Laavuyö

Eilen oli aika kaunis päivä ja lupailtiin että tänä aamunakaan ei pitäisi sataa. Päätettiin siis viimeinkin toteuttaa jo pari vuotta suunnitelmissa ollut yö omalla laavulla.
Se on siitä mukavaa retkeilyä että kaikki tarvittava on helposti saavutettavissa eikä tuota suuria vaikeuksia tuoda vähän luksusta retkeilyyn kunnon patjoilla ja untuvapeitoilla. Yksi iso bonus oli päästä tarvittaessa juoksemaan ihan sisävessaan. Sen verran matkaa että yöpissit hoitaa mieluummin puskassa, mutta illalla tai isomman hädän tullen vessa on kumminkin saavutettavissa.

Lapsi nukkui omassa retkisängyssään (Deryan Peuter Luxe), jonka saa suljettua niin ettei sänkyyn pääse ötökät kiusaamaan. Ostettiin tuo sänky muistaakseni noin vuosi sitten kun vanhasta sängystä hajosi mekanismi. Olisi se ollut vielä ihan käyttökuntoinen, vaikkakin vähän kallellaa, mutta haluttiin muutenkin ostaa kevyt ja helppo matkasänky ja sitä tuo oikeasti on. Plussana vielä tuo ulkona nukkumisen mahdollisuus.
Lähiömutsilta löysin vinkin että lapsi voi nukkua talvihaalarissaan. Hän on tosin ilmeisesti käyttänyt sitä pienempien lasten kanssa, mutta meidän neiti ei suostu nukkumaan makuupussissa, joten otyettiin tämä keino testiin. Hyvin meni yö eikä lapsi ollut yhtään vilpoinen. Pikemminkin ehkä jopa liian lämmin. Kun yöllä oli villasukka lähtenyt jalasta (ties miten kauan aikaa ennen kuin huomasin) niin jalka oli ihan kuuma.

Ennen yöpymistä rakennettiin laavuun vielä vähän matkaa seiniä sivulle. Helpottaa laavun käyttöä ja suojaa ehkä hiukan tuulelta ja sateelta. Ne pitäisi vielä öljytä sään kestävämmiksi.

Minä puolestani otin käyttöön taitettavan patjan, ohuen makuupussin ja untuvapeiton. Makuupussi oli lähinnä jos peitto lähtee päältä sekä lakanan korvikkeena.
Mies nukkui riippumatossa hyttyssuojan ja laavukankaan kanssa.
Minkäänlaisia hyttyssuojia ei kuitenkaan olisi tarvittu, sillä yhtään inisevää ei bongattu koko illan tai yön aikana. Oli siis minulta oikea päätös jättää virittelemättä hankala hyttysverkko laavuun. Suunnitelmissa olisi kumminkin toteuttaa jonkunlainen kattoon kiinnitettävä hyttysverkkosysteemi tuonne laavulle.

Laavuyöhön kuului iltapala laavulla. Tietysti on mukavampi myös viettää laavulla hetki aikaa ennen kuin painuu pehkuihin. Ruokalistalla oli muurikkalettuja vadelmilla täydennetyn mansikkasoseen kanssa. Vesi tuotiin kannettavassa ämpärissä ja siitä saatiin niin juomavesi kuin hampaidenpesuvesikin. Tarvittaessa se olisi toiminut myös sammutusvetenä jos tuli olisi päässyt hyppäämään padastaan pois.
Viriteltiin iltasella vielä minun sadeviittani laavun pellonpuoleiseen päähän sadesuojaksi, sillä yöksi oli luvattu jonkun verran sadetta.

Valittiin varmasti oikea yö tälle retkelle. Ilta oli mitä kaunein. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kun alettiin kantaa tavaraa laavulle oli varjossa +17C. Kun pellon reunasta kaadettiin talvella puskaa ja puuta pois (ei meidän toimesta) niin nyt ilta-aurinko pääsee juuri sopivasti paistamaan laavulle. Siinä oli mukava paistella lettuja miehen vasta rasvaamalla muurikalla. Yhtään ei yrittänytkään tarttua kiinni. Tyttö oli saanut laittaa suolan taikinaan ja täytyy sanoa että oli ehkä parhaiten suolatut letut mitä olen ikinä syönyt. Usein letuissa on minun makuuni liikaa suolaa, mutta kun itse suolaan niin laitan aina varovaisuuttani liian vähän.
Lettujen jälkeen pestiin hampaat ja laitoin tytön nukkumaan. Vaikka neiti kävikin ylikierroksilla niin sammui silti kuin saunalyhty kun lakkasin kiinnittämästä pyörimiseen ja pelleilyyn huomiota. Saatiin juoda miehen kanssa iltateet termarista katsellen kun ilta hämärtyi. Auringon laskettua ilma alkoi nopeasti viiletä ja se houkuttelikin kaivautumaan kohtalaisen aikaisin lämpimään peiton alle.
Oli hienoa maata untuvapeitto nenää myöten vedettynä ja katsella kun tuli valaisi lähimpiä puunrunkoja. Oikein tunnelmallista.

Ainut miinus oli se että koirat hermoilivat alkuyöstä jokaista rapsahdusta. Pellon laidassa liikkui joku eläin ja sitä piti murista ja haukkua, mutta onneksi mokomat rauhoittuivat aikanaan.
No oli siellä toinenkin pieni miinus. Laavu viettää ulospäin. En ole huomannut sitä aikaisemmin, mutta nyt kun nukuin siellä niin se oli selvästi kalteva. Joka tapauksessa etureunaan pitäisi lisätä yksi tukipylväs jossain vaiheessa niin ehkä laavua voi samalla kokeilla pönkätä vähän suorempaan. Mutta kyllä se noinkin kelpasi. Yllättävän hyvät unet laavussa sai. Ottaen huomioon että olen aina vähän huono nukkumaan vieraissa paikoissa. Heräilin yöllä koirien ääniin, sateen alkuun, siihen kun toinen koira oli kiertänyt hihnansa niin ettei päässyt sateensuojaan ja aamulla siihen kun oli liian valoisaa. Tästä huolimatta sain silti nukuttua useita tunteja ihan hyvän tuntuista unta.

Aamu oli aika kostea ja vilakka. Tässä kohtaa olisi ollut hienoa jos majapaikka olisi ollut kauempana. Olisin voinut laittaa aamulla tulet pataan kun odottelin muiden heräämistä. Nyt en viitsinyt kun tiesin kaikkien (minä mukaan lukien) tahtovan siirtyä sisätiloihin kunhan saadaan herättyä ja leiri purettua. Kaivauduin sitten vielä peiton alle ja nukahdinkin tunniksi, kunnes laavuun tullut koira ja siihen herännyt tyttö herättivät.
Kyllä oli hauskaa ja ihan varmasti tullaan yöpymään jatkossakin tuolla. Laavu on tähän asti ollut aika vähällä käytöllä, mutta suurilla suunnitelmilla. Ehkä tästä alkaa nyt todellinen käyttö. Ehkä jopa joskus uskaltaudun toteuttamaan haaveni yöpymisestä ulkona talviaikaan.