+ 20c, mutta ikävä kalsa tuuli.
Kevät (vai joko uskaltaa sanoa että kesä?) etenee nopeammin kuin ehdin kuvata, blogin päivittämisestä puhumattakaan. Ihmettelin jo viimeksi ja ihmettelen jälleen, mikä siinä keväässä on kun silloin iskee aina poikkeuksetta hirmuinen stressi eikä mukamas ehdi tehdä mitään. No on tänäänkin sentään tullut yli 7000 askelta kun vein koko porukan lenkille aamupäivällä ja iltapäivällä käytiin vielä tytön kanssa pyöräilemässä (minä työnsin) pieni lenkki.

Lämmin päivä töissä

En tietenkään ole saanut vielä purettua puutarhakuvia kamerasta, mutta sääpäivitystä voin antaa. Tämän päivän lämpötiloja en osaa sanoa, mutta kun aamupäivän seisoi päiväkodin pihalla auringossa niin kyllä hiki virtasi ja naama hehkui kun pääsi sisälle varjoon. Iltapäivällä olikin sitten pilvistä, mutta ihan yhtä lämmintä. Oltiin jo ihan T-paidoissa ulkona.
Huomenna viiminen työpäivä. Olen kyllä nauttinut näistä pakotetuista säännöllisistä ulkoiluista. Ei voi vaan jäädä jumittamaan koneelle tai telkkarin ääreen kun on töissä. Askelia siellä ei tosin kerry sdenkään vertaa kuin kotona vaikka yritänkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja potkia lasten kanssa palloa ja tänään tein superpitkän hyppyruudukon mitä sitten jonossa loikittiin kunnes viivat olivat täysin sotkeutuneet hiekkaan.
Tänä vuonna on muuten Ilmatieteenlaitoksen mukaan viilein kevät sitten vuoden -65. Tämänpäiväinen lämpöennätys 21,5c ja tuona vuonna 26.5. mennessä lämpöennätys asteen vähemmän.

Puutarhaostoksilla.

Lämpötila heilunut +10C molemmin puolin. Kun sataa on kylmä ja kun paistaa on kuuma.

Aamupäivällä käytiin pyöräilemässä tihkusateessa. Kun tultiin sisälle alkoi taivas kirkastua. Sitten tuli ukki ja lähdettiin koko poppoolla (koiria ei lasketa) puutarhakauppaan. Ostettiin parii rodoa ja kaksi kassillista kesäkukkia. Ostin myös yhden kurjenmiakan sipulin ja nipun siemeniä. Hauskin löytö oli peikonkakkaran siemenet. Toivonpa vaan että lopputulos on pussin kyljessä olevan kuvan mukainen eikä kasa haisevia pökäleitä kukkapenkissä :P
Nyt alkuillasta käytiin sitten istuttamassa ne kukat joille oli jo mullat olemassa ja aloittelin liljapenkin laajennusta. Ja tietysti ulos mennessä satoi ja oli kylmä ja tietysti kun oli hetki puuhattu tuli aurinko esiin ja sitten oli kuuma. Onneksi se korjaantui avaamalla vähän takkia.
Toivottavasti liljat hyväksyvät vielä sen että niitä vähän myllätään. Tätä aikaisemmin kun ei ole yksinkertaisesti ehtinyt tehdä tuota penkkiä. Kun mullan pinta nousee niin pitääköhän kaikki sipulit kaivaa ylemmäs? Osaa pitää ainakin siirtää.

Huomenna on luvassa kuvallistakin antia pihapuuhista. Tänään ei ollut oikein aikaa kuvailla enkä olisi sitä ehkä muistanutkaan. Mutta ei ne kukat (toivottavasti) yön aikana mihinkään karkaa.
Se mitä ei löydetty oli aurinkokennolla toimiva pieni suihkulähde. Sitä pitää siis shoppailla netistä.

Luonnossa tuoksuu ja kohisee

Joskohan nyt jaksaisi taas polkaista blogin uudelleen pyörimään. Ikävästi kevätväsymys ja ruuhka tuppaa aina juuri samaan saumaan kun luonnossa tapahtuu eniten.

Kevät tulee kohisten (ihan kirjaimellisesti, sillä tuolla alkoi tunti sitten tuulla ja voimistuu vaan koko ajan). Tänään on lämpimin päivä tähän mennessä. +20c. Aamupäivällä oli todella kaunista. Käytiin tytsyn kanssa pyöräilemässä (minä työnsin ja hän istui topakasti kolmipyöränsä kyydissä ja tarkkaili ympäröivää maailmaa aurinkolasiensa takaa. Kaste kimalteli ruohossa ja koululaiset huikkasivat huomenet ohimennessään.
Eilen sataalääpytti oikein kunnolla, mutta niinhän tuo sateen ja lämmön vuorottelu vaan tekee luonnolle ihmeitä.

Jotenkin rakastan aamuja paljon iltoja enemmän. Aamut vaan tuntuvat kuluvan niin nopeasti. Ei mene kuin tunti-pari ja aamuinen raikkaus, tyyneys ja kauneus vaihtuu jo säästä riippuen päivän tuuliin tai lämpimiin ja luonnon herkkyys katoaa. Onneksi neiti herää lähes poikkeuksetta siinä kuuden tietämillä. Muuten saattaisin nukkua onneni ohi.
Aamuisin ja iltaisin maailman täyttää tuoksujen sekamelska. Aamulla tuoksuu hennommalta ja hiukan makealtakin. Liekö voikukkien ja muiden heräilevien kukkasten tuoksu? Illalla taas nenään tulee jo lapsuuden kesänviettopaikasta tuttu kitkerä ja hyvin voimakas, mutta ei varsinaisesti epämiellyttävä tuoksu. Joku kasvi se on, mutta pystyykö kukaan tunnistamaan minulle mistä kasvista on kyse? Illan tuoksu on myös raikas ja kostea.

Pihassa on tapahtunut paljonkin. Kukkapenkissä esikko kukkii narsissin rinnalla. Sinililja on jo kovaa vauhtia valmistamassa siemenkotia ja humala tuntuu kasvavan melkein silmissä. Kuunliljatkin pitävät päätään mullasta. Ainakin yhteen kolmesta linnunpöntöstä on kirjosieppo tehnyt tarkistuskäynnin, mutta en ole ehtinyt seuraamaan onko ihan asettunut taloksi. Ruoho on jo kertaalleen ajettu ja nyt näyttää että se pitäisi tehdä hyvin pian uudestaan.
Metsänpohjan valkovuokot alkavat pikkuhiljaa tehdä tilaa ketunleiville joita kukkii kauniisti myös pihan sammalissa. Kielo on vallannut koko laavunedustan ja pihavaahtera kukkii komeasti. Tuoksuvadelmasta alkaa jo tunnistaa mitkä varret ovat kuolleita ja ne pitäisi napsia kohta pois. Tyrnissä on isot lehdet ja raparperistä pitäisi alkaa kerätä satoa kun toinen meinasi tehdä jo kukkavarretkin. Päätin kuitenkin tässä vaiheessa ottaa ne pois. Tarvitsen kipeästi pakastimentäytettä, sillä mennyt talvi on tyhjentänyt sitä vähän turhankin tehokkaasti.

Vaahtera kukkii

Ihakeinun tyynyt on kannettu ulos ja nostelin äsken pelargonioita paikoilleen pihassa. Pidetään peukkuja että enää ei tulisi niin kylmiä että kuolevat. Olen joka vuosi onnistunut palelluttamaan ainakin osan pelargonioistani. Tänä vuonna on mennyt vasta yksi... Minulla kun ei ole sydäntä heittää niitä pois ja ostaa aina uusia. Valitettavasti vaan sopivaa viileää talvetuspaikkaa ei ole ja nuo mokomat alkavat puskea lehteä jo joskus vuoden alussa. Mutta yleensä edes joku on onnistunut selviämään hengissä. Nyt vaikuttaisi toistaiseksi siltä että tämä vuosi olisi ennätyksellisen hyvä. 7/8 olisi selvinnyt yli talven ja kevätpakkasten.

Kimalainen on taas muuttanut välikattoon.

Minulla on kolmekin eri teksitiaihetta odottelemassa että saan ne naputeltua tänne. Yksi on kysely jonka tein jo aika kauan sitten. olen saanut parisenkymmentä vastausta. Toinen aihe on Hakoisten linnavuori, jolla vierailimme viikko sitten ja kolmantena tuo askelmittari jolle tahtoisin omistaa oman lyhyehkön kirjoituksensa.
Muita aiheita joiden kuvittelisin olevan valitettavasti niin ajankohtaisia että saattavat viedä tilaa näiltä mukamastärkeämmiltä kirjoituksilta on parveke, johon ajattelin vähän uutta tänä vuonna, huominen puutarhakauppareissu ja sen saaliit, sekä yleinen pihan laitto ja porttien pystytys (kunhan ajankohta saadaan sovittua).
 Ensi viikko on viimeinen työviikko ja sen jälkeen on toivottavasti paremmin aikaa taas kirjoitella.

Kevätpuuhia

Uhkailin Twitterin puolella että blogi on muutaman päivän tauolla, mutta oli sään puolesta niin jännä päivä että tulin nopeasti naputtelemaan muutaman sanan.

Tänään on paistanut aurinko ja välistä tullut melko rankkojakin sadekuuroja. Nyt illemmalla on tuuli voimistunut ja jossain vaiheessa katselin ikkunasta miten tuuli painoi sadetta aaltoina sivuttain tuolla pellon yläpuolella.

Tänään on kevättöiden osalta ollut varsin antoisa päivä. Mies laittoi ruohonleikkurin kuntoon ja minä ajelin nurmikot. Haravoin etupihan risut ja neulaset ja kärräsin ne uuden perunamaan pohjaksi.
Lapsikin valloitti pihaa konttaamalla etupihan laidasta laitaan kumpaankin suuntaan minun haravoidessani.

Kannatti olla itsepäinen ja ryhtyä tuohon ruohonleikkuuseen vaikka satoi vettä. Sade loppui nopeasti enkä ehtinyt edes kastua vaikka ajon aikana ehti tulla toinenkin sadekuuro. Paitsi hiestä kun suurimman osan aikaa aurinko paistoi täydeltä terältä enkä uskaltanut kevään petollisuuden takia riisua vielä takkia. Nyt on nimittäin kivan siistin näköinen piha ja vasta leikattu ruoho tuoksuu niiiiiiiiin hyvältä.
Plussana muuten että ennen pihatöihin lähtöä oli askelia kertynyt päälle 700 ja kun tulin sisälle niin niitä oli yli 5500. Ei siis edelleenkään olla palattu takaisin omiin tavoitteisiin, mutta tämä oli jo iso parannus. Tällä hetkellä askelia on päälle 6000Jos tänään saisi vielä tuhannen askelta kerättyä niin alettaisiin olla taas omassa minimitavoitteessa.

Toukokuun kukkaset

Karvan vaille +10c näyttää mittari nyt illalla puoliyhdeksän tienoilla. Aamupäivällä tuuli yltyi ja tuli vähän vettäkin. Pyykkejä en viitsinyt ulkoiluttaa, kun en jaksanut kiilata telinettä ja olisi lentänyt ties minne. Nyt taas paistaa aurinko ja on kaunista. Tuulikin on aika paljon tyyntynyt.

 Kuvat on otettu pari päivää sitten.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Nyt on muutaman päivän ollut mukavan lämmintä. Tänäänkin lämpötila kävi reippaasti yli kymmenen asteen vaikka ihan aamua lukuunottamatta onkin ollut pilvistä. Eilen oli kauniin aurinkoista ja joku päivä tässä menneellä viikolla oli todella tyyni ja mukavan tuntuinen ilma vaikka vettä sateli. Sade oli kuitenkin sellaista mukavaa joka raikastaa ilman ja loppuu aina ennen kuin vaatteet ehtivät kastua läpi. Ai miten nautin sateen tuoksusta ja raittiista ilmasta kun remontin takia oli kuuhkattu sisällä monta päivää.

Raparperi puskee maasta.

Viinimarja jo hyvässä kasvunalussa.

Kun pieni ihminen on elänyt yli puolet elämästään niin että ulkona on tarvittu rukkasia ja tumppuja niin voi miten maailma aukeaa kun nuo ärsyttävät ja tarttumista haittaavat jutut saa heivata pois. Sitä löytää kaikenmaailman kaarnanpalasia, kastematoja, käpyjä ja ruohoja. Kaikki käy tietysti suun kautta ja aikuinen saa olla tarkkana, mutta kyllä vaan pitäisi jokaisen ottaa mallia tuollaisesta vuoden vanhasta. Maailma on paljon ihmeellisempi kun sitä pysähtyy tosissaan katsomaan läheltä.

Nokkosia voisi jo kerätä.

 Kukkapenkin narsissikin on jo kukassa, mutta siitä en ole huomannut ottaa kuvaa.

Maitohorsma talon nurkalla.

Tänään tuli lähdettyä vielä tuossa viiden maissa kävelylle typyn ja koirien kanssa. Suunnattiin kohti keskustaa ja mies poimi koko konkkaronkan kyytiin kotimatkallaan. Kolmisen kilometriä ehdittiin tallata ja askelmittariin on kertynyt askelia vajaa 7600. Eihän se oikeasti paljon ole, mutta ilahduttaa minua sillä kevätmasennuksen ja tuon remontin takia on kohta pari viikkoa menty ihan muutamallatuhannella askelmalla ja jossain kohtaa kun mittarin lukemat vaan masensivat kannustamisen sijaan sai mittari muutaman päivän kerätä pölyä hyllynreunalla. Ehkä tämä taas tästä pikkuhiljaa.

Kevät tuntuu olevan minulle se kaikista rankin vuodenaika. En tiedä miksi, mutta olen joka kevät jossain vaiheessa tosi väsynyt ja kyllästynyt. Luulin aina että se jontui siitä että töissä on keväällä aina niin kiire, mutta nyt olen ollut kotona ja sama juttu. Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Keväällä on kuitenkin niin paljon kaikkea kivaa. Luonto herää ja joka päivä on jotain uutta löydettävää ja katsottavaa.

Kuvassa näkyvä mato oli ihan vähällä tulla syödyksi, mutta ehdin huomata ja pelastaa.

Kielot puskevat myös päitään esiin.

Kaarnanpalasta riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa.

Käpykin on kiva.

Murkut

Aurinkoiset mehikasvit.

Koiratkin valmistautuvat jo kesän lämpimiin.

Hasun haaleat värit

Todellinen valo on hiukan keltaisempi, mutta tuo utuinen ja sumuinen näkymä jossa kontrastit hiipuvat on todellinen. Rakastan luonnon järjestämiä erikoisia valaistuksia.

Lämmin poutapäivä. Yli 10c. Ulos ei hirmuisesti ehtinyt kun oli sisällä maalaushommia, mutta sen verran ehdin vilkaista että ikkunasta näin pienen linnun jonka pää oli valkea, rinta ruosteenpunainen ja selkä harmaa. Naamakirjakaveri tunnisti kuvauksen perusteella leppälinnuksi.