Juhannusajatuksia

Niin se sää vaan jatkuu epävakaisena. Lämpötila on keikkunut 10-15 plusasteen tienoilla. Välillä tuulettomassa paikassa on hyvinkin lämmin ja sitten taas pilvisenä hetkenä tai tuulen armoilla kaipaisi melkein lapasia käteen. On ollut sadetta ja on ollut paistetta. Pihakukkia en ole pahemmin kastellut kun tuntuvat olevan jo sateen ansiosta hyvin kosteassa mullassa muutenkin. Muutaman kerran viikossa olen kiertänyt niitä ja antanut vettä tarpeen mukaan.
Tänä keväänä en ole tuskastunut sateesta vaan tuosta tuulesta. Olette ehkä huomanneetkin... Sadetta ei ole ollut liikaa ja se on nostanut kesän tuoksuja esiin ja raikastanut ilmaa. Oikeastaan olen nauttinut viimeaikaisista sadepäivistä. Se varmaan tekee paljon kun sadepäiviä ei ole ollut montaa putkeen. On ollut yksi tai kaksi märempää päivää ja sitten taas kaunista.

Liekö aika kullannut muistot kun minusta juhannuksen aikaan oli lapsena aina jo talviturkki heitetty ja ihan kesä päällä. Nyt parina vuonna on tuntunut että juhannus on vietetty enemmänkin toukokuun alkupuolen säässä. Ei tulisi mieleenkään että vuodentakaisessa +4C asteessa olisi lähtenyt kieriskelemään alasti viljapeltoon (en tosin tehnyt tätä lapsenakaan, mutta juhannustaikoihin se liittyi jotenkin).

J. P. Ahosen Villimpi pohjola

Juhannuksen aikaan on vanhankansan mukaan ollut syytä välttää aloittamasta töitä joiden pitäisi edistyä pitkäkestoisella puurtamisella. Myöskään monet juhannuksen aikaan istutetut kasvit eivät kasva kunnolla. Lukuunottamatta kaaleja, lanttua ja tupakkaa. Kaskinauriitkin on istutettu juhannuksen alla niin on saatu hyöty juhannuksen elinvoimaisesta kasteesta. Ettäs tiedätte.

Minulla juhannukseen kuuluu vahvasti koivuvihdat, sauna (savusauna jos mahdollista) ja yhdessä olo sukulaisten kanssa. Joulua vietän mieluusti pienelläkin porukalla oman perheen kesken, mutta juhannus ei jotenkin tunnu juhannukselta jos on vaan oma perhe paikalla ja ollaan kotona tai mökillä.
Lapsesta asti olen pitänyt juhannuksesta. Kokolla on paistettu makkaraa ja joskus on nukuttu vaarin latoon pystytetyssä teltassa (olisiko luvattu sadetta ja suojakangasta ei ollut vai miksi teltta mahtoi olla ladossa?) ja silloin on nähnyt sukulaisia. Minusta oli lapsena hauskaa kun tuli ihmisiä ja aikuisetkin tekivät yhdessä lasten kanssa hauskoja juttuja (kuten olivat kokolla tai uimassa ja veneilemässä). Jos pitäisi valita vain yksi juhla jota vuoden aikana juhlisi niin saattaisin jopa valita juhannuksen ja panostaa siihen sitten oikein kunnolla. Joulusta luopuminen voisi kyllä olla myös aika hankalaa, mutta se on niin vahvasti kristinuskon värittämä lauluineen ja tähtineen. Juhannus on enemmän minua viehättävä pakanajuhla.