Lähdin siis keskiviikkona tyttäreni kanssa Kymenlaaksoon äitini lapsuudenkotiin tapaamaan Ruotsista lomailemaan tulleita sukulaisia. Aamu oli kylmä, mutta kaunis. Juna lähti Hämeenlinnasta jo puolikahdeksan maissa. Meille oli varattu vaunupaikka. Mutta kappas kun siinä istui joku tietokoneensa kanssa. En tiedä onko minussa vain vika vai onko oikeasti oikeutettua ärtyä siitä että joku vie varatun paikan junassa. Ei se varsinaisesti mitään sillä meille oli varattu kaksi penkkiä. Minulle toinen ja tyttärelleni toinen (kaiken varalta kun sen ilmaiseksi sai). Ajoin siis vaunut paikoilleen tuon röyhkeän paikanvaltaajan nenän eteen, mulkoilin häntä pahasti ja istuin itse viereiselle paikalle. Tämä paikanvaltaaja vain tuijotti tietokonettaan. Olisin toki muuten varmasti sanonutkin että paikat oli varattu, mutta kun matka oli 15min Riihimäelle niin miltä se nyt taas olisi näyttänyt. Tyydyin siis puhisemaan pahantuulisesti.
Riihimäellä vaihto oli aika ongelmallinen, mutta onneksi konduktööri oli ystävällinen ja auttoi meidät toiseen junaan. Jossa sielläkin meidän paikka oli viety. Mutta nyt sentään syystä. Siellä oli toinen vaunujen kanssa liikkuva. Joka ystävällisesti antoi meille tilaa ja siirtyi viereiselle paikalle. Meillä oli melkein samanikäiset lapset ja niillä oli tekemistä matkalla kun tuijottelivat toisiaan.
Äitini haki meidät Kouvolasta. Tuolla päin suomea oli jonkun verran enemmän lunta kuin täällä. Tuli melkein lapsuuden talvet mieleen. Ihana matkustuspäivä. Ja kun vielä oltiin ihan ajoissa perillä. Oli koko päivä aikaa puuhastella.
Käytiin serkun kanssa lumikenkäkävelyllä testailemassa vähän hangen kantoa ja omaa kuntoa. Tyttö nukkui sillä aikaa vaunuissa tädin vahtivan silmän alla. Hyvin jaksoi ja vaikka tykkään että lapsi saa olla mukana monessa jutussa niin olipas kevyttä ja vapauttavaa kävellä ilman ylimääräistä kuuden kilon painoa selässä.
Talo on vaarini rakentama ja siellä lämmitetään puilla. Keittiössä on kunnon puuhella ihan arkisessa käytössä ja suuri leivinuuni. Huoneita lämmitetään pattereiden lisäksi pönttöuuneilla. Sisällä on puusauna, mutta pihapiiristä löytyy myös savusauna ja puilla lämpiävä rantasauna. Yksi sauna on muutettu vieraiden kesähuoneeksi. Rakkaudestani saunoihin voisin kirjoittaa pitkät pätkät, mutta se ei ehkä kuulu nyt tähän asiaan.
Pihapiirissä on saunojen lisäksi vanhoja maatilan rakennuksia, pienehköjä peltoja vanhoja omenapuita (joita lumi ja tuuli oli valitettavasti kohdellut todella kaltoin), marjapensaita ja metsää pihan reunamilla. Myös vaarini lapsuudenkotitalo on vielä pystyssä, mutta niin kauan kuin minä muistan se on ollut vaarini verstaskäytössä.
Seuraavat pari päivää olivatkin pilvisemmät. Tehtiin kävelylenkkejä tietä pitkin sekä lumikengillä metsään ja jäälle, rakennettiin lumesta hattivatteja ja kannettiin puita. Loppu aika menikin siäspuuhissa. Laitettiin ruokaa, syötiin, paistettiin lettuja, pelattiin aliasta, askarreltiin ja saunottiin.
 |
| Vanha savusauna |
 |
| avusaunan ovenkamanassa vuosiluku |
 |
| Tällä kertaa ei lämmitetty tätä, mutta viimeksi kesällä saunottiin ja toivottavasti vanha sauna kestää pystyssä ja näkee vielä monia löylyjä. |
 |
| Lumikenkäretkellä serkun kanssa. Suuntana vaarin sari. (Kännykkäkameralla otettu kuva.) |
 |
| Saaressa (Kännykkäkameralla otettu kuva.) |
 |
| Minun hyvät, mutta halvat lumikengät. Ainoa vika että solki meinaa välillä löystyä. (Kännykkäkameralla otettu kuva.) |
 |
| Kärsineitä omenapuita |
 |
| Hirvelän hautausmaalta |
 |
| Hirvelän hautausmaalta |
 |
| Hirvelän hautausmaalta |
 |
| Hirvelän hautausmaalta |
Paluumatkalla oli aika hyvä ajokeli. Ja ika hyviä kuvia saa tässä valossa tuolla kameralla ihan liikkuvasta autosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti