Neljäs jakso käsittelee kaatosadetta ja kulkee nimellä Harmaa pilvi sataa.
Sateesta sanoisin että kohtuus kaikessa. Kun syksyllä tulee ensimmäiset kunnon kaatosateet niin minulle tulee vastustamaton halu vetää sadevaatteet päälle ja painella pihalle. Kaatosateessa kävely voi olla myös miellyttävä kokemus. Jos on ollut pidemmän aikaa kuivaa niin kova sade on samalla tavalla vähän uusi ja jännä juttu kuin ensilumi tai kevään ensimmäinen hellepäivä. Vesisade jollain tavalla kietoo sisäänsä kuten lumisadekin. Tosin erona on se että vesisade on kovaääninen ja rauhaton kun lumisade taas on yleensä hiljainen ja rauhoittava. Ja se että kaatosateesta nauttii sen yhden ulkoilun verran, mutta jos pitää samana päivänä laittaa nenän toisen kerran sateeseen niin täytyy tunnustaa että se alkaa jo vähän ärsyttää.
Monta päivää jatkuva sade, olipa se sitten rankkasadetta tai rauhallisempaa, on aika masentavaa. Koirat pitää kuivata jokaisen ulkoilun jälkeen ja vaikka kuinka kuivaisit ja pyyhkisit niin kuraa tulee sisään joka tapauksessa. Ulkovaatteet ovat märkiä, sisällä haisee märkä koira ja imuroida saisi kahdesti päivässä. Oikein erityisen masentavaa se on marraskuussa kun on muutenkin pimeää ja yleensä aika kylmää. Sade tekee säästä vielä entistäkin synkempää.
Kesällä sade on tietysti tervetullutta kastelijana. Muistan yhden kesän kun oli niin pitkään kuivaa että koivujen lehdet alkoivat kellastua ja ruoho ei enää näyttänyt vihreältä, vaan enemmän kulottuneen keltaiselta. Siitä on sen verran aikaa että muistot ovat voineet vähän värittyä, mutta sen muistan että silloin odotettiin sadetta ihan todella.
Olen ajatellut että kesäsään ihanne olisi minulle sellainen että lämpötila liikkuisi +20-25C asteessa ja välillä nousisi ylikin. Muutamana yönä viikossa saisi tulla vettä läpi yön niin että aamulla sade taukoaisi. Tällaistahan oikeasti tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos saisin valita itselleni lomasään niin se olisi tuollainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti