila, mistä voi seurata muiden kiipeilyä.

Tampereen kiipeilykeskus on ulkoasultaan aika lähellä Hänkkiä. Värimaailma on tumma ja paikka aika nuhjuinen, mutta kumminkin puhtaamman olopinen kuin Hänkki. Kaksi suurta miinusta olivat kengät ja kulkureitit. Kenkiä säilytetään laatikoissa jotka on kokomerkitty, mutta omaa kokoa valitessani löysin ainoastaan vasemman jalan kenkiä. Kokoa pienemmillä yritin, mutta niillä ei pystynyt olemaan ja jouduin siis kiipeämään yhtä kokoa liian suurilla kengillä (kiipeilykengän on parempi olla vähän napakka kuin liian suuri).
Paikka on rakennettu todella täyteen. Seinäpinta-alaa kyllä riittää, mutta koko ajan kulkiessaan tai seisahtuessaan saa olla valppaana ettei ole kenenkään alla. Osa reiteistä on rakennettu niin että siitä on mahdollista pudota suoraan kovalle lattialle jos huono tuuri käy. Näitä on kuitenkin onneksi vain pari. Reitit painottuvat enemmän haastaviin, mutta kyllä aloittelijallekin on ihan mukavasti kiivettävää.
Erillinen harjoitustila on plussaa. Siellä ei ole reittejä, vaan seinä täynnä otteita. Siellä on hyvä harjoitella tekniikkaa ja siellä on myös enemmän tilaa pysähtyä miettimään mistä kiipeää ilman että pitää olla silmät selässä.
Tämä on kiipeilypaikoista ainut jossa on silta, jonka alapuolella on reittejä. Ei sillä että osaisin niitä kiivetä :P
Kaikista paikoista tämä on ehkä minulle epämieluisin juuri tuon ahtauden takia. Tämä on kuitenkin ainut jossa pääsee kiipeämään myös valjailla korkeampia seiniä.

Rocklands on vasta rakennettu ja varmasti kehittyy pikkuhiljaa. Tila on pieni ja seinäpinta-alaa kohtalaisen vähän, mutta paikka on siisti ja valoisa. Henkilökunta on ystävällistä ja palvelu pelaa. Olin liikkeellä aika hiljaiseen aikaan, mikä voi olla osasyy, mutta apua ja rohkaisua sai pyytämättäkin.
Kengät olivat hyllyssä järjestyksessä ja sieltä löysi helposti omansa. Kiipeilemään tullessa pöydällä oli turvallisuusohjeet, jotka piti lukea ennen kuin meni ensimmäistä kertaa seinälle.
Minusta tuntuu että suhteessa reitit olivat aika vaikeita, mutta myös ihan helppoja aloittelijareittejä oli. Lapsille oli täälläkin oma seinä, samoin kuin Hänkissä.
Vaikka reittejä oli vähän niin niitä oli monenlaisia. Oli suoraan ylös nousevia, sellaisia missä kiivetään seinän päälle sekä sivusuuntaisia reittejä. Erilaisia kallistuksiakin löytyi.
Kun juttelin henkilökunnan kanssa niin heillä on suunnitelmia paikan ja reittien kehittämiseksi ja mahdollisesti myös mahdollisuus tulevaisuudessa laajentaa tiloja. Jään mielenkiinnolla odottamaan ja seuraamaan paikan kehitystä. Ja varmasti vierailen toistekin.
Reittien vähäisyydestä huolimatta nostan Rocklandsin heti BoulderSaimaan jälkeen vahvalle kakkossijalle.

Tuolla on aika kattava katsaus kiipeilysanastoon.

Jos tiedät tai sinulla on kokemusta eri boulderointipaikoista niin jaa toki kommentissa kokemuksesi. Minä käyn mieluusti katsastamassa eri kiipeilypaikkoja jos olen liikkeellä sopivalla suunnalla oikeaan aikaan.

Mökkielämää ja piipahdun Kuopiossa

Olemme nyt käyttäneet miehen kesälomasta suunnilleen puolet siihen että ollaan oltu jollakin mökillä. Ensin pari viikkoa miehen mökillä ja sitten pari yötä minun isäni mökillä. Kuvasaalista on kertynyt aikas paljon ja samoin maristavaa ja ihailtavaa.

Auringonpalvoja

On se hauki!

