No nyt sitä lunta on

Tänään on saatu lunta. Aura kävi aamupäivällä vetämässä etupihan, mutta silti kun menin puoli tuntia myöhemmin pihalle kolailemaanterassin edustaa ja auton ympäriltä niin lunta oli jo sen verran että en olisi tuntenut itseäni ollenkaan tyhmäksi jos olisin kolannut siitäkin mistä aura jo otti. Tuo kolailuni taisi sattua myös pahimman tuprutuksen hetkeen. Niinpä kun sain kolattua oli lunta jo sen verran että olisin hyvin voinut aloittaa alusta. Mutta enpäs aloittanut vaan lähdin pelastamaan puita.

Kun lunta on nyt tullut ja lämpötila keikkunut juuri ja juuri nollan alapuolella on puihin kertynyt aikamoiset pöpperöt. Meiltä on tänä talvena jo yksi honkkelo kataja katkennut. Kataja on lempipuuni enkä tahtoisi menettää niitä enempää ja siksi piti käydä piha läpi ja ravistella pahimmat lumet puista pois. Omenapuukin oli ihan notkollaan vaikka se ei paljaana edes kerää niin paljon lunta. Muutaman vuoden ikäinen nuori puu on kuitenkin vielä aika hento oksainen. Nyt kaivattaisiin sitä niin inhoamaani tuulta tiputtelemaan suuremmista puista lumet ennen kuin tarraavat tiukasti kiinni.
Takapihalla oli lunta melkein polveen asti, mutta metsikössä onneksi vähemmän. Lumi vaan humpsahteli puista kun pihalla pyörin. Ja koirat oli ihmeissään.

Iltasella kun alkoi jo vähän hämärtää oli iso varisparvi naapurin takaisissa puissa. Liekö sama parvi jota olen aikaisemmin kuvannut tuolla tien varressa. En tiedä miten paikallisia lintuja varikset ovat.
Pihaorava uskaltautui tänään siementen jaolle vaikka koirat olivat tarhassa. On varmaan huomannut etteivät pääse sieltä kimppuun. Ja sekös kiukutti koiria.