Ensilumi

Perjantain ja lauantain välisenä yönä se lupausten mukaan lopulta satoi. heräsin aamulla aikaisin, avasin verhot, sytytin kynttilät ja katselin kun valo pikkuhiljaa lisääntyi. Maa oli valkoinen ja puut myös. Kun lapsi heräsi ja katsoi ulos ikkunasta oli hämmsätys ja into uudest asiasta selkeästi havaittavissa vaikka pihalle päästyä uudet talvikengät ja outu valkoinen aina maassa hiukan epäilyttäviä.
Lämpötila on liikkunut siinä +1C ja -2C välillä. Yön lämpötiloista en osaa sanoa. Lunta on tullut aina välillä ja juuri nyt aurinko kurkkii pilvien raosta. Lumi toi kyllä mukanaan ihan uudenlaisen mielenrauhan ja hyvän mielen. Sen mikä on aina alkutalvesta kun lumi on uutta ja ihmeellistä tai kevättalven paukkupakkasilla kun auringon valo kimaltelee koskemattomilla hangilla. Nytkin koneella istuessa on päivänvalo ihan toisenlainen kuin ilman lunta. Vaikka istun selkä ikkunaan päin niin valkoinen valo heijastuu seinään ja kertoo että lunta on.

Lapsi rakastaa pulkkaa ja minä myös. Lapsi ei muuta tekisikään, mutta minulta loppuu kunto jo muutamien laskujen jälkeen. MIten sitä lapsena jaksoikin laskea niin ahkerasti. Onni on kyllä rinnepiha jonka sammalella pulkka kulkee huimaa vauhtia jo vähäisenkin lumen avustamana. Ja liukuri vielä lujempaa. Kyllä saa aikuista ihmistäkin lapsettaa kun on pulkka, mäki ja lunta ;)

Se tieto että lumi todennnäköisesti sulaa viimeistään viikonloppuna pois ja seuraavista lumista ei vielä ole tietoa ei saa nyt minua masentaa. Murehdin mustaa maata vasta sitten kun sen aika taas on.