Mustikkaa riitti

Suurin marinan aihe on tuo sää. Valitettavasti en ole päässyt yli siitä että minua harmittaa kun kesä ei ole kunniolla lähtenyt käyntiin ja kohta jo syksy kolkuttelee ovelle.
Minä pidän kyllä kaikista vuodenajoista ihan alkukevättä ja loppusyksyä lukuunottamatta. Niitä loskaisimpia ja rapaisimpia kausia siis. Se vaan että kesä antaa virtaa jaksaa pimeä loppuysyksy ja kohti talven vaaterumbaa. Lämpimän kesän jälkeen sitä oikeastaan jo kaipaakin syksyn raikkautta ja väriloistoa. Sitten kun lehdet ovat suunnilleen pudonneet puista niin alkaa lumen odotus. Maaliskuun tietämillä alankin jo taas haikailla puutarhahommiin, uimaan, tepastelemaan paljainjaloin pitkin pihaa ja nuuskimaan kukkasia. Nyt kun kesä tuntuu tavallaan jäävän väliin niin tuntuu ettei akuissa olisi kylliksi virtaa jaksaa pimeän talven yli. Jalkapohjat eivät ole päässeet pinttymään harmaiksi, iholla ei hehku auringon lämpö vielä illalla, en ole kaivanut kesäpeittoa kaapista enkä ole sheivannut sääriäni kuin satunnaisesti kuluneen kesän aikana.

Remonttiapulainen

Ja mitenkäs tämä liittyy mökkeilyyn? No se liittyy siihen siten että mökillä parasta kotiin verrattuna on telkkarin ja tietokoneen puuttumisen lisäksi järven läheisyys. On ihanaa kun kuumana kesäpäivänä voi vaan päättää hypätä veteen vilvoittelemaan. Voi uida ja polskutella kunnes kädet ovat ihan ryppyiset ja lihaksia särkee ja sen jälkeen saa kuivatella laiturilla auringonpaisteessa.
No nytpä me vietimme peräti kahtena päivänä aikaa mökin pikkuisella hiekkarannalla. Lapsen mielestä vesi oli kylmää, mutta minä olin päättänyt että on kesä. Ilma oli parin kympin tienoilla ja vesi samoin. Ei hirmuisesti tehnyt mieli rymytä vedessä vaikka ei sitä nyt kylmäksi voinutkaan sanoa. Meni enemmän kahlailun puolelle. Mukamas kesä. Pah. Mutta positiivisena puolena, mustikoita riittää!

Nyt laitetaan kyllä tilaukseen oikein kunnon kesäinen ja helteinen elokuu!

Ilta-aurinko leikkii järven pinnalla.

Kyllä se aurinko kaikesta huolimatta pääsi kimaltelemaan veden pinnassa.

Mutta siis siitä mökkielämästä vielä sen verran että tuo miehen mökki on melko moterni ja periaatteessa siellä on helppo mökkeillä pienenkin tenavan kanssa. On sähköt ja vesi juoksee järvestä. Telkkarikin siellä kyllä on, mutta sitä ei olla koskaan avattu, eikä avata. Anoppi puolisoineen katselee sitä aika paljon, ja se heille suotakoon, mutta minä menen mökille nimenomaan päästäkseni irti tuon kaltaisista laitteista.
Vaikka olenkin kova valittamaan niin oli tuolla aika hienojakin hetkiä. Kuten se kun istuu laiturilla auringossa huuhtomassa vastapestyä pyykkiä, vesi liplattaa, koira on pylly pystyssä puskassa ja saunanpiipusta tupruttelee savua.
Tai oletteko koskaan kokeilleet puhaltaa saippuakuplia tyynen järven yllä? Kuplat jäävät pomppimaan veden pinnalle ja kun on tilaa niin tuuli pyörittelee niitä uskomattoman pitkään ennen kuin ne puhkeavat. Kaunista on se.

Kaatosade

Sateen jälkeen

Myös todellinen kaatosade oli kokemuksena ihan hieno. Vettä tuli kuin saavista. Koko mökki kumisi ja ulkona pimeni. Lapsikin oli vähän ihmeissään.
Ampiaiset tekivät pesää keinun kattoon ja pesän edistymistä oli ilo seurata. Myös pari tyyntä ja todella kaunista aamua olivat ehkä koko kesän hienoimmat. Käytiin soutelemassa tunnin verran melkein tyynellä järvellä ja sain ihan uskomattoman hienoja kuvia aamu-usvasta.

Kesän projektina huussi sai sisämaalin.

Se oli se kaunis rantapäivä.

Isäni mökki onkin vähän alkeellisempi. Sähkö tulee aurinkopaneeleista ja vesi kannetaan ihan hartiavoimin. Lisähaastetta tuotti mökin ja pihan keskeneräisyys. Mutta valmistuttuaan se on varmasti myös hieno paikka. Sen suurimpia etuja tuohon toiseen mökkiin nähden on ehdottomasti oma rauha. Miehen mökin molemmin puolin on naapurit ja heillä molemmilla on koira. Tie kummallekin mökille kulkee aika läheltä meidän mökin takaa ja kaikki liikenne kuuluu ja tarvittaessa näkyy. Isäni mökillä taas naapuri näkyy kyllä osasta tonttia, mutta siitä ei kulje väkeä ohi ja matkaa naapuriinkin on sen verran että kumpikaan ei häiritse toistaan (ellei sitten naapuria häiritse kun liikenne kulkee hänen ohitseen :P ). Lisäksi talojen välissä on vielä vettä.

Pulkkilanharjulla menossa.

Kesäsää

 Kun nyt kerran reissunpäällä oltiin niin piipahdettiin samalla Kuopiossa syömässä Muikkuja matkustajasataman tuntumassa sijaitsevassa vanhassa merimieskapakassa Sampossa, joka on nykyään varsin viihtyisä muikkuravintola. Muikut on paistettu kunnon voissa ja ne eivät ole ihan niitä kaikista pienimpiä sinttejä. Ja ne pyrstöt! Niitä voisi syödä kuin sipsejä. Tyttökin söi oman muikkuannoksensa hyvällä halulla. Palvelukin pelasi paremmin kuin hyvin.
Sen verran voi kokemuksesta sanoa että jos tietää olevansa menossa tuonne niin kannattaa joko olla liikenteessä jo yhdentoista maissa kun paikka aukeaa tai sitten varata pöytä etukäteen. Kerran olen joutunut kääntymään ovelta kun paikka oli ihan täynnä.

Käveltiin vähän tuolla sataman tuntumassa ja kierrettiin kirkko joka on tällä hetkellä remontissa. Voin sanoa että Kuopio on ainakin noilta osin varsin viehättävä kävelykäupunki. Puistoja on paljon ja niitä on hoidettu huolella ja rakkaudella. Pienet rännikadut luovat ihan oman tunnelmansa ja yllätyin miten paljon siellä on säästetty vanhoja puutaloja. En ollut ensimmäistä kertaa Kuopiossa, mutta jotenkin en ole ennen tullut ajatelleeksi. Noiden rakennusten kunto on kaikenlisäksi uskomattoman hyvä. Ihan toista kuin Hämeenlinnassa. Onhan sielläkin toki vanhaa kunnostettu ja säästetty, mutta ei näitä kahta voi verratakaan. Oikein harmittaa oman kotiseudun tilanne kun näkee miten asiat voisivat olla.
Voin suositella kyllä lämpimästi kävelyretkeä Kuopioon kauniina kesäpäivänä. Ruokapaikoiksi uskallan suositella Sampoa ja isäni kertoi hyvää paikasta nimeltä Mustalammas. Itse en ole käynyt, enkä siksi osaa sanoa enempää. On kuulemma oikein Michelin tähtiä saanut, mutta siihen nähden varsin edullinen ruokapaikka. Jos joku on käynyt niin kertokaa ihmeessä kokemuksia!

Paluumatkalla pysähdyttiin sitten Pulkkilanharjulla Reimarissa. Ei syöty muuta kuin jäätelöt, joten ruuasta en osaa sanoa mitään. Uskallan kuitenkin noin lyhyellä pysähdyksellä sanoa että paras anti paikassa oli maisema. Itse paikka ei ole erityisen viehättävä, jos nyt ei luotaantyöntäväkään. Vessassa haisi vanhalle rakennukselle ja koppi oli niin pieni että sinne piti peruuttaa sisään ja minunkin joka on vain 150cm pitkä enkä omista kovin komeaa vatsaa oli oikeasti hankala mahtua koppiin sisälle. polvet ottivat oveen kiinni. Oli paikka kuitenkin kohtalaisen siisti ja tosiaan en tiedä vaikka ruoka olisi miten ihmeellistä. Mutta jos on ajamassa ohi ja siltä tuntuu niin ei tuo nyt mitenkään huono pysähdyspaikka ole

Pulkkilanharjulla Reimarin parkkipaikalla.

Lämmin päivä töissä

En tietenkään ole saanut vielä purettua puutarhakuvia kamerasta, mutta sääpäivitystä voin antaa. Tämän päivän lämpötiloja en osaa sanoa, mutta kun aamupäivän seisoi päiväkodin pihalla auringossa niin kyllä hiki virtasi ja naama hehkui kun pääsi sisälle varjoon. Iltapäivällä olikin sitten pilvistä, mutta ihan yhtä lämmintä. Oltiin jo ihan T-paidoissa ulkona.
Huomenna viiminen työpäivä. Olen kyllä nauttinut näistä pakotetuista säännöllisistä ulkoiluista. Ei voi vaan jäädä jumittamaan koneelle tai telkkarin ääreen kun on töissä. Askelia siellä ei tosin kerry sdenkään vertaa kuin kotona vaikka yritänkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja potkia lasten kanssa palloa ja tänään tein superpitkän hyppyruudukon mitä sitten jonossa loikittiin kunnes viivat olivat täysin sotkeutuneet hiekkaan.
Tänä vuonna on muuten Ilmatieteenlaitoksen mukaan viilein kevät sitten vuoden -65. Tämänpäiväinen lämpöennätys 21,5c ja tuona vuonna 26.5. mennessä lämpöennätys asteen vähemmän.