Sisällä ja ulkona

Kuva vuodelta 2013

Piti jo eilen kirjoittaa miten kaunis, mutta super tuulinen päivä oli. Kun olin vaunukävelyllä niin pellon kohdalle tullessa vaunujen kuomu toimi purjeena ja sain oikeasti pidätellä vaunuja pahimpien puuskien aikana. Kun ylitin tien niin liukkaalla tuuli puski vaunuja sivuliirtoon ja takaisin tullessa sain oikeasti työntää kun oli vastatuuli.
Sitten mieheltä karanneet koirat juoksivat vastaan ja jouduin toisella kädellä niiden pannoissa roikkuen ja toisella kädellä vaunuja työntäen yrittämään selviytyä... Voi tsiisus mikä lenkki se oli.
Siitä huolimatta touhuttiin omassa pihassa. Laskettiin vähän mäkeä, korjattiin koiratarha, käytiin laavulla ja pikainen pyörähdys pellonreunassakin. Tuollaisina päivinä onni on kohtalaisen suojaisa piha. Tosi siitä on se haitta ettei osaa arvioida millainen hujakka tuolla tiellä käy. Tulee yllätyksiä, kuten eilen. En varmasti olisi lähtenyt kauemmas jos jo pihassa olisi tuollainen puhuri hyökännyt vastaan.

Mistäköhän muuten johtuu se kun kovassa vastatuulessa ei voi hengittää? Tulee ihan täydellinen tukehtumisen tunne kun yrittää vetää henkeä. Sama ilmiö oli kun nuorena peruskoululaisena odotin joka aamu linja-autoa kuutostien varressa ja isot rekat paahtoivat ohi 80km/t. Tuon ilmiön sain kokea myös ala-asteen hiihtoretkellä. Muutenkin inhosin hiihtoa ja olin aina hitain ja pelkäsin hulluna mäessä kaatumista. Sitten laitetaan tosi tuulisena päivänä hiihtämään keskelle peltoja. Luulin etten ikinä pääsisi sieltä hengissä takaisin. Ja sitten ihmetellään miksi en enää/vieläkään omista suksia. Ehkä sitten pitää hankkia kun oma lapsi alkaa olla hiihtoiässä. Vaikka lumikengillä on kyllä paljon helpompi auttaa köntsähtäneitä lapsia takaisin jaloilleen.

Eilisen päivän muuten kruunasi se kun tytölle nousi kuume. Ei oikein nukuttu yöllä ja tänään en oman väsymykseni ja pienen toipilasrassun kanssa oleilun takia ole pistänyt nenäänikään ulos ovesta. ...Ei, nyt valehtelin. Karjaisin pari kertaa koirille että olisivat hiljaa kun ihan jatkuva louskutus kävi tarhassa. Kohta tulee mies kotiin ja päästää koiratkin sisään. Voisin ehkä harkita muutaman minuutin happihyppelyn tekeväni. Sitä tulee niin tunkkaiseksi kun ei pääse pihalle. Pää on vaan täynnä pumpulia.

Jos vaan tytön vointi sallii niin lähdetään  tällä viikolla tyttöjen reissulle Kymenlaaksoon. Junaliputkin on ostettu, mutta ei kuumeisen lapsen kanssa viitsisi reissata. Mutta jos päästään lähtemään niin tulee varmasti ulkoiltua urakalla. Kaikki peukut ja varpaat pystyyn ja ristiin että huomenna ei enää olisi kuumetta.