Kävely 1 (kengät)

Plussaa 6,5C, aurinko paistaa ja lumet sulavat ihan silmissä. Linnut laulavat ja varis kantoi jo isoa risua nokassaan. Ilmeisesti pesän tekopuuhat mielessä. Minäkin sain linnunpöntöt puuhun viikonvaihteessa.

Viimeksi otinkin kävelemistä vähän puheeksi, mutta nyt omistan sille ihan oman postauksensa. Tai oikeastaan kaksi. Tarkoitukseni oli ensin kirjoittaa yleisesti kävelystä ja sivuta vähän kenkiä sekä askelmittaria, mutta kengistä tulikin niin paljon asiaa että kirjoitan askelmittarista myöhemmin erikseen.


Kävely on minulle omin liikunnan muoto. Olen todella huono pyöräilemään, ala-asteella tapettiin hiihtointo, en ole joukkupelaaja tai salilla rehkijä. Kävellessä ehtii katsella, kuunnella ja haistella ympäristöään ihan eritavalla (hyvässä ja pahassa).
Maalla asumisen hyvä puoli on se että ympäristö on kaunis ja siellä on kiva liikkua. Vapaata lääniä on viljelyajan ulkopuolella enemmän kuin riittävästi. Huonona puolena on se että jos täältä tahtoo päästä asioille on kyllä melkein oltava se oma auto. Täältä keskustaan on ihan inhimillinen kävelymatka, mutta jos pitäisi vielä jaksaa kävellä takaisinkin niin aika ja kunto kyllä loppuuvat kesken. Minulla on kuitenkin tavoitteena tämän vuoden aikana kävellä keskustaan asti. Ehkä mies voi hakea sieltä sitten autolla ;) Katsotaan miten käy.
Minä uskallan väittää että kaupungissa asuvilla kertyy yleisesti enemmän asekelia kuin minulla. Ja että jos asuisin kaupungissa niin minunkin askelmääräni olisivat suurempia. Välimatkat ovat sen verran lyhyitä että kävely on ihan varteenotettava vaihtoehto siirryttäessä paikasta toiseen. Autolla kulkeminen on ruuhkien ja risteyksien verkossa ja parkkipaikkapulassa sen verran työlästä että kävely varmasti houkuttelee aina sään sitä suosiessa.

Olen viikon aikana tehnyt useampia tunnin lenkkejä ja todella nopeasti kroppa on taas tottunut kulkemiseen. Lapsi selässä tuo 10 kiloa lisäpainoa ja estää turhan hötkyilyn. Ja hyvä niin. Jos kävelen ilman lisäpainoa jaksan kaahottaa paljon pidemmälle, mutta tytön kanssa väsähdän todella nopeasti ellen ota rauhallisesti. Rauhallisella tahdiolla ehtii ajatella paremmin ja nähdä enemmän. Juuri asioiden huomaaminen on yksi suuri syy miksi kävely voittaa kaikki nopeammat liikkumistavat.
Yksi todella tärkeä tekijä kävelymukavuudessa on kengät. En puhu nyt tutkimuksista, vaikka niistä olenkin tietoa imenyt, vaan ihan omasta kokemuksesta. Joku muu voi kokea nämä jutut toisin.
Minulla on ollut tällä viikolla käytössä kolmet eri kengät. Numeroa liian suuret kuomakopiot, omaan jalkaan sopivat jäykät vaelluskengät ja ne minulle rakkaimmat, Feelmaxit.

Kuoma-tyyppiset kengät ovat aina olleet suuri suosikkini talvikengissä. Pitkä varsi ja lämmin kenkä tekevät lumessa möyrimisestä ja kahlaamisesta helppoa ja mukavaa. Niillä tarkenee myös seistä töissä pihalla lapsia valvomassa. Kenkä sujahtaa nopeasti jalkaan ja sen saa helposti potkaistua pois. Niiden vika on kuitenkin se että ne lonksuvat jaloissa. Ainakin jos koko ei ole juuri oikea. Olen oikein asiakseni seurannut ja jos kenkäni on liian suuri niin kipristän varpailla pitääkseni kengän jalassa. Se rasittaa jalkaa ja tekee kävelystä aika epämiellyttävää. Toinen iso juttu on se että vähänkään pidemmän matkan kävelyssä löysä kenkä hankaa ja se kuluttaa sukkaa sekä jalkaa. Rakkoja en ole saanut enkä usko noilla kengillä saavanikaan, mutta hankauksesta jää kyllä tunne kantapäähän. Näille kengille on se oma paikkansa lapsen kanssa peuhatessa ja päiväkodin pihalla seistessä, mutta kävelykengiksi niistä ei oikein ole.

Tällainen kaveri yllätti lentämällä ihan pään yli kun oltiin koko perhe kävelyllä viikonloppuna.

Vaelluskengät ovat yhden villasukan kanssa tai jopa ilman ihan riittävän lämpöiset talvikävelyyn. Ne pitävät vettä ja ne saa sidottua hyvin jalkaan. Tykkään niistäkin, mutta niiden kanssa joudun kiinnittämään paljon huomiota kävelytekniikkaan. Olen huomannut että kävely on paljon miellyttävämpää kun muistaa rentouttaa varpaat eikä jysäytä kantapäätä maahan. Varmaan liian suurien kenkien takia minulla on todellakin paha tapa kipristää varpaita. Joudun usein ihan tietoisesti rentouttamaan niitä kesken kävelyn. Vaelluskengillä isompi ongelma on kuitenkin tuo kantapään iskeminen ja jalan painopiste astuessa. Jäykkä pohja saa minut helposti iskemään jalan maahan suuremmalla voimalla ja kävelemään paino enemmän jalan ulkosyrjällä.
Kun olin kävelyllä vaelluskengät jalassa olin ihan ihmeissäni miten jalat väsyivät jo ennen puoltaväliä, mutta kun rupesin kiinnittämään huomiota siihen miten astun muuttui kävely huomattavasti kevyemmäksi. Jalkaa ei tarvitse jäykälläkään kengällä hakata maata vasten. Ei se varmasti ole terveellistäkään. Näilläkin kengillä voi kävellä niin että paino siirtyy askeleen aikana kantapäältä kohti ukkovarvasta. Sillä tyylillä kävelystä tulee miellyttävää ja jaksan kävellä paljon pidempiä matkoja.
Vaikka kenkä ohjaa tietyn tyyppiseen kävelyyn niin minusta jäykkäkään kenkä ei estä kävelemästä myös hyvin. Vaikka ilman kenkää/taipuisalla kengällä varmasti kävelisi paremmin. Olen aika fanaattinen paljasjalkaisuuden kannattaja.

Hattu päähän!

Feelmaxin paljasjalkakengätkin ovat olleet jo käytössä. Ne eivät ole talvikengät, mutta kun vaihtaa merinosukan paksuun villasukkaan eikä jää seisoskelemaan niin niilläkin tarkenee lumessa. Ainakin nyt kun lämpötila on liikkunut nollassa ja siitä ylöspäin. Suurin vika näissä on tällä kelillä liukkaus. Tänään oli kylätie jo sula ja Feelmaxit olivat juuri oikea ratkaisu, mutta kotitie oli vielä jäinen. Kannankin mukanani liukuesteitä jos näillä keleillä valitsen paljasjalkakengät. Tuossa yhdistelmässä huono puoli on se että kenkä taipuu nastan mukaan ja nastat tuntee koko ajan jalan alla. Niillä ei oikein olekaan hyvä kävellä kovalla alustalla. Jäisellä ja sohjoisella lumella ne ovat suuri apu ja minua ei lyhytaikaisessa käytössä haittaa nastan tuntu. Mieluummin nastat kuin se että lennän takamukselleni. Ja mieluummin Feelmaxit jos on vara kengissä valita. Kesän paljasjalkaisuutta odotellessa.
Säät suosivat nyt ulkoilua ja ainakin täällä päin tiet alkavat olla ihan mukavassa kävelykunnossa. Siispä tossua toisen eteen ;)