Tulihan se kevät sieltä

Kun lämpimät lopulta saapuivat niin kevät on räjähtänyt ihan käsistä. Jos joku päivä vielä tulisi vähän vettä niin kohta saisi tehdä vihtoja. Ensimmäinen ruohonleikkuu suoritettiin viikko sitten.
Ihan kunnon helteisiä päiviä on ollut vain yksi, ehkä kaksi, mutta päivälämpötilat ovat silti pyörineet viikon verran siinä parinkymmenen asteen tuntumassa.

Minulta loppui nyt pitkä keikkaputki ja kun pikkuhiljaa alan taas laskeutua henkisestikin kotiin niin huomaan että jälleen kerran kevään kaikki kasvatustyöt ovat jääneet hoitamatta. Yhtään tainta en ole laittanut tulemaan ja joudun siis ostamaan valmiina kaiken. Tomaattia, kesäkurpitsaa ja auringonkukkia.
Herneet laitan tänään likoamaan ja kylvetään ne taas parvekelaatikoihin. Lapsi sai syntymäpäivälahjaksi retiisin siemeniä, joten retiisiä on myös tämän kesän kasvatuslistalla. Ja mikäpä sen helpompi kasvatettava :) Muistan itsekin kuinka lapsena kylvin omia retiisejä ja vaikka retiisi on aika kirkerä niin niitä syötiin kun olivat ihan itse kasvatettuja. Laitetaan perinteet kiertoon.

Tällä viikolla laitettiin jo takapihan riipputuoli paikoilleen ja ollaan lapsen kanssa annettu jalkapohjien maistaa auringon lämmittämää hiekkaa. Minulla on multaa kynsien alla ja mieli virkeä. Ihan saa ihmetellä miten lämpötilan nousu onkin saanut minut ihan toisenlaiseen vireeseen. Nautin kun saa kukkapenkin ohi kävellessään kitkeä muutaman vuodenputken ja ollaan levitelty uutta multaa kasveille. Uusia kukkapenkkejä tai kasvimaita ei tänä kesänä perusteta. Yritetään ottaa vähän kevyenpi kesä niiden suhteen. Minulla on tuolla vatsassa ihan oma kasvatusprojekti menossa ja vaikka pystynkin kantamaan vettä kasveille ja periaatteessa saan multasäkitkin liikkumaan ilman suurempia tuskia niin kyllähän se on jo hyvä alkaa ottaa vähän rauhallisemmin.

Nokkoset ovat jo ihan kerättävässä kunnossa.

Tänä keväänä oli tarkoitus panostaa tuohon meidän pieneen metsikköömme ja raivata sitä, mutta työkiireiden ja erilaisten reissujen takia se on jäänyt kokonaan. En ole pariin viikkoon edes käynyt laavulla katsomassa mikä siellä on meininki. Luultavasti alue on kielojen valloittama.

Pihan kielot ovat puskeneet itsensä maasta viikon aikana.

Kesän isoin istutusprojekti olkoon se että siirrettiin pala tuoksuvatusta alapihalta yläpihalle aidan viereen kasvamaan
näköesteeksi tielle ja naapurin pihaan. Ja onhan se kauniskatsella tiellä liikkujillekin.
Meillä kun aidan vierus on tupannut olemaan vähän ankea.

Toivotaan että puska viihtyy tuossakin vaikka on vähän
varjoisampi paikka (vaikka ei kuvasta uskoisi).

Sinililjojen kukinta alkaa olla loppusuoralla.

Pirjassa on jo hyvän kokoiset nuput.