Hakoisten linnavuori

Eilen nousi lämpötila sitten karvan vajaaseen +25C. Pilviä riitti koko päivän. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Se ei kuitenkaan lämpötilaa tuntunut paljon hetkauttavan suuntaan tai toiseen (paitsi tietysti suorassa auringonpaisteessa). Sitä ei tehnyt myöskään tuuli, joka puhalteli aika reippaana, mutta lämpimänä.
Tehtiin hyvän sään kunniaksi pitkästä aikaa retki Janakkalan Suurisuolle. En kuitenkaan ottanut kameraa mukaan, vaan halusin nauttia suosta nyt ihan ilman että uhraisin ajatustakaan blogitekstille siitä. On kuitenkin ihan käymisen arvoinen paikka jos soista pitää. Mitään hirmuisen pitkiä reittejä siellä ei ole, mutta sinne on saatu pieni opaslehtinen josta voi lukea tietoa eri lajeista sekä suotyypeistä mitä tuolla esiintyy. Eli rauhalliseen lomposteluun varsin mainio paikka. Kirjoitan siitä ihan oman tekstinsä myöhemmin.

Tänään on sitten ollut aika sateinen päivä. Sopii näin vaihteen vuoksi. Ei tarvitse kastella ulkokukkia ja saa hyvällä omallatunnolla roikkua myös sisällä. Mitä nyt kävin vähän keräämässä nokkosia raviolin täytteeksi ja lapsi sai puuhata terassilla (siitä tulee mahdoton riiviö jos ei pääse ulos). Lämpötila nyt puolenpäivän jälkeen +16C.

______________________________________________________

Ulomman varustuksen alueelta otettu kuva vuoresta.

Käytiin toukokuun puolenvälin tienoilla retkeilemässä Hakoisten linnavuorella. Linnavuori on tasalakinen ja jyrkkäreunainen kalliomuodostelma joka näkyy hyvin myös Helsinki-Tampere moorritielle. Vuorelle on keskiajalla rakennettu puinen linnoitus. Vuoren alaosassa on ollut ulompi varustus, jonka sisäpuolella on ollut ainakin kaivo. Vaikka kaivon paikka onkin tiedossa ja löydettävissä niin ei tuolla paikalla ole enää juurikaan nähtävissä merkkejä linnoituksesta. Mutta on silti hienoa ajatella millaista siellä on ehkä ennen ollut. Ja jo ihan ulkoilupaikkana on hieno.

Ennen vuorelle nousua kävimme kuitenkin hakemassa juomista läheisestä Laurinlähteestä Laurinmäeltä.

Hakoisten linnavuori sijaitsee Hakoisten kartanon yksityisillä mailla ja sinne ajetaan kartanon tietä myöten. Suora puiden reunustama hiekkatie on sen näköinen että sinne on helppo kuvitella hienot herrat ja neidit kärryineen ja hevosineen.

Vuorelle vievä polku on jyrkkä ja hyvin kapea. Sinne ei kannata lähteä kovin pienten lasten kanssa. Ainakaan niin että lapset saavat vapaasti kulkea. Nousu voi olla myös melko raska lapselle joka ei ole tottunut liikkumaan jyrkässä maastossa. Toisaalta liikkuvalle lapselle se voi olla jopa helpompi kuin aikuisille. Mutta kosteana kallio on liukas ja petollinen, eikä pahimmassa paikassa oleva kaide täysin suojaa putoamiselta. Se enemmänkin antaa tukea ja auttaa jos tasapaino meinaa horjua. Meillä tyttö oli repussa ja vaikka minulta meinasikin kunto loppua lisäpainon kanssa niin nousu kyllä kannattaa.

Orvokkeja ja voikukkia nousun varrella.

Huippu häämöttää jo.

Vuoren laki on tosiaan hyvin tasainen ja näyttää juuri siltä että sinne tekisi mieli levittää viltti ja istahtaa nauttimaan eväistä ja huikeista maisemista. Ehkä joku kesä teemmekin eväsretken vuorelle, kunhan tyttö on tarpeeksi suuri että jaksaa kiivetä ja ymmärtää olla menemättä ihan reunalle.
Vuori nousee n 50m ympäristöään korkeammalle ja sieltä pitäisi näkyä Hämeenlinnan Aulangolle ja jopa Riihimäelle asti. Vuorta ympäröivät viljelysmaat ovat kartanon omistuksessa. Alue on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla ja siellä ei saa tehdä suuria muutoksia, poimia kasveja tai muutenkaan vahingoittaa ympäristöä.

Kernaalanjärvi sekä kartanon kattoa.

Vuoren huipun kelopuut.

 Vuorella ja sen juurella kasvaa paljon erilaisia kasveja. Nyt bongattuja olivat ainakin saniaiset vuoren kyljessä, keväiset orvokit ja voikukat sekä valkovuokot. En ole mikään kasviasiantuntija ja retkestä on jo sen verran aikaa etten valitettavasti osaa luetella teille enempää, mutta jos kasvit kiinnostavat niin varmasti tuolla on katseltavaa.

Pyhän Laurin kirkko
http://www.janakkalanseurakunta.fi/tilat/pyhan_laurin_kirkko/

Vain keväällä voi nähdä näin montaa eri vihreän sävyä.

Vaahtera kukki

Hiidenkirnu vuoren huipulla.

Jos tulee yhtään pidemmän matkan takaa ja kunto vaan kestää niin suosittelen liittämään vuorireissuun myös käynnin Laurinmäellä. Siellä voi pistäytyä ainakin jo mainitsemallani Laurin lähteellä, joka on vanha uhrilähde, nähdä vanhan kievarin rauniot, Janakkalan suurimman männyn ja kiivetä näköalapaikalle josta on näkymä linnavuorelle. Lisäksi voi vierailla torpparimuseossa. Opastetuista käynneistä kannattaa katsoa kunnan nettisivuilta. Ilman opasta rakennukset on lukittu ellei menellään ole jokin tapahtuma. On paikka idyllinen vaikka rakennuksiin ei pääsisikään.

Teen jossain vaiheessa myös Laurinmäestä ihan oman postauksensa.

Vuoren juurella oli ötököiden tekemää taidetta kaatuneen puun rungossa.