Se että emme olleet leikkaamassa ruohoa on ollut paitsi niittykukkian, myös kimalaisten ilonaihe (jos kimalaiset nyt voivat iloa tuntea). Puoli nurmikkoa oli nimittäin täynnä valkoapilaa. Sen tuoksu levisi koko pihaan ja täytyy sanoa että se jon mikä on kotoinen kesätuoksu.
Nyt tuo apilaviidakko on kuitenkin kesytetty. Ruohoa ajaessa leikkuri meni tukkoon niin monta kertaa etten jaksanut laskea. Lopulta en saanut sitä enää ollenkaan käyntiin. Siinä vaiheessa hätyytin miehen hoitamaan työn loppuun. Tapani mukaan halusin kuitenkin että kimalaisten ja minunkin ilokseni säästetään muutamia apilamättäitä. Tämän pihan kukkaloisto perustuu kuitenkin pääosin niittykukkiin, vaikka istutettujakin kukkia ja puskia löytyy ihan riittävästi hoidettavaksi.
Projektini lisätä askelmääriä on käynyt vähän huonosti. En edelleenkään pääse useimpina päivinä lähellekään sitä 10 000 askeleen tavoitetta johon pitäisi pyrkiä. Ruohon leikkuusta niitä askelia tulee ihan mukavasti. Olen ihmetellyt ihan miten olenkin tänä kesänä innostunut leikkaamaan ruohoa! Se on oikeasti mukavaa! No meillä on vetävä leikkuri niin työntämiseen ei tarvita voimaa. Pääasiassa se on leikkurin perässä kävelemistä ja oikeaan suuntaan ohjaamista. Jyrkimmissä paikoissa pitää kyllä oikeasti työntääkin. Jos tuon koko pihan ajaa itse niin siitä tulee arviolta 4000-5000 askelta. Ihan hyvä saldo ihan vaan kotipihalla ;) Voi jos tämä into jatkuisi talven lumitöihin. Mikäli talvella nyt saadaan lunta (pessimisti)...
Kukkapenkkikin on muuttunut viidakoksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti