Lapsuudenmaisemiin

Tänään oli jo muutama aste pakkasta. Aamukävelyllä kevyt, mutta todella raaka tuuli pisteli poskia. Ilmassa leijui pieniä lumikiteitä niin että maisema näytti kauniin sumuiselta.

Viikonloppuna oltiin lapsuudenmaisemissa Etelä-Karjalassa. Yövyimme vanhempieni luona lapsuudenkodissani ja käväisimme lauantaina Imatralla teatterissa. Ennen teatteria söimme Valtionhotellilla. Minun kuha-annokseni oli vähän turhan rasvainen, mutta jälkiruoka oli taivaallisen hyvää. Miehen poro oli kuulemma hyvää. Paikkana tuo Valtionhotellin ympäristö on ihan hieno. Hotelli sijaitsee ihan kosken rannalla ja kesällä voi nauttia koskinäytöksistä. Suosittelen jos satutte liikkumaan Imatran suunnalla. Kosken ympäristössä on myös hiidenkirnuja. Pitäisi ehkä käydä taas joskus siellä. Edellisestä kesävierailusta on kuitenkin jo aika monia vuosia.

Lapsuudenkotini sijaitsee metsän keskellä järven rannalla. Puut peittävät järvinäköalan, mutta kyllä tuolla järvellä tuli lapsena ravattua kesäisin uimassa ja talvisin luistelemassa (kun äiti kolasi radan).
Nyt oli maisema "hiukan" muuttunut. Tontin vierestä oli hakattu metsä lähes paljaaksi. Kun tultiin paikalle piti pari kesrtaa räpäyttää silmiään kun maisema oli muuttunut niin vieraaksi. Paitsi että surin lapsuudenmaiseman kokemia muutoksia näin myös mitä leikkimahdollisuuksia aukea, risut ja ja kasat olisivat antaneet. Kyllä, osaan edelleen kuvitella millaista oli olla lapsi ja leikkiä ja näen paljon leikkipotentiaalia erilaisissa paikoissa. Tätä taitoa en tahtoisi koskaan hukata ja kunhan tyttö vähän kasvaa niin toivottavasti se auttaa myös touhuamaan hänen kanssaan erilaisissa ympäristöissä. Ongelmia voi tulla siitä että minulla on liikaa ideoita. pitää antaa lapsellekin tilaa keksiä ja oivaltaa ihan itse.