Täällä etelässä joulu oli musta. Minä surin sitä jo ennen joulua ihan itkuksi asti, mutta niin siitä silti selvittiin. Joululoman ulkoilut ovat jääneet kyllä anteeksiantamattoman vähäisiksi. Lapsikin reagoi kun ei ulkoilla tarpeeksi. Kiusaa koiria ja häärää levottomasti. Jotenkin vaan alitajuisesti olen halunnut sulkea ulkomaailmalta silmäni ja käpertyä vaan sisälle viettämään joulua. Pitäisi opetella katsomaan maiseman kauneutta sellaisena kuin se on, mutta varsinkin joulun aikaan se tuntuu TODELLA vaikealta jos sää on kuin Mordorin lokakuu (kuten joku tuttuni asian ilmaisi).
Tänään iltapäivästä käänsin kuitenkin katseeni pihalle kun pilvet väistyivät ja taivas oli melkein täysin sininen. Saatiin ihailla auringon laskua varmaan juuri ennen lumipilvien tuloa. Se piristi mieltä kummasti. Jos ei lunta niin edes aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti