Vielä eilen tuskailin ja harmittelin kun on niin kalsaa ja vettä tullut monena päivänä, mutta tänään kaikki kyllä maksettiin korkojen kera takaisin. Tai voiko noin ajatella jos kyse ei ole sopimuksesta tai vaihtokaupasta vaan ihan siitä millainen sää nyt sattuu olemaan? Joka tapauksessa eilinen kyllästyminen ja harmistuminen on poispyyhitty ja tuskin muistan sitä enää. Oikeastaan on ollut ihan hyväkin että vettä on tullut. Kuiva k3evät on omalla tavallaan minusta vielä hankalampi. Kun tulee vettä ja nyt lämpöä, jonka lupaillaan jatkuvat pidempäänkin niin luonto röyhähtää hetkessä vihreäksi. Minä miestä jo varoittelin tekemään pian ruohonleikkurin keväthuollon. Voi nimittäin olla että viikonpäästä päästään jo leikkaamaan ruohoa.
Tänään oli kyllä niin ihana istua takapihalla ja haistella kuivan kangasmaan tuoksua. Meillä on siitä hassu piha että toisessa paikkaa on melkein soisen vetistä ja toisessa taas kuivaa ja hiekkaista. Auringon paahtaman mäntykankaan tuoksu linkittyy minulla todella vahvasti lapsuuden kesiin. Tuo hieman pölyinen tuoksu on tuttu ja turvallinen.
Iltalenkillä koiran kanssa tuoksu oli kasteinen ja kostea. Ehkä jopa hiukan tunkkainen, mutta ei mitenkään epämiellyttävällä tavalla.
Kuvat on otettu tässä ihan muutaman päivän sisään. Vetisimmät kuvat ovat edellisten rankempien sateiden jäljiltä perjantailta.
Voi sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa keväällä heittää sukat pois, käärii lahkeet ylös ja istuu aurinkoiselle nurmikolle. Ruoho kutittaa jalkoja ja tuuli hipsuttelee vielä talven jäljiltä rehottavia säärikarvoja (asialle voisi ehkä tehdä jotain lähiaikoina). Kimalaiset surisevat ja on jotenkin ihan kesä.
Ihanaa tämä oli siis sen jälkeen kun tajusin siirtyä pois aivan kusiaispesän vierestä ;)
Iltalenkillä koiran kanssa tuoksu oli kasteinen ja kostea. Ehkä jopa hiukan tunkkainen, mutta ei mitenkään epämiellyttävällä tavalla.
Kuvat on otettu tässä ihan muutaman päivän sisään. Vetisimmät kuvat ovat edellisten rankempien sateiden jäljiltä perjantailta.
Voi sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa keväällä heittää sukat pois, käärii lahkeet ylös ja istuu aurinkoiselle nurmikolle. Ruoho kutittaa jalkoja ja tuuli hipsuttelee vielä talven jäljiltä rehottavia säärikarvoja (asialle voisi ehkä tehdä jotain lähiaikoina). Kimalaiset surisevat ja on jotenkin ihan kesä.
Ihanaa tämä oli siis sen jälkeen kun tajusin siirtyä pois aivan kusiaispesän vierestä ;)
Syksyllä istutettu valkosipuli |
Lapsi tykkää mutustella ruohosipulia suoraan penkistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti