Mökkielämää ja piipahdun Kuopiossa

Olemme nyt käyttäneet miehen kesälomasta suunnilleen puolet siihen että ollaan oltu jollakin mökillä. Ensin pari viikkoa miehen mökillä ja sitten pari yötä minun isäni mökillä. Kuvasaalista on kertynyt aikas paljon ja samoin maristavaa ja ihailtavaa.

Auringonpalvoja

On se hauki!

Mustikkaa riitti

Suurin marinan aihe on tuo sää. Valitettavasti en ole päässyt yli siitä että minua harmittaa kun kesä ei ole kunniolla lähtenyt käyntiin ja kohta jo syksy kolkuttelee ovelle.
Minä pidän kyllä kaikista vuodenajoista ihan alkukevättä ja loppusyksyä lukuunottamatta. Niitä loskaisimpia ja rapaisimpia kausia siis. Se vaan että kesä antaa virtaa jaksaa pimeä loppuysyksy ja kohti talven vaaterumbaa. Lämpimän kesän jälkeen sitä oikeastaan jo kaipaakin syksyn raikkautta ja väriloistoa. Sitten kun lehdet ovat suunnilleen pudonneet puista niin alkaa lumen odotus. Maaliskuun tietämillä alankin jo taas haikailla puutarhahommiin, uimaan, tepastelemaan paljainjaloin pitkin pihaa ja nuuskimaan kukkasia. Nyt kun kesä tuntuu tavallaan jäävän väliin niin tuntuu ettei akuissa olisi kylliksi virtaa jaksaa pimeän talven yli. Jalkapohjat eivät ole päässeet pinttymään harmaiksi, iholla ei hehku auringon lämpö vielä illalla, en ole kaivanut kesäpeittoa kaapista enkä ole sheivannut sääriäni kuin satunnaisesti kuluneen kesän aikana.

Remonttiapulainen

Ja mitenkäs tämä liittyy mökkeilyyn? No se liittyy siihen siten että mökillä parasta kotiin verrattuna on telkkarin ja tietokoneen puuttumisen lisäksi järven läheisyys. On ihanaa kun kuumana kesäpäivänä voi vaan päättää hypätä veteen vilvoittelemaan. Voi uida ja polskutella kunnes kädet ovat ihan ryppyiset ja lihaksia särkee ja sen jälkeen saa kuivatella laiturilla auringonpaisteessa.
No nytpä me vietimme peräti kahtena päivänä aikaa mökin pikkuisella hiekkarannalla. Lapsen mielestä vesi oli kylmää, mutta minä olin päättänyt että on kesä. Ilma oli parin kympin tienoilla ja vesi samoin. Ei hirmuisesti tehnyt mieli rymytä vedessä vaikka ei sitä nyt kylmäksi voinutkaan sanoa. Meni enemmän kahlailun puolelle. Mukamas kesä. Pah. Mutta positiivisena puolena, mustikoita riittää!

Nyt laitetaan kyllä tilaukseen oikein kunnon kesäinen ja helteinen elokuu!

Ilta-aurinko leikkii järven pinnalla.

Kyllä se aurinko kaikesta huolimatta pääsi kimaltelemaan veden pinnassa.

Mutta siis siitä mökkielämästä vielä sen verran että tuo miehen mökki on melko moterni ja periaatteessa siellä on helppo mökkeillä pienenkin tenavan kanssa. On sähköt ja vesi juoksee järvestä. Telkkarikin siellä kyllä on, mutta sitä ei olla koskaan avattu, eikä avata. Anoppi puolisoineen katselee sitä aika paljon, ja se heille suotakoon, mutta minä menen mökille nimenomaan päästäkseni irti tuon kaltaisista laitteista.
Vaikka olenkin kova valittamaan niin oli tuolla aika hienojakin hetkiä. Kuten se kun istuu laiturilla auringossa huuhtomassa vastapestyä pyykkiä, vesi liplattaa, koira on pylly pystyssä puskassa ja saunanpiipusta tupruttelee savua.
Tai oletteko koskaan kokeilleet puhaltaa saippuakuplia tyynen järven yllä? Kuplat jäävät pomppimaan veden pinnalle ja kun on tilaa niin tuuli pyörittelee niitä uskomattoman pitkään ennen kuin ne puhkeavat. Kaunista on se.

Kaatosade

Sateen jälkeen

Myös todellinen kaatosade oli kokemuksena ihan hieno. Vettä tuli kuin saavista. Koko mökki kumisi ja ulkona pimeni. Lapsikin oli vähän ihmeissään.
Ampiaiset tekivät pesää keinun kattoon ja pesän edistymistä oli ilo seurata. Myös pari tyyntä ja todella kaunista aamua olivat ehkä koko kesän hienoimmat. Käytiin soutelemassa tunnin verran melkein tyynellä järvellä ja sain ihan uskomattoman hienoja kuvia aamu-usvasta.

Kesän projektina huussi sai sisämaalin.

Se oli se kaunis rantapäivä.

Isäni mökki onkin vähän alkeellisempi. Sähkö tulee aurinkopaneeleista ja vesi kannetaan ihan hartiavoimin. Lisähaastetta tuotti mökin ja pihan keskeneräisyys. Mutta valmistuttuaan se on varmasti myös hieno paikka. Sen suurimpia etuja tuohon toiseen mökkiin nähden on ehdottomasti oma rauha. Miehen mökin molemmin puolin on naapurit ja heillä molemmilla on koira. Tie kummallekin mökille kulkee aika läheltä meidän mökin takaa ja kaikki liikenne kuuluu ja tarvittaessa näkyy. Isäni mökillä taas naapuri näkyy kyllä osasta tonttia, mutta siitä ei kulje väkeä ohi ja matkaa naapuriinkin on sen verran että kumpikaan ei häiritse toistaan (ellei sitten naapuria häiritse kun liikenne kulkee hänen ohitseen :P ). Lisäksi talojen välissä on vielä vettä.

Pulkkilanharjulla menossa.

Kesäsää

 Kun nyt kerran reissunpäällä oltiin niin piipahdettiin samalla Kuopiossa syömässä Muikkuja matkustajasataman tuntumassa sijaitsevassa vanhassa merimieskapakassa Sampossa, joka on nykyään varsin viihtyisä muikkuravintola. Muikut on paistettu kunnon voissa ja ne eivät ole ihan niitä kaikista pienimpiä sinttejä. Ja ne pyrstöt! Niitä voisi syödä kuin sipsejä. Tyttökin söi oman muikkuannoksensa hyvällä halulla. Palvelukin pelasi paremmin kuin hyvin.
Sen verran voi kokemuksesta sanoa että jos tietää olevansa menossa tuonne niin kannattaa joko olla liikenteessä jo yhdentoista maissa kun paikka aukeaa tai sitten varata pöytä etukäteen. Kerran olen joutunut kääntymään ovelta kun paikka oli ihan täynnä.

Käveltiin vähän tuolla sataman tuntumassa ja kierrettiin kirkko joka on tällä hetkellä remontissa. Voin sanoa että Kuopio on ainakin noilta osin varsin viehättävä kävelykäupunki. Puistoja on paljon ja niitä on hoidettu huolella ja rakkaudella. Pienet rännikadut luovat ihan oman tunnelmansa ja yllätyin miten paljon siellä on säästetty vanhoja puutaloja. En ollut ensimmäistä kertaa Kuopiossa, mutta jotenkin en ole ennen tullut ajatelleeksi. Noiden rakennusten kunto on kaikenlisäksi uskomattoman hyvä. Ihan toista kuin Hämeenlinnassa. Onhan sielläkin toki vanhaa kunnostettu ja säästetty, mutta ei näitä kahta voi verratakaan. Oikein harmittaa oman kotiseudun tilanne kun näkee miten asiat voisivat olla.
Voin suositella kyllä lämpimästi kävelyretkeä Kuopioon kauniina kesäpäivänä. Ruokapaikoiksi uskallan suositella Sampoa ja isäni kertoi hyvää paikasta nimeltä Mustalammas. Itse en ole käynyt, enkä siksi osaa sanoa enempää. On kuulemma oikein Michelin tähtiä saanut, mutta siihen nähden varsin edullinen ruokapaikka. Jos joku on käynyt niin kertokaa ihmeessä kokemuksia!

Paluumatkalla pysähdyttiin sitten Pulkkilanharjulla Reimarissa. Ei syöty muuta kuin jäätelöt, joten ruuasta en osaa sanoa mitään. Uskallan kuitenkin noin lyhyellä pysähdyksellä sanoa että paras anti paikassa oli maisema. Itse paikka ei ole erityisen viehättävä, jos nyt ei luotaantyöntäväkään. Vessassa haisi vanhalle rakennukselle ja koppi oli niin pieni että sinne piti peruuttaa sisään ja minunkin joka on vain 150cm pitkä enkä omista kovin komeaa vatsaa oli oikeasti hankala mahtua koppiin sisälle. polvet ottivat oveen kiinni. Oli paikka kuitenkin kohtalaisen siisti ja tosiaan en tiedä vaikka ruoka olisi miten ihmeellistä. Mutta jos on ajamassa ohi ja siltä tuntuu niin ei tuo nyt mitenkään huono pysähdyspaikka ole

Pulkkilanharjulla Reimarin parkkipaikalla.