Ohut lumipeite laskeutui mustan maan ylle. Nyt ei ole enää yhtään niin keväistä ja synkkää. Oltiinpas asteen verran plussalla aamullakin vaikka kun katsoin ikkunasta ulos niin veikkasin että olisi ollut pakkasta. Kaunis puolipilvinen aamu ja hyvin nukuttu yö antoivat mukavasti energiaa päivään.
Huomenna Matin päivänä vanha kansa ennusti jääpuikoista miten pitkään lumi pysyy maassa. Mitä pidemmät puikot (Matin parrat) sitä pidempään maa pysyisi valkoisena.
Kävinpäs tänään taas seisoksimassa päiväkodin pihalla kun piipahdettiin tytsyn kanssa työkavereita moikkaamassa. Vuosi sitten kaipasin kovasti pois siitä maailmasta, mutta olipas taas tänään mukava käydä. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta tytön unet ja ruuat painoivat päälle. Tuo työ jos mikä pakottaa ulkoilemaan säännöllisesti joka arkipäivä. Sieltä se tarve päästä pihalle on varmaan jäänytkin.
Vaikka muistan kyllä että lapsenakin oli hauska lähteä ulos ja välillä tuli oikein pakottava tarve päästä pihalle. Vastapainoksi muistan myös etä olen joskus ollut kokonaisen loman sisällä niin etten kävellyt kuin ovelta autolle ja takaisin. Olisikohan ollut joku koulun syys-, joulu- tai hiihtoloma... En kyllä nykyään pystyisi. Siinä menisivät jo yöunetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti