perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kotipihan viidakko

Kun on pari viikkoa poissa kotoa niin pihalla ehtii tapahtua paljon. Kirvat ovat vallanneet useampiakin kasveja, ruoho oli kasvanut räjähdysmäisesti, seinän välissä asuvat kimalaiset ovat lisääntyneet hurjasti ja seinänvierellä käy aikamoinen kuhina, kukkapenkki on mennyt ihan länään kun kukaan ei ole ollut seuraamassa tarvitseeko se tukea ja linnunpoikaset ovat lähteneet pesästään. Perunoissa on pitkät varret ja kurkuilla ja tomaateillakin on toivoa jos elokuussa tulisi lämpimiä ja mielellään syyskuussakin jonkun verran. Tällä välillä onkin kuulemma tullut ihan mukavassa suhteessa vettä ja aurinkoa. Naapuri jonka pyysin kastelemaan kukkia poissaollessamme kertoi että hänen ei ole tarvinnut pihalla tehdä käytännössä mitään. Sisäkukkien ja parvekkeen kasvien kastelu on riittänyt.

Se että emme olleet leikkaamassa ruohoa on ollut paitsi niittykukkian, myös kimalaisten ilonaihe (jos kimalaiset nyt voivat iloa tuntea). Puoli nurmikkoa oli nimittäin täynnä valkoapilaa. Sen tuoksu levisi koko pihaan ja täytyy sanoa että se jon mikä on kotoinen kesätuoksu.

Nyt tuo apilaviidakko on kuitenkin kesytetty. Ruohoa ajaessa leikkuri meni tukkoon niin monta kertaa etten jaksanut laskea. Lopulta en saanut sitä enää ollenkaan käyntiin. Siinä vaiheessa hätyytin miehen hoitamaan työn loppuun. Tapani mukaan halusin kuitenkin että kimalaisten ja minunkin ilokseni säästetään muutamia apilamättäitä. Tämän pihan kukkaloisto perustuu kuitenkin pääosin niittykukkiin, vaikka istutettujakin kukkia ja puskia löytyy ihan riittävästi hoidettavaksi.


Projektini lisätä askelmääriä on käynyt vähän huonosti. En edelleenkään pääse useimpina päivinä lähellekään sitä 10 000 askeleen tavoitetta johon pitäisi pyrkiä. Ruohon leikkuusta niitä askelia tulee ihan mukavasti. Olen ihmetellyt ihan miten olenkin tänä kesänä innostunut leikkaamaan ruohoa! Se on oikeasti mukavaa! No meillä on vetävä leikkuri niin työntämiseen ei tarvita voimaa. Pääasiassa se on leikkurin perässä kävelemistä ja oikeaan suuntaan ohjaamista. Jyrkimmissä paikoissa pitää kyllä oikeasti työntääkin. Jos tuon koko pihan ajaa itse niin siitä tulee arviolta 4000-5000 askelta. Ihan hyvä saldo ihan vaan kotipihalla ;) Voi jos tämä into jatkuisi talven lumitöihin. Mikäli talvella nyt saadaan lunta (pessimisti)...





Kukkapenkkikin on muuttunut viidakoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti