Niille jotka eivät tiedä niin boulderointi on seinäkiipeilyä ilman valjaita, muutaman metrin korkuisilla seinillä. Turvallisuudesta vastaa paksu patja. Laji on kehittynyt alunperin kun kalliokiipeilijöille rakennettiin sisäharjoituspaikkoja talviajaksi. Nyt siitä on kuitenkin tullut ihan oma lajinsa.
En ole millään tasolla erityisen harjaantunut seinäkiipeilijä tai boulderoija, mutta ehkä kokenut aloittelija kuitenkin. Mitään kurssia en ole käynyt enkä kiipeile säännöllisesti, mutta kuitenkin sen verran että vähän jo tiedän miten homma toimii, muistan oman kengänkokoni kun vuokraan kengät ja osaan vähän katsoa reittejä sillä silmällä että mitkä ovat oman tasoisia. Ja tietysti pitäisi vähän enemmän kokeilla myös haastavia reittejä, mutta kun ne tutut mitkä pääsee on niin palkitsevia ;) No ei vaan kyllä sekin käy tylsäksi jos vaan kiipeää aina samoja jotka tietää pääsevänsä. Sen verran olen kartuttanut kokemusta että alan nauttia haasteista vaikka olen luonteeltani sellainen että tykkäisin mennä helpolla.
Kiipeily on selkeästi minulle sopiva harrastus. Ja nimenomaan harrastus. Kilpailemaan en ikimaailmassa lähtisi, enkä todellakaan pyri sille tasolle. Kiipeily on yksilölaji. Minä en ole joukkuepelaaja. Varsinkin boulderointi, missä ei käytetä valjaita tai tarvita valmentajia on sellaista että voi edetä omaan tahtiin ihan omassa rauhassa.
Minulla on helposti jumittuva kroppa. Selkä sekä niska-hartiaseutu on usein aika pahastikin jumissa. Näihin vaivoihin kiipeily tuntuu olevan todella tehokas apu. Siinä pääsee käyttämään koko kroppaa. pelkkä käsien ja jalkojen käyttö ei riitä. Minulle boulderointi on erityisesti kehon ja mielen hoitoa.
Kiipeilemään lähtiessä kannattaa huomioida pari juttua.
- Juomapullo. Laji on yllättävän rankka ja minulle ainakin tulee jano jo parin reitin jälkeen.
- Kunnon tuhti käsirasva. Mankka (magnesiumkarbonaatti), jota käytetään ehkäisemään käsien hikoamista ja parantamaan sormien pitoa, kuivattaa käsiä. Itse suosittelen tummelia tai vastaavaa todella rasvaista rasvaa. Kevyet ja nopeasti imeytyvät käsivoiteet eivät oikein toimi.
- Vaihtovaatteet, jos aikoo kiipeilyn jälkeen mennä vielä muuallekin kuin omalla autolla suoraan kotiin. Vaikka ei hikoilisi tai vaikka ei antaisi sen haitata niin kiipeilyn jälkeen vaatteet ovat ihan mankkapölyssä ja ne on ehkä ihan kiva vaihtaa puhtaisiin.
Tässä katsaus minun käymiini kiipeilypaikkoihin. Vaikka kritisoin osaa paikoista aika rankastikin niin kaikki ovat ihan kiipeilykelpoisia ja mihin tahansa voisin mennä uudestaankin. Haluan kuitenkin antaa rehellisen mielipiteeni paikoista sen perusteella mikä oli tilanne kun viimeksi kävin niissä. Kaikissa olen käynyt vuoden sisään.
BoulderSaimaa on se missä tutustuin lajiin ja voin sanoa että se on myös minun suosikkipaikkani, joka asettaa riman aika korkealle. Tämä on se paikka johon vertaan automaattisesti kaikkia muita kiipeilykeskuksia.
Tilat ovat siistit ja valoisat, palvelu on ystävällistä ja turvallisuusasiat otetaan vakavasti. Ennen sinne menoa pitää lukea ja allekirjoittaa turvaohjeet. Tämän voi kuitenkin tehdä netissä vaikka jo edellisenä iltana. Patjat ovat ehjiä ja yltävät kunnolla seinän viereen.
Vuokrakengät säilytetään tiskin takana, mistä pyydetään oma koko. Tämä toki vähän hankaloittaa jos ei vielä tiedä tarkasti kokoaan, mutta samalla saa apua oikean koon löytämisessä. Näin kengät pysyvät myös siistinä ja niitä varmasti huolletaan.
Reittejä ja seinäpintaa on reilusti ja sieltä löytyy kaikentasoisia reittejä ja seiniä. Tämä on se paikka jossa minusta on eniten valinnanvaraa eri tasoisille kiipeilijöille.
Lämmittelyä varten on hyvin välineitä ja oma tilansa.
Hänkki on lähin kiipeilypaikkani. Sen suurimpia miinuspuolia on epäsiisteys. Pukutilat vaikuttavat nuhjuisilta ja vähän likaisen oloisilta. Korkeammalle kiivetessä huomaa että ylempänä kaikki pinnat joilla ei liikuta aktiivisesti ovat paksun pölykerroksen peitossa. Värimaailmaltaan paikka on aika synkkä, mutta toisaalta tummilla seinillä eivät potkimisen jäljet näy niin pahasti. Väritys on myös paljolti makuasia. Minä pidän enemmän valoisasta.
Palvelua ja opastusta saa jos osaa kysyä ja se on myös kohtalaisen ystävällistä, mutta jos ei kysele niin ohjeistus jää aika vähäiseksi. Mitään erityisiä turvallisuusohjeita ei kerrota eikä lappuja allekirjoiteta. Patjat ovat paikoin rikki ja kannattaa katsoa vähän mihin astuu.
Kengät säilytetään lokerikossa josta voi itse sovittaa itselleen sopivat. Parit ovat kuitenkin yleensä yhdessä ja kenkiä riittää. Lämmittelylle on reilusti tilaa ja välineitä. Lapsille on oma seinänsä joka on sopivasti erillään ettei tarvitse niin huolehtia siitä että lapset juoksisivat kiipeilijän alle. Tämä on plussaa niin vanhempien kuin muiden kiipeilijöidenkin puolelta.
Reittejä on kohtalaisen runsaasti ja seinäpintaa riittää erilaisilla kallistuksilla. Yleensä ei joudu pitkään odottelemaan vuoroaan kun valinnanvaraa reiteissä on.
Saattajille tai lepotaukoja varten on lastenseinän vieressä hyvä oleskelutila, mistä voi seurata muiden kiipeilyä.
Tampereen kiipeilykeskus on ulkoasultaan aika lähellä Hänkkiä. Värimaailma on tumma ja paikka aika nuhjuinen, mutta kumminkin puhtaamman olopinen kuin Hänkki. Kaksi suurta miinusta olivat kengät ja kulkureitit. Kenkiä säilytetään laatikoissa jotka on kokomerkitty, mutta omaa kokoa valitessani löysin ainoastaan vasemman jalan kenkiä. Kokoa pienemmillä yritin, mutta niillä ei pystynyt olemaan ja jouduin siis kiipeämään yhtä kokoa liian suurilla kengillä (kiipeilykengän on parempi olla vähän napakka kuin liian suuri).
Paikka on rakennettu todella täyteen. Seinäpinta-alaa kyllä riittää, mutta koko ajan kulkiessaan tai seisahtuessaan saa olla valppaana ettei ole kenenkään alla. Osa reiteistä on rakennettu niin että siitä on mahdollista pudota suoraan kovalle lattialle jos huono tuuri käy. Näitä on kuitenkin onneksi vain pari. Reitit painottuvat enemmän haastaviin, mutta kyllä aloittelijallekin on ihan mukavasti kiivettävää.
Erillinen harjoitustila on plussaa. Siellä ei ole reittejä, vaan seinä täynnä otteita. Siellä on hyvä harjoitella tekniikkaa ja siellä on myös enemmän tilaa pysähtyä miettimään mistä kiipeää ilman että pitää olla silmät selässä.
Tämä on kiipeilypaikoista ainut jossa on silta, jonka alapuolella on reittejä. Ei sillä että osaisin niitä kiivetä :P
Kaikista paikoista tämä on ehkä minulle epämieluisin juuri tuon ahtauden takia. Tämä on kuitenkin ainut jossa pääsee kiipeämään myös valjailla korkeampia seiniä.
Rocklands on vasta rakennettu ja varmasti kehittyy pikkuhiljaa. Tila on pieni ja seinäpinta-alaa kohtalaisen vähän, mutta paikka on siisti ja valoisa. Henkilökunta on ystävällistä ja palvelu pelaa. Olin liikkeellä aika hiljaiseen aikaan, mikä voi olla osasyy, mutta apua ja rohkaisua sai pyytämättäkin.
Kengät olivat hyllyssä järjestyksessä ja sieltä löysi helposti omansa. Kiipeilemään tullessa pöydällä oli turvallisuusohjeet, jotka piti lukea ennen kuin meni ensimmäistä kertaa seinälle.
Minusta tuntuu että suhteessa reitit olivat aika vaikeita, mutta myös ihan helppoja aloittelijareittejä oli. Lapsille oli täälläkin oma seinä, samoin kuin Hänkissä.
Vaikka reittejä oli vähän niin niitä oli monenlaisia. Oli suoraan ylös nousevia, sellaisia missä kiivetään seinän päälle sekä sivusuuntaisia reittejä. Erilaisia kallistuksiakin löytyi.
Kun juttelin henkilökunnan kanssa niin heillä on suunnitelmia paikan ja reittien kehittämiseksi ja mahdollisesti myös mahdollisuus tulevaisuudessa laajentaa tiloja. Jään mielenkiinnolla odottamaan ja seuraamaan paikan kehitystä. Ja varmasti vierailen toistekin.
Reittien vähäisyydestä huolimatta nostan Rocklandsin heti BoulderSaimaan jälkeen vahvalle kakkossijalle.
Tuolla on aika kattava katsaus kiipeilysanastoon.
Jos tiedät tai sinulla on kokemusta eri boulderointipaikoista niin jaa toki kommentissa kokemuksesi. Minä käyn mieluusti katsastamassa eri kiipeilypaikkoja jos olen liikkeellä sopivalla suunnalla oikeaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti