Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Nyt on muutaman päivän ollut mukavan lämmintä. Tänäänkin lämpötila kävi reippaasti yli kymmenen asteen vaikka ihan aamua lukuunottamatta onkin ollut pilvistä. Eilen oli kauniin aurinkoista ja joku päivä tässä menneellä viikolla oli todella tyyni ja mukavan tuntuinen ilma vaikka vettä sateli. Sade oli kuitenkin sellaista mukavaa joka raikastaa ilman ja loppuu aina ennen kuin vaatteet ehtivät kastua läpi. Ai miten nautin sateen tuoksusta ja raittiista ilmasta kun remontin takia oli kuuhkattu sisällä monta päivää.

Raparperi puskee maasta.

Viinimarja jo hyvässä kasvunalussa.

Kun pieni ihminen on elänyt yli puolet elämästään niin että ulkona on tarvittu rukkasia ja tumppuja niin voi miten maailma aukeaa kun nuo ärsyttävät ja tarttumista haittaavat jutut saa heivata pois. Sitä löytää kaikenmaailman kaarnanpalasia, kastematoja, käpyjä ja ruohoja. Kaikki käy tietysti suun kautta ja aikuinen saa olla tarkkana, mutta kyllä vaan pitäisi jokaisen ottaa mallia tuollaisesta vuoden vanhasta. Maailma on paljon ihmeellisempi kun sitä pysähtyy tosissaan katsomaan läheltä.

Nokkosia voisi jo kerätä.

 Kukkapenkin narsissikin on jo kukassa, mutta siitä en ole huomannut ottaa kuvaa.

Maitohorsma talon nurkalla.

Tänään tuli lähdettyä vielä tuossa viiden maissa kävelylle typyn ja koirien kanssa. Suunnattiin kohti keskustaa ja mies poimi koko konkkaronkan kyytiin kotimatkallaan. Kolmisen kilometriä ehdittiin tallata ja askelmittariin on kertynyt askelia vajaa 7600. Eihän se oikeasti paljon ole, mutta ilahduttaa minua sillä kevätmasennuksen ja tuon remontin takia on kohta pari viikkoa menty ihan muutamallatuhannella askelmalla ja jossain kohtaa kun mittarin lukemat vaan masensivat kannustamisen sijaan sai mittari muutaman päivän kerätä pölyä hyllynreunalla. Ehkä tämä taas tästä pikkuhiljaa.

Kevät tuntuu olevan minulle se kaikista rankin vuodenaika. En tiedä miksi, mutta olen joka kevät jossain vaiheessa tosi väsynyt ja kyllästynyt. Luulin aina että se jontui siitä että töissä on keväällä aina niin kiire, mutta nyt olen ollut kotona ja sama juttu. Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Keväällä on kuitenkin niin paljon kaikkea kivaa. Luonto herää ja joka päivä on jotain uutta löydettävää ja katsottavaa.

Kuvassa näkyvä mato oli ihan vähällä tulla syödyksi, mutta ehdin huomata ja pelastaa.

Kielot puskevat myös päitään esiin.

Kaarnanpalasta riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa.

Käpykin on kiva.

Murkut

Aurinkoiset mehikasvit.

Koiratkin valmistautuvat jo kesän lämpimiin.