Ruotsinristeily syysmyrskyssä

Lauantaiaamuna heräsin siihen että oli lunta. Sitä oli ihan hyvä määrä. Kaunista ja ihanaa valkoista lunta. Tietysti piti päästä heti pihalle valokuvaamaan. Kunhan sain pakattua laukut valmiiksi Tukholman matkaa varten.

Iltapäivällä lähtemisestä on se etu että ehtii rauhassa touhuta aamupäivällä. Ainakin näin äitiyslomalaisena. Voin muuten suositella jos mahdollista matkustamaan la-ma. tulee halvemmaksi kuin pe-su ja on huomattavasti rauhallisempi laiva. Mutta ensin sinne pihalle.
Lunta sateli koko ajan hiljakseen lisää. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Rakastan tuota lumen tuomaa hiljaisuutta. Kuin sukeltaisi pumpuliin. Se antaa myös pitkästä aikaa näköesteen naapuriin. Lehtien pudottua kun pihasta näkee suoraan naapurin parvekkeelle. Sitä on ihan kuin talven sylissä. Nuoskaiset hiutaleet tarttuivat puiden oksille ja tekivät männyt ja hauskan pumpulaisiksi. Koirat pyörivät ja painivat lumessa. Tällaiset lumentuppuraiset päivät tekevät minut aina hurjan levolliseksi. Tunnelma on niin lämmin ja rauhallinen että on ihan mahdotonta olla vihainen tai hermostunut. korkeintaan voi olla vähän surumielinen tai haikea.

Tuo taipunut mänty katkesi vähän kuvan ottamisen jälkeen.

Kun sitten lähdettiin iltapäivästä ajelemaan kohti Hämeenlinnan rautatieasemaa niin tiet näyttivät lähes auraamattomilta, mutta kyllä siellä oli aura käynyt. Penkalla näkyi haaleana raja mistä oli ehkä aamulla aurattu. Helsingin päässä taas ei ollut lunta ollenkaan.

Laiva oli Viking linen Mariella. Vanha laiva, mutta ikäänsä nähden siisti. Ja tosiaan varmaan melkein puolityhjillään.
Melkein heti lähdön jälkeen alkoivat aallot keikuttaa laivaa. En muista olleeni noin kovalla aallokolla merellä koskaan ennen. Alkumatkasta jouduin kertaalle tekemään läheistä tuttavuutta pytyn kanssa. Muutama tunti siinä meni että kroppa tottui keinumiseen ja sen jälkeen pärjäsinkin ihan mainiosti.
Yöllä merenkäynti oli niin kovaa että lapsi heräili säpsähdellen aina kun laiva tipahti aallonpohjalle.
Yö oli muutenkin levoton, mutta joskus aamuyöstä tyyntyi ja saatiin kuitenkin useampi tunti unta putkeen. Ja ai että millaiseen aamuun herättiin.
Kun on tarponut läpi kuitenkin melko harmaan marraskuun niin sitä oikein tuntee heräävänsä eloon kun aamulla ikkunasta näkymä on tällainen.

Kuvasin auringonnousun hytin ikkunasta.

 Tuo sunnuntai oli ensimmäinen aurinkoinen päivä Tukholmassa todella pitkiin aikoihin. Tätini joka tavattiin satamassa kertoi että siellä oli koko marraskuun aikana paistanut aurinko kahden tunnin ajan. Aika surullista. Mutta toisaalta sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kaunista säätä kun on ensin mönkinyt kuukauden pimeässä.

Siitä lähdettiin tädin kodin kautta käpyttelemään Gamla stanin joulutorille. Sää oli miellyttävä. Siinä nollan pinnassa. Tuuli edelleen aika reippaasti, mutta talojen välissä oli suojaisaa.

Varustuskin osui kerrankin nappiin koko porukalta. Minulla vaelluskengät, reisitaskuhousut ja paksut legginssit, Ohut pitkähihainen, villaliivi, suomenarmeijan vanha sarkatakki joka pitää tuulta varsin hyvin, päässä fleesepipo ja kädessä läppälapaset jotka helpottivat valokuvaamista.
Miehellä oli farkut, pitkätkalsarit, mokkakengät, pitkähihainen T-paita, kauluspaita, kevyttoppatakki jota mies käyttää ihan talvitakkina, Thinsulaten sormikkaat ja villapipo.
Lapsi oli liikenteessä villatakin, rukkasten, kypärämyssyn ja pipon voimin, mutta hänet oli niiden läsiksi sujautettu vielä lämpöpussiin.

Ei se aurinko joulukuussa kovin korkealle nouse. Tämä varmaan joskus puolenpäivän tietämillä.

Tunnin verran tai vähän reilu oltiin ulkona. Sen verran mitä tyttö nukkui rattaissa. Olisi varmasti viihdytty pidempäänkin, mutta lapsen kanssa pitää menemiset aikatauluttaa päiväunien ja ruokailujen mukaan.

Hyvän aterian päälle ei sitten jaksettu enää uudestaan lähteä kaupungille. Eikä olisi ehdittykään.
Kun saatiin lahjat vaihettua, kamat kasaan ja lähdettiin tallustamaan kohti laivaa alkoi ilta jo hämärtää. Siitä tuli mukava vartin mittainen iltakävely. Jälleen olisin kyllä itse kävellyt enemmänkin.
En malta odottaa että tyttö kasvaa ja jaksaa jo pidempiäkin kävelylenkkejä. On jo aika ikävä sitä kun saa tallata niin pitkään että kun pääsee kotiin niin jaloissa kihelmöi ja hetken päästä tulee ihanan raukea olo.

 Seuraava yö oli jos mahdollista vieläkin tuulisempi, mutta nyt olin jo tottunut keikutukseen ja tytöllekään se ei enää ollut niin uutta ja ihmeellistä. Suomessa olikin sitten loskakakkaa tiet täynnä. Mutta ainakaan ei ole ihan sysipimeää kun on edes vähän valkoista maassa. Mutta kylläpä keinutti vielä kun pääsi takaisin kotiin ja istahti ruokapöytään. Saa nähdä alkaako se taas kun pääsen sänkyyn.
Minulla kestää aina kauemmin totutella uudestaan tukevaan maahan kuin keinumiseen

Kohdevinkki
Sellaiselle joka tykkää kävellä ja katsella maisemia mieluummin kuin juosta pää kolmantena jalkana ostoksilla ja museoissa voisin suositella saapumista Tukholmaan Vikingillä ja lähtemään satamasta ensin etelään ja sitten vasta länteen. Kallion päältä on hienot näköalat ja Mäster Mikaels gatan kautta kulkiessa on näköalapaikka josta on loistavat näkymät Gama stanille ja Grönalundiin. Kapeita mukulakivikatuja joita reunustavat vanhat puutalot. Suosittelen seikkailemaan ja valitsemaan ne hiljaisen ja rauhallisen näköiset pikkukadut joilla ei liiku oikeastaan ketään ja suuntaamaan Mosebacken toria kohti. Mosebacken terassilta on myös mahdollisuus katsella maisemia.
Slussen on tällä hetkellä remontissa ja tulee olemaan sitä vielä pitkään. Eli se kannattaa ainakin kiertää.
Tässä yksi reittiohje Vikingiltä Gamla staniin, mutta suosittelen etsimään ne omat polut. Södermalm on vaan niin kaunista seutua että vaikka ei ikinä päätyisikään Gamla stanin turistirysille asti on silti saanut varmasti paljon kaunista katseltavaa ja kameran täyteen kuvia.