Pilvinen, sateinen ja trooppisen tuntuinen päivä. Tuuli puhalteli varmaan itsensä loppuun jo alkukesästä kun nyt jaksoi vain juuri sen verran huokailla että sen huomasi.
Sade toi tullessaan tuoksut. En vain osannut päättää tuliko tuoksusta enemmän mieleen juhannus vai syksy. Sade vahvisti kukkien ja maan tuoksua ja tuo alle 20C ja kostea ilma olisi sopinut periaatteessa molempiin. Jos olisin sulkenut silmäni erään naapuritalon kohdalla jossa lämmitettiin puusaunaa olisin voinut hyvin kuvitella käveleväni juhannuksena pyyhe harteilla kohti rantasaunaa.
Lapsi järjesti tänään liikuntapuoleni. Kun tuo sateinen sää ei houkutellut pihalle pyörimään niin käytin hyväkseni pientä taukoa ja kokosin porukkani (lapsi ja kaksi koiraa) ja lähdettiin vaunulenkille. Lapsipa päätti melkein tasan puolivälissä heivata vaununreunalla roikkuvan itkuhälyyttimen virkaa tekevän Cobran radiopuhelimen pois kyydistä. En tietenkään huomannut sitä ennen kuin kotipihassa kun sitä olisi tarvittu. Noh piti pärjätä siihen hätään ilman. Kolusin koko huushollin läpi etsien paria yksinäiselle radiopuhelimelleni ja harmittelin kun toinen puoli ei tietenkään ollut päällä. Iltapäivästä sitten ei muuta kuin sama lenkki uudestaan. ja siellähän se puhelin köllöttelin "naama" maata vasten penkalla. Oli saanut aikapaljon sadettakin niskaansa, mutta niinpä roiskesuojattu laite toimii edelleen. ja kiitos lapseni, askelmittarissa on sittenkin yli 10 000 askelta tälle päivälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti