Oven toisella puolen: Miniloma Tammisaaressa

Mittari näyttää +25C, tuuli puhaltelee lempeästi ja aurinko paistaa. Mitä kaunein kesäpäivä. Radiossa uhkailivat/lupailivat että saattaa olla kesän viimeinen hellepäivä. Vähän haikeahan se ajatus on näin kylmän ja sateisen kesän jälkeen, mutta on se ajatus kääntynyt myös pikkuhiljaa syksyn toimiin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi saanut kesästä tarpeekseni.

Onneksi suunnittelimme kesän niin että miehellä oli parissakin pätkässä lomaa. Tehtiin pidennetty viikonloppureissu to-su Raaseporiin.Sää oli koko matkan ihana, meri tuoksui ja vesi oli lämmintä.
Ajatus matkasta syntyi kun Lähiömutsi kirjoitti ensimmäisen kerran omasta matkastaan Tammisaareen.

Yöpaikaksi olisimme halunneet varata huoneen Kvateret Sillenistä, mutta olimme liian myöhään liikkeellä. Sainkin sitten juuri ennen omaa matkaamme lukea lisää Lähiömutsin poppoon reissusta ja hekin olivat yöpyneet juuri tuolla ja kehuivat kyllä paikkaa. Harmitti ehkä vielä vähän enemmän, mutta ei onneksi paljon.

Meille yöpaikaksi valikoitui kapunginhotelli, josta varasimme pikkusviitin. Ulkoisesti hotelli oli menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ei mitenkään ruma rakennus. Pienehkö ja viihtyisä. Hotellissa oli silti omat puutteensa. Kaikkialla oli siistiä ja mukavaa, mutta moni pikkujuttu jäi häiritsemään. Huoneessa kalusteet olivat mukavat ja kodikkaat, mutta parista laatikosta puuttui kahva, olisin kaivannut vedenkeitintä huoneeseen ja ammeen tulppa vuoti. Tuo viimeisin oli ainut seikka joka oikeasti hankaloitti olemista.
Ravintolan puolella kattokruunuissa oli useita palaneita lamppuja, hedelmäsalaatti oli suoraan tölkistä kaadettu ja puuroa ei aamiaisella ollut tarjolla ja mies kaipasi lämpimien lihapullien ja nakkien kaveriksi sinappia. Aamiaiset olivat kyllä melko hiljaisia. Yleensä meidän kanssamme salissa istui ehkä yksi tai kaksi seuruetta.

Joka tapauksessa saattaisin suositella paikkaa jos ei olla hakemassa hotellielämyksiä vaan hyvällä sijainnilla olevaa siistiä yömajoitusta. Palvelu oli todella ystävällistä, alakerran ravintola La Vida, jota Lähiömutsikin kehui oli mainio ruokapaikka ja siellä tuli käytyä pariinkin otteeseen. Annoksista ei missään nimessä jäänyt näkäiseksi, lapsi huomioitiin hyvin ja ruokakin oli maukasta. Lohihampurilaisessa lohi oli ylikypsää, mutta niin se on mielestäni jokaikisessä ravintolassa missä lohta olen syönyt. Olen ajatellut sen johtuvan siitä että enemmän ihmiset valittavat jos lohi on jäänyt hieman raa'aksi. Pitäisi joskus vaan rohkaistua sanomaan ääneen joka kerta kun ravintolassa saa lohen joka on kuivakkaa. No tästä huolimatta annos oli maukas ja suosittelen tätä ruokapaikkaa vaikka et yöpyösikään kyseisessä hotellissa. Miehen kokoliha oli hyvin kypsennettyä ja kasvishampurilainen oli hyvin vuohenjuustoinen. Terassilla oli tilaa ja varjoa sekä aurinkoa. Me olimme syömässä aina heti ravintolan avautuessa klo 16, mutta kun illalla palailtiin hotellille niin terassi oli kyllä jo aika täynnä.

Perjantaina kävimme Hangossa pyörimässä aamupäivän. Harmitti vähän ettei sattunut uikkareita mukaan, sillä hiljainen ja todella pehmeä hiekkaranta houkutteli kovasti uimaan. Repussi hikoava lapsi olisi varmasti myös nauttinut päästessään vähän puljaamaan. Nyt tyydyttiin kuitenkin kiertelemään leikkipuistoissa ja kuljeksimaan kaupungilla. Syömässä kävimme satassa sijaitsevassa Nauti Bistrossa. No saihan siellä vatsansa täyteen, mutta suoraan sanottuna ei ollut mikään erityisen suuri makuelämys. Tilasin kanttarellipastan ja minusta tuntuu että annoksessa oli lähinnä ylikypsää pastaa, loraus kermaa ja kanttarelleja. Maustaminen oli unohtunut tyystin. Lapsi söi tomaatti-fetapastaa ja maistoin annoksen kulmasta. Se oli aavistuksen maukkaampi, mutta ei sekään mikään erityinen nautinto. Mutta vatsat saatiin täyteen ja maisema oli kaunis. Ehkä itse kävisin seuraavalla kerralla vaikka viereisessä pitsapaikassa jos tuonne osuttaisiin ruoka-aikaan. Se näytti varsin kutsuvalta.

Maisema Nauti Bistron terassilta.

Kun Hangosta "kotiuduttiin" takaisin Tammisaareen niin päätimme lähteä rannalle. Heti hotellin edessä tien ja puiston takana oli hiekkaranta joka ei edes ollut ihan tupaten täynnä. Veden lämpö yllätti minut täysin. Oli hauska kahlata lapsen kanssa mereen ja katsella kun pienet kalat uivat pakoon jalkojen edestä. Lapsi tahtoi kahtala veteen yhä uudestaan ja uudestaan. Ranta oli kohtalaisen siistissä kunnossa noin perjantaina iltapäivästä. Vieressä oli myös laituri jossa näytti ainakin olevan hyppypaikkaa ja tikkaita. Tuon pienen töttiäisen kanssa tyydyimme kuitenkin ihan hiekkarantaan. Vaikka en ole mikään rantalomailija niin olipa ihanaa kun sai vain olla ja nauttia auringosta, merestä ja perheestä ilman kiirettä minnekään.
Tuntuu että lapsen ruokailujen ja päiväunien kanssa on jatkuvasti vähän kiire. Luultavasti kiire on vain omien korvien välissä, mutta tuntuu että aina pitää ehtiä tehdä asioita ennen kuin on seuraava ruoka tai ennen kuin lapsella menee kuppi nurin kun väsyttää. Nyt sai vain olla. Lapsi oli nukkunut matkalla autossa, ravintola ja hotelli olivat ihan selän takana, laukussa oli varasose ja aika pysähtyi hetkeksi.

Tammisaaren vanhakaupunki ja vähän sen ympäristökin on todella kaunista kävelyaluetta. Autoja liikkui maltillinen määrä, kadut olivat kauniita ja kapeita. Taloja selvästi kunnostettiin ja niistä pidettiin huolta, vaikka muutamista olikin maali alkanut jo rapistua. Puistoja oli suunnilleen joka nurkan takana.
Meren läheisyys saa tällaiselle sisämaan asukille aikaan sellaisen tunteen kuin oltaisiin ulkomailla. Ruotsinkieli jota kuuli joka puolella lisäsi vielä tuota tunnetta. Ulkomaanmatka kotimaassa.
Enimmäkseen tosiaan vain käveltiin ympäriinsä. Etsittiin kivoja kahviloita, kuljestkeltiin eri katuja ja pysähdyttiin puistoihin leikkimään. Kirjaston yläpuoliselta mäeltä löytyi tuulimyllykin.

Lauantai vietettiinkin sitten pääosin Fiskanrssissa. Aurinkorasvat pintaan, lapsi kantoreppuun ja museoita kiertämään. Minua viehättävät paikat missä selkeästi voi haistaa historian. Ihan kirjaimellisestikin haistaa. rakastan vanhojen puutalojen tuoksua. En sitä tunkkaista hajua mikä tulee vastaan vaikkapa vanhoissa seurantaloissa jotka ovat talvet kylmillään vaan sellaista aittamaisempaa tuoksua joka tulee vanhoihin rakennuksiin joissa tuuli pääsee humisemaan nurkissa. En tiedä osaanko selittää tuota tuoksua niin että kukaan tietää mitä tarkoitan.

Kävelemistä Fiskarssissa on paljon, mutta kantoreppu oli ehdottomasti oikea valinta lapsen kanssa. Repun kanssa pääsi hyvin sisälle museoihin ja pystyi kulkemaan portaissakin. Kun alkoi tuskastuttaa niin tyttö pääsi myös välillä jaloittelemaan.

Ruokapaikkaksi valittiin Kuparipaja jossa otimme brunssin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Luulin ensin pettyväni kun jälkiruuista ei ollut kuin rippeet jäljellä kun pääsin siihen asti, mutta hetkenpäästä tulikin täydennystä ja sain maistella sekä raikasta smoothieta että suklaakakkua. Leipä oli todella hyvää ja maistui vastaleivotulta. Kuori oikein rapsahti suussa ja raparperi-sitruunajuoma oli hyvää.

Fiskarssin reissun päätteeksi päätettiin vielä käydä nopeasti pyörähtämässä Mustion linnanpuistossa. No nopeasti... Meni meillä siellä lopulta ihan iltaan asti ja olisin viihtynyt pidempäänkin. Oli ihanaa upottaa fiskarssin hiekkateillä väsyneet ja pölyttyneet varpaat viileään ruohoon.
Polkuja oli siellä ja täällä. Lummepolku joka kulki veden päällä oli ehkä oma suosikkini taikka sitten polku joka kulki rantaa pitkin lummepolun rinnalla. Oksat kaartuivat kauniisti polun ylle kuin holvikaareksi.
Puistossa oli kauniita ja vähemmän kauniita patsaita, hienoja rakenuksia mm. kulissilinna jonka luona lenteli valtava määrä suuria sudenkorentoja ja vanha makasiini. Sanoinkin miehelle että jos olisin kirjailija niin tahtoisin ehdottomasti tuonne kirjoittamaan.

Olisi ihana varata tuolta huone, saunoa, uida, kävellä puistossa, nauttia ravintoloista ja olla vaan. Kaipuu tuonne jäi ja on kyllä mahdotonta valita jos joskus tuonne suunnalle taas matkustetaan että tahtoisinko yötpyä Sillenissä keskellä Tammisaaren vanhaakaupunkia vai Mustion linnassa keskellä mitä rauhallisinta ja ihaninta puistoa.