Luonnon päivä 2017

Tänään liputetaan Suomen luontoa. Meilläkin nostettiin aamulla lippu salkoon sormet kylmästä kohmeina. Samalla saa luvan loppua tämän kesän viirikausi. Aamusta vielä aurinkokin paisteli, mutta minä vedin jo kevyesti topatun takin päälle ja lapsella oli välikausihaalari. Jonkunlainen kaulaliina olisi myös ollut hyvä.

Kun luonnon päivä, liputuspäivä Suomen luonnolle julkaistiin facebookissa siellä alkoi sadella kyynisiä kommentteja luonnon tuhoamisesta ja siitä ettei tällä maalla kyllä ole mitään liputettavaa ennen kuin vanhojen metsien hakkuut ja arvokkaiden luontokohteiden tuhoaminen loppuu.
Varmasti meillä on todella paljon parannettavaa, sitä en kiellä. Minä en liputakaan sille mitä luonnolle on tapahtumassa vaan sille että meillä edelleen on kaunista ja melko puhdasta luontoa. Liputan siksi että arvostan sitä mitä meillä on ja haluaisin sen säilyvän ja joltain osin myös palautuvan muiden eläinlajien käyttöön koskemattomampana. Meillä luonnossa saa kulkea melkoisen vapaasti ja sen antimet ovat jokaisen käytettävissä kunhan muistetaan yhteiset pelisäännöt. Tätä ei monessa maassa pysty tekemään.

En väitä että meidän luontomme olisi jotenkin hienompaa tai arvokkaampaa kun vaikka Afrikan tai Austaralian luonto, mutta ei se myöskään ole sen huonompaa tai vähemmän hienoa. Minulle se on kuitenkin kaikkein rakkain. Sitä haluan kertoa nostamalla tänään lipun salkoon.

Telttailua

Onpa mennytkin häpeällisen pitkään edellisestä postauksesta, mutta ei anneta sen häiritä. Tai sen ettei minulla ole tähänkään postaukseen liittää kuvaa (en ottanut itse kuvia enkä ole saanut vielä telttailukuvia mökkireissulta.

Olen tänä kesänä löytänyt ulkona nukkumisen ihanuuden. Lapsena nukuin usein kesäisin öitä pihalle pystytetyssä teltassa tai mummon ja vaarin luona myös aitassa jossa oli pilkkosen pimeää, ovi oli raskas ja hiiret rapisivat katossa. Se oli melkein jo liian jännittävää, mutta niin siellä vaan nukuttiin.

Lapsuuden jälkeen olen nukkunut omalla rippileirilläni Kuhmossa yön teltassa ja toisella leirillä samassa paikassa laavussa, yhden yövaelluksen riippumatossa, kaksi yötä pihalla riippumatossa ja yhden omalla laavulla. Kuusi yötä 15 vuoden aikana! Aika onnetonta, jos miettii lähtökohtiani.

Tänä kesänä olen kuitenkin kunnostautunut vähän paremmin. Ostettiin alkukesästä teltta jonka mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessani kesäkuussa. Laskin että olen nukkunut tuossa teltassa tänä kesänä yhteensä yhdeksän yötä. Ja uskokaa taikka älkää uskoko, mutta en ole nukkunut yhtään sisäyötä koko kesässä yhtä hyvin kuin ulkona. Raskausmaha alkaa jo painaa ja tehdä esimerkiksi kyljen kääntämisen aika tuskaiseksi. Sisällä saatan myös pyöriä sängyssä ja ravata vessassa kahdesti tai kolmesti yössä. Tehtassa heräilin suunnilleen kerran yössä tarpeilleni ja kerran kääntämään kylkeä.

Sen verran pitää hifistellä että minä en suostu nukkumaan teltassa ilman hyvää patjaa. Minulla on joka yö ollut jonkinmoinen sisältä kannettu patja teltassa. Kosteuden takia olen kuitenkin alkanut pohtia olisiko järkevää hommata ihan kunnollinen ilmapatja. Se olisi helpompi kuivattaa. Tavalliset patjat ovat parin yön jälkeen pohjasta litimärkiä jos niitä ei saa joka päivä nostettua pystyyn kuivumaan. Haluaisin kyllä ihan ehdottomasti vielä tänä kesänä joitakin öitä viettää teltassa.

Erityisen kätevää oli kun viritettiin vielä teltan eteen laavukangas. Teltassa on todella pieni "eteinen" johon voi jättää vaikka kengät ettei tarvitse ottaa niitä sisään tai jättää säiden armoille. Se on kumminkin niin pieni ettei teltasta voi ryömiä ensin eteiseen ja siitä ulos. Mahani kanssa en oikein tahdo taipua avaamaan ulompaa vetoketjua. Kun viritettiin laavukangas teltan yläpuolelle eteen niin jätin koko eteisvetskarin sulkematta eikä vesi silti päässyt sadesäälläkään telttaan sisään.

Virtuaalisukellus elämään metsässä

Nyt tulin ihan vaan hehkuttamaan erästä toista blogia. Aleksi Kallioja oli minulle ihan uusi tuttavuus kun jotain kautta (luultavasti Facebookin) törmäsin hänen blogiinsa. Olen lopulta todella laiska seuraamaan blogeja. Lähiömutsia seuraan aktiivisesti ja muita aika pitkälti vain satunnaisesti. Aleksin Blogi kuitenkin tempaisi heti mukaansa. Blogi on minusta jotenkin sekava käyttää, mutta sisältö tempaa mukaansa.
Ensimmäinen päivitys alkaa näin

Tasan vuosi sitten jännitin tulevaa päivää enemmän kuin mitään mitä olin aiemmin elämässäni kohdannut. Olin suuren seikkailun kynnyksellä valmiina kohtaamaan itseni ja haasteet jotka odottivat Nuuksion siimeksessä. Tavoitteenani oli lähteä tutkimaan kuinka tapani nähdä ja kokea ympäröivää mailmaa muuttuu kun kaikki tuttu ja turvallinen riistetään ja oma mieli viedään kohti sietokykynsä äärirajoja. Vietin kuukauden metsässä asuen vain välttämättömimmät  tarvikkeet mukanani.  Vailla yhteyksiä ulkomaailmaan, ilman juoksevaa vettä, niukalla ravinnolla ja vain varusteilla jotka mukanani jaksoin kantaa.

Siinäpä tuon blogin idea. Upeita kuvauksia metsän tunnelmista, luontohavaintoja, kauniita kuvia, kuvausta ihmisen luonteesta ja yksinäisyydestä sekä ihan vaan tajunnan virtaa. Välillä aika synkkääkin, mutta omalla tavallaan upeaa.

Toisaalta kadehdin hurjasti tällaista hanketta, mutta toisaalta tiedän että minusta ei saman tasoiseen eräilyyn olisi. Tämä kuitenkin sytyttää kipinän ulkona yöpymiselle ja retkeilylle. Vaikka sitten vaan sinne omalle laavulle.
Nyt haaveilen siitä että joskus vuoden-parin päästä todella tehtäisiin perheenä yöretki jonnekin. Vanhempi lapsi on silloin tarpeeksi iso että voidaan hyvin kävellä jo vähän matkaa ja nuorempi tarpeeksi pieni (ainakin ensi kesänä) että hänet jaksaisi vielä kantaa sen pari kilometriä jonnekin sopivalle laavulle tai nuotiopaikalle.
Muistan itse vieläkin miten äitini kanssa retkeiltiin ihan talon vieressä metsässä. Etsittiin sopiva "tasainen" telttapaikka ja aamulla huomattiin että teltta oli kauniisti valunut jalkopäämme suuntaan jonkun matkaa. Se oli kiva yöretki ja haluan ehdottomasti tarjota omille lapsilleni samanlaisia kokemuksia ja ainakin kylvää siemenen josta toivon joskus kasvavan innon luontoon, uskalluksen liikkua siellä ja ymmärryksen erilaisista luonnon ilmiöistä. Ja etenkin suvaitsevaisuutta luontoa kohtaan. On hyttysiä ja öttiäisiä ja ne ovat kiusallisia, mutta ne kuuluvat asiaan, susia ja karhuja liikkuu metsissä, mutta ne pelkäävät enemmän meitä kuin me niitä ja ainakaan mitään yleistä vainoa ne eivät ansaitse vaikka toisaalta kuvittelen ymmärtäväni myös tuon pelon ja vihan näitä eläimiä kohtaan. Silti nekin ansaitsevat tilaa elää. Haluaisin myös että lapseni oppisivat minua paremmin näkemään kaikkien säiden ja vuodenaikojen kauneuden ja mahdollisuudet. On tässä tavoitetta kerrakseen. Ja silti lapset lopulta itse päättävät kuinka haluavat asennoitua asioihin.

Kiitos kesäkuu

Muovinen kasvihuone parvekkeella

Kesäkuu on todella ollut melkein kuin unelmien täyttymys. Juuri tätähän minä tilasin, lämpimiä päiviä ja sadetta öisin ja ehkä parina päivänä viikossa. Helteisiä päiviä on ollut vain pari, mutta oikeasti kylmä ei ole ollut kertaakaan eikä ulkokukkia ole pahemmin tarvinnut kastella. Nyt parin viileämmän päivän jälkeen kaipaan kuitenkin taas aurinkoa ja lämpöä. Tomaatit joille vihdoin sain parvekkeelle kasvihuoneen kaipailevat sitä varmasti myös. No huomiseksi on luvattu lämpimämpää vaikkakin pohjoistuulta, mikä tietysti kylmentää sään tuntua huomattavasti. Pohjoinen tuuli ei kuitenkaan satu meillä parvekkeelle eikä muutenkaan pahasti takapihalle, joten ehkä huomenna vietämme aikaa siellä :) Huomenna tulee myös lettukestivieraita. Pitää tänään vielä iltapuhteeksi ottaa rätti ja käydä pyyhkimässä siitepölyt laavulta sekä viedä sinne kärryllinen puita. Huomenna ei ehdi kaikkea.

Oman pihan villejä ja vähemmän villejä yrttejä vesimeloonin kanssa.

Nukuttiin tytön kanssa viikonloppuna yksi yö teltassa. Tilattiin teltta, koska heinäkuussa on eräs tapahtuma jonka aikana olisi tarkoitus yöpyä telttamajoituksessa. Toki sisälläkin olisi nukkumapaikkoja ja välillä pidän itseäni pähkähulluna kun lähden raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nukkumaan telttaan, mutta lintujen laulu, aamujen raikkaus ja ylipäänsä ulkona vietetty yö houkuttelevat liikaa. Fyysisesti voi olla että vointi menee huonommaksi, mutta henkinen puoleni huutaa nyt juuri tällaisia kokemuksia ja aion yrittää. Pakkaan kuitenkin mukaan ihan oikean patjan ja kunnon tyynyn. Teen oloni teltassa mahdollisimman mukavaksi. Toivotaan että tulee poutaisia päiviä että telttakosteita petivaatteita saa kuivatella päiväsaikaan.

Pirja kukki komeasti. Nyt kukinta alkaa olla jo ohi.

Rivitalo koiratarhan aidassa kelpasi sinitiaiselle. On siellä poikasiakin ollut kun hurja piipitys alkaa aina kun avaa tai sulkee tarhan oven. Myös lentoliikenne talomme editse tälle pöntölle on ollut todella vilkasta. Ihan muutaman minuutin välein joku suhahta jompaankumpaan suuntaan.

 Kokeilin päästä mattojen pesussa helpommalla. Liitin suopapullon suoraan autonpesuun tarkoitettuun vaahdottimeen. Hyvin vaahtosi. Tällä sai levitettyä pesuaineen tasaisesti märän maton pintaan ja siinä se sai ripistä ja rapista kunnes enimmät kuplat olivat kadonneet ja sitten vaan painepesurilla pesuaineet pois ja kirkkaat matot kuivumaan.
Harjan kanssa olisi saanut paremman tuloksen ja vielä paremman jos olisi paikka missä mattoja voisi liottaa ennen pesua. Mutta paremman puutteessa tämä sai nyt kelvata. Eikä se lopputulos nyt kovin huono edes ollut ;)

Johan oli säitä tänään

Johan on ollut sääpäivä. Aamulla paistoi kauniisti aurinko vaikka plusasteita oli mittarissa vai viisi. Sitten jossain vaiheessa aamupäivää ihan yhtäkkiä kuului ihan hirveä humahdus kun tuuli pyyhkäisi yli ja sem perässä tuli kaatosade jota jatkui korkeintaan 10 min, minkä jälkeen aurinko taas paistoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jonkun ajan päästä tuli yoinen samanmoinen, mutta vähän vähemmän dramaattinen puuska sateineen. Iltapäivällä sitten alkoi hirveä humina ja kun katsoin ulos niin rakeita tuli taivaan täydeltä keskeyttäen rastaiden lemmenpuuhat. minusta näytti että naaraalta meni halut kokonaan tuon kuuron aikana kun meni vaan karkuun. Ehkä kaksi-kolme minuuttia sejatkui ja sitten tuli ihan seesteinen hetki. Se oli kuitenkin vain hengenveto ennen kahta rankempaa raekuuroa. Loppupäivän on ohi kulkenut useita tuulen perässä tulevia sadekuuroja. Osa heikompia ja osa voimakkaampia.

Toissayönä taas satoi 12ml vettä. Tuo sade tuli tarpeeseen. Lumisateiden loputtua ei vettä oltukaan saatu ja maa alkoi olla vähän kuivaa ja siitepölyä alkoi olla vähän liikaa joka paikassa. Sade oli kyllä hyvin tervetullut. Nyt joutaisikin tulla taas vaikka helle (mutta tuskinpa se tähän hätään tänne joutaa).

Puutarhaostoksilla

Käytettiin viikonlopun lämpö hyödyksi ja käytiin lopulta puutarhaostoksilla ja kylvettiin ja istutettiin sormet mullassa.
Sunnuntaina aamu oli vielä niin kylmä että herneitä kylvettiin keväthaalari päällä, mutta iltapäivästä tarkeni kevyesti hihattomassa ja paljain varpain.

Tyttö sai syntymäpäivälahjaksi herneitä ja retiisiä, jotka kylvettiin viikonloppuna.

Nämä ruukut vaeltavat aina paikasta toiseen. Kaksi samanlaista. Viime kesänä toinen oli parvekkeella ja toinen portinpielessä. Nyt ovat vierekkäin (mutta kaukana toisistaan) nurmikon rajalla.

Orvokkikärry

En taas vaihteeksi muista nimeltä muita kasveja kuin Hopeaputous. Mutta tuossa korkeassa on todella kauniin sävyiset vaaleansiniset kukat (näkyy ylemmässä kuvassa)

Olen pitkään haaveillut pienestä suihkulähteestä tai purosta joka saisi lorista korvan iloksi. Nyt tuli heröteostoksena napattua mukaan suihkulähde sammakolla. Oli niin edullinen etten voinut vastustaa. Tosin aika äkkiä sammakko saikin jäädä pois kun huomasin että on paljon nätimpi ilman. Olisi ehkä kannattanut ostaa pelkkä pumppu.

Tomaatteja ostin aika montaa erilaista. En ole ihan varma tuliko kahta samaa otettua. Ne odottelevat että saadaan parvekkeen muovinen kasvihuone pystyyn. Kasvihuonetta oli kaupassa, mutta sen vaatimaa lavakaulusta ei. Muuten voisin pystyttää kasvihuoneen jo valmiiksi, mutta pelkään että ilman kaulusta tuuli vie sen mennessään.

Kesäkurpitsaa otin vihreitä sekä keltaisi. Kokeillaan kasvavatko ne meidän perunamaassa paremmin kuin perunat. 

Tulihan se kevät sieltä

Kun lämpimät lopulta saapuivat niin kevät on räjähtänyt ihan käsistä. Jos joku päivä vielä tulisi vähän vettä niin kohta saisi tehdä vihtoja. Ensimmäinen ruohonleikkuu suoritettiin viikko sitten.
Ihan kunnon helteisiä päiviä on ollut vain yksi, ehkä kaksi, mutta päivälämpötilat ovat silti pyörineet viikon verran siinä parinkymmenen asteen tuntumassa.

Minulta loppui nyt pitkä keikkaputki ja kun pikkuhiljaa alan taas laskeutua henkisestikin kotiin niin huomaan että jälleen kerran kevään kaikki kasvatustyöt ovat jääneet hoitamatta. Yhtään tainta en ole laittanut tulemaan ja joudun siis ostamaan valmiina kaiken. Tomaattia, kesäkurpitsaa ja auringonkukkia.
Herneet laitan tänään likoamaan ja kylvetään ne taas parvekelaatikoihin. Lapsi sai syntymäpäivälahjaksi retiisin siemeniä, joten retiisiä on myös tämän kesän kasvatuslistalla. Ja mikäpä sen helpompi kasvatettava :) Muistan itsekin kuinka lapsena kylvin omia retiisejä ja vaikka retiisi on aika kirkerä niin niitä syötiin kun olivat ihan itse kasvatettuja. Laitetaan perinteet kiertoon.

Tällä viikolla laitettiin jo takapihan riipputuoli paikoilleen ja ollaan lapsen kanssa annettu jalkapohjien maistaa auringon lämmittämää hiekkaa. Minulla on multaa kynsien alla ja mieli virkeä. Ihan saa ihmetellä miten lämpötilan nousu onkin saanut minut ihan toisenlaiseen vireeseen. Nautin kun saa kukkapenkin ohi kävellessään kitkeä muutaman vuodenputken ja ollaan levitelty uutta multaa kasveille. Uusia kukkapenkkejä tai kasvimaita ei tänä kesänä perusteta. Yritetään ottaa vähän kevyenpi kesä niiden suhteen. Minulla on tuolla vatsassa ihan oma kasvatusprojekti menossa ja vaikka pystynkin kantamaan vettä kasveille ja periaatteessa saan multasäkitkin liikkumaan ilman suurempia tuskia niin kyllähän se on jo hyvä alkaa ottaa vähän rauhallisemmin.

Nokkoset ovat jo ihan kerättävässä kunnossa.

Tänä keväänä oli tarkoitus panostaa tuohon meidän pieneen metsikköömme ja raivata sitä, mutta työkiireiden ja erilaisten reissujen takia se on jäänyt kokonaan. En ole pariin viikkoon edes käynyt laavulla katsomassa mikä siellä on meininki. Luultavasti alue on kielojen valloittama.

Pihan kielot ovat puskeneet itsensä maasta viikon aikana.

Kesän isoin istutusprojekti olkoon se että siirrettiin pala tuoksuvatusta alapihalta yläpihalle aidan viereen kasvamaan
näköesteeksi tielle ja naapurin pihaan. Ja onhan se kauniskatsella tiellä liikkujillekin.
Meillä kun aidan vierus on tupannut olemaan vähän ankea.

Toivotaan että puska viihtyy tuossakin vaikka on vähän
varjoisampi paikka (vaikka ei kuvasta uskoisi).

Sinililjojen kukinta alkaa olla loppusuoralla.

Pirjassa on jo hyvän kokoiset nuput.