Eläimellistä menoa

Muutamien päivien blogitauon jälkeen palaan taas teidän harvojen lukijoiden riesaksi.
Lämpötila on -1C ja aamulla näytti satavan jotain veden tapaista, mutta nyt tulee lunta.
Sellainen sää missä on hyvä tehdä kevyt lompostelukävely jonnekin, mutta mikä tahansa ulkoliikunta saa hien nousemaan pintaan.
Tai no... Vika lienee varusteissa.

Pahoittelen edelleen kuvien kokoa. Laiska on laiska ja kotiäitidillä on aina kaksitoista juttua mitä pitäisi tehdä niinä hetkinä kun lapsi nukkuu. Eli en jaksa ruveta yksitellen muokkaamaan kuvien kokoa jollais Paintilla tms.
Ehkä otan asian taas joku päivä puheeksi miehen kanssa. Jospa hän saisi tuon virustorjunnan tajuamaan että se ohjelma mitä hän on lataamassa on oikeasti ihan ok.

Nyt kun on pahoittelun alkuun päästy niin pahoittelen myös jälleen kirjoistusvirheiden määrää. Samasta syystä kuin en ehdi mukamas kuvia pienentää en aina ehdi kunnolla tarkistaa tekstiäni. Toki fiksu julkaisisi vasta kun on ehtinyt oikolukea, mutta minulla on aina suuri tarve tuottaa nimenomaan mahdollisimman reaaliaikaisia päivityksiä esimerkiksi suon sään osalta.

Viimeksi tuskailin koirien ja itseni kanssa. Nyt on taas se kriisi selätetty. Välillä pitää käydä pohjalla hakemassa vauhtia uuteen nousuun.
Käytiin sunnuntaina miehen, lapsen ja koirien kanssa kävelyllä. Tässä lähellä on paikka johon mielessäni leikilläni visioin meille ihan itse rakennettua taloa (ei tule tapahtumaan, mutta ajatuksella on hauska leikkiä). Se on kolmisen kertaa suurempi pläntti kuin meidän nykyinen tonttimme. Metsäinen kolmio joka rajautuu kahdelta sivulta peltoon ja yhdeltä tielle. Tien puolella on maa-aineksista joko itsestään noussut tai luonnon muovaama kumpu joka toimi täydellisenä näkö- ja äänisuojana pihalle.

Alkumatkasta mies tuskaili koirien kanssa ja minä työnsin vaunuja. Sitä kuitenkin kaipaa välillä sitä että saa kävellä työtämättä jotakin edellään. Olikin yllättävän vapauttavaa kulkea välillä koirien kanssa miehen työntäessä vaunuja.Vaihtelu virkistää.
Lenkki oli kaikin puolin mukava ja pitkästä aikaa useamman kilometrin mittainen.
Teki varmasti hyvää koko perheelle.

Osallistuin sunnuntaina myös valtakunnalliseen pihabongaukseen. Eli vahtasin tunnin verran ikkunasta millaista väkeä meidän lintulaudalla pyörii. Olihan siellä. Viherpeippoja, pikkuvarpusia, tinttejä ja fasaanikin. Oli ihan hauskaa, mutta parempi kiikari voisi olla kiva.

Ruokintapaikalla on ruuhkaa.

Orava on syönyt täällä

Tikan tekosia

Näin kulutetaan koirien energiaa